|
Lähettäjä: Pahoillaan
Päivämäärä: 24.4.17 10:14:27
Kysyisin mielipidettä seuraavasta.
Henkilöllä A on kolme lasta B, C ja D.
Henkilö A on iäkäs, yli 90-vuotias mutta melko hyväkuntoinen. Noin 1-2 vuotta sitten todettu kuitenkin vähitellen alkava muistisairaus ja hän on tämän vuoksi ollut jatkuvassa lääkärin seurannassa, tilannetta seurattu muistikokein yms. Aivoverenkierron häiriöitä hänellä on joskus ollut, sekä väsymystä, mutta henkisesti ikäisekseen virkeä ja älykäs.
Yli 10 vuotta sitten A lahjoitti lapselle D kiinteän omaisuuden (mökki), jonka arvo lahjakirjassa 55 000 eur (A:lle elinikäinen hallintaoikeus). Lahjakirjassa sekä testamentissa tämä on määrätty ennakkoperinnöksi. Testamentissa määrätään omaisuus lapsille tasan.
Maalikuussa 2016 lapsi B teetti lahjakirjan, jonka mukaan A lahjoittaa hänelle tietyn kiinteän omaisuuden (metsä), jonka lahjaveroarvo on 120 000 eur. Lahjakirjan mukaan metsä ei ole ennakkoperintöä. Samaan aikaan B teetätti myös edunvalvontavaltuutuksesta dokumentin, jonka mukaan hän on edunvalvoja kun A määrätään edunvalvontaan lääkärintodistuksella. B kävi äitinsä eli henkilön A mukana lääkäreissä, ei antanut muiden sukulaisten lähteä mukaan.
Henkilö A huomasi parin päivän kuluttua lahjakirjan allekirjoituksesta, että lahjakirjassa metsäomaisuus oli merkitty että ei ole ennakkoperintöä B:lle. Hän kauhistui, koska tämä ei ollut hänen tarkoitus. Hän ei ollut nähnyt paperia etukäteen, hänet oli kuljetettu eri paikkakunnalle vain allekirjoittamaan paperi. B kieltäytyi, että lahjakirjaan olisi tehty lisäys että se onkin ennakkoperintöä. Asia kuitenkin vaivasi A:ta koko kevään ajan, joten hän varasi ajan asianajotoimistoon. Siellä hän muutti testamenttiaan kesäkuussa 2016 niin, että B:lle annettu lahja on ennakkoperintö. Lisäksi hän kertoi asianajajalle, että harkitsee tehdä rahalahjoitusta kahdelle muulle lapselle C ja D. Asia jäi mietintään. Hän ei kertonut testamentin muutoksesta B:lle, mutta kertoi hänelle että harkitsee rahalahjoitusten tekoa toisille sisaruksille koska B sai metsän. B esti tämän aikeen ja kielsi sen jyrkästi. Hän kertoi että lahjoitukset kuitenkin voidaan kyllä tehdä myöhemmin vaikka hän olisi jo edunvalvoja ja esti dokumenttien laatimisen asiasta.
Syyskuussa 2016 hän teki päätöksen, että myytyään asuntonsa hän lahjoittaa 50 000 eur lapsille C ja D. Hän ei kuitenkaan enää jaksanut lähteä lakiasiantoimistoon ja asui jo palvelutalossa väsyneisyyden vuoksi, mutta lähti kuitenkin paikkaan jossa ulkopuoliset todistivat lahjakirjan (sitova lahjanlupaus) oikeaksi. Lahjalupaus tehtiin kuitenkin vain C:lle, koska D:tä asia ei kiinnostanut. Asunnon myynti tapahtui kuitenkin vasta helmikuussa 2017, ja edunvalvonnasta lääkäri kirjoitti todistuksen tammikuussa 2017 ja edunvalvonta tuli voimaan helmikuussa. Edunvalvoja B kieltäytyi kuitenkin toimeenpanemasta lahjoitusta D:lle syyskuussa 2016 allekirjoitetun sitovan lahjalupauksen nojalla perustaen siihen, että lahjoitus ei ole edunvalvottavan edun mukainen, sillä hän on vähävarainen. Hänelle olisi jäänyt kuitenkin edelleen lähes 100 000 eur tilivaroja.
Nyt B väittää, että hänellä on todistaja että A on taivuteltu tekemään lahjalupaus ja että hän ei olisi ollut oikeustoimikelpoinen. En ole itse kukaan näistä lapsista enkä asiaan liity muutoin, mutta henkilö A kertoi minulle jo keväällä 2016 heti metsälahjoituksen jälkeen että aikoo lahjoittaa rahaa lapsille C ja D, mutta miettii vielä summia. Hän puhui minulle tästä useita kertoja vuoden aikana, viimeisen kerran helmikuussa 2017. Syyskuussa 2016 hän soitti minulle ja hänen käsityksensä oli, että koska hän on B:lle lahjoittanut 120 000 eur lahjaveroarvoltaan olevan metsän 2016, ja D:lle aiemmin 55 000 eur arvoisen mökin, ja nyt lahjoittaisi D:lle 50 000 eur niin käytännössä suurimman osan hänen omaisuudestaan hänen kuoltuaan saisi C, riippuen siitä paljonko hänellä kuollessaan on varoja. Jolloin omaisuudenjako olisi suhteellisen tasapuolinen, ainakin koska D ei ollut perintöjen perään sanomansa mukaan.
Nyt B aikoo hakea oikeusteitse D:lle tehdyn lahjalupauksen kumoamista ellei D revi paperia. Ja puolestaan D on halukas lähtemään oikeuteen puolustamaan saatavaansa. Hänellä on tunne että B on vain halunnut junailla itselleen suurimman perinnön, koska ei ole suostunut esimerkiksi siihen että metsä on ennakkoperintö, ja on jatkuvasti huijannut että mitään lahjalupauspapereita ei tarvita vaan että A:n voi haluamallaan tavalla tehdä lahjoituksia hänen luvallaan vaikka olisi jo edunvalvonnassa.
Mikähän juristien näkemys tässä on? Nyt B:llä ja D:llä on juristi ja kumpikin tietysti väittää päämiehensä olevan oikeassa, käräjille ei haasteet ole vielä lähteneet...
|