|
Lähettäjä: ---
Päivämäärä: 5.10.20 09:20:28
Jos tää ei oo trolli, niin kysmys on toki ihan relevantti. Ennen kaikkea nyt someaikakaudella se, miltä ratsastus näyttää, on kasvattanut merkitystään - instaan halutaan kuvia, joissa hevonen on pää nyökyssä. Joissain ratsastuskouluissa jopa opetetaan sahaamista jotta ratsastajat jakais kuvia someen enemmän ja saadaan ilmaista mainosta "tasokkaista" tunneista ja hevosista.
Aloittajalle - mulla meni noin 5 vuotta ennen kuin hevoset alkoi tulla pehmeiksi kaulastaan. Valitettavasti oppimispolulle mahtui myös lyhyt vaihe, jolloin huomasin touhuavani kädellä liikaa, ajoittain jopa sahasin huomaamattani. Kuitenkin valmentajani lohdutti, että tämä on osa kehonhallinnan kehitystä, ja nyt kädellä touhuamisen jälkeen olen tullut tiedostavammaksi ohjan käytöstä ja tuntumasta, ja olen päässyt hyvään vauhtiin vakaan käden opettelussa. Ensin homma alkaa toimia käynnissä, sen jälkeen vasta muissa askellajeissa. Tällä hetkellä laukassa saan hevosen helpommin rennoksi kuin ravissa.
Riippuu siitä, missä vaiheessa oppimisesi nyt on, kannattaa opetella ensin liikkumaan tasaisella tuntumalla hevosen mukana - ohja ajattelee eteenpäin. Tämän jälkeen opettele taivuttamalla saamaan hevonen liikkumaan irtonaisemmin. Kokeile rytmittää puolipidäte-pohje - apuyhdistelmää eri tavoin hevosen askeleen mukaan, erityisesti jäykemmillä ratsastuskouluhevosilla auttaa se, että taivutat ensin ulos (ulko-ohja-ulkopohje, sisäpohje tukee lapaa) ja sen jälkeen suoristuksen kautta sisälle ja ulko-ohja ja pohje jää tukemaan lapaa, sisäohja aavistuksen kevyemmin, mutta silti tuntumalle, ei lerppumaan. Ulkopohje tukee ja kääntää. Älä jätä kuitenkaan kättä staattiseksi, pyri siihen, että käsi liikkuu hevosen liikkeen mukana siten, että tunne kädessä on koko ajan tasainen. Liian jännittynyt käsi usein rikkoo saavutetun peräänannoon. Sisäohjalla säätelet taivutusta - myötäämisen kanssa tarkkana! Ja tämän päälle muista ratsastaa pohkeella jatkuvasti takajalkoja rungon alle, kohti ohjaa - puolipidätteen kaveriksi aina pohjeapu ylläpitää askelta ja taivutusta, sekä tueksi.
Tässä nyt prosessi kuvattuna, millä olen itse saanut hevosen tulemaan nyökkyyn. Kannattaa tosiaan tavoitella ensin käynnissä, sen jälkeen koittaa saada pehmeys säilymään siirtymisessä raviin, ei haittaa vaikka se leviää kun ravi lähtee liikkeelle, mutta ihan pari askelta siirtymisen jälkeen on jo iso edistys. Laukassa on erityisesti ympyrällä hyvä työstää peräänantoa, kun pohkeella pääsee hyvin ratsastamaan ilman että vauhti vaan kiihtyy ja ulko-ohjan tuki pysyy hyvin ja sisäohjalla myötääminen on helpompaa.
Ja tähän sitten vielä että kun olet oppinut saamaan hevosen peräänantoon niin sitten saatkin opetella ratsastamaan kaiken uudelleen, mitä kuvittelit jo osaavasi. Istunnan merkitys muuttuu oleellisesti kun hevonen herkistyy avuille ihan älyttömästi peräänannon myötä. :D
|