|
Lähettäjä: Selos
Päivämäärä: 30.11.22 11:17:59
Rahastahan tässä on se suurin kysymys. Mistä löytyy rahaa niin paljon että tätä voidaan bisneksenä kehittää, hyvä bisneshän luo kasvua muillakin aloilla. Hyvää tulosta tekeviä ravitalleja on, mutta niillekin pitää löytyä sitä maksajakuntaa. Jos ihmisillä on rahaa satsata hevosenomistajuuteen niin silloin on tulevaisuutta. Kasvatustoiminta on heikoimmassa lähtökohdassa, kasvatusmäärät vähäisiä ja laskevia, markkinat eivät vedä, valmiita hevosia ostetaan ulkoa kun on kiire päästä mukaan kilpailutoimintaan ja saamaan palkinnoista katetta harrastukseen. Suoran rahan työntäminen valtiolta kasvatustoimintaan ei tuo toivottua tulosta pitää olla ne markkinat kasvateille. Ulkomaantuonnit sekä lämmin, että kylmäverisillä ei ainakaan helpota vallitsevaa tilannetta kun vastaavasti suomalaista kasvatustuotetta ei mene ulospäin juuri lainkaan.
Esimerkiksi Lapin maakunnan alueella oli aikanaan mahdollisuus kilpailla kummallakin rodulla Bodenin raveissa, kun rajat meni kiinni suomenhevosille niin kilpailumahdollisuus oli enää lämpösillä. Tuo alkoi näkymään viiveellä pohjoisen suomenhevoskasvattajien määrissä ja sitä myöden kasvatustoiminnan hiipumisena ja tänäpäivänä kun seurataan pohjoisen kylmäverisille suunnattuja lähtöjä niin muutamalla hevosella niitä enää ajetaan.
Ruotsista ja Norjasta saa tuoda kylmäverisiä ja heille on prosentuaaliset markkinat tänne, olen katsellut esim. Harstadin lähtöjä siellä on hyvin kylmäverisiä lähdöissä kun takavuosina heillä oli vaikeuksia saada lähtöjä kasaan hevospulan vuoksi. Näyttää siltä, että naapurimaiden kasvatustoiminta on virkeämpään suuntaan menossa ja lieneekö vaikuttimena markkinoiden laajeneminen myös Suomeen päin.
Jalostuspolitiikka ja kilpailupolitiikka on Suomessa suopeampi ulospäin kuin naapurimaissa suomeenpäin ja siihen täytyisi löytää myös ratkaisuja.
Kasvattajapalkkioiden ohjaaminen nuorille kilpaileville hevosille syö osaltaan koko kasvatustoimintaa, jos kasvattaa varsoja jotka varhaiskypsyytensä ja treenien ansioista menestyvät kilpailussa tienaavat myös kasvattajilleen eniten, mutta entä ne kasvatit jotka ihan kolme neljävuotiaana eivät ole vielä siinä kehitysvaiheessa että niillä voi kilpailla isoimmista palkinnoista. Näillä kasvattaja joutuu raottelemaan omia kukkaronnyörejä entiseen malliin kun niitä kasvatuspalkkioita ei tulekaan joita voisi käyttää hyödykkeenä uusia kasvatteja tehdessä. Kasvattajarahojen jako pitäisi entiseen malliin laajentaa koskemaan koko kasvattajakuntaa tasapuolisesti, vain sillä tavalla hyödynnetään koko kenttää. Asioita kaikkineen pitäisi katsoa ruohonjuuritasolla lähtien jolloin voidaan mennä korjauksin ja muutoksin askel kerrallaan koko alaa tervehdyttävään toimintaan.
|