Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   19.7.25 05:15:57

Vielä viime kesänä mentiin riemulla, nyt alkaa jaksaminen olla kortilla. Ikää 15,5 v.
Miltei kuuro, syvyysnäkö sakkaa, liukastelee helposti kivilattioilla ja liukkaalla laminaatilla. Koetan auttaa - ruokakuppi matolle, nostan portaissa.

Miten hirveän vaikeaa on käsittää, että rakas ystävä on tässä viimeistä kesää. Viimeistä kertaa lojutaan yhdessä riippumatossa, ollaan mökillä, syödään kiuasmakkaraa samoin kuin aina mökillä on tehty ja laitettu karvakaverille oma.

Koira on vielä terve, mutta vanha - ei aina muista, mitä oli tekemässä, tai oliko syönyt juuri vaiko ei. Sattuu vaan niin hirveän paljon ja itken jo valmiiksi, kun katson rakasta ystävää, jonka mieluummin nostan ulos tai sisälle, ettei vahingossakaan käy mitään. Tuossa se on, jaloissani, mökillä. Ehkä viimeistä kertaa. Nukkuu kyljellään, kuorsaa unissaan. Vie kaiken jalkatilan, nukun itse mykkyrässä. En henno häiritä.

Kiitos koiraystävä, olet minulle vaan niin paljon. Ja niin turhan usein komensin, että siirry pois, lopeta toi, ei noin nyt vain silittelen sinua uneen, katson, että saat parhaat herkut ja annan sinun levätä. Pian minulla ei ole enää sinua ja näen, että aika kuluu vähittellen tiimalasissa loppuun.

Kiitos, kun kuljit kanssani. Nauti seurasta vielä ne hetket, jotka saan. Pienessä mytyssä sängyllä, häiritsemättä uniasi. Tulen kaipaamaan sinua vielä ja paljon. Veit elämästäni vai 38% ja silti tuntuu, että veit kaiken.

Jo nyt rakasta ystävää kaivaten...

Lähettäjä: broken 
Päivämäärä:   19.7.25 07:05:53

Kaunis kirjoitus. Koiran menetys oli pahinta mitä olen kokenut ja olen menettänyt toisen vanhemman, isovanhemmat ja siskon. Tuntui siellä eläinlääkärissä kuin sydän revittäisiin rinnasta. Nyt ei ole koiraa, sydänystävää, varjoani, suojeliaani. En ehkä koskaan pysty enää uutta koiraa ottamaan sillä se menetyksen kipu oli niin valtava. Toisaalta enää en myöskään ole elossa vain olemassa.

Lähettäjä: 💔 
Päivämäärä:   19.7.25 07:23:30

Itku tuli. Omani on 14v.
Tieto siitä, että yhteinen aika alkaa olla lopuillaan, sattuu ja paljon!
Terveenä täälläkin, mutta turha lienee toivoa enää vuosia yhteistä aikaa.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   19.7.25 09:01:57

Jos liukastelee niin matot lattialle.
Koira ei kuulosta mitenkään kärsivälle wnkä itse kokisi olevan kiire lopettaa. Kuulostaa että kyseessä on erittäin onnellinen vanhuskoira.

Lähettäjä: Hilla 
Päivämäärä:   19.7.25 09:03:06

Nauti viimeisestä yhteisestä kesästä!
Tätä tekstiä ei kyllä kuivin silmin pystynyt lukemaan, huh. Muista että voit kohdata vielä uudenkin elämäsi koiran, minulle onneksi on käynyt niin.

Lähettäjä: Hurttamuija 
Päivämäärä:   19.7.25 09:37:07

Kaunis kirjoitus eläinrakkaalta ihmiseltä

Lähettäjä: Risalan Iita 
Päivämäärä:   19.7.25 10:21:26

kaunis kirjoitus. ymmärrän hyvin. itsekin tykkään koirista. tuo teksti oli kauniisti kirjoitettu. voisi yhtä hyvin olla minun kirjoittamani ei vain ole. koirat on uskollisia. kyllä se on totta että ilman koiraa ja hevosta ei olisi sivilisaatioitakaan. lainaus jostain dokumentista joka mainitsi siitä kuinka koira kesytettiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.7.25 10:49:57

Yritä keskittyä yhteisestä ajasta nauttimiseen tulevan murehtimisen sijaan. Itse jouduin hyvästelemään elämäni koiran reilu viikko sitten. Ikävä on kova, mutta etukäteismurehtijana surin parimmat surut jo ennen koiran kuolemaa. Parempaan päin hissukseen, mutta voi että olisi ollut mukavampaa iloita koiran seurasta loppuun asti ja surra surut vasta koiran mentyä. No, nyr surtiin yhdessä.

Uusi ystävä syntyy toivottavasti ensi viikolla. Toivoin, että elämäni koira olisi ehtinyt olla sille isoveljenä ja opettaa pennulle asioita, olisi varmasti myös nauttinut pentuseurasta, vilkas kun oli viimeiseen päiväänsä asti.

Mutta ehkä sitä jo muutaman kuukauden päästä on valmis ottamaan uuden ystävän elämään mukaan. Se ei korvaa entistä eikä sen kuulukaan. Mutta siitä voi tulla omalla tavallaan ja omana yksilönään aivan yhtä rakas.

Lähettäjä: Jayjay 
Päivämäärä:   19.7.25 10:53:21

No sulla sentään 15,5 elänyt vanhus ja vieläpä terve! Itselläni 12,5 vee koira jolla juuri todettiin pahanlaatuinen patti (low grade), on sydänvikaa, jalat leikattu, ibd, nivelrikkoo yms. Mennään päivä kerrallaan, elämästä ei koskaan tiedä.

Lähettäjä: pom 
Päivämäärä:   19.7.25 11:33:19

Koiran menettäminen sattuu aina ja syvältä ja ajattelen, että se on rakkauden hinta. Kun koiran saa pitää noin kauan, siihen sekoittuu myös syvää kiitollisuutta yhteisestä pitkästä ajasta. Itse menetin viikko sitten vasta 5-vuotiaan koiran akuuttiin sairauteen ja mieli on musta kuin marraskuun yö, vaikka ulkona paistaa aurinko ja vaikka talouteen jäi toinen koira. Kun eläimiä on ollut pitkään, on ollut myös luopumisia mutta tämä tuntuu erityisen karvaalta.

Päästättehän kivuista kärsivät ystävät ajoissa pois. Koirat eivät elämätöntä elämää osaa surra, mutta kivun ne kyllä ymmärtävät. Meidän ihmisten taakaksi jää se kantaa se syvä suru ja kaipaus joka luopumisesta syntyy.

Halaus kaikille tässä samassa veneessä oleville. Vaikka suru syö naista, vielä surullisempaa olisi jos ei olisi koskaan saanut kokea kaikkea sitä mitä koira toi tullessaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.7.25 11:50:58

Onnekkaita olette kun noin pitkään on koira pysynyt terveenä. Tuntuu nykyään olevan harvinaista vaikka kuinka tutkitaan ja hutkitaan vanhempia.