|
Lähettäjä: Hilpari
Päivämäärä: 8.2.18 09:20:09
Koulusta tulevan työssäoppijan tehtävä on opiskella käytännössä niitä asioita, mitä työssäoppimisjaksoon kuuluu. Näihin sopimuksessa eriteltyihin työtehtäviin perehdyttäminen ja opettamisvastuu kuuluu työpaikkaohjaajalle, joka kirjataan samalla tavalla sopimukseen.
Käytännössä oppilaitosten "listoilla" olevista työssäoppimispaikoista saa tulla useita työssäoppijoita ongelmineen peräjälkeen ennen kuin asialle tehdään mitään. Jotkut tallit soittelee kouluille ja pyytää lähettämään top-jaksolle jonkun "pätevän tyypin". Tällaista on arki.
Työkkärin työkokeilijat ovat se suurempi kysymysmerkki, jos vuoden aikana kolmen kuukauden kokeilujaksolla käytetään vaikkapa kolme tyyppiä niin perustellusti voidaan olettaa että työkokeilijat ovat paikkaamassa työvoimapulaa. Itse joskus kymmenen vuotta sitten väänsin työkkärin kanssa aiheesta, kun oli täysin selvää että yksi paikallinen ratsastuskoulu on toiminnassa vain siksi että ilmaiset harjoittelijat tekevät viisi päivää viikossa aamutallit siihen asti että ratsastuksenohjaaja tulee varustamaan tunneille. Heitä ei kiinnostanut - jos asiaan olisi reagoitu, olisi ollut yksi työelämävalmennuspaikka vähemmän tarjota työttömille.
Kun itse olin tallimestarina töissä, oli työssäoppijoiden ja muiden palkattomien ohjaaminen minun työtäni. Pomon ohje oli että oma työ ei saa kärsiä - joten minä tein asiat kuten aina, ohjattava teki mukana minkä ehti. Ohjattavat pääsivät aina etusijalla seuraamaan kengityksiä, raspauksia ynnä muita "ekstrajuttuja", joillakin oli kolme tiettyä karsinaa joiden siivous ja kuivitus oli heidän oma hommansa ja tietysti valvonnan alla niissä asuvien hevosten ruokinta ja muu hoito. Systeemi toimi ihan hyvin, harjoittelijoilla oli mahdollisuus kehittyä ja oppia uutta.
Jutun juoni oli se, että suorituspaineen puuttuessa laumasta erottuivat ne joiden työskentelyssä tapahtui kehitystä jakson aikana. Jotkut siivosivat kahdeksan viikkoa niitä samoja karsinoita samalla kun minä tein kaiken muun, toiset rutinoituessaan pääsivät niin hyvin rytmiin että aamutallin tehtävät jakautuivat pikkuhiljaa tasan. Näiden jälkimmäisten kanssa ehdittiin myös ratsastaa ja tehdä muuta kivaa.
Ikinä ei tullut mieleenkään jättää harjoittelijaa yksin tekemään muuta kuin siivousta, ja sekin yksinäisyys oli sitä että minä olin päätallissa ja toinen erillisessä pikkutallissa. Kaikki hevosten loimitus, tarhaus, ruokinta ja muut toimenpiteet AINA valvotusti ettei tule virheitä. Karsinat tarkistin joka päivä ja tarvittaessa pistin siivoamaan uudelleen.
Yhdestä koulusta meillä oli samalta vuosikurssilta useampi työssäoppija, kuulin heidän ryhmänohjaajaltaan että olen mielipiteitä jakava ohjaaja - motivoituneet tykkää, ei-niin-motivoituneet eivät yhtään.
|