|
Lähettäjä: Mysteeri
Päivämäärä: 22.7.17 05:24:04
Sul on yhtäläisyyksii mun kaa kyllä. En koe että nää tälläset mitään sairauksia ole, vaan lähinnä erilainen persoona ja erilaiset aivot kun jollain muulla.
Tottakai mullekin yritettiin masennuslääkkeitä tyrkyttää ja niitä kyselyitä lykkäsivät täytettäväks mut ei mulla oo yhtään ilmennyt tähän mennessä taipumusta masennukseen niin ei sitä siksi voi diagnosoida.
Toki välillä masentaa, mutta se on eri juttu, kaikkia varmasti välillä masentaa kun kaikilla ne omat vastoinkäymisten kasaantumiset on jotka saa tilapäisesti lannistumaan.
Mähän koko ajan yritän tehdä elämästäni parempaa ja miettiä asennettani että voinko kehittää sitä positiivisempaan suuntaan(koska olen kyyninen, vihainen ja katkerakin). Ja kyllä mä yritän kunnes onnistun tai kunnes kuolen, mutta jälkimmäistä en omasta halustani ainakaan aio tehdä.
Ekan kerran menin lekuriin hakemaan rauhoittavia vajaa kolmekybäsenä, olin toimimattomassa suhteessa tunnekylmään ihmiseen joka ei antanut itsestään mitään mutta eron teki hankalaksi.
Tästä ahdistuneena aloin herätä paniikkikohtauksiin öisin(raivostuttavaa kun ei huomaa sen hiipivän ja sit ei pysty enää hallitsemaan sitä)
Olin tosi hermona, ja yks päivä kun mun puhelin soi, otin sen ja paiskasin lattiaan.
Ei kuulosta hurjalta, mutta se ei ole todellakaan mun tapaista.
Vaikken ollut käyttänyt bentsoja ennen kun sain niihin reseptin, niin tiesin lääkkeistä jo sen että en suostu ottamaan lopullista ratkaisua(eli aivokemian muuntelua kun siihen oli selvä syy että miksi meni hermot) syy oli siis lähti muualta, ja minä reagoin siihen omalla tavallani.
Sain sen 30kpl v*ttuilupurkin 15mg opamoxeja.
Ja mä opiskelen kyllä netistä lääkkeistä että tiedän mitä suuhuni laitan, joten aika pian löysin tietoa että rivatrilin antikonvulsiivinen vaikutus auttaa näihin jalkoihin ja tätä vaivaahan on suvussa.
Puhuin lääkärin kanssa ja sain 0,5 rivat opiksien rinnalle.
Kolmisen vuotta sitten rivatril nostettiin 2mgx2 päivässä, koska sillon tarvittiin raskasta aseistusta.
Olin tehnyt duunia paljon 32päivää putkeen, iltasin puuhailin ja siivoilin kunnes silmät ei pysyny auki ja nukuin kuukauden sohvalla oven kaikki varmuuslukot ja salvat kiinni.
Sillon jätin omasta halustani opamoxit pois, koska harva 2mg rivoja syövä enää mitään lastenlääkkeitä oikeasti tarvitsee.
Sillä ollaan menty siitä asti. Nyt kun vähän takkuaa, niin niitä saattaa mennä se viiskin päivässä(joka on älyttömästi, mutta semmoset on uuuksittaistapauksia. Sit ku mul ei oo mitään kummempaa mielen päällä niin eipä niitä hirveesti tuu syötyy, se mikä on minimi mulle, 5 viikossa.
Aina niitä jää reseptistä yli eli syön kaikkia lääkkeitäni vähemmän kuin "saisin" koska eihän niistä varsinaisesti terveellisiä saa mitenkään, joskus se vaan on terveellisempää ottaa ne lääkkeet.
Mulla helpottaa se ettei ole uniongelmaa, koska olen tietoinen siitä että jos joutuu käyttämään niitä nukahtamiseen, esim. Tenoxeja, niin sitten jos niitä ei ole niin voi olla ettei tosissaan saa nukuttua kunnes kupsahtaa tai joku auttaa, laitonta tai ei antaa omia lääkkeitään mutta kun siinä ei enää oo kyse pelkästä kärvistelystä vaan siihen voi pahimmillaan kuolla.
Että jos niitä haluaa vetää, niin ne suurimmat miinuspuolet on korkea riippuvuuspotentiaali ja pitkäkestoisimmat vieroitusoireet.
Mulla bentsojen alasajo kestäis puol vuotta oikein tehtynä, mutta alkaa lääkärit olla sen verran nuoria että rauhoittavia on heidän uransa aikana koitettu olla määräämättä joten perehtymistä niihin ei ole, tai se on jossain hälläväliä- kansiossa aivojen perukoilla, ja sit jos tunnustaa niille olevansa riippuvainen(kuten jokainen pkv- lääkkeitä syövä kuitenkin on) niin ne voi katkasta sen lääkityksen saman tien.
Siksi asiasta pitää tietää jotain. Kannattaa säästellä niitä mutta ottaa apteekista ulos kaikki mitä saa, että on ainakin varautunut ja voi sitten pakon edessä vieroittaa itsensä omin neuvoin.
Jos omalääkäri on lomalla, pyydän että resepti laitettas uusittavaksi jollekin kokeneelle mieslääkärille, ja suomalaiselle sellaiselle.
Muiden kanssa on tullut ongelmia, tietämättä mua entuudestaan mitenkään mutta ollen tietoisia siitä että resepti on jatkuva ja oman lääkärini kirjoittama, sen kanssa ei saisi temppuilla. Voin tarkentaa jos oli epäilyttävästi ilmaistu ku ei oikein uni tuu, siks tässä tarinoinkin.
Toinen huono puoli, tai tavallaan sivuvaikutus siis, on se että kyllä ne vähän muistia syö.
Hyvä lääke, mutta ei sellaselle joka haluaa siitä jonkun tietyn olon. Pikemminkin niille siis jotka haluaa jonkun olon pois.
Ja kaikkihan ei sovi kaikille, en mäkään sais samanlaista hyötyä muista bentsoista. Joillakin vaikuttaa xanorit paremmin, joillain rivat tuo toivotun tuloksen. Tavallaan yhtä vahva lääke, mutta xanorit ei estä polkemasta näkymätöntå polkupyörää.
Sanoisin että niiden paras käyttötarkoitus, varsinkin nopeiden, on paha paniikkihäiriö. Se on kohtauslääke. Rivatrilin vaikutus alkaa hitaammin niin sen takia käytän sitä estolääkkeenä koska jos polkeminen alkaa, joutuu odottelemaan aika kauan ja ehkä ottamaan useamman.
Pitkä teksti mutta on siinä ainakin kappalejakoja. Lukekaa siitä kun mysteeri-täti luennoi jälleen lääkkeistä. Mut oon mä nainen paikallani jos tälläsiä kokemuksia kysytään.
Niihin hiivatulehdus/römpsähappotopiceihin ei mulla ole annettavaa niin jutellaan sitte siitä mistä on sanottavaa.
Pitäskö valvoo yö vai huijata itteensä menemällä muka pariks tunniks nukkumaan...
Ja kyllä, tämä elämäntilanteen suurista muutoksista johtuva suoriutumiskyvyn lasku ahdistaa myös, en tykkää olla saamaton.
|