Lähettäjä: tympääntyjä 
Päivämäärä:   23.4.17 17:37:31

Niin, on taas herännyt ajatus että hävittäisikö omat hevoset kotoa pois. Pidän suunnattomasti kaikesta niihin liittyvästä puuhasta mutta tämä harrastaminen on niin kovin yksinäistä täällä kotosalla. Kavereissa ei hevosihmisiä ole eikä perhettäkään kiinnosta...
Onko kukaan vastaavasta syystä siirtynyt harrastamaan vain ratsastuskoulussa ja käymään raveissa vain katsojana?
Kunhan tässä yksinäisyyden puuskassa murehdin...Ja eihän sitä tiedä ennenkuin kokeilee.

Lähettäjä: Realismi 
Päivämäärä:   23.4.17 22:33:20

Älä ihmeessä. Kotona voit hoitaa ja harrastaa niin hyvin kuin haluat.
Ratsastuskoulussa olet muiden armoilla. Etsit äreän hepan mutatarhasta, satuloit epäsopivalla satulalla, ratsastat 9 ratsukon epätasaisessa ryhmässä tunnin josta ope paikalla 40 minaa ja kuuntelet samalla kun ratsusi yskii koko ajan.

Yksinolo hevosten kanssa ja oma päätäntävalta on luksusta. Minulle ainakin.

Lähettäjä: Riippuva 
Päivämäärä:   23.4.17 22:36:32

No mulla helpotti suuresti kun pistin omat pois. En oo katunut.

Lähettäjä: porukka 
Päivämäärä:   23.4.17 22:55:02

Kyllä niitä kavereita on kunhan itse on kunnolla(et juorua, utele, puhu pahaa toisaalla).

Lähettäjä: Callisto 
Päivämäärä:   23.4.17 23:42:15

Mistäs niitä kavereita taiot johki korpeen?

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   24.4.17 00:30:12

Riippuu mitä harrastuksesta hakee. Kyllä mulle on tärkeää sosiaalisuus ratsastuksessa, hyvä talliporukka vaikuttaa tallin valintaan ihan yhtä paljon kuin hevosten olosuhteet. En haluaisi hevosiani kotiin, olen muutenkin paljon yksin kotona enkä todella halua talvella pimeässä räntäsateessa yksin harrastaa. Kukin tyylillään, toiset nauttii ku saa olla rauhassa ja toiset kun voi jakaa ajatuksia ja kokemuksia toisen samanhenkisen ihmisen kanssa.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   24.4.17 00:39:42

Ymmärrän aloittajaa aivan täysin.
Siinä haaveet että voi harrastaa milloin vain, karisee hyvinkin nopsaan, jos ei apukäsiä ole koskaan. Itse olin kolmen kopukan yh:na päivätyöni päälle niin poikki, ettää harrastuksena oli enää vain siivoaminen, ruokkoaminen ja ruokkiminen. Ja tietysti paikkojen fiksaaminen, tarhojen siivoaminen, heinäkuormien hakeminen ja purkaminen, aitojen korjaaminen, tarvikkeiden uusiminen jne.
Työtä työtä työtä, itse elukoissa kiinni 24/7.

En ole katunut, että pistin hevoset pihasta pois.
Yhden pidin, on täysihoitotallilla.
Nyt vasta oikeesti voin nauttia harrastuksesta, joku toinen tekee työt ja minä ratsastan ja nautin hevosestani ja sen kanssa puuhailusta :)

Lähettäjä: nojaa 
Päivämäärä:   24.4.17 07:34:25

Tee valmistavaa salapoliisityötä ja etsi talli jolla on aktiivista toimintaa (valmennusta yms.), porukka maastoilee aktiivisesti eli maastokavereita löytyy ja mikä tärkeintä etsi talli jolla on hyvä henki ja samanhenkistä porukkaa.

Saat paljon enemmän irti harrastuksesta oman kanssa.

Lähettäjä: ilta 
Päivämäärä:   24.4.17 08:35:11

Pidä yksi ja laita se täysihoitoon. Nimenomaan tässä topikissa mainituista syistä en ole ottanut hevosia omaan pihaan vaikka se mahdollista olisikin. Ehkä sitten, jos ei tarvitsisi käydä palkkatöissä mutta se taas tuskin on kovin todennäköistä :).

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   24.4.17 09:40:25

Itse olen miettinyt aivan samaa. 18-vuotta on hevosia ollut minulla ja pikkuhiljaa on motivaatio kadonnut täysin koko harrastamiseen. Harrastus on muuttunut vain velvoitteeksi. Hoidan hevoset, mutta mitään muuta ei niiden kanssa jaksa tehdä. Viimeeksi ratsastin varmaan puoli vuotta sitten. Minun kohdalla olisi varmaan järkevää myydä ne pois, mutta kun ne on kuitenkin rakkaita (varsinkin oma kasvatti), ettei haluaisi luopuakkaan. Ehkäpä tuo täyshoitotalli voisi olla myös vaihtoehto, niin jäisi tallitöiltä aikaa myös mukavaan harrastamiseen.

Lähettäjä: moro 
Päivämäärä:   24.4.17 10:08:12

Joko 1-2 täysihoitoon tai etsi hoitaja joka käy kanssasi hoitamassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.4.17 10:12:52

Oletko etsinyt vuokraajaa tai hoitajaa kaveriksi tallille ja ratsastukseen? Moni vuokraajaehdokaskin voisi varmaan olla kiinnostunut yhteisistä ratsastuslenkeistä ja muusta hevosten hoitoon liittyvästä.

Lähettäjä: unna 
Päivämäärä:   24.4.17 11:37:47

Just. Vuokraajaehdokkaat kiinnostuvat kyllä kovasti. Sitten alkaa se veivaaminen. En nyt pääsekään, kun on sitä ja tätä ja kumminkaiman ristiäiset. Mutta jos tulisinkin sunnuntaina. En nyt pääsekään sunnuntaina, kun olinkin luvannut mennä isän kanssa kalaan. Soittelen sitten ensi viikolla, joku päivä...

Kun olet varautunut siihen, että vuokraaja ratsastaa yhden hevosen, ratsastatkin itse kaksi ja aikataulut menee taas uusiksi. Tai sitten opetat ja avustat vuokraajaa viikkotolkulla, kunnes hän ilmoittaa löytäneensä helpomman hevosen lähempää.

Järkevin ratkaisu on laittaa yksi hevonen täysihoitoon paikkaan, jossa on harrastuskavereita, hyvät tilat, valmennusmahdollisuuksia jne. Ja jos ei sekään tunnu hyvältä, voi viimeisenkin hevosen myydä pois.

Lähettäjä: minna 
Päivämäärä:   24.4.17 11:49:34

Kaikessa on aina puolensa ja puolensa.

Itse olen nyt tullut siihen tulokseen, että kun vain saisin hepat pihaan niin en valita enää yhtään mistään! :)

En harrasta lajia seuran vuoksi, mutta ymmärrän kyllä myös hyvin että jatkuva yksin harrasteleminenkin kyrsii.

Mulla on vaan ollu nyt niin huonoja kokemuksia (ja lähinnä asioiden päätäntävallasta luopumisen tuskaa) että yksin oleminen on ongelmista pienin.

Lähettäjä: Susalainen 
Päivämäärä:   24.4.17 12:03:39

Mulla samat mietteet kuin minnalla ja ostinkin pikkutilan ja hevonen+kaverit ovat olleet nyt toista talvea kotona. Sanoin just ystävälle, että mun hevosenpidon stressi on vähentynyt ainakin 90%. :)

Lähettäjä: minna 
Päivämäärä:   24.4.17 13:42:12

^Ihana kuulla!

Perässä tullaan

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.4.17 14:14:21

Mulla päinvastainen kokemus, hevoset kotipihassa ja niistä on heti enemmän huolta ;) Kuuntelin yöt läpeensä että kuuluuko tallista ylimääräistä kolinaa, mihinkään ei voinut lähteä kovin pitkäksi aikaa kun hoidon järjestäminen kolmesti päivässä oli haastavaa. Kesällä oli leppoisampaa aikaa, mitä nyt välillä sai aitoja korjailla, mutta talvella kurassa kottikärryjä työntäessä tuntui välillä että miks hitossa teen tätä.
Aina huoli hyvinvoinnista, rehujen laadusta, talvella putket jäässä ja vedet piti kantaa sisältä jne.

Kahdeksan vuotta jaksoin ja siinäkin oli muutama vuosi liikaa. Jos olisi tajunnut luopua aikaisemmin niin ehkä olisi jaksanut harrastaa kodin ulkopuolella. Nyt kun hevoset lähti niin en ole palannut enää harrastuksen pariin kuin penkkiurheilijana.

Lähettäjä: Rp 
Päivämäärä:   24.4.17 14:45:19

Alkuunhan se onkin mukavaa. Kannattaa olla kuitenkin tietoinen, että se innostuneinkin harrastaja saattaa kyllästyä totaalisesti jossain vaiheessa. Syksy ja talvi voi olla todella rankkaa vieläpä jos joutuu aina olemaan yksin. Mulle kävi myös niin et kyllästyin niin paljon et en oo vuosiin harrastanut mitään hevosiin liittyvää. Nyt tekisi mieli taas kokeilla..

Lähettäjä: Pb 
Päivämäärä:   24.4.17 15:21:54

Siinäpä se vitsi onkin että kullakin on omansalaiset lähtökohdat harrastukselleen. Minä olen alan ammattilainen ja hepat kotona, en ota yhtäkään vierasta tähän pihaan pyörimään ja hoidan hepat just niinkuin lystään. En jaksanut enää täysihoitotallien "ei se siihen kuole"- mentaliteettia enkä väistellä maneesiruuhkassa muita ratsukoita. Jos aloittaja kaipaa ihmisiä ympärilleen niin hyvä ratsastuskoulu ei ole mitenkään huono vaihtoehto! Minusta taas on niiiin ihanaa ratsastaa aina yksin (okei, naapurin kissa kyllä on usein häiriköimässä...). Mutta johtunee tästä pikkulapsiajastakin että on kivaa kun pariin tuntiin kukaan ei puhu mulle mitään ; )

Lähettäjä: tympääntyjä 
Päivämäärä:   24.4.17 16:18:53

Itse olen kyllä jossain määrin niin hirveä luonteeltani että en usko pystyväni pitämään hevostani vieraassa tallissa  Kun hevoset on tässä omassa pihassa se vapaus harrastaa on ihan erilaista! Eikä minua stressaa se ylimääräinen homma yhtään... vaan se yksinäisyys.