Lähettäjä: 40v raveja ite
Päivämäärä: 18.9.20 16:57:17
Vielä kerran. Missä kohdassa Kari olis torpannu kengillä juoksemisen? Kari sanoi, että toinen hevonen menee kengillä ja toinen kengättömänä, eikä siinä mitään väärää. Mutta valmentajien kyllä täytyy tuntea hevosensa ja täytyy luottaa, että heillä on paras tuntemus hevosesta. Josta aasinsiltana päästiin siihen, että harvoin valmentaja kehuu tallia vaihtavaa valmennettavaa. Johon Riku änkäsi mielipidettä yhdestä kokemuksesta hevosesta, josta omistaa yhden karvan verran.
Kari kattoo kyllä hitusen laajemmalla kulmalla puolustaen ansionharjoittajia ottamatta kantaa miten estetään ylilyönnit valmennuksessa. Riku heittää heti syyllisyyttä ammatinharjoittajia kohtaan eläinrääkkääjinä.
Kari valitettavasti perustaa näkemystään sinne missä pisimpään ja ankarammin on joutunut elantoansa ansaitsemaan. Tämä tuntuu olevan näille oman hiekkalaatikkonsa puolustajille liikaa, ja käännetään huomio sivuraiteelle heittämällä Ruotsin ihannoijista tai Ruotsin kehujaksi.
Valitettavasti Ruotsi on vetänyt Suomeen verrattuna pitempää kaulaa raviurheilussa, harrastelijaporukan suuremmalla määrällä, elinkeinon erillaisella arvostuksella ja sosiaalisemmalla avoimuudella. Tämä näkyy Karin esiintymisessä Suomalaisella luonteella höystettynä, joka aiheuttaa perusjuntissa paheksuntaa. Yhteentörmäys on vääjäämätöntä. Suomalaiselle miehelle, kun yli 10 sanaa pötkössä on liikaa olipa kyse hevosista tai akoista. Ruotsissa se on kansanperinne. Siksi meidän on kansakuntana vaikea tehdä liiketoimia yleismaallisesti tai sopeutua toisenlaiseen kulttuuriin sosiaalisen erillaisuuden ilmaisemisella. Romaaneilta hyväksytään markkinapuhe ja ravitulkinnat, mutta valtaväestö samalla tyylillä on "paskanpuhuja ja leuhottaja"
Kengittäjä voi olla, mutta metallurgiaa mitä kengityksessä tarvitaan sitä tietotaitoa ei ole , kun muutamalla lukuunottamatta. Ei ole hajuakaan metallista ja sen käyttäytymisestä. Sitä kiinan halpaa paskaa työstetään ymmärtämättä miten se metalli käyttäytyy tai edes on ominaisuuksiltaan. Mutta metallimiehiä on satoja, jotka vaikka ratakiskosta tekis uniikit ja sopivat kengät hevoselle, vaikka kengityksestä ei ole hajuakaan. Se metalli-ukko tarvii vaan tiedon mitoista, painosta, kovuudesta ja halutusta toimivuudesta, niin se seppä sitten voi napauttaa sen kavioon. Tässä on yksinkertaisesti esitettynä mikä ongelma on kengityksien suhteen ja miten sillä väärin resonoivalla metallilla aiheutetaan mikrovahinkoja jalkoihin vuosien saatossa. Kengättä ajettuna ongelma näkyy väärin tehtynä heti, mutta väärällä kovuudella resonoiva kenkä murentaa jalkaa vuosien saatossa, kysymys kumpi on sitten sitä rääkkäystä? Kari ymmärtää tämän, mutta Riku pehertelee vielä hiekkalaatikolla jyvästen kera.
|