|
Lähettäjä: ok
Päivämäärä: 1.11.25 21:48:31
Ensin voit myös miettiä, että miksi on ihan hirveän tärkeää (tai onko?) että hevonen nostaa sen jalan juuri silloin ja juuri siten kun sinä haluat, vaikka sillä olisi ns. muuta mielessä. Hevonen on kuitenkin eläin, ei kone. Tiedän, että vanhakantaisesti ajatellaan, että jos kerrankin se hevonen saa jalan nykäistyä alas, se oppii sen siitä ja tekee sitä jatkuvasti aina uudelleen ja uudelleen. Todennäköisesti asia ei ole näin, vaan juuri silloin hevosella on muuta mielessä ja haluaa jalan alas, että voi vaikka ottaa askeleen eteenpäin, jos vaikka heinät ovat karanneet kauemmas tms. Tämä ei ole vakavaa. Kun hevonen on saanut paremman asennon, pyydät jalan uudelleen ylös, annat äänimerkin, jalka alas ja palkka suuhun. :) Yleensäkin pakoeläimelle on tosi vaikeaa se, että jalasta pidetään väkisin kiinni, eikä sitä saa alas, vaikka tekisi mitä. Enemmän turvallisuutta tilanteeseen tuo se, että hevonen tietää, että häneltä odotetaan sitä, että jalka pidetään ylhäällä (kuten oletkin äänimerkin ja vahvisteen kanssa opettanut) mutta että jos hätä tulee, ihminen kyllä päästää jalasta irti. Tietystikään ihan jokaisesta pienestä heilahduksesta ei kannata päästää irti, vaan pitää vielä pieni hetki ja sitten laskea nätisti jalka maahan ja palkata hevonen. Hevoset oppii pikkuhiljaa pienellä merkillä pyytämään jalkaa maahan ja kaikilla on kivaa kun voidaan puolin ja toisin joustaa. Mutta vastaus kysymykseesi, teknisesti tuo järjestys on juuri oikea.
|