Lähettäjä: Jestas
Päivämäärä: 24.2.19 12:51:48
Hei lukekaapa Heldasta hevosen tiinehtyvyyteen, tiineyteen ja varsomiseen liittyvä materiaali, niin ei tarvi puskasta keksiä nuita ruokinta juttuja. Hevosen istukka on muista nisäkkäistä poiketen jatkuva kehittyksinen, jossa on koko tiineydenajan kasvava ruokintakalvo. Muilla nisäkkäillä istukka kehittyy kokoonsa ja valmiuteen ensin ja se takaa sikiön sillä toimintakyvyllään koko tiineyden ajan. Siihen hevosen kehittyvän ruokintakalvon tai istukan kokoon , toimiviuuteen tai läpäisykykyyn ei voi vaikuttaa ruokinalla. Ihan tutkittua tietoutta. Vasta tamman kolmas tiineys keskimäärin varmistaa juuri tämän kalvon toimivuuden optimaalliseksi. Syitä evoluutiollisesti ja tutkinnallisesti tähän ei vielä täydellisesti ymmärretä. Toki tätä koko kehon synteesiä kivennäisaineineen yms ei siltikään kannata koeponnistaa normaali ruokinta suosituksilla poiketen. Kun varsalla napanuora katkeaa sen optimaalinen ruokinta onkin suolistoflooran ja tuotetun maidon varassa. Jos tamman tuotetussa ensimaidossa on juuri ruokinnallisesti poiketen vääränlaista kivennäis-forfori suhdetta tai rasvapuutoksia aiheutetaan sillä 3 ensimmäisen viikon aikana peruuttamattomiakin ongelmia. Tamman maito on juuri se mikä reagoi voimakkammain ruokintaan ei tamman ruokinta kantoajalla. Oikein ruokittuna tamman elimistö kuitenkin voi tuottaa tasapainoisen ravinnon varsalle juuri siinä kriittisempänä aikana syntymästä 6 viikkoon asti. Varsan 2 ensi kuukauden ongelmat alkavatkin näkymään sitten vasta kun varsa vieroitetaan emästään. Pakkaa sekoittaa myöskin se, että pääsääntöisesti varsat vieroitetaan monasti liian aikaisen. Kun kasvukaudeltaan herkin aika onkin varsalle 0-18kk tamman maidon oikea koostumus varsan kehittyvän suolistoflooran kauttta imeytymisprosesseihin täällä tuijotellaan kantavan tamman ruokinta. Toki hyvin ja oikein ruokittu tamma on valmis tuotantokone varsan synnyttyä. Pitää muistaa oikea kivennäistasapainosuhde, mutta täytyy muistaa, että vaikka mitä tai kenen pussista valmistamia eväitä syötätte elimsitöon yllätyksiä täynnä. Imeytyminen ei ole aina sata prosenttista siihen vaikuttaa kaikki kaikessa. Nesteen saanti, tulehdustilat, happoemäs tasapaino ja varsinkin Suomessa D vitamiinin vaje 6 kuukauden syklillä. Ongelmat näkyvät pitkälle kevääseen, ennekuin varastoja päästään tankkaamaan touko-kesäkuussa. Valitettavasti meidän varsomis ajankohta sattuukin siihen saumaan. Kun varastot on tammalla tyhjät, ei D:tä eritykkään maitoon ja silloin varsa ei saa vastaine synteesiä käyntiin (infektio ja parasiitti herkkyys), kalsiumin imeytyminen heikkenee ja luutuminen viivastyy tai häiriintyy. Sitten kun syksyllä ennen vuoden vaihdetta on kiire saada varsat pois emiensä alta, ei tarvitse ihmetellä, miksi Suomessa ei synny liukuhihnalta ratahirmuja. Nämä Ranskan maalla kasvattelijat ymmärtävät tämän ongelman juuri sen D vitamiinin kohdalla ja siksi kasvukauden pituudesta johtuen varsat ovat vähemmän häiriöaltiimpia kasvuhäiriöille, kun meidän purkista syötetyt varsat. Toki Normandiassa on hapan ja kalkkipitoinen vesi ja maapohja, että ei ne ilman paikallista ymmärtämystä ole turvassa kasvuhäiriöiltä nekään. Helda eli Helsingin eläintieteellinen yliopistollinen tiedekunta ja niiden julkaisut, kannattaa lukea siellä on fakta tietoutta.
|