Lähettäjä: Suku on pahin 
Päivämäärä:   27.5.17 18:38:59

Onko löytynyt mielenkiintoisia henkilöitä tai tarinoita suvustanne?

Kuinka pitkälle olette onnistuneet jäljittämään?

Itse olen vasta aloitellut, ja aika helposti pystynyt jäljittämään n.4 sukupolven taakse.

Nyt on ainakin selvinnyt jo sen verran, että isoäidin äidin serkku oli kiinnostava historiallinen henkilö, josta en tiennyt aiemmin! isoäitini saattoi tietää, mutta valitettavasti hän on edesmennyt, ennenkuin alkoi nämä tarinat kiinnostaa. Harmi :(

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   27.5.17 19:37:16

Minä olen tutkinut sukuani muutaman vuoden.
Äidin suora isälinja tunnetaan 1500-luvulle, hänen suvustaan on mota sukukirjaakin.
Mitään suurmiehiä sieltä ei löydy, ovat ihan tavallisia torppareita, talollisia ja pikkuvirkamiehiä.

Isälinja tunnetaan 1600-luvun alkupuolelle. Siinä suvussa on paljonkin aikansa merkkimiehiä ja pari nykyyistäkin. Isä oli kuitenkin pienviljelijä.

Tarinoitakin on, joitakin niistä on paperillekin pantu.

Lähettäjä: Lilli 
Päivämäärä:   27.5.17 19:48:32

Mistä te lähdette keräämään tietoja?

Lähettäjä: ,., 
Päivämäärä:   27.5.17 19:53:49

MyHeritage on hyvä, jos ei oikein jaksa itse kaivella tietoja... sieltä aina tupsahtelee tietoja suvusta muitten etsimänä.

Lähettäjä: vilja 
Päivämäärä:   27.5.17 20:02:31

Kannattaa muistaa että historian hämäristä voi löytyä myös sellaisia asioita joita ilmankin pystyisi elämään. Mun yksi tuttu teki sukututkimusta ja sieltä alkoi paljastua todella kovan luokan murhamiehiä. Siis ihmisiä jotka ovat vastuussa satojen ihmisten kuolemasta.

Lähettäjä: P.I. 
Päivämäärä:   27.5.17 20:17:21

Hiski-kannasta olen saanut aika pitkälle selvitettyä isän puolen sukua. Isän äidillä oli harvinainen sukunimi ja se auttoi alkuun. Sieltä on löytynyt mielenkiintoisia ammatteja ja mm kaksosia ja hyvin vanhaksi eläneitä henkilöitä. Myös yksi vaimonsa humalapäissään kuoliaaksi pahoinpidellyt perheenisä.

Tämä suku on asunut seudulla jonka historiasta on kirjoitettu kirjojakin, ja myös näistä kirjoista on löytynyt tietoa.

Äidin puolen suvusta ei löydy mitään Hiskistä. Sinnehän on tallennettu kirkonkirjoja vapaaehtoisvoimin, ja toisista seurakunnista tietoa on enemmän toisista vähemmän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.5.17 07:10:01

Helposti löytyy syntymät, avioliitot ja kuolemiset, mutta miten selvitätte elämänvaiheet? Ne kiinnostaisi enemmänkin.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   28.5.17 12:34:34

Hiski on hakemisto ja oikeastaan sieltä löytyvät tiedot pitäisi tarkistaa kirkonkirjoista, sieltä suurennuslasin kuvan takaa. SSHY:n sivuilla on enempikin kirkonkirjoja, niitäkin, joista ei ole mitään Hiskissä.

Kirkonkirjoista löytyy vähän enemmän kuin syntymät ja kuolemat, kun tutkii myös rippikirjat. Papit merkitsivät, ammatit, muutot, avioliitot, aviottomat lapset, suorittamansa nuhtelut ja kuolinsyyt. Kirkonkirjat alkavat 1600-1700 lukujen vaihteesta. Käsialat ja sen aikainen ruotsin kieli saattavat olla vaikeasti luettavia.

Tunnetuista henkilöistä löytyy tietenkin enemmän kuin torpparin muijasta. Paikallishistoriat, sanomalehtiarkisto, henkikirjat, maakirjat ja käräoikeuden päätökset, niistä sitä saattaa löytyä ihan tavallistenkin ihmisten syntejä.

Rikollisia on joka suvussa. Isot joukkomurhat lienevät sisällissodan ajalta ja kukaan ei ole vastuussa esi-isiensä synneistä. Ihan lähisukuni ei osallistunut sisällissotaan, mutta äidin suvun tutkimusta ei olisi kannattanut edes aloittaa, jos kaiken pitäisi olla puhtoista. Enoni oli murhamies ja istui puolet lyhyeksi jääneestä elämästään eri vankiloissa. Äiti oli pannut välit poikki ja yritti olla, kuin häntä ei olisi olemassakaan.

Lähettäjä: piia 
Päivämäärä:   28.5.17 12:47:27

"Lähettäjä: Irma
Päivämäärä: 28.5.17 12:34:34

Rikollisia on joka suvussa. Isot joukkomurhat lienevät sisällissodan ajalta ja kukaan ei ole vastuussa esi-isiensä synneistä. Ihan lähisukuni ei osallistunut sisällissotaan, mutta äidin suvun tutkimusta ei olisi kannattanut edes aloittaa, jos kaiken pitäisi olla puhtoista. Enoni oli murhamies ja istui puolet lyhyeksi jääneestä elämästään eri vankiloissa. Äiti oli pannut välit poikki ja yritti olla, kuin häntä ei olisi olemassakaan."

Kukaan ei ole vastuussa esivanhempiensa rikoksista mutta olen törmännyt moneenkin ihmiseen joille se on ollut todella kova pala että esimerkiksi isoisoisä onkin tappanut kymmeniä tai satoja ihmisiä. Kaikki eivät näitä asioita halua tietää.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   28.5.17 13:28:05

Äitini suku on tunnettu pitkään 1600-luvulle asti. Puolasta lähtöisin oleva suku, johon Suomessa kuului lähinnä upseereita ja pappeja.

Isäni sukua alettiin tutkimaan muistaakseni viime kesänä ja sieltä paljastui ihan mielenkiintoisia juttuja. Muistaakseni pappani sedällä (saattoi olla myös vielä yhden sukupolven aikaisempi juttu?) on ollut muutama avioton lapsi, jotka tulivat täysin yllätyksenä isälleni ja hänen sisaruksilleen.
Suvussa on ollut paljon poliitikkoja ja isoja tilallisia, joten aviottomat lapset on ilmeisesti maineen takia pidetty salassa.

Koska isäni sukuun on kuulunut monen polven ajan lähinnä punaisiksi laskettavia poliitikkoja, tapettiin sukulaisiani jonkin verran sisällissodassa ja isäni isoisä on kyyditetty.
Sukua en ole itse tutkinut niin paljon, että tietäisi mitä omat sukulaiseni sisällissodassa tekivät.

Lähettäjä: P.I. 
Päivämäärä:   28.5.17 16:47:54

Elämänvaiheiden selvittämisestä: Hiskissä avioliittojen, kastettujen ja kuolleiden kirjauksissa on yleensä mainittu ammatit, talo jossa asuu, kuolinsyy ja milloin mitäkin joskus yllättävääkin tietoa. Muutot pystyy näistä siis myös päättelemään jos ei pääse käsiksi seurakunnan sisään- ja ulosmuuttaneiden kirjoihin. Voi esimerkiksi päätellä että onko nuoripari avioiduttuaan jäänyt jommankumman vanhempien kanssa asumaan vai ovatko muuttaneet omilleen. 1700- ja 1800-luvuilla lapsia syntyi ja myös kuoli paljon, joten kastettujen ja kuolleiden kirjauksia riittää.

Jotain merkintöjä sukulaisista olen löytänyt myös netissä olevista vanhojen sanomalehtien arkistoista, mutta vain harvinaisen sukunimen ansiosta.

Jos oikein haluaa panostaa asiaan niin joutuu menemään arkistoja kaivelemaan paikan päälle. Tässä vaiheessa kannattaa varmaan liittyä johonkin sukututkimusseuraan tai mennä työvaäenopiston kurssille.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   28.5.17 18:24:04

Minusta tämä on mielenkiintoinen harrastus. Olen löytänyt paljon uusia sukulaisia, joista en ole edes kuullut ennen ja monia sellaisiakin asioita on selvinnyt, joita olemme joskus suvun piirissä aprikoineet.

Amerikan sukulaisiakin olen löytänyt uudelleen, vaikka yhteydet välillä katkesivat yhteisen kielen puutteeseen.

Sukuverkostot ovat mielenkiintoisia. Kukaan ei ole vain isänsä poika tai äitinsä tytär. Äiti- ja isälinjan väliin jää valtava joukko muista suvuista, joskus omastakin suvusta naituja ihmisiä ja heidänkin perimänsä vaikuttaa nykysuvussa.

Teetin itsestäni myös DNAtestin ja olen Helenan tyttäriä, eli haplotyyppiä H, johon kuuluu 40 % Suomen naisista. Ns. serkkutesti mittaa kokonaisperimää. Jonkin asteisia serkkuja on löytynyt tähän mennessä nelisentuhatta, jotkut ovat sukua sekä isän että äidin puolelta.

Lähettäjä: ääliö 
Päivämäärä:   28.5.17 18:41:19

Äitini on tätä harrastanut ja suvussa mm. Tanskan kuningas ja paljon aatelissukuja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.17 07:40:57

PAljonko tuollainen dna-testi maksaa?

Lähettäjä: kalle 
Päivämäärä:   29.5.17 09:02:55

Noista testeistähän oli jossain hiljattain etteivät ole luotettavia. Mutta sellanen 500 € oli parivuotta sitten josta näki isälinjan. Niitä on siis erilaisia testejä, jenkkisivusto.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   29.5.17 10:04:18

Mä olen selvittänyt kirkonkirjoista, Hiskin kautta isäni sukua 1479 vuoteen, mutta äidin suvussa tullut täysi stoppi 1890 vuoteen.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   29.5.17 12:35:36

Rohkenen epäillä, että Hiskin kautta pääsisi kirkonkirjoissa 1479 vuoteen. Hiskiin talletetut kirkonkirjat alkavat aikaisintaan 1600-luvun loppupuolelta.

Toki jotakin kirjallistakin lähdetietoa löytyy jo 1400-luvulta, jos kyseessä on joku merkkimies. Sotilaista myös saattaa löytyä jotakin. Tällöin tietoja yleensä joutuu selvittämään Ruotsin arkistoista, ei luterilaisen kirkon kirjoista.

DNA-testejä saa 500 eurolla jo melkomäärän. Ei ne tietenkään mitään Jumalan sanaa ole. Niillä miehet saa selville juurikin isän haplotyypin, serkkutestin ja äitilinjan testin voivat tehdä molemmat sukupuolet. Jos en muuten tuntisi esiäitejäni, ei minulle olisi suurta iloa tietää olevani Helenan tyttäriä.

Kokonaisperimän testi löytää sukulaisia sekä äidin että isän puolelta ja hassua on, että ne henkilöt jotka ovat kaukaista sukua sekä isän että äidin kautta, ovat testin mukaan jopa pikkuserkkujani, vaikken ole heistä ikinä kuullut ja ovat jo monta sukupolvea asuneet vaikkapa Kanadassa.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   29.5.17 12:38:35

Irma: Taidin mainita myös kirkonkirjat... se luetun ymmärtäminen.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   29.5.17 12:38:57

Hehee, 1600-luvun alkupuolelle on päästy molemmin puolin ja sieltä löytyy mm. noitina poltettuja, merirosvoja ja salakuljettajia. :D

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   29.5.17 14:37:19

pisterivi,
sanoit selvästi että Hiskin kautta. Ihan historiallinen tosiasia on, että väestökirjanpito tuli luterilaisen papiston tehtäväksi vasta 1600-luvulla ja vanhimmar säilyneet kirkonkirjat ovat 1600-luvun puolivälin paikkeilta ja 1500-luvun asiakirjoja on vain pokkeuksellisesti, eikä kai niitä voi termin nykymerkityksessä kutsua kirkonkirjoiksi.

Kerroppa tarkemmin miten kirkonkirjoissa pääsee vuoteen 1479!

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   29.5.17 14:39:19

Irma, sanoin kirkonkirjojen ja Hiskin kautta, kirkonkirjoja on pidetty muuallakin kuin Suomessa.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   29.5.17 16:37:17

Pisterivi, ja minä sanoin, että joutuu Ruotsin arkistoja kaivelemaan.
Mikä ongelma?

Toki innokkaimmat kaivelevat Ruotsin lisäksi niin Puolan, Saksan, Viron ja Venäjänkin arkistoja, jos niitä sattuu löytymään ja kielitaito riittää.

Lähettäjä: P.I. 
Päivämäärä:   29.5.17 19:50:20

Saatiinpa tästäkin näköjään nokittelu aikaiseksi :o

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   30.5.17 11:00:47

Enhän minä nokittele.

Jos pisterivi sanoo sanatarkasti näin: Mä olen selvittänyt kirkonkirjoista, Hiskin KAUTTA isäni sukua vuoteen 1479, .. Niin mitä en ole ymmärtänyt, kun sanon ettei se liene mahdollista, koska kirkonkirjat alkavat vasta 1600-luvun puolivälin jälkeen.

Jälkikäteen kertoo sanoneensa kirkonkirjojen ja Hiskin kautta, mutta vasta sen jälkeen, kun on jo luetun ymmärtämistäni epäillyt. Minun olisi siis pitänyt ymmärtää, että tarkoittaa ihan muuta kuin mitä sanoo. Eikä alkuperäisessä viestissä puhuttu mitään ulkomaisista kirkonkirjoista. Ei niihin toki voi meidän SSHY:n Hiskin kautta pääsekkään.

Mutta minähän tulenkin tänne huvittelemaan, eikai se haittaa jos, joku tuntematon haukkuu, jos en ole ajatuksen lukija.