Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.3.17 19:55:11

Kohtalotovereita?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.17 19:56:28

Jep...

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   25.3.17 19:59:05

todellakin...

Lähettäjä: Pietari 
Päivämäärä:   25.3.17 20:01:39

Kyllä, mutta vuosikausien jälkeen sain hänet sittenkin.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   25.3.17 20:21:38

Olen...

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   25.3.17 20:25:04

Kyllä olen ollut. Aika kuitenkin tehnyt tehtävänsä aika hyvin ja tunne laantunut.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   25.3.17 20:25:15

Mutta hän on kuollut...

Lähettäjä: Plö 
Päivämäärä:   25.3.17 20:26:42

Olen kyllä ja en usko että voisin häntä koskaan saada. Hän ehkä rakastaa vielä exäänsä liikaa tai sitten en vaan ole tarpeeksi kiinnostava. Tai sitten hän ei tiedä että olen hänestä kiinnostunut muutenkin kuin kaverina.

Lähettäjä: mm 
Päivämäärä:   25.3.17 20:29:49

joo

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   25.3.17 20:39:30

Joo. Alkoholi- ja mielenterveysongelmainen tyyppi, joka on edelleen rakastunut exäänsä. Meillä oli vuoden ajan seksisuhde, ja se oli elämäni parasta seksiä, myös keskustelut oli tosi hyviä, kaikista ongelmistaan huolimatta älykäs tyyppi.

Nyt olen ollut jo pari vuotta yhdessä ns. kunnon miehen kanssa. Kyllä mä sitäkin rakastan, mutta tuon toisen kanssa oli jotenkin kaikki positiiviset ja negatiiviset tunteet vahvempia. En silti vaihtaisi, vaikka se toinen pyytäisi, tämän nykyisen miehen kanssa mun on hyvä olla, luottamus toimii täysin ja ei ole tarvetta repiä tai rikkoa toista, olen ehjempi ihminen hänen kanssaan.

Tuon toisen kanssa ehdin jo rikkoa itseäni, kun yritin auttaa sitä ongelmissaan. Ei pysty auttamaan sellaista, joka ei apua halua, eikä ole valmis muuttumaan. Ja mitään menemistä tai tekemistä ei voinut sopia etukäteen, kaikki riippui aina siitä, millainen olo oli silloin, kun olisi pitänyt lähteä tai nähdä.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   25.3.17 21:12:46

Ihastunut. En edes tiedä voisinko saada.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.17 21:16:22

Olen kyllä. Vuosien satunnaisen baarijuttelun jälkeen meillä oli yhden yön juttu ja silloin jäin niin lujasti koukkuun että oksat pois. Aiemminkin pidin häntä suunnilleen täydellisenä mutten tuntenut juurikaan joten sen syvempiä tunteita ei herännyt, mutta tuo yksi yö kyllä pisti pään sekaisin ja sillä tiellä olen vieläkin. Miestä ei mitä ilmeisimmin kiinnostanut sen enempää, pari kertaa on ohimennen juteltu sittemmin mutta kaippa tuo naistenmiehenä olisi kykenevä tekemään aloitteen jos haluaisi. Olen nykyään jo ihan ok asian kanssa, tunteet roihahtaa aina hetkeksi kun nään miehen, mutta muuten ei häiritse enää ajatuksiani jatkuvasti kuten aiemmin. Ei silti tarvisi montaa lausetta että menisin tyyliin naimisiin kanssaan :D

Lähettäjä: Heps 
Päivämäärä:   25.3.17 21:16:29

Jep. Varattu olen ja pienten lasten äiti. Exä aika kaukaa menneisyydestä törmäsi elämääni ja nyt viestitellään aina kun kyetään. Ihan mahdoton tilanne, että ikinä päätyisi mihinkään tää meidän nykyinen ihastus. Ootan vain, että kyllä tuo menestynyt sinkkumies paremman rakkauden kohteen löytää kuin pienten lasten äidin. Tai ehkä eläkeiässä sit yritetään uudelleen, kun on munkin lapset jo aikuisia...

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   25.3.17 21:23:33

Olen ihastunut eläinlääkäriini. Ei liene sopivaa kysellä siviilisäätyä vaikka välillä puhutaan myös henk.koht juttuja. Ekasta kerrasta lähtien välillämme oli joku yhteys.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.3.17 21:33:47

Exääni joo.. Ja varmaan rakastan sitä aina

Lähettäjä: Minävaan 
Päivämäärä:   25.3.17 21:41:32

Ihastunut vahvasti. Varattuja molemmat, mutta kova vetovoima saa sydämen hyppimään. Mietin miten erilaista elämä hänen kanssaan olisi. En tiedä jaksanko odottaa seuraavaan elämään...

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   25.3.17 21:48:29

Kuusi vuotta tulee täyteen. Entisen työkaverini kanssa ihastuttiin ja vietettiin työpäivän jälkeen aikaa jutellen ja pussaillen. Hän ei halua erota avovaimostaan. Nykyään hän on ollut jo monta vuotta eri työpaikassa. Viestitellään välillä ahkerammin, välillä harvemmin. Minäkin olen nyt parisuhteessa, ja rakastan kyllä miestäni, mutta sydän hakkaa aina kun saan viestin. Tavattiin jokin aika sitten yhteisen entisen työkaverin juhlissa, ja heti kun halattiin ja katsottiin toisiamme, kaikki se kemia ja kaikki ne tunteet oli siinä, ihan kuin aikaa ei olisi kulunut ollenkaan. Päädyttiin suutelemaan, mutta ei sen enempää. Pitkään haaveilin, että mies muuttaisi mieltään. Nyt en enää tiedä mitä tekisin, jos hän haluaisikin olla kanssani. Jos hän rakastaisi tarpeeksi, olisi tehnyt päätöksen jo kauan sitten. Enkä myöskään tiedä, millaista elämä hänen kanssaan olisi. Minulla on nyt hyvä parisuhde, jossa on paljon hellyyttä, läheisyyttä, hyvää seksiä, naurua, yhteisiä harrastuksia, hyviä keskusteluja. En ole varma luopuisinko kaikesta siitä hypätäkseni tuntemattomaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.3.17 22:49:58

Olen. Satuin ikuisuus sitten aivan sattumalta erään bändin keikalle ja törmäsin myöhemmin baarissa yhteen sen jäsenistä. Sanaakaan ei ehditty vaihtaa, kun tiesin jo omalta osaltani että tuossa se nyt on.
Sen jälkeen toki tuli vaihdettua useampiakin sanoja, mutta oli aivan kammottavaa tajuta olevansa parin tunnin tutustumisen jälkeen aivan kuoleman ihastunut ihmiseen, jota ei edes tunne. Ja joka tietenkin oli varattu.
Minä olin vuoden pari aivan sekaisin ja paskana koko hommasta. Minä aikuinen ihminen, joka en ikinä ollut moista kokenut enkä mihinkään tuliseen rakkauteen ensi silmäyksellä edes uskonut.

Mutta niin on elämä ihmeellinen, että monien sattumuksien sarjana ja vuosia myöhemmin asumme yhteisen katon alla. Ja niin helevetisti minä tuota miestä rakastan edelleen ja aina.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   25.3.17 23:19:00

Huomattavasti vanhempi, varattu mies, jolla lapsia. Tutustuttiin, kaverustuttiin, lopulta ihastuttiin ja rakastuttiin. Hänelle ne romanttiset tunteet tulivat nopeammin kuin minulle. Ajattelin, että ei hän ikinä eroa. Itse puhui aina, että ei meidän juttu voisi toimia, eikä hän halua rikkoa lasten perhettä.

Vuosia myöhemmin tässä sitä kuitenkin ollaan. Omakotitalo remontoitu ja onnellisesti menossa nukkumaan jälleen kainaloon <3

Lähettäjä: Jone 
Päivämäärä:   26.3.17 00:31:38

Joskus nää onnistuu, mut harvemmin. Se voi olla ihan pienestä sattumasta kii.

Olen ollu joo. Jos hän olis eka ollu sen idiootin kaa jonka kanssa lisääntyi, eikä mun, niin varmaan oltais yhä yhessä. Ajoituskin voi ratkaista.

Lähettäjä: Väsy 
Päivämäärä:   26.3.17 04:11:32

Juu olen. Harmi ettei tunne samalla tavalla minua kohtaan.. kaikki muut miehet tuntuu niin turhilta kun huolisin vain hänet.

Lähettäjä: leia 
Päivämäärä:   26.3.17 11:49:24

Jep. Hyvän ystävän poikaystävään. Kemiat kohtaa enemmän kuin kenenkään muun kanssa koskaan on kohdannu.

Sanomattakin selvää toki etten yritä mitään.

Lähettäjä: Nop 
Päivämäärä:   26.3.17 12:04:05

Ihastunut kyllä, rakastunut en.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.17 12:35:06

Joo, se kirjotti täällä ht-netissä, ettei tunne mua kohtaan mitään, mutta haluaisi roikottaa mua ystävänä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.17 12:36:46

kyllä, oikeastaan aika moneenkin. toivottominta tässä on se, että on täysin varmaa etten voi heitä koskaan saada.

he ovat pikseleitä...

Lähettäjä: juujuu 
Päivämäärä:   26.3.17 13:18:18

kyllä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.3.17 14:06:40

Aina silloin tällöin.

Lähettäjä: unelma onnesta 
Päivämäärä:   27.3.17 15:00:37

Juu olin vuosikausia, varattuina siitä ei sitten mitään tullut, itse erosin ja haikailin toista monta vuotta.. annoin olla mutta kohtalo saattoi meidät myöhemmin yhteen, ollaan kuljettu nyt monta vuotta yhdessä. Eipä tuo niin unelma ollutkaan, itseasiassa kaikkea muuta, olisi pitänyt jättää kokonaan väliin.. ihmekkös että ero oli tullut jo kolmesta pitkästä suhteesta

Lähettäjä: HppH 
Päivämäärä:   27.3.17 20:54:41

Kyllä, ainakin ihastunut, toivottavasti ei muutu rakkaudeksi. Työkaveri, kummallakin omat suhde kuviot mutta silti jokainen työpäivä saa minut ensin onnelliseksi ja sitten repii tuskasta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   27.3.17 21:06:07

Olen. Toista ei voi pakottaa rakastamaan, ja toivon niin kovasti että omat tunteeni katoaisivat.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   27.3.17 21:31:16

Jep jep.. Äidin työkaverin poika ja äitini on pomo asemassa. Molempien vanhempien mökit saman järven rannalla ja ollaan pieninä leikitty pihalla keskenämme ja nyt myöhemmin ollaan säädetty ja väännetty yks kesä, mut eipä siitä oikee mitää tullu.. Meillä on sama harrastus, käy samalla salilla ja näen häntä välillä kun tulee hakemaan äitiään töistä ja minä haen omaa äitiä.Nyt tammikuussa jätkällä selkeästi tunteet pinnassa minua kohtaan ja ollaan molemmat parisuhteessa jätkän suhde selkeästi rakoillee, mutta omassa olen onnellinen enkä tiedä olisinko valmis eroamaan nykyisestä suhteesta.. silti jätkä pyörii mielessäni aina välillä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   28.3.17 00:19:53

Joo. Olin ainakin voimakkaasti ihastunut, en oikein tiedä voiko puhua rakkaudesta. Ehkä. Tai ehkä mieli teki vain tepposia, luuli rakastaneensa.

Se alkoi jo, kun olin varhaisteini. Mies oli minua paljon vanhempi ja törmäsin häneen silloin tällöin harrastukseni puitteissa. Joku juttu siinä oli silloinkin, mutten tiedä mikä. Vuosia myöhemmin tajusin hänen asuvan sinkkuna ihan lähellä omaa kotiani. Pian sain töitä ja työmatkani kulki hänen kotinsa ohi. Törmäsin häneen joka paikassa, toisella paikkakunnallakin. Ja joka hemmetin kerta sukat alkoi pyöriä jalassa, keho reagoi nopeammin kuin mieli. Muutin, ja yhtäkkiä hän seisoo parkkipaikallani. Siitä hetkestä lähtien moikkailtiin, mutta sen pidemmälle ei juttu jatkunut. En itse uskaltanut ja kehdannut, kun en ole nätti missi.

Sitten hän muutti pois. Tunteet ovat hälvenneet pikkuhiljaa, mutta välillä törmätään edelleen. Ja edelleen se liekki roihahtaa. Edelleen saan itseni kiinni haaveilemasta tästä miehestä. Enkä edelleenkään ymmärrä, miksi.