Lähettäjä: Qq 
Päivämäärä:   3.11.24 17:25:49

Siis osaatteko te lukea vai ettekö kykene sisäistämään lukemaanne? Mun havainnot tilanteesta on kyllä, että äiti suhtautuu tilanteeseen ja harrastukseen ihan täysin realistisesti vai mistä nämä teidän ”neuvot” oikein kumpuaa?

Onhan se nyt ihan täysin eri asia tulla ensimmäisen kerran alas niin, että oikeasti sattuu ja loukkaantuu siinä rytäkässä versus tää teidän hokeminen siitä, että kuinka on ennenkin tiputtu kymmenen kertaa per tunti.

Tässä vielä suora lainaus äidin viestistä:

”Kiitos omakohtaisista kokemuksista ja neuvoista.
En todellakaan ole korvauksia hakemassa tai yrittäjää ahtaalle laittamassa. Hyvissä väleissä ollaan yrittäjän ja ratsastuksenopettajan kanssa. Hyvä pointti on ollut, että kokeillaan yksäriä ja liinatuntia alkuun. On tytär tippunut aiemmin poninpalleroiden ja hevosen selästä tasapainon pettäessä ja jatkanut harjoituksia. Tämä kyseinen tilanne tapahtui, kun hevonen laukkasi säikähtäneenä, josta vauhdikkaasti tipahtaessaan loukkasi itsensä. Äitinä tiedän ja tytärkin tietää, että putoamisia ja hevosen säikähtämisiä sattuu ja tapahtuu ja tytär itse haluaa jatkaa harrastustaan, mutta hän on siellä selässä tapahtuneen jälkeen pelosta jäykkänä ja tunteet nousevat pintaan. Vanhempana tuen häntä rohkaisemalla, että tämä on ohimenevä vaihe, jonka yli hän pääsee.”

Missä kohtaa tässä on realiteetit hukassa? Jos koskaan ei sais hevosten kanssa kenelläkään jännittää tai pelottaa (ja haloooo kyseessä on lapsi??) niin ei meillä olisi tässä maailmassa ainuttakaan ratsastajaa. Ei edes niitä maailman huippuja.

Lähettäjä: Fysioterapeutti 
Päivämäärä:   3.11.24 20:58:01

Ensinnäkin aloittaja Äiti, mahtavaa, siis ihan super mahtavaa että puutut asiaan ja etsit keinoja. Trauma sanana aiheuttaa vielä nykyäänkin vähättelyä vaikka asiasta paljon jo tiedetään.
Työssäni näen niiiin paljon kovakätisiä ratsastajia, alitemmossa liikkuvia vireitä hevosia, monta muuta virheellistä toimintamallia joissa taustalla on vastaavaan verrattava tilanne. Varmistellaan käkkäri päällä ettei vaan mitään sattuisi, ruimitaan ennen kuin lähtee, käytetään eri vempaimia ettei kuumu ja lähde, ei käydä maastossa koska kerran sekosi. Keho on viisas ja se muistaa vaikka kuinka oltaisiin taitavia, psyykkinen valmennus kuuluu osaksi urheilua ja maailmalla jo ihan yleisesti myös ratsastajien lajiin. Oli kyse kisajännityksestä, tippumisen jälkeisestä työstöstä, virkeä, nuoren tai muuten vaan äkkinäisen hevosen reaktioista niin meidän ratsastajien velvollisuus hevosia kohtaan on hoitaa ne oman pään peikot pois. Olen ihan super vaikuttunut että kerrankin täällä palstalla on joku järjen kysymys joka haluaa auttaa lastaan lajissa eteenpäin ilman että hevonen kärsii seuraukset. Yllä on varmaan jo muutamia nimiä tullut ja googlaamalla ja kyselemällä löytyy varmasti. Urheiluun erikoistuneella mentaalipuolen valmentajalla voisi olla hyviä tärppejä. Onnea etsintään ja vielä kerran kiitos, täällä on joku vastuullinen vanhempi kellä on myös rahaa ja mielenkiintoa puuttua asiaan <3