Lähettäjä: Lähtijä 
Päivämäärä:   22.3.17 17:42:55

Eron partaalla olemme olleet jo pitkään. Lapset ovat nyt 1- ja 3-vuotiaat. Mies on ilmoittanut ettei halua muuttaa eli mun on tästä lähdettävä. Minulla on hyvä työ ja rahallisesti tulemme toimeen. Millaisia kokemuksi, hyviä/huonoja, teillä on? Yllättikö arki rankkuudellaan, harmittiko jälkeen päin? Varmaa on että eron haluan, käytännön asiat pitäs vaan alkaa hoitaa..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.3.17 17:56:38

Hassu juttu, meillä samanikäiset lapset ja myös ollaan miettimässä, laittaako lusikat jakoon. Ei oo pikkulapsiaika helppoo, varsinkaan jos on ihan eri kiinnostuksen kohteet (minulla hevoset, miehellä ei mikään). Mitää ei voi suunnitella, kun toinen soutaa ja huopaa ees taas. Mitään ei saa aikaiseksi. En jaksa raahata tuollaista kivirekeä perässäni enää kauaa.

Lähettäjä: Pösö 
Päivämäärä:   22.3.17 19:29:46

Hyvä ero kai paren ku jakuvasti huono parisuhde lasten kannalta mut silti pitäs aina miettiä ennen ku alkaa perhettä perustaa.tai sopia kylmästi et lasten kans yhes tiettyyn asti.mukavuuden halu ja itsekkyys nykyaikana tekee näitä.surullista...

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   22.3.17 19:35:34

. / Onko meillä sama mies :D !

Lähettäjä: Brut 
Päivämäärä:   22.3.17 19:37:48

Siinähän saa hyvin itselleen aikaa kun pakottaa sen miehen viikko-viikko-vanhemmaksi. Nainen kun tuppaa muutenkin huolehtimaan lapsista niin jäisi se toinen viikko pelkästään itselle. :D

Lähettäjä: Erimieltä 
Päivämäärä:   22.3.17 19:47:09

"tai sopia kylmästi et lasten kans yhes tiettyyn asti."

Tuon ikäiset eivät tajua vielä niin paljoa ja sopeutuvat erotilanteeseen ja vanhempien erilleen muuttoon luultavasti hyvin. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat ja mitä enemmän ymmärtävät, sitä ikävävämmin voivat kokea sen vanhempien eron ja elämäntilanteen muuttumisen. Huonon mallin ja ilmapiirin saavat myös jos vanhemmat ovat väkisin yhdessä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.3.17 20:11:03

Jääkö lapset isän luo vai lähteekö mukana?

Lähettäjä: p 
Päivämäärä:   22.3.17 20:16:01

Miksi ihmeessä on tehty vielä toinen lapsi, jos eron partaalla on oltu jo "pitkään"?

Lähettäjä: Mmmm 
Päivämäärä:   22.3.17 20:56:01

Viikko viikko systeemit lapsille ihan kamalia. Monta sellasta nähny ja lapset ei koe olevansa kotona missään... Jos itse joutuisin eroon ni lasten kannalta voisin jopa olla se viikonloppuvanhempi vaikka kärsisinki kovasti. Lapset kuiteski laitettava aina kaiken eelle ,ugh!

Lähettäjä: Pösö 
Päivämäärä:   22.3.17 21:05:17

Erimieltä!juu en kertonu mitään julistusta kuhan muistelin mitä asiantuntijat puhu radios.hankala ja ei taatusti samanlaista tapausta...silti niin tai näin vaikuttaa syvästi lapsiin

Lähettäjä: Lähtijä 
Päivämäärä:   22.3.17 21:18:59

Lapset jäisi mulle ja olisivat isällä varmaankin joka toinen viikonloppu tms. Vuoroviikko systeemiä pidän liian rankkana näin pienille lapsille. Tosin isä on joskus sanonut myös ettei ota lapsia koskaan eron jälkeen, mutta luulen että kyse on uhkailusta etten saisi lapsia koskaan hoitoon. No, jos ei ota niin sitten ei ota. Harmillista vaan on että meillä ei ole sukulaisten tukiverkostoa, mutta jospa sitä kuitenkin saisi jotain apua. Tiedän että on helppo sanoa sivusta että mitäs teitte lapsia (ja viel useamman!)... Elämä vaan tapahtui ja jälkeenpäin tajusin että olisi pitänyt lähteä kauan sitten. Jossittelu ei vaan kuitenkaan auta enää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.3.17 21:52:05

Erosin kun lapset oli 1 ja 3 ja odotin kolmatta. Mies rupes yhtäkkiä väkivaltaseksi, ei oltu siis valmiiksi eron partaalla.
Oli se rankkaaki, ja kaikki iloiset jutut vähän laimeni kun kukaan ei ollu jakamassa niitä. Laihduin rajusti enkä muista juuri mitään siittä ajasta.

Lähettäjä: ttt 
Päivämäärä:   22.3.17 22:03:24

Itse lähdin, kun kaksoset olivat vajaa kolme, mies ei osannut käsitellä nuorimmaisen lapsen kohtukuolemaa. Tai se käsittely oli se, että korkki aukesi. Hän oli entinen alkoholisti, joten tiesin mikä taas alkoi. Oli ollut kuivilla yli 6 vuotta silloin. Yritin hyvällä (ohjasin hoitoon, käytiin ammattilaisen luona puhumassa lapsen menettämisestä jne). Yritin myös pahalla, eli kiristys ja uhkailu..

Kännistä ihmistä en halunnut kaksosten lähelle, joten lähdin.. Mies skarppaa aina ajoittain, jolloin saa nähdä lapsiaan, mutta tuntuu harvenevan ne kerrat..

Lapset toki alkuun ihmettelivät ja kyselivät, mutta nopeasti sopeutuivat.

Lähettäjä: SD 
Päivämäärä:   23.3.17 05:57:08

Ompa jännä kun tääläkin on sama tilanne. Lapset on 1 ja 3 vuotiaita ja olen miettinyt eroamista ainakin vuoden päivät. Olen ihan täynnä sitä ettei mies arvosta minua pätkääkään. Vähättelee vain. Minä teen kotona lähestulkoon kaiken. Siivoan, pyykkään, laitan ruuan jne. Mies ei tee mitään muuta kuin silloin kun minulla on iltavuoro. Silloin hän hoitaa lapset mutta ei juuri muuta. Miehen mielestä minulla ei voi olla rankkaa. Minulla ei sanomista juuri mihinkään koska mies tienaa enemmän kuin minä.
Jos eroaisin pelkäisin sitä miten vaikeaa eroaminen todella tulisi olemaan. Mieheni ei ole mikään lepukka vaan varmasti tekisi elämästä hankalaa. Enkä tiedä miten mies pärjäisi lasten kanssa pitemmän päälle jos lapset olisivat hänellä useamman päivän. Hän varmasti syöttäisi vain eineksiä eikä käyttäisi edes ulkona koska ei häntä itseä huvita.
Yritän vain tuudittaa itseäni ajatukseen että sinittelen tässä vielä niin kauan että lapset kasvavat vähän isommiksi. Niin että.he osaavat jo tehdä jotakin välipalaa itse ja kertoa minulle jos jokin on hätänä. Ennen sitä eroaminen on melkein mahdotonta...

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   23.3.17 07:29:55

"Elämä vaan tapahtui" kannattaisko vähän miettiä jatkossa ehkäisyä.
Lapsista seuraa vastuu myös niiden elämästä. Aikuisten on helppo erota ja lähteä, mutta se tulee vaikuttamaan lasten koko loppuelämään.
Yritä hankkia joku tukiperhe, jos ei ole edes tukiverkostoa, kun apua tulet tarvitsemaan yksinhuoltajana.

Lähettäjä: ., 
Päivämäärä:   23.3.17 08:08:23

Nykyään kaikki pitää saada heti ja hekumaa pitää olla jatkuvasti. Kun on pienet lapset, niin välillä on vuosia, että energia menee arjen pyörittämiseen ja kaikki tuntuu tavalliselta ja tylsältä, mutta ihan vinkkinä vaan, että ei se vaihtamalla aina parane, ja mielestäni vanhemmuudessa on velkaa lapsilleen sen, että malttaa jättää itsekkyyden joksikin vuosiksi syrjään, ja ajatella lasten tulevaisuutta.
Kyllä se hekuma ja draivi siihen parisuhteeseen palaa, kun malttaa hetken!
Pois nyt se "Kaikki mulle heti nyt" ajattelumalli.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.3.17 08:26:01

Lähettäjä: Pösö
Päivämäärä: 22.3.17 19:29:46

Hyvä ero kai paren ku jakuvasti huono parisuhde lasten kannalta mut silti pitäs aina miettiä ennen ku alkaa perhettä perustaa.tai sopia kylmästi et lasten kans yhes tiettyyn asti.mukavuuden halu ja itsekkyys nykyaikana tekee näitä.surullista..."

Kun katson näin aikuisena vanhempiani joiden olisi pitänyt erota jo 20 vuotta sitten ja ovat edelleen yhdessä onnettomina, tulen surulliseksi. Jos päättää olla lasten takia yhdessö tiettyyn asti, huomaa sitten ajattelevansa että kannattaako tästä mihinkään edes lähteä. Ja yhtäkkiä huomaat että olet koko elämäsi ollut onnettomassa suhteessa.

Lapset on tärkein asia maailmassa, mutta kyllä se oma onnellisuuskin on tärkeää. Kerran täällä vaan eletään.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   23.3.17 09:44:26

Lähettäjä: Lähtijä
Päivämäärä: 22.3.17 17:42:55

Eron partaalla olemme olleet jo pitkään. Lapset ovat nyt 1- ja 3-vuotiaat. Mies on ilmoittanut ettei halua muuttaa eli mun on tästä lähdettävä. Minulla on hyvä työ ja rahallisesti tulemme toimeen. Millaisia kokemuksi, hyviä/huonoja, teillä on? Yllättikö arki rankkuudellaan, harmittiko jälkeen päin? Varmaa on että eron haluan, käytännön asiat pitäs vaan alkaa hoitaa..

ERON PARTAALLA PITKÄÄN? MIKSI TEITTE LAPSET?

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   23.3.17 09:49:55

Lähettäjä: .,
Päivämäärä: 23.3.17 08:08:23

Nykyään kaikki pitää saada heti ja hekumaa pitää olla jatkuvasti. Kun on pienet lapset, niin välillä on vuosia, että energia menee arjen pyörittämiseen ja kaikki tuntuu tavalliselta ja tylsältä, mutta ihan vinkkinä vaan, että ei se vaihtamalla aina parane, ja mielestäni vanhemmuudessa on velkaa lapsilleen sen, että malttaa jättää itsekkyyden joksikin vuosiksi syrjään, ja ajatella lasten tulevaisuutta.
Kyllä se hekuma ja draivi siihen parisuhteeseen palaa, kun malttaa hetken!
Pois nyt se "Kaikki mulle heti nyt" ajattelumalli.

Tästä samaa mieltä.
Meilläkin 3-vuotias poika, eikä se elo mitään juhlaa aina ole. Arjessa kahlaamista päivästä toiseen. Mutta koitetaan löytää juhlaa siitä arjestakin ja puhutaan paljon. Pienten lasten vanhemmat on oikeasti kovilla jaksamisen suhteen ja kun sitä omaa ja yhteistä aikaa ei kauheasti ole. Meillä onneksi vahva luotto siihen, että tulevaisuudessa sitä aikaa tulee taas olemaan. niin ja se puheyhteys on myös tärkeä.

Lähettäjä: == 
Päivämäärä:   23.3.17 10:21:28

Pakko nyt kommnetoida.
Meidän lapset on nyt 8 ja 10.
Me olimme ihan eron partaalla kun lapset oli alle 5-vuotiaita.
Sanoisin että jos suhteessa vielä on edes hippunen hyvää ja mies ei ole mikään alkoholisti-vaimonhakkaaja niin miettikää vielä. Se pikkulapsiaika nyt vaan on lähtökohtaisesti ihan @!#$ä. Ei tulisi mielenkään enää palata siihen.
Pienempi ei oikein nukkunut ekaan kahteen vuoteen, mies oli yrittäjä ja töissä koko ajan, rakensimme taloa jne jne.
Mutta nyt kaikki on niin paljon helpompaa, harrastuksiin kuskaamista toki, mutta kuitenkin niin helppoa. Lapset osaa huolehtia omista tavaroistaan, ottamaan ruokaa jääkaapista jne.
Ja suhde.. Se on palautunut, varsinkin kun olemme ottaneet omaa aikaa jo alusta asti, pieniä reissuja, treffejä jne.

Lähettäjä: Lähtijä 
Päivämäärä:   23.3.17 10:33:21

Olen ehdottanut lastenhoitoavun hankkimista ja kahdenkeskeistä aikaa. Mies on sanonut että ei kiitos tarvitse. On ollut kotona 2,5v, ei ole hakenut töitä. Ihan hyvä kun hoitaa lapsia nyt olen töissä, mutta toivoisin että alkaisi jakamaan vastuuta kodista ja taloudesta. Ja siis meillä myös kotityöt ovat minun vastuulla. Nämä ongelmat ovat olleet jo ennen lapsia, siispä ihan aiheellinen kysymys miksi lisäännyimme. Voisinpa sanoa että kaduttaa, mutta en tietenkään kadu lasten saamista, rakastan heitä.

Lähettäjä: == 
Päivämäärä:   23.3.17 10:51:51

Jep, no tuo kuulostaa jo huonolle.
Luultavasti lapset tosiaan tottuvat pienempinä asiaan paremmin kun että esim. kouluiässä revitään muualle.

Lähettäjä: Huhhuh 
Päivämäärä:   23.3.17 10:59:31

Miksi te ylipäätään suostuttu olemaan noin huonojen miesten kanssa, ja vielä tekemään lapsiakin!!!
Ja kohta eron jälkeen on taas uusi Pena tai Reiska kuvioissa, ja taas ollaan raskaana "kun elämä vaan tapahtuu".

Lähettäjä: Lähtijä 
Päivämäärä:   23.3.17 11:29:17

Uskon että lapsiluku on nyt täynnä ;) Saatte mut kuulostamaan ihan sellaiselta "elämäm koululaiselta". Se on helppoa tuomita toisen elämä ja valinnat, mutta toisaalta oma syyni kun tänne kirjoitan :) Lähinnä niitä kokemuksia kaipailin.

Lähettäjä: Milla 
Päivämäärä:   23.3.17 11:42:05

Jonkin sortin tukiryhmää tarvitset, kahden noin pienen yksinhuoltajana on raskasta. Ainakin koeta löytää joku opiskelija tms joka voi useamman kerran vkossa hoitaa lapsia tyyliin pari vuotta. Ja onko työnantajasi ymmärtäväinen? Jos ja kun lapset sairastaa niin sulle saattaa tulla tosi paljon poissaoloja. Jos rahat riittää niin paljon helpompaa kaikki.
Ehdottomasti on rankkaa seuraavat 3-4 vuotta, sitten helpottaa. Mutta eipä tarvitse olla kenenkään sylkykuppina, silloin jaksaa paremmin.
Ja neuvo: älä ala uuteen suhteeseen ainakaan pariin kolmeen vuoteen, ero on lapsille aina rankka ja jos siihen pian tulee uusi aikuinen se on pienelle mielelle liikaa....

Lähettäjä: Lähtijä 
Päivämäärä:   23.3.17 12:33:52

Kiitos neuvoista! Mulla on onneksi hyväpalkkainen työ, jossa joustavat työajat ja kotoa käsin etätyö ok. Ja kyllä, olen samaa mieltä tuosta että uutta suhdetta en halua, enkä sitten esittele lapsille joka reiskaa tai taunoa joka vastaan tulee.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   24.3.17 08:48:52

voitte lastenvalvojan avulla keskustella vähän järkevämmin ja asiallisesti siitä, mitä vastuita lasten tekemisestä lankeaa vanhemmille, halusi mies sitä tahi ei halunnut. hoitoa voi järjestellä myös ns "vapaa ilta" periaatteella keskellä viikkoa, sellaisesta voi olla päähuoltajavanhemmalle enemmän iloa kuin viikonloppuisästä. on sitten isän asia, ostaako lastenhoitoapua tuohon tilanteeseen itselleen. yhteiskunnan taloudellista tukea tulee oikeastaan vasta kun ero on laillinen, eli valmistaudu kestämään prosessin aika. isien päät on jäässä siitä tosiasian kieltämisestä, että ovat osoittautuneet pettymykseksi puolisoilleen ja itselleen, eli suuria odotuksia siihen suuntaan ei kannata ladata.
miksi ylipäätään lisäännytään? laaja geenipooli on kuitenkin parempi kuin ei mitään. sosiaalinen katastrofi voi olla evoluution ja lapsiyksilön kannalta siunaus. lisäksi moni nainen näkee miehessä häivähdyksen siitä suurimmasta potentiaalista, jota yksilö voisi parhaassa tapauksessa toteuttaa - ei ole mitään väärää uskoa siihen. en tosin tiedä yhtään naista, joka olisi päässyt yli siitä katkeruudesta, joka syntyy, kun mies toteuttaa tuota parasta puoltaan itsestään vasta eron jälkeen/uuden kumppanin kanssa/myöhemmin elämässään...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.3.17 13:16:27

Minulle sanoi psykologi, että lapset on huonoin tekosyy ikinä jäädä huonoon parisuhteeseen. Omat vanhempani sinnittelivät myös, vaikka olisi pitänyt erota ajat sitten. Itse muistan myös rukoilleeni äitiä, että eroaisivat. Heillä oli jatkuvasti paha olo ja niin myös meillä lapsilla.

Pikkulapsiaika on rankkaa joo, ja siitä selviää jos molemmilla on tahtoa ja motivaatiota hoitaa myös parisuhdetta. Jos toinen on vaan joo joo, eikä tee mitää kodin eteen ja keskittyy vain viihdyttämään itseään, niin eihän sitä nyt jumalauta tarvitse toisen vuositolkulla kestää. Meillä arki alkoi mennä vituralleen siinä kohtaa, kun kuopus syntyi. Tavallaan katkaisi kamelin selän. Mutta hyvä, että tuli tehtyä. niin on sisaruksilla toisensa, vaikka ero tulisikin. Enempää en aio lapsia tehdä, en nykyisen mieheni, enkä mikään reiskojen kanssa.

Jos ero tulee, keskityn vain ja ainoastaan itseeni ja lapsiin. Mitään painetta parisuhteeseen ei ole, kun lapsetkin on jo tehty. Taloudellisesti pärjään ihan hyvin itseksenikin.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   24.3.17 13:37:59

"Mies on ollut kotona 2,5v, ei ole hakenut töitä. Ihan hyvä kun hoitaa lapsia nyt olen töissä, mutta toivoisin että alkaisi jakamaan vastuuta kodista ja taloudesta. Ja siis meillä myös kotityöt ovat minun vastuulla. Nämä ongelmat ovat olleet jo ennen lapsia, siispä ihan aiheellinen kysymys miksi lisäännyimme."

Kamalaa kuvitella, että olisi puoliso, joka ei arvosta ollenkaan. Jos mies on kotona ja sinä tienaat, niin hänen kuuluisi kyllä pitää koti siistinä...

Saanko kysyä, että käytkö sinä aina kaupassa, teet miehellekin ruuat, peset miehenkin vaatteet..? Ainakin kannattais lopettaa miehelle ruuan valmistaminen ja vaatteiden peseminen. Ei kai se tee mitään, jos tietää, että sinä teet joka tapauksessa...

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   24.3.17 13:48:33

Millä rahalla mies maksaisi asumisen jos ei halua muuttaa? Onko teillä omistusasunto vai vuokra? Asuntolainaa?

Lähettäjä: Lähtijä 
Päivämäärä:   24.3.17 17:52:10

Asuntolaina on yhdessä. Mies on niin jäärä ettei lähe tästä ku kantamalla, muuten jäisin tähän mielelläni itse... en tiedä millä aikoo elämänsä kustantaa. No eilen kun tulin puol viiden aikaan kotiin niin sain kuulla et kauppaan pitäs lähteä. Hänelläki siis auto käytössä. Laittaa ruokaa, mut käytännössä se on makaroonia ja jauhelihaa joka päivä :(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.17 21:29:16

Kiinnostaisi kuulla omakohtaisia kokemuksia erosta noin pienten lasten kanssa!

Lähettäjä: realisti 
Päivämäärä:   26.3.17 00:55:05

Tun urpot. Ihan käytännöntasolla teidän pääprioriteettinne on lapsi / lapset. Teillä ei pitäisi olla mitään omia tarpeita moneen, moneen vuoteen lapsen syntymän jälkeen.

Meidän tyttären tarharyhmässä (11 lasta) on noin puolet näitä lapsia, joiden vanhemmat ovat eronneet kun lapsi on ollut vuoden tai kaksi. Onhan se aikuisen kannalta varmaan tosi kivaa ja rentoa, kun "kakara" on omassa hoidossa vain 2 viikkoa kuukaudesta ja on sitä omaa aikaa ne 2 vapaa viikkoa.

Tervetuloa katsomaan mitä se tekee niille lapsille.
Perjantaisin itketään, kun pitää lähteä sen vanhemman mukaan jota ei ole nähty viikkoon ja sama homma viikon päästä, kun Äiskä tuo ja sanoo ovella, että 'Moikka! Nähdään sit viikon päästä…Koita pärjätä!"

Onkohan tehty tutkimusta siitä, että eroaako sellaiset vanhemmat herkemmin, jotka ovat itse erolapsia.

Pää pois p3rseestä, te olette aikuisia. Käyttäytykää sen mukaan.

Lähettäjä: Hoo 
Päivämäärä:   26.3.17 10:30:52

Aika katkeraa tilitystä realistilta. Kuka on sanonut, että lasten pitäisi olla viikko-viikkosysteemillä? Eihän kukaan täysjärkinen vanhempi sellaiseen kai ryhdy? Ilman muuta lapsella on lähivanhempi, jonka vastuulla lapset ovat suurimman osan ajasta ja etävanhempi, jonka näkee lapsia esim.pari-kolme kertaa viikossa.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   26.3.17 11:33:15

Meille tuli ero lapsen ollessa 1,5v. Eroa oli vaimo suunnitellut koko raskauden ja synnytyksen jälkeisen ajan, kun oli kokenut joutuneensa ansaan ja sitoutumaan lopuksi ikää lapseen. Miehestä ainakin piti päästä eroon. Ei suostunut edes keskustelemaan mielenterveyden ongelmista. Onneksi oli sukulaisia lähellä ja auttoivat lapsen hoidossa, kun tarvittiin. Nyt poika on 5v ja asuu äidin ja uuden miehen kanssa ja joka toinen viikonloppu ja osan lomista on minulla. Nyt pojan äiti katuu silloista eroa. En tiedä miten olisi voinut toimia, kun toinen osapuoli vaan eroa huusi.

Lähettäjä: Hoo 
Päivämäärä:   26.3.17 13:02:12

m, kuulostaa vähän siltä, että vaimollasi oli synnytyksen aikainen/jälkeinen masennus. Sitä ei aina läheiset ihmiset huomaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.3.17 13:15:57

Miten aloittajan mies vastaa, kun yrität keskustella kotitöiden reilusta jakamisesta?

Lähettäjä: LH 
Päivämäärä:   26.3.17 13:43:11

Oikeuden kautta voi hakea yhteiselämän lopettamista jos kumpikaan ei halua muuttaa, siellä katsotaan kumpi saa jäädä. Yleensähän se on se äiti lapsien kanssa kun lasten kodin säilyminen on tärkeämpää kuin miehen "en jaksa muuttaa" perustelu. Tässä kannattaa huomioida se että jäävä joutuu maksamaan lähtevälle korvausta niin kauan kunnes omistusasiat on hoidettu kuntoon, eikä miestä voi pakottaa suoraan myymään osuuttaan (muistelisin että ei voi). Toki yleensä jossain vaiheessa ne kaupat tehdään kun lähtevän kiukku helpottaa eikä saa uutta asuntolainaa kun on vielä kiinni vanhassa.

Muuten en kyllä suosita eroa tuossa vaiheessa. Tuntuu jo ihan hassulta kun joka tuutista toitotetaan miten pikkulapsivaihe on rankkaa, ja monet parit eroaa juuri silloin ja myöhemmin kaduttaa ja on vaikka mitä tukimuotoja ja terapiaa jne. Niin SILTI niin moni kupsahtaa siihen samaan lankaan ja kuulostaa kuin koko asia olisi tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta!. Miksi näitä asioita ei osata jutella jo etukäteen, mietitä valmiiiksi jo vähän turvaverkkoa siihen suhteen ympärille rankkoja aikoja varten. Eletään kai vaan niin hormonipöllyssä ja ekan lapsen vavvahuuruissa äkkiä uutta tulemaan.
Miksi asioihin ei puututa heti vaan annetaan kaiken hiljalleen liukua kohti eroa. Ei se myöhäistä vieläkään ole, terapiaan vaan ja pian.

Lähettäjä: LH 
Päivämäärä:   26.3.17 13:45:48

Se vielä piti sanoa että hommatkaa kotiin siivooja! Kotitalousvähennyksen jälkeen maksettavaa jää loppupeleissä aika vähän ja eiköhän se parisuhde ja ehjä koti lapsille ole sen arvoista? Kyllä jo ero- sekä muuttokuluilla makselee sitä siivousta hyvät pätkät.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   26.3.17 15:41:59

Jos kotitöitä ei olisi olemassa, vähetyisiköhän eroamisen määrä?

Lähettäjä: LH 
Päivämäärä:   26.3.17 15:48:00

Tuskin hirveästi. Kotityöt on niin helppo tekosyy ja se perinteinen nalkutuksen aihe. Siihen on helppo vedota kun ei muutakaan osaa ja naapurin Maijakin nyökyttelee ymmärtäväisenä päätään. Turhasta naputtavaa vaimoa on helppo paeta autotalliin, ihan ymmärretäväähän se ja pari bisseä huiviin.
Jos kotitöitä ei olisikaan joutuu kohtaamaan sen oman kumppaninsa ja viettämään aikaa perheen kanssa. Keksimään tekemistä ja olemaan läsnä. Energiaa jää vielä illaksi sänkypuuhiinkin!

Lähettäjä: Lähtijä 
Päivämäärä:   26.3.17 16:09:57

Ollaan tapeltu kotitöistä about 13v, en usko et muugtyy

Lähettäjä: Lähtijä 
Päivämäärä:   26.3.17 16:13:20

Oho, lähti liian aikaisin. Niin, siis piti lukea että tuskin muuttuu. Ehotin siivoojaa, ei kuulemma käy.