Lähettäjä: Äippä
Päivämäärä: 11.8.18 09:38:39
Hei ja kiitos edelleen vastauksista!
Kun nyt joku kysyi, niin voin kertoa, mikä Aaltokankaalla meni vikaan. Korostan, että en halua ketään henkilökohtaisesti moittia ja uskon, että moni myös viihtyy Aaltokankaalla.
Suurin ongelma Aaltokankaalla oli, että siellä oli aika vähän aloittelijoille sopivia poneja. Ainakin tällaisella hieman aralle tytölle, joka ei oikein uskalla isomman ratsun selkään. Lopulta kävi niin, sopivia ratsuja oli vain yksi (Axel).
9 ratsastuskerran aikana (1 jäi lopulta käyttämättä, kun tyttö ei enää halunnut mennä...) tapahtui mielestäni kohtuuttoman monta haaveria. Kolmella kerralla hevonen oli sellainen, joka puri ja jota oli vaikea harjata ja varustaa. Kaksi näistä puri silloinkin, kun sitä silitteli ja taputteli. Yhdellä kerralla ratsu pillastui mennessään liian läheltä toista hevosta, ja alkoi hirnumaan ja nousemaan takajaloilleen.. tyttöni kirkui kauhuissaan. Kerran sain haavan käteeni putsatessani hevosen kaviota. Hevonnen kiskaisi kavionsa pois, ja siinä ollut rösöinen halkeama viisti haavan. Kavio oli ilmeisesti kipeä/arka (sanoin tästä kyllä opettajalle). Itselläni on vuosien kokemus ratsastuksesta ja osaan kyllä hevosen harjata ja varustaa, eli nämä eivät varmasti johdu siitä, että itse en hallitse hommaa. Toki meillä oli varmasti myös huonoa tuuria matkassamme.
Itse ratsastustunnit olivat myös aika tylsiä. Tuntia mainostettiin alkeistuntina, mutta todellisuudessa tasoerot olivat huimat. Osa laukkasi toisessa päässä kenttää, kun me teimme KOKO tunnin jotain puuduttavaa samaa harjoitusta (ravaa tämä sivu, tee voltti tälle sivulle). Tätä sitten veivattiin oikeastaan koko tunti. Tunnin aikana opettaja antoi henkilökohtaista palautetta noin 2-3 kertaa. Kuten arvata saattaa, edistystä ei juuri tapahtunut ja itseänikin turhautti taluttaa samaa rinkiä tuolla helteessä. Opettaja oli kyllä mukava nuori tyttö.
Yksi asia mikä oli myös pielessä, oli se, ettei tallilla ole henkilökuntaa. useimmiten kun apua tarvitsi, ketään ei ollut missään. Onneksi muutama mukava tallityttö autteli joskus. Jos itselläni ei olisi ollut minkäänlaista kokemusta hevosista, olisi tyttöni käyminen Aaltokankaalla ollut oikeastaan mahdotonta.
Saldona Aaltokankaalla käymisestä on tällä hetkellä se, että tyttöni suhtautuu aika pelokkaasti hevosiin ja ratsastamiseen. Saa nähdä, saanko hänet enää edes houkuteltua kokeilemaan toista tallia. Tuo Ankkurilahden ponipoppoo on varmaan seuraava osoite.
Kiitos vielä kaikille vastanneille ja tosiaan, toivottavasti kukaan ei tästä pahoittanut mieltään. Kaikki kertomani on kuitenkin faktaa.
-ap
|