Lähettäjä: Kuhan mietin 
Päivämäärä:   25.3.17 16:01:19

Aluksi selvennän, ettei tarkoitus ole väheksyä oikeasti ahdistelun ja kiusaamisen kohteiksi joutuneita.

Tarkoitan niitä, jotka ovat jollain tavalla erityisen herkkiä ja kuvittelevat kaikenlaista kohdistuvan juuri häneen. On varmasti paljon tapauksia, joissa kiusaamista ei oikeasti ole ollut, tai että seksuaalista ahdistelua olisi tapahtunut muuten kuin naisen omassa päässä.

Mitä mieltä sinä olet, onko osa ihmisistä jotenkin sekaisin ja kuvittelee aivan omituisia sattumuksia?

Ajatus lähti siitä, kun viimeaikoina on puhuttu niin paljon vihapuheesta, rasismista ja varsinkin täällä naisvihasta, vaikka mistään edellämainituista ei koskaan ole kenelläkään esittää konkreettisia esimerkkejä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.3.17 16:06:59

Olen kuunnellut yhtä tälläista ahdisteltua. Nojoo ehkä tuosta tapauksesta suurennuslasilla saisi jotain vähän sen tyylistä kasaan mutta kun tyyppi on ratsastanut tällä jo vuosia ja pistää kaikki hölmöilynsä sen "ahdistelun" piikkiin niin jotenkin empatia on kadonnut tyystin tän tyypin kohdalla.

Lähettäjä: xxy 
Päivämäärä:   25.3.17 16:10:22

Mun yksi eksäni puhui koko ajan, miten häntä kiusattiin koko kouluaika (peruskoulu, ammattikoulu). Silloin kun tutustuttiin, hän oli työelämässä ja puhui monesti, miten häntä kiusattiin töissäkin. Meidän eron jälkeen oltiin vielä vähän aikaa tekemisissä, joten tiedän että mies lopetti työt ja yksi syy oli kiusaaminen.

Mitä itse tunsin miestä ja olin mukana tilanteissa, kiusaaminen oli sen omassa päässä. Ehkä joillakin sen työkavereilla oli vähän ronskimpi huumori, mutta mies otti kaiken itseensä, kaiken niin hirvittävän tosissaan.

Miehen oma huumorintaju oli sellainen, ettei sitä ymmärtänyt kukaan. Se tuli monesti kotiin hirveän ylpeänä itsestään, kun oli osannut laittaa työkavereille "luun kurkkuun". Todennäköisemmin se laukoi niin käsittämättömiä juttuja, etteivät työkaverit tienneet miten ja mitä niihin olisi pitänyt sanoa – näin se ainakin teki mulle. Siinä on kuitenkin ero, puhuuko niin outoja juttuja että puhekaveri hämmentyy, vai onko niin "nero" että saa toisen puhuttua pussiin. Mutta tätä eroahan eksä ei ymmärtänyt.

Tottakai voi olla, että sitä joskus kiusattiinkin, enhän mä sen kanssa ollut koko sen elämää 24/7. Mutta ne tilanteet mitä itse näin, eivät olleet kiusaamista.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.3.17 16:13:33

Vai pitäiskö sinun kaltaisten ihmisten tajuta se, että kiusaamista on ja paljon. Ja se on saastuttavaa. Se saastuttaa ihmisen mielen.

Kyllähän se on, että kiusaaminen saa ihmisen ajattelemaan, että häntä kiusataan joka paikassa.
Minä vaihdoin koulua 9 kertaa peruskoulun aikana, koska jokaisessa jouduin kiusaamisen kohteeksi. Uutta ihmistä on helpompi alkaa kiusaamaan. Ja onhan se kiusaaminen tietysti viihdyttävää kiusaajille, joten miksi ei kiusattaisi? Ja se oli ihan ihka oikeaa kiusaamista.
Mutta.
Kuvittelin minäkin että jos ihmiset nauraa _kaupungilla_ niin ne nauraa minulle, kesti pitkään tajuta ettei se ole niin. Enhän minä tiedä mille ne nauraa.
Mutta se, että ajattelin niin, on syy kiusaamisesta, niin esim. minun psykoterapeutti ja psykologi on sanonut, että kiusaaminen huonontaa itsetuntoa ja siitä johtuen näen asioita erilailla. Mutta minä työstän tätä prosessia koko ajan eteenpäin, että en näkisi kiusaamista joka paikassa.

Mutta sitä tosiasiaa ei vie mikään pois, että on kiusaamista.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   25.3.17 16:16:12

Eräs tyttö on bipo (jota en aluksi tiennyt) ja hän on juuri tällainen. Eräs mies on myös bipo ja hän on myös tällainen.

Eli kyllä osa ihmisistä on todellakin sekaisin ja taustalla on mt-ongelma. Tuota ei kovin helposti edes diagnosoida eli heitä on tuolla aika paljon.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.3.17 16:19:16

Ja seksuaalisesta ahdistelusta. Ihmiset jotka aidosti sen on kokeneet, eivät uskalla, tohdi tai kykene menemään poliisille. Eivät ainakaan yksin. Mutta ne jotka eivät ole asiaa kokeneet mutta haluavat kostaa tms. tai jokin seksikokemus alkoi kaduttamaan kertovat että heitä on käytetty hyväksi.

Oikeat uhrit voivat ajatella että se on ollut ihan okei. Ihan normaalia, että näin tapahtuu, mutta jos puhuvat siitä jollekkin jälkikäteen jolloin toinen ihminen sanoo, ettei se ole ollut okei, he tajuavat asian. Tai tajuavat jo sillä hetkellä ettei tää oo oikein mutta eivät uskalla mennä poliisille, koska asia nolottaa, hävettää, ahdistaa eivätkä halua kokea asioita uudelleen, jolloin jättävät menemättä.
Koska nykyään poliisit ei ota edes tosissaan, koska noita valeraiskausjuttuja tapahtuu ihan hirveästi ja oikeat uhrit saavat tuta siinä samalla.

Lähettäjä: Kekkuleera 
Päivämäärä:   25.3.17 16:26:43

Luulotautisia on kaiken sorttisia. Luulotautisia huomiohakuisia myös.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.3.17 16:27:43

No tuota luulotautia ja bipoa ei kyllä ole niin paljoa kuin kiusaamista.

Lähettäjä: kokenut 
Päivämäärä:   25.3.17 16:47:00

Naisvihaa todistun juuri yksi päivä keskustelussa erään tuttavan (keski-ikäinen mies) kanssa. "Naiset vaan on aina paskempia, heille kuuluu paskempi palkka!". Niin, mun tuntemat naiset pärjää ko. hommassa miehiä paremmin pääsääntöisesti.

Ja eräs esimies entisessä työpaikassani yritti erottaa kaksi naista eräästä yksiköstä. Mitään järkevää syytä ei ollut (työ ihan tasalaatuista usein parempaa kuin miehillä samassa hommassa, aina paikalla ajoissa, hommat hoitui jne.). Sattuivat vaan olemaan ainoat naiset 100 hengestä. Ei pitänyt heistä, kun ei voinut pitää rauhassa saunailtoja. Tai ois voinut, mutta kuulemma se ois epäilyttävää, jos tiimin saunailtaan osallistuisi 2 naista.

Kiusaamista olen nähnyt työelämässä 10 vuoden ajan lähes päivittäin, nimenomaan sukupuolen vuoksi. Palkankorotuksen sai aina miehet, vaikka naiset kuinka yritti. Onneksi nykyisin voin valita työpaikkani ja ei tartte sellaisia paskaläjiä esimiehiä katella.

Ja joo, en ole mikään herkästi suuttuva tyyppi tai ota itseeni helposti, mutta reilu peli se pitää olla ja palkankorotuksiin samat kriteerit kaikille. En hätkähdä, vaikka jotkut työkaverit on treffejä ehdottaneet. Nämä henkilöt ovat kyllä olleet ihan tosissaan asiansa kanssa. Ja vaikka kaikki eivät olisikaan olleet, niin aina voi sanoa "ei kiitos". Eri asia olisi, jos selkeästi kopeloitais, tytöteltäisi ja tuijoteltais tissejä kokoajan. Nuo alkais olla jo häiritseviä. Mutta se, että toinen katsoo mun tissejä vahingossa jossain kokouksessa: no big deal. Kukaan ei voi aina valita, minne se katse vaeltaa. Tuosta eräs naispuoleinen kolleega otti kierrokset, kun mieskolleega oli erehtynyt vilaisemaan hänen tissivakoonsa. Voi huoh, jos vaan vilaisi, mutta siirsi katseensa muualle, niin mitä sitten? Eri asia tuijottaa puoli minuuttia tissejä kuin ois hypnoosissa.

Lähettäjä: Kuhan mietin 
Päivämäärä:   25.3.17 16:53:46

kokenut, sun tekstisi voi aivan hyvin tulkita miesvihaksi, koska esität miehet niin negatiivisessa valossa ja kehut naisia. Palkoista tuli mieleen, että olin erään yrityksen tuotantopäällikkönä ja palkkani luonnollisesti oli paljon korkeampi kuin osastoni naisilla, joiden esimies olin. He sanoivat kerran suoraan, että heidänkin palkkansa pitäisi olla sama kuin minulla, koska HEHÄN sen työn tekevät.

Lähettäjä: nyyh 
Päivämäärä:   25.3.17 16:55:45

Lähettäjä: -
Päivämäärä: 25.3.17 16:27:43

No tuota luulotautia ja bipoa ei kyllä ole niin paljoa kuin kiusaamista.

Kyllä sitä on enemmän. Ne oikeat kiusaamiset + luulotautisten ja bipojen "kokemat"

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.3.17 16:55:47

No mua on kiusattu koko peruskoulun ja ammattikoulussa. Oon vaihtanut 2 kertaa koulua kiusaamisen takia. Aikuisiällä ei kavereita ole ollut ja diaknosoitu muuta mt-ongelmaa.

Inhoan ite tosta kiusaamis aiheesta puhumista, toki siitä pitää puhua koska moni nuori on nyt siinä tilanteessa että heitä kiusataa. Inhoan kuitenkin omista kokemuksista puhumista, se ei auta mun mielestä nykytilanteeseen mitenkään. Mulla oli terapeutti joka sanoi että jännittäessäni ihmisten seassa mun pitää hokea päässäni että "en ole enää peruskoulussa, en ole enää peruskoulussa". Mä en koskaan siinä tilanteessa edes ajattele menneitä.

Pidän vaan itteäni outona muitten mielestä, en osaa small talkia, en ole joutunut edes koskaan oikeasti tutustumaan uusiin ihmisiin ja tykkään olla yksikseni. Jos mä joskus saan sen verran itseluottamusta että kaverin haluun niin etin semmosen vaikka netistä, ja tapaan hänet kahden kesken enkä eti kavereita jostain ihmisjoukosta. En osaa kunnolla jutella ihmisille, tai jatkaa keskustelua. Kuitenkin olen kohtelias ja ystävällinen ja puhun jos kysytään.

Ymmärrän miksi jotkut on katkeria ja ei pääse yli koska jos kiusaaminen aiheuttaa tämmösiä ongelmia on aika vaikeeta antaa anteeksi. Itteäni kyllä helpotti kun kerran näin yhen mun kiusaajan ja tajusin kuinka huonosti hällä menee :D Mutta jos hän tulisi pyytämään anteeksi niin antaisin, jos joutuisin olemaan tekemisissä hänen kanssaan niin kohtelisin kun muitakin, en alkaisi enää aikuisena ja järkevämpänä kostamaan.

Kerran yhdessä paikassa oli kovaääninen tyttö joka tarinoi jatkuvasti omista kiusaamis-hyväksikäyttö kokemuksistaan kun 13v poika oli pakottanut pussaamaan ym.. Vähän kyllä siinä kolmantena päivänä kun alkoi mulle vielä erikseen kertomaan samaa tarinaa alko kyllästyttämään. Kerjäsi selvästi huomiota kun ties et kaikki alkaa säälimään häntä ja tulee halailemaan kun parin kyyneleen tirauttaa.

Lähettäjä: Wtf 
Päivämäärä:   25.3.17 17:45:44

Tiedän ihmisen joka näkee ihan joka asiassa seksiä, ja seksuaalista ahdistelua.
Hän tulee kertomaan noin joka toisesta potilaasta että epäilee tätä käytettävän/käytetyn seksuaalisesti hyväksi.
Kukaan miespuolinen kollega ei uskalla edes hymyillä hänen läsnäollessaan.

Lähettäjä: mehmeh 
Päivämäärä:   25.3.17 19:02:51

"vaikka mistään edellämainituista ei koskaan ole kenelläkään esittää konkreettisia esimerkkejä."

Siis mitä oikein tarkoitat tällä?

Lähettäjä: fakta 
Päivämäärä:   26.3.17 11:23:24

kiusaamista on paljon, mutta asia käännetään aina kiusatun tappioksi, hänessähän täytyy olla jotain vikaa kun kiusataan...

itse jos näen kiusaamista, olen aina sen heikomman puolella, sillä kiusaajalla ei ole kaikki muumit laaksossa. voi olla parisuhdeongelmia, tai vaan niin sairas mieli, että haluaa toiselle pahaa.

kiusaaminen on johtanut moneen työkyvyttömyyseläkkeeseen, joten me kaikki maksamme siitä kovan hinnan.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   26.3.17 13:21:11

Yläasteella monenlaisen haukkumisen ja nälvimisen lisäksi (näihin osallistui tyttöjä ja poikia) muutama poika kävi minuun käsiksi liki päivittäin noiden vajaan kolmen vuoden ajan. Alkoi seiskan syksyllä ja laantui ysin keväällä. Kourivat tissejä ja alakertaa, edestä ja takaa. Aina vähänkään ahtaammassa kohdassa, kuten luokkahuoneen ovella, kun opettaja päästi luokkaan tai luokasta. Ei häirinnyt toimintaa opettajan lähellä olo, osa opettajista ei ollut huomaavinaan, osa sanoi noh noh pojat. Bussiin jonottaessa, ruokalan jonossa, luokassa, jos joku kourija sattui pääsemään istumaan taakseni.

Olin nätti, hoikka mutta muodokas, hyvä koulussa.

Lukiossa menin ensimmäisen vuoden aivan seiniä pitkin, kun oletin koko kaupungin teinien tietävän minut ja jatkavan haukkumista jne. Edelleen tulee hetkiä, kun haluan huomaamattomaksi, tai juuri joku naureskelu tuntuu kohdistuvan muhun, vaikka järjellä ajateltuna niin ei olekaan. Jäljet on jäänyt :(

Yläasteella olin 92-95, nyt ikää siis 38.