Lähettäjä: Mysteeri
Päivämäärä: 29.5.17 19:34:07
Noh, mä kävin lekurilla, ja se sano että mun pitäs soittaa mt- hoitajalle ja pyytää lähete tms. Siltä.
Niin, onkohan siitä jo vuosi. En ole soittanut...
Ja tää on siis jo toinen kerta. Masentunutta ne ei musta saanut kun en sitä ole.
Missään nimessä en muutoin ole laiska. Perse ei pysy penkissä millään mutta en mä kyl aikaan saa, ja raha-asioissa, laskuissa, hakemuksissa ja muussa asioidenhoidossa on hirvee duuni pysyä kärryillä mutta jotenkuten keikun.
Ei kattokaas pysty kykenemään.
Kyllähän mä työni teen ja täysillä haluan panostaa, samoin kun eläimiini, joten vaikka ryhtyminen on jotenkin vaikeaa, niin noi asiat on mulle sen verran tärkeitä että kyllä mä pystyn pakottamaan itseni. Jalat ja kädet toimii, hop hop s*atana.
Noi asiat ei tod oo vaikeita siks ettenkö tykkäis tehä niitä, koska todellakin tykkään. Ja kun saan itseni liikkeelle niin ei siinä mitään, kunhan ei oo liikaa asioita yhtä päivää kohti.
Keskittymiskyky on tietty ihan onneton ja se mun tekeminenkin(kotona) on sellasta älytöntä pyörimistä, ois hyvä laittaa askelmittari siks aikaa ku tekee normi viikkosiivouksen tässä mun huikeessa 30 neliön lukaalissa. Hyvät olis lukemat..
"Normaalia" elämää elän mut kyl se vaan on kovaa yrittämistä vaativaa, joka päivä. Missä hitossa mun avaimet on joka ikinen kerta kun etin niitä ja niiden pitäs olla omalla paikallaan, jossa ne sit loppujen lopuksi onkin. Tai sit eteisen lattialla. Tai lukossa oven ulkopuolella.
Tää on semmonen luonteenpiirre et yritän ruoskia itteeni ottamaan itseäni niskasta kiinni mut ku ei saa kiinni!
Jännä sinänsä että töissä mulla ei oo mitään ongelmaa, hommat sujuu.
|