Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.24 22:11:40

Täällä saa jatkuvasti lukea haukkuja ihmisiä kohtaan, jotka näkee negatiiviseksi asiaksi, että hevosta opettaa herkkujen avulla. En itse oikein ikinä ole ymmärtänyt, että miksi tuo on negatiivinen asia, kunhan se on toteutettu niin, että hevonen ei kerjää/näyki herkkujen saamisen takia, ja sen opettaminen on aika helppoa.

Positiivisen vahvistamisen on kuitenkin tutkimuksissa todettu olevan tehokkain keino, ja ylläpitävän opittua pidempään kuin negatiivisen vahvisteen avulla opetetut hevoset. Eikä herkkujen kanssa opettaminen tarkoita, että hevosen koko elämä herkkuja saa aina samoissa tilanteissa, vaan hevonen oppii siihen että palkkio tulee vain satunnaisesti, joka taas auttaa ylläpitämään motivaatiota yrittää parhaansa, kun herkku voi tulla koska vain.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   24.9.24 22:19:01

Muutosvastarinta. Ei haluta muuttaa "maailmankatsomusta" ja opetella, joten on helpompaa tuomita koko metodi että ei se vain toimi, sen takia että sen voi myös tehdä huonosti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.24 22:23:56

Yleisesti sitä namia ei osata ajoittaa oikein eikä muutenkaan opeteta esim luopumista kunnolla. Napitetut hepat tönii ja tökkii sekä kulkee usein vähän korvat luimussa maastakäsittelyssä. Peruskunnioitus jää siis usein puuttumaan

Lähettäjä: Asd 
Päivämäärä:   24.9.24 22:27:05

Hevonen luonnossa ei anna ruokaa toiselle hevoselle. Hevosen ei tarvitse nähdä vaivaa saadakseen ruokaa. Hevonen on pakoeläin ei saaliseläin. Vahvin hevonen syö ensin. Se joka ei ymmärrä tätä käyttää nameja koulutuksessa. Ja tämä tyhmyys vaan ärsyttää.

Lähettäjä: Asd 
Päivämäärä:   24.9.24 22:28:33

Ja piti lukea "pakoeläin eikä saalistava eläin".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.24 22:29:35

Ei hevonen tietenkään anna toiselle hevoselle nameja luonnossa, mutta ei hevonen myöskään luonnossa kiipeä toisen selkään, pyydä sitä hyppäämään esteitä, menemään sitä askellajia mitä haluat tai mitään muutakaan vastaavaa. Hienosti muuten myös sopuisassa laumassa kaikki mahtuvat samalle heinäpaikalle syömään ja juomaan, ilman minkään vahvimman oikeutta.

Sekin vähän hiertää, että käytetään argumenttina jotain laumadynamiikkaa, josta ei kuitenkaan ymmärretä alkuakaan.

Lähettäjä: Viiva 
Päivämäärä:   24.9.24 22:32:03

No juuri se "mennään mistä aita on matalin" -mentaliteetti. Ei ymmärretä miten ja mistä hevonen palkkautuu, eikä ymmärretä edes positiivista vahvistamista. Ihminen ajattelee pääsevänsä helpoimmalla kun vaan tarjoaa porkkananpalaa turvan eteen. Noin kärjistetysti, jos positiiviseen palkkaamiseen pitää käyttää ruokapalkkaa että hevonen oppisi ja palkkautuisi, ollaan koko hommassa niin amatöörejä ettei pitäisi kouluttaa yhtään mitään edes kultakalalle.

Lähettäjä: ylläs 
Päivämäärä:   24.9.24 22:36:17

Se vaan on niin läpityhmää. Ei ärsytä mutta huvittaa...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.24 22:38:48

Hevosia on kovin erilaisia, ihan kuten koiria ja ihmisiäkin. Jotkut ovat hyvin ruokamotivoituneita ja palkkautuvat aidosti siitä herkusta kaikkein eniten, toinen taas palkkautuu esim leluista, kolmas tekemisestä ja neljäs siitä että saa olla rauhassa ohjeita noudatettuaan.

Ruuan "saalistaminen" on hevosille hyvinkin suuri motivaattori evoluution pohjalta, sillä hevonen etsii ja laiduntaa ruokaa luonnollisesti käyttättyessään, lisäksi se jättää pitkän muistijäljen, sillä hevosen tulee jatkossakin osata löytää sama hyvä ruokapaikka. Nämä kaikki on järkeviä hyödyntää koulutuksessa niiden hevosten kanssa, joille ruualla on merkitystä arjessa.

Lähettäjä: Wee 
Päivämäärä:   24.9.24 22:44:54

Se kun namittajat on ihan päärynöisään kun "voi kattokaa kun se seuraa mua se varmaan tykkää musta eniten!! Tää on sellanen yhden ihmisen hevonen, mun sielunhevonen omgg". Toki ne sua seuraa kun tietävät saavansa nameja siitä että hengittää.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   24.9.24 22:57:31

Kysyisin jatkona… Miten mielestänne eroaa koiran namipalkat hevosen namipalkasta?

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   24.9.24 23:02:08

Liikutetaan hevosta kymmenen askelta että voi pysähtyä ruokkimaan sitä taas. Tadaa ja se pysähtyy kuin itsestään kohta. Ja sit ihmetellään miksi ne on laiskoja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.24 23:06:24

Useampi laiska hevonen on meillä koulutettu reippaaksi tällä tyylillä, ei sitä hevosta kuulu opettaa pysähtymään itse, vaan pysäyttää ihmisen toimesta ja palkita. Palkkiosana tai merkki tulee vaan antaa heti kun hevonen tekee oikein, eli esimerkiksi liikkuu reippaasti, sitten mennään vaikka kolme kierrosta ympäri laukkaa ja pysäytys ja palkitseminen. Ja sitten pian ollaankin jo siinä pisteessä, että palkitaan ehkä kerran tai kaksi koko ratsastuksen aikana, sitten hetken päästä ehkä pari kertaa viikossa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.24 23:09:10

Kyllä ne koirien namittajat hiertää yhtä lailla. En kestänyt jossain rallitoko-treeneissä yhtään niitä namittajia jotka tarjoavat koirulille herkkuja jo siitä että se hengittää. Suurin osa koirista ei osannut yhtään rauhoittua tauoilla kun ihminen hyöri namipussukan kanssa koiran kimpussa tauotta. Ei ne koirat silti kaikesta "positiivisesta vahvistamisesta" huolimatta käyttäytyä osanneet. Vaihdoin lajia sellaiseen missä namitus ei kuulunut koulutukseen vaikka ruokaa toki välillä palkkana käytettiinkin.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   24.9.24 23:14:12

Kysyisin vielä jatkon jatkona, jos namien syöttäminen on kerran kiistatta tehokkain tapa opettaa asioita, miksei sitä käytetä ihmisille?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.9.24 23:14:50

Ai mikä hiertää? Se että tätä ei lähtökohtaisesti osata tehdä oikein saati oikeaan aikaan. 80% näistä nami koulutetuista hevosista kerjää jatkuvasti, näpsivät suullansa ja ovat levottomia kunnes saavat namin jolloin ovat sen minuutin/kaksi paikallaan ja sitten pitää taas namittaa kun ”voi kuinka hienosti se seisoi hetken”. Sama ratsastaessa. Lähestulkoon kaikki hevoset joita olen ratsastanut ja joiden omistajat ovat opettaneet ne kerjäämään namia ovat täys katastrofeja. Ei liiku normaalista pohkeesta, ennenkuin saa namin, pää kääntyy jatkuvasti kerjäämään namia kun hevonen luulee tehneensä oikein ja pahimmat ovat protestoineet namin pois jättämistä pystyyn hyppymisellä, minkä omistaja naureskellen kuittaa että mitäs et antanut namia kun pääsit selkään.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.9.24 23:19:01

Namittamisessa hiertää se että namittajat ei kouluta hevosia niin että tulokset on nähtävissä ja ne ovat hienoja.

Namittajat rupeaa elvistelemään ihan heti alkuun kun vasta aletaan opetella sitä koulutusta ennenkuin mitään tuloksia on nähtävissä ja jopa ennenkuin se namittaminen on opittu niin että näyttäisi että osataan namittaa.

Ja sen lisäksi että mitään positiivista tulosta ei ole nähtävissä he rupeavat heti alkuun mollaamaan kaikkia muita että kukaan muu ei osaa mitään vaikka on vuosituhantinen kokemus ja näyttö että ne muut osaavat.

Namittaminen ei hierrä vaan namittajat ja tätäkään ihan yksikertaista asiaa namittajat eivät suostu ymmärtämään niinkuin eivät suostu ymmärtämään mitään muutakaan.

Se että jostakin pitäisi etsiä se yksi namittaja joka on edennyt aloittelijataitoja pidemmälle ei ole se sanoma jolla namittajat voittavat sydämiä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.9.24 23:24:18

Namittajat voisivat aloittaa ymmärtämällä että muitten ihmisten sydämet voitetaan tehokkaimmin positiivisella vahvisteella.

Se että namittajat aloittaa aina sanomansa niin että te kaikki muut jotka ette ole namittajia olette ääliöitä ei ole positiivista vahvistusta.

Se että namittajat eivät tätä ymmärrä kertoo minulle sen että namittajat eivät ole lainkaan sisäistäneet positiivista vahvistusta.

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   24.9.24 23:30:25

Oma hieno estehevonen haastava. "Guruvalmentajat" löivät kärjistäen hanskat tiskiin. Aloitin hyppäämisen uudestaan nollista ja lahjoin miltei joka esteen jälkeen. Lahjonta yhdistettiin kehuihin. Tulosta alkoi tulla eikä hevonen ole kisoissa stopannut nameja pyytelemään. Porkkananpaloja on ihmisten toimesta annettu kisapäivinä poislukien verkka ja suoritukset.

Ei välttämättä paras tie, mutta tuotti tulosta. Muiden normaalisti toimivien estehevosten kohdalla en ole toiminut samoin. Lisäksi olen porkkanalahjonnasta huolimatta pitänyt huolen kunnioituksen säilymisestä. Rajat pysyvät ja nameja voi syödä jos ihminen itse tarjoaa. Ihmiseltä ei kerjätä nameja tulemalla taskuille. Ruokapalkkioiden hyödyntämisestä lyhyt matka röyhkeyteen ja vaaratilanteisiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.24 00:22:28

Varsinaisesti namittaminen ei hierrä, mutta lieveilmiöt sen ympärillä. Voin myöntää, että se on todella tehokas koulutustapa, MUTTA se on tehokas myös siinä huonossa. Ja nähnyt aivan liikaa ihmisiä, jotka eivät osaa kunnolla nillä kouluttaa. En itsekään osaa niin hyvin, että se olisi pääasiallinen koulutusmuoto. Ja kun nähnyt liikaa myös tämän koulutussuunnan opettajia, jotka eivät sitä hallitse.

Lisäksi valitettavan moni menee tässä samaan kuin esim kkk-ajattelussa eli siitä tulee aate, joka nähdään ainoana totuutena. Mutta kuitenkin eläimissä on myös erilaisia oppijoita. Vaikka se nami tai muu pos.vahviste olisikin yksilönkin kohdalla yleisesti tehokkain niin se ei välttämättä ole sitä joka asiassa.

Eräs kouluttaja sanoi minusta hyvin "paras koulutustapa on se millä eläin oppii nopeiten". Ja voi olla, että se namittaminen on jollekin ihmiselle todella vaikea tapa toimia ja jopa ilo harrastuksesta häviää jos yrittää väkisin omaksua tavan, joka ei itselle sovi.

Itsellä rehellisesti sanottuna se tilanne, että mielelläni siitä opiskelen ja opin lisää, mutta kun harrastusvuosia takana yli 30 niin enää ei jaksa lähteä kaikkeen uuteen intoa uhkuen vaan ajattelee lähinnä "keep it simple". Se ei tarkoita etten halua kehittyä ja oppia uutta, mutta enää en varauksetta lähde muotituulahduksiin sokeasti mukaan.

Ja se täytyy myös muistaa, että hevostutkimuksissa otannat ovat todella pieniä, josta tutkijatkin myöntää sen olevan ongelma eikä saa niin luotettavaa tulosta kuin pitäisi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.9.24 06:24:32

Kyllä kaikki sen ymmärtää että hevonen oppii positiivisellä vahvisteella. Namittajat ei ymmärrä sitä että se positiivinen vahviste voi olla joku muukin kun herkku.

Namittajat pyörii se hemmetin vyölaukku päällä ja antaa ne palkinnot täysin väärään aikaan ja pitää meitä muita jonain eläinrääkkääjinä :D

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   25.9.24 07:15:13

Siis peruskäsittelyssä ei kyllä namin antajan käsittey eroa ei naminami antajan käsittelystä. Huomaa et ei olla perehdytetty tohon ja kaikkeen keksitään tekosyy, miks se ei oo hyvä. Huvittavaa.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   25.9.24 07:41:27

Hevonen ei välttämättä tykkää omistajastaan vaan seuraa sitä siksi kun siltä saa ruokaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.9.24 07:50:12

Kun joku tekee eri tavalla niin herää ajatus siitä, että onko oma tapa sittenkään oikea. Ja typerimpien mielestä on vain yksi oikea tapa, joten pakko hyökätä eri tavalla tekeviä vastaan tai muutenhan olisi itse väärässä.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   25.9.24 08:04:57

Ei namittaminen minua hierrä sinänsä, mutta se hiertäisi, jos käsittelisin hevosta, jota pitää koko ajan lahjoa normaaleista asioista. Siis että edes selkään ei voi kiivetä tai kierrosta ravata ilman että pitää tunkea namia suuhun.

Ja kuten ylempänä mainittiin, namittajat tuppaavat hevosineen jäämään sinne heC-tasolle. Kun siltä hevoselta ei voi koskaan vaatia mitään, sen ei pidä ikinä yhtään pinnistellä eikä sen tarvitse edes astua alleen ratsain, vaan riittää, että se hölköttelee muutaman ympyrän, niin eihän se siitä mihinkään kehity. Ja silti namittaja on mielestään tosi hyvä kouluttamaan hevosta, vaikka hevonen ei opi juuri mitään.

Käytän negatiivisen vahvisteen lisäksi positiivista vahvistetta, yleensä kehuja ja kunnon rapsutusta, mutta hevoseni täytyy silti tehdä töitä ja vähän pistää kroppaa likoon.

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   25.9.24 08:09:19

Olen

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   25.9.24 08:13:14

Olen kouluttanut koiria jo pimeällä 80luvulla, sinne rantautui namit 90luvulls, hevospuolelle vasta 2000 luvulla. Sanoisin että namit on ok kun opetetaan temppuja siihen ne on nopein, tai siedätetään esim klippaukseen, enemmän sellaisiin missä ollaan paikallaan, ne on hauskoja juttuja ja aivopähkinöitä mutta niillä ei ratkota toisille koirille rähjääviä koiria erot jos se johtuu siitä että omistaja on epävarma. Eikä hevosta mielestäni kannata kouluttaa ratsuksi nameilla. Peruskoulutus tehdään ilman ja ruokapaikkaa voidaan käyttää niin että uuden opettelussa voidaan vahvistaa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.9.24 08:14:02

Positiivista vahvistamista voi tehdä niin monella muullakin tavalla. Harrastehevosista suurin osa on muutenkin ylipainoisia, niin miksi tunkea vielä vähän lisää herkkuja suuhun. Hevosia tai muitakaan eläimiä ei kuulu inhimillistää ja mielestäni tuo namittaminen on juuri sitä; ajatellaan että itselle tulisi karkista hyvä mieli niin annanpa myös hevoselle ettei sille tule paha mieli.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.24 08:15:50

Niin tässä aloituksessahan ei ollut kyse siitä, että pitäisi vain namittaa, vaan miksi ihmisiä jotka ei tee niin hiertää asia niin paljon että siitä päivittäin päivitellään netissä ja haukutaan sen hyödyntäjät.

Tottakai sellainen ihminen ärsyttää ketä tahansa, joka näkee että olemassa on vain yksi tapa toimia ja muille voi valittaa, että nämä tekee väärin. Itsekin hyödynnän nameja hevosen koulutuksessa, mutta en todellakaan kaikessa tekemisessä ja opettamisessa. Hoitotoimenpiteissä en nameja jaa, paitsi kun opetin pelottaviin asioihin eli klipperiin ja suihkepulloon, joita hevonen pelkäsi paljon. Nameilla sai hevosen nopeasti oppimaan, että kyseessä on mukava juttu, jota ei tarvitse pelätä.

Ratsastuksessa sitten enemmän hyödynsin näitä opetusvaiheessa, kun hevonen oli avuille täysin turta, jota sai ihan oikeasti lyödä voimalla raipalla, että sai mitään reaktiota. Kuukaudessa hevonen herkistyi pohkeelle tämän avulla, niin että raippaa ei tarvitse edes käyttää. Nyt mennyt puoli vuotta ja edelleen palkitsen satunnaisesti hevosen reagoidessa pohkeeseen nopeasti, mutta se on enää tosiaan satunnaista joitain kertoja ratsastuksen aikana tosi hyvistä tekemisestä motivaatiota ylläpitääkseen. Myös esteillä tämä kielteli ja palkkasin aluksi aina kun meni reippaasti puomin yli, sitten pienen esteen jne, ja alkoi parin kerran jälkeen kunnon imulla vetämään esteille ja tekemään sitä mielellään. Tämän kanssa oli siis ihan ehdottomasti paras tapa kouluttaa tähän, kun ei halunnut jatkaa sitä, että joutui vain koventamana apujaan saadakseen hevoseen liikettä.

Lähettäjä: Migsu 
Päivämäärä:   25.9.24 08:19:14

Positiivisella vahvisteella kouluttaminen on joissain tilanteissa hyvin tehokasta (oikein tehtynä!). Minulla ei ole mitään oikeissa tilanteissa oikein tehtyä namitusta vastaan.

Se mikä näin tallityöntekijänä hiertää, on se että moni näistä (väärin) namittamalla koulutetuista hevosista on aivan helvetillinen käsitellä. Ei mitään kunnioitusta ihmisen tilaa kohtaan, kuljetaan korvat luimussa, tökitään ihmistä, kaivellaan taskuja, näykitään. Lisäksi hiertää että usein näiden hevosten omistajat vaatii, että hevoseen pitäisi käyttää joka aamu loimitukseen ja ulosvientiin 15 minuuttia ja palkata niin ja niin monta kertaa siinä ja siinä kohden toimintoja.

Tällä hetkellä työpaikallani on kaksi namitukseen hurahtanutta omistajaa ja niiden hevoset. Toinen on ns. normaalilta ex-omistajalta ja sen huono käytös rajoittuu lähinnä omistajansa kanssa toimimiseen, koska muuten toimii ns. normaalisti. Toinen taas on omistajansa oma kasvatti ja aina namitettu ja sen todella huomaa. Tämän hevosen omistaja käyttää joka ikinen päivä kymmenen minuuttia siihen, että saa hevoselle päitset päähän - siis ihan joka ikinen päivä. Ne hemmetin päitset namitellaan päähän pikkuhiljaa, ei vain laiteta, ja tätä samaa on jatkunut jo kaksi vuotta. Minä vain laitan ne päitset, eikä siinä ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että hevonen luimistelee ja yrittää näykkiä, kun ei namiautomaatti toimikaan. Tämä hevonen on koko tallin raskain, epäluotettavin ja inhottavin hevonen käsitellä noin muuten.

Kuten sanottu, oikein tehty positiivinen vahviste on joissain tilanteissa ihan tehokas (esim. lastauskoulutus tulee ensimmäisenä mieleen), mutta iso, iso, ISO osa namittajista ei tee sitä oikein.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.24 08:47:38

Ratsastetaan kolme askelta laahaavaa ravia, pysäytetään ja työnnetään nami suuhun. Ei tällasta oikeen voi arvostaakaan. Ja metodi on tosiaan tuttu tietyn maahisen tililtä, hänhän siis edustaa kyseistä koulukuntaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.9.24 09:18:23

>>> "Tämän hevosen omistaja käyttää joka ikinen päivä kymmenen minuuttia siihen, että saa hevoselle päitset päähän"

Ja sitten tätä perustellaan sillä että namitus on nopein ja tehokkain koulutus.

Namitusta käytetään jotta niitten muutaman hyvin vähäisen asian kouluttamiseen voisi käyttää järkyttävän paljon aikaa ja hevonen ei koskaan niitä opi koska namittaja ei halua että hevonen on sen nyt oppinut.

Pahimmillaan otetaan hevonen joka on jo täysin oppinut normaaleilla menetelmillä ja lähdetään sitä uudelleenkouluttamaan niihin ihan samoihin asioihin ja saadaan hevonen epäoppimaan jo osaamansa asiat ja tätä perustellaan että namitus on kaikista tehokkain opetusmenetelmä. Tätä näkee hyvin paljon esim erään nettigurun tekemänä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.9.24 11:10:32

"Namitusta käytetään jotta niitten muutaman hyvin vähäisen asian kouluttamiseen voisi käyttää järkyttävän paljon aikaa ja hevonen ei koskaan niitä opi koska namittaja ei halua että hevonen on sen nyt oppinut."

Mielenkiintoinen väite. Itselläni on nimittäin aivan päinvastaisia kokemuksia. Olen kouluttanut omaa varsaa (tai nyt 3-vuotiaana voi kai jo sanoa nuoreksi hevoseksi) ruokapalkalla, ja useimmat asiat tämä on oppinut ihan vain muutamalla toistolla eli todella nopeasti yhden koulutuskerran aikana. Käytännössä kaikki jalkojen nostamisesta reaktiivisuuden vähentämisen kautta siirtymisiin, väistöihin ja parempaan eteenpäinpyrkimykseen on opeteltu ruokapalkan avulla. Ruokapalkka motivoi useimpia hevosia todella vahvasti, ja kun se palkkaaminen vain tehdään johdonmukaisesti ja oikein ajoitettuna, hevonen hoksaa yleensä hyvinkin nopeasti, mistä on kyse. Se, ettei joku osaa käyttää menetelmää oikein, ei tee itse menetelmästä huonoa, vaan vika on menetelmän käyttäjässä.

Lähettäjä: Huh 
Päivämäärä:   25.9.24 11:28:13

Ei hierrä. Käytän ruokapalkkaa hevosellani tietyissä asioissa, en puhu siitä, tee siitä numeroa, someta siitä eikä se ole aikoa metodi, mihin uskon. Hevoseni ei näyki eikä häslää vaan on kiva ja turvallinen käsitellä sekä liikuttaa. Toki - olen ainoa, joka sitä liikuttaa ja yleensä edes käsittelee, joten se ei pääse olemaan hyvänä esimerkkinä kenellekään näissä keskusteluissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.24 11:31:25

Minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan käyttääkö muut tallilla hevosen kouluttamiseen nameja vai ei, sitä kylläkin katson pahalla että väkivalta on koulutusväline. Enkä minä ole mikään kukkahattu, hevosellani on rajat ja tarvittaessa läpsäisen kyllä jos joku hevonen perseilee, oli oma tai kenen tahansa muun. Mutta jotain on mennyt hevosen kouluttamisessa keinoista riippumatta pieleen, jos sitä tarvitsee jatkuvasti läpsiä, huitoa, karjua tälle ja silloin pitäisi sen väkivallan sijaan miettiä, että miten saisin hevoseni koulutettua toimivaksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.24 11:33:52

Sehän on vähän sama kuin lähteä lenkille siksi että voi pistäytyä matkalla jäätelökioskilla. Ihan kaikkia ihmisten elintasovaivoja ei kannattaisi siirtää hevosille

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   25.9.24 11:37:05

Menetelmä itsessäänkin on huono, jos ihmiset useammin epäonnistuvat kuin onnistuvat siinä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.24 11:44:13

Niin no ei siinäkään ole mitään ideaa, että lähtee lenkille kun toinen juoksee raipan kanssa perässä, vaikka ei tippaakaan kiinnostaisi. Eikä se varmasti lisää motivaatiota lenkkeillä, siinä missä herkkujen avulla voidaan saada hevonen oikeasti pitämään siitä työskentelystä, niin että niitä herkkuja ei lopulta edes tarvita vaan esim rapsutus riittää.

Joitain asioita elämässä on ihmisen ja hevosen pakko tehdä, mutta monessa asiassa me voidaan opettaa tekemisen olevan itsessäänkin mieluista. Esimerkiksi minä sain lapsena karkkipäivän karkit, kunhan oma huone oli siisti, silloin motivaatio oli ne karkit, mutta ajan saatossa sitä oppi nauttimaan ihan siitä siististä huoneesta ja halusi pitää sen omatoimisesti siistinä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.9.24 11:52:10

Esimerkiksi Z nimimerkin tapaus on hyvä esimerkki, missä namittaminen toimii erittäin hyvin. Se on hyvä keino saada hevonen suhtautumaan positiivisesti asiaan. Ja minusta on hauskaa, että sitähän kyllä opetettiin ihan sillä kauhistellulla 90 -luvullakin.

Niinkuin moni muukin on maininnut, namittaminen tehdään monesti väärin. Se on hevoselle ihan samanlainen karhunpalvelus kuin lapsellekin, jos jokaisesta asiasta saa karkkia eikä mitään voi tehdä ilman.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.9.24 12:05:12

Palkkaan kyllä ammattilaisena hevosta esim traikkuun menosta, laitumella luokse tulosta, selkäännousujakkaraan opettaessa jne.

Mutta. En ratsastaessa. Saa aikaan ison liudan ongelmia, jos puhutaan ns tavoitteellisesta tekemistä jolloin ihan pätkä ravia ei riitä.

Eli ei ärsytä namitus vaan sen käyttö tilanteissa, joihin se ei sovi. Tai hevosten kanssa, joille se ei sovi

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.9.24 13:43:43

"Menetelmä itsessäänkin on huono, jos ihmiset useammin epäonnistuvat kuin onnistuvat siinä."

Tuolla logiikalla hyvin moni asia, kuten vaikka ratsastaminen ylipäätään, on tyhmä ja huono idea, koska suurin osa ihmisistä ei osaa sitä kunnolla. Edelleen, ei ole menetelmän vika, jos ihmiset eivät vaivaudu opettelemaan sitä niin, että osaisivat toteuttaa sitä kunnolla.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   25.9.24 15:14:00

"Ratsastetaan kolme askelta laahaavaa ravia, pysäytetään ja työnnetään nami suuhun. Ei tällasta oikeen voi arvostaakaan"

Niin no, siinä hetkessä ei haetakaan sitä mitä juuri SINÄ haluaisit nähdä.
Jos halutaan palkita vaikkapa siitä että hevonen reagoi pohkeeseen, ei mennä kierrostolkulla tuhatta ja sataa ennen kuin palkitaan.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   25.9.24 15:40:21

"Se mikä näin tallityöntekijänä hiertää, on se että moni näistä (väärin) namittamalla koulutetuista hevosista on aivan helvetillinen käsitellä. Ei mitään kunnioitusta ihmisen tilaa kohtaan, kuljetaan korvat luimussa, tökitään ihmistä, kaivellaan taskuja, näykitään."

Tämä kertaa sata!! Kun _yhdeltäkään_ namittajalta tai hevosenymmärtäjältä ei ole vielä tullut ainuttakaan hyväkäytöksistä ja arjessa toimivaa hevosta. Sen sijaan olen nähnyt tuhansia ja taas tuhansia kertoja ihan tavallisten "hevostenhakkaajien" käyttävän positiivista vahvistamista ja välillä ruokapalkkaa hevosten kanssa. Nämä ovat siis niitä hevosihmisiä jotka pyörittelevät namittajille silmiään ja mutisevat uudelleen keksitystä pyörästä. Siihen hevosenkäsittelyyn vaan ei kuulu pilkotut porkkanat ja vyölaukut, ei sähläys, ääneen kehuminen hengittämisestä ja järjetön säätö ihan kaikesta.

Lähettäjä: xxc 
Päivämäärä:   25.9.24 15:47:07

Ainakin itse olen ymmärtänyt termin "namittaminen" olevan nimenomaan sitä huona positiivista vahvistamista. Se on siis jo itsessään terminä negatiivinen, vähän niin kuin vaikka "raipattaa".

vrt. ei raipan käytössä apuna ole mitään vikaa. Mutta "raipattaa" terminä tarkoittaa sitä, että käytetään raippaa liikaa, hakataan sillä liian kovaa ja liian monta kertaa.

namittamisessa on vähän sama. Namien käyttäminen yhtenä palkkion muotona ei ole huono asia. Mutta namittaminen on sitä, että namia tungetaan jatkuvasti ja hevonen ei opi muuta kuin kerjäämään nameja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.24 16:16:44

Z:n tapaus on todennäköisesti esimerkki siitä, että hevonen sai tauon koko hyppäämisestä. Sen jälkeen rupesi kulkemaan koska erittäin todennäköinen fyysinen vaiva helpotti tai ainakin vaatimustaso laski niin, että henkinen kynnys helpotti. Hevonen joka ei hyppää ihan valtaosassa tapauksista ei tee sitä siksi, että ei ole ”motivoitunut” vaan siksi, että sitä sattuu johonkin kohtaan. Loput ovat sitten yleensä niitä joiden koulutus on mennyt mönkään tai ne on vaan ratsastajan toimesta laitettu liian monta kertaa epäreiluun paikkaan. Nami esteen jälkeen ei korjaa kumpaakaan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   25.9.24 18:12:57

>>> >>>"Ratsastetaan kolme askelta laahaavaa ravia, pysäytetään ja työnnetään nami suuhun. Ei tällasta oikeen voi arvostaakaan"

>>> "Niin no, siinä hetkessä ei haetakaan sitä mitä juuri SINÄ haluaisit nähdä.
Jos halutaan palkita vaikkapa siitä että hevonen reagoi pohkeeseen, ei mennä kierrostolkulla tuhatta ja sataa ennen kuin palkitaan."

Me kaikki haluaisimme nähdä että se hevonen joskus liikkuisi kunnolla eteenpäin ihan sen hevosen oman hyvinvoinnin kannalta. Mutta tällaista ei tapahdu.

Jos se hevonen seuraavalla minuutilla tämän tehokkaan ja nopean opetuksen ja namilla palkitsemisen jälkeen liikkuisi kunnolla eteen niin kukaan ei arvostelisi tätä koulutusta.

Mutta kun se hevonen seuraavalla minuutilla liikkuu vielä entistäkin enemmän hitaasti laahaten niin se hevonen ei ole oppinut mitään hyödyllistä.

Ja seuraavalla viikolla se liikkuu vielä tätäkin enemmän hitaasti laahaten ja seuraavalla kuukaudella se tuskin liikkuu yhtään mihinkään. Tätä on nähty.

>>> "Jos halutaan palkita vaikkapa siitä että hevonen reagoi pohkeeseen, ei mennä kierrostolkulla tuhatta ja sataa ennen kuin palkitaan."

Tämä hevonen on ihan pyörällä päästään ja se ei tajua mistä sitä palkitaan. Aluksi mennään hitaasti laahustaen ihmisen paukuttaen pohkeella kylkeen ilman hevosen reagointia ja sitten yhden kerran se hevonen ottaa vähän pitemmän askeleen ja tämän seurauksena se hevonen kivuliaasti pysäytetään ja pistetään nami suuhun.

On ihan pelkästään ihmisen kuvitelmaa että se hevonen tajuaa mistä se palkinto tuli. Tuliko se hitaasti laahustamisesta vai siitä että se pysähtyi kun sai kipua ikeneen. Kenties jommastakummasta. On täysin absurdia kuvitella että se hevonen ymmärtäisi että sitä palkittiin jostakin satunnaisesta pitemmästä askeleesta kun siitä seurasi RANKAISU eli väkivaltainen ja kivulias pysäyttäminen.

On aivan helppoa opettaa hevoselle reagointi pohkeeseen siten että se hevonen sen ymmärtää. Joskus on aivan hyvä mennä pari kierrosta tuhatta ja sataa ja palkita hevonen tämän jälkeen hyvästä mielentilasta mennä kovaa eteenpäin.

Hevonen saa hyvänolontunteen pari kierrosta kovaa menemisestä jo itsessään koska se on hevoselle hauskaa plus siitä vielä palkitaan saa hevosen hyvin herkäksi pohkeelle että nyt on lupa lähteä kivaan revittelyyn josta vielä palkitaan.

Se että namittajille on kauhistus että hevonen joskus menee pari kierrosta kenttää ympäri tukka tuulessa hulmuten on täysi asennevamma näillä namittajilla.

Tällainen namittajien "pohkeeseen reagointi" ilman että sallitaan hevosen liikkua eteenpäin on ihan sama kuin nunnan nännit tai paavin pallit jos hevoselle on kiellettyä liikkua reippaasti eteenpäin. Se ei ole paha juttu vaan hyvä ja siitä kannattaa palkita.

Pari kierrosta kentän ympäri meno täysillä tukka hulmuten on asia josta kannattaa palkita.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.9.24 18:21:23

Ehkäpä se että kokeneet hevosihmiset tietävät että namittamalla saa röyhkeitä hevosia jotka eivät enää kunnioita ihmistä ja tilaa. Oppivat kerjäämään.
Toiseksi se että nämä namittajat ovat osa omituisia henkseleidenpaukuttelijoita jotka kuvittelevat että heidän tapansa toimia on ainoa oikea, ja kuvittelevat olevansa kaikkien alojen asiantuntijoita ja ainutlaatuisia hyvinvoinnin edustajia. Huippuratsastusta ja huippuratsastajia arvostellaan ja muiden tekemistä tuodaan julki esiin negatiivisessa valossa omaa tekemistä mainostaakseen.
Jokainen tehköön mitä tykkää, mutta jos hevosten kouluttamisessa namittamalla olisi jotain merkittäviä etuja, siihen olisi siirrytty Keski-Euroopassa 40 vuotta sitten. Näin ei ole tapahtunut.

Lähettäjä: Namitäti 
Päivämäärä:   25.9.24 18:27:23

"LähettäjäHuoh

Päivämäärä25.9.24 07:41:27

Hevonen ei välttämättä tykkää omistajastaan vaan seuraa sitä siksi kun siltä saa ruokaa."

Tykkäisikö se omistajastaan enemmän jos omistaja ei anna ruokaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.24 18:28:57

Namittamisella ja ruokinnalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   25.9.24 18:30:07

>>> "Tykkäisikö se omistajastaan enemmän jos omistaja ei anna ruokaa?"

Paljon mahdollista. On massiivinen määrä omistajia jotka ei anna jatkuvasti ruokaa ja joita hevonen seuraa innokkaasti.

Jos namittajat kokevat että heillä ei tällaista tapahdu ilman namia on paha juttu. Ja jos namittajat eivät ymmärrä tätä on vielä pahempi juttu.

Lähettäjä: Namitäti 
Päivämäärä:   25.9.24 18:37:45

"On ihan pelkästään ihmisen kuvitelmaa että se hevonen tajuaa mistä se palkinto tuli. Tuliko se hitaasti laahustamisesta vai siitä että se pysähtyi kun sai kipua ikeneen."

No fiksut käyttää merkkiääntä joka on jo eiemmin opetettu, siitä hevonen tietää. Ja jotain on pielessä jos hevonen pitää suusta vetäen pysäyttää syömään nami.

Ongelma on siinä, ettei tajuta että ruokapalkan käytössä pitäisi ottaa ihan samalla tavalla oppitunteja/valmennuksia kuin missä tahansa muussakin ratsastuksessa tai koulutuksessa, harva onnistuu itse opiskellen. Ei kukaan odota, että yksin kotitallilla työhevosia/ravureita ratsastanut olisi kummoinen kouluratsastaja, ihan sama koskee namittajia: pitäisi saada laadukasta opetusta säännöllisesti, mieluummin useamman kerran viikossa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   25.9.24 18:44:11

>>> "No fiksut käyttää merkkiääntä joka on jo eiemmin opetettu, siitä hevonen tietää. Ja jotain on pielessä jos hevonen pitää suusta vetäen pysäyttää syömään nami."

Täsmälleen näin hevosta koulutetaan perinteisesti. Äänellä palkitseminen ja HEVOSTA EI PYSÄYTETÄ niinkuin sinäkin sanoit.

Se miten namittajat jokaikisellä videolla pysäyttävät hevosen on väkivaltaista ja kivuliasta ja paha juttu.

Jos sinä tarkoitat sitä jos joku hevonen oppii itse pysähtymään heti äänikehumisen jälkeen niin tämä on JÄRKYTTÄVÄN PAHA JUTTU.

Hevosta ei kannata opettaa itsenäisesti pysähtelemään heti kehumisen jälkeen. Kehumista kun pitää pystyä antamaan liikkeessä liikeen jatkuessa jotta tätä kehumista voisi tehdä useasti niinkuin perinteisessä koulutuksessa tehdään.

Lähettäjä: Namitäti 
Päivämäärä:   25.9.24 18:52:12

"Paljon mahdollista. On massiivinen määrä omistajia jotka ei anna jatkuvasti ruokaa ja joita hevonen seuraa innokkaasti.

Jos namittajat kokevat että heillä ei tällaista tapahdu ilman namia on paha juttu. Ja jos namittajat eivät ymmärrä tätä on vielä pahempi juttu."

Okei, esimerkki. Hevonen tulee tarhasta luokse, saa namin, lähtee mielellään ihmisensä mukaan. Sama omistaja jättää namin pois, hevonen ei enää jonkin ajan kuluttua tule tarhasta luokse. Kenen kannalta tilanne on parempi kuin naminkäytön aikana?

Toinen esimerkki. Hevonen tulee luokse vaikkei koskaan ole saanut yhtään namia. Omistaja kuitenkin päättää alkaa käyttää ruokapalkkaa. Hevonen tulee edelleen luokse. Pilasiko namin käyttö jotain?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.24 18:54:33

Hampaat?

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   25.9.24 19:19:36

Meidän heppa vetää vaikka kärrinpyöriä yhdestä namista.
Ärsyttävää, kun niin ahne. Mutta joo, namipalalla kävelee vaikka susien suuhun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.24 20:10:01

Namutteluun yhdistyy usein muukin kiihkoilu ja hihhulointi, kommunikoidaan kuvan kautta, ei kengitetä vaikka olisi tarve, hevosia pitää laittaa pois kun ei osata hoitaa tai lastata jne. Hevoset heivataan pihattoon ilman loimia riippumatta siitä sopiiko ne sinne vai ei. Äänimaljat soi kilvan typeryyden kanssa. Kokonaisuuden nimi voisi olla osaamattomuus. Niin ja toki laaduton ratsastaminen päälle, kädet suorina namutasku täynnä ja satulaankaan ei ole rahaa vaan ihme rungottomilla ja muilla härpäkkeillä korvataan osaavan sovittajan katsoma laatusatula. Tähän tyylisuuntaan liittyy vielä sellainen itsensä puolijumalaksi asettaminen että voidaan vielä kouluttaa muitakin namuttamaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.24 20:40:09

Minä en saa itse mitään kicksejä herkkujen syöttämisestä eläimille (enkä kyllä esim. lapsillekaan), mutta olen silti käyttänyt ruokapalkkaa niin hevosilla kuin koirillakin. Penskasta asti olen hevosten kanssa pyörinyt, ja nyt keski-ikäinen täti. Ihan "tavallisilla" varusteilla ratsastan, sellaisilla mitkä hevoselle passaa. En kiihkoile enkä hihhuloi, eri hevosille sopivat erilaiset asiat, oli kyse sitten vaikka kengättömyydestä/kengällisyydestä, karsinatallista/pihatosta tai vaikka kuolaimettomista/kuolaimellisista suitsista. En harrasta henkilönpalvontaa, hyviä juttuja löytyy monenlaisista "koulukunnista".

Täällä on selkeästi se porukka, jotka niputtavat kaikki "namittajat" samaan laariin, samoja periaatteita käyttäviksi ja ylipäätään täsmälleen samalla tavalla toimiviksi. Väittäisin silti, että "namittajissa" on ihan samanlainen kirjo ihmisiä ja tapoja toimia kuin "ei-namittajissakin". Ainakin itselleni ruokapalkka yhdistettynä eläimelle opettuun merkkiin (oli sitten vaikka se naksutin tai joku lyhyt sana tms. joka on helppo pitää muuttumattomana) on vaan kätevä työkalu uusia asioita opetettaessa, eikä siihen sisälly sen kummempaa ideologiaa. Hevosellekin voi opettaa ihan hyödyllisiä arkipäivän taitoja, vaikka pistämisen (ts. painetaan vaikka kynän kärjellä kaulaan siihen mistä näyte oikeastikin otettaisiin) niin, että se seisoo hievahtamatta paikallaan eikä heilu. Aloitetaan lyhyestä hetkestä ja pidennetään aikaa, ja kas, hevonen oppii, että kun seisoo hiljaa ja rauhallisella fiiliksellä paikallaan kun kaulaan nipistää, se onkin aika kannattavaa.

Luulen, että monesti nämä ns. epäonnistuneet "namitukset" johtuvat siitä, että ihmiset eivät osaa merkata haluttua toimintaa, toimivat alussa epäjohdonmukaisesti ja unohtavat sen, että myös eläimen mielentilaan täytyy kiinnittää huomiota. Jos palkkaat hermostunutta käytöstä, sitä saat varmasti jatkossakin. Ja palkka viedään hevoselle, ei niin, että hevonen sen itse hakee/vaatii/hermoilee. Väärällä ketjutuksella tulee varmasti ihan helkkarin ärsyttäviä hevosia/koiria/mitä vaan. Ja toki on myös niitä, jotka menevät mistä vaan ruuasta, oli se sitten vaikka heinäpelletin murunen, niin kierroksille ettei hommasta tahdo tulla mitään, mutta tällöin pitäisikin palata ihan lähtöruutuun ja pohtimaan, miten eläin pystyisi rauhoittumaan silloin, kun ruokaa on kuvioissa. Ylipäätään hevosetkin oppivat luopumisen helposti.

Ja ehkä se tärkein - hevonen, kuten me kaikki, oppii koko ajan. Ei se katso kalenterista, että jahas, tänään on koulutustuokio klo 16.00. Joten silloinkin, kun ei mitään uutta olla opettelemassa, täytyy jo opituista oikeista asioista pitää kiinni, ja huolehtia siitä, että ylipäätään kaikki käsittely on järkevää ja johdonmukaista. Jos hevosen mielentila vaikuttaa sen oppimiseen (mitä opitaan/opitaanko mitään ja miten), niin käsittelijän mielentila vaikuttaa ihan kaikkeen. Hevonen on kehonkielen mestari, sitä on hyvin vaikea huijata.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   25.9.24 20:50:56

Ei siinä mitään pahaa ole mutta opettaa hevosta tulemaan todella liki, mutta tietynlainen lahjominen hyvä kikka. Ite en anna enää nameja kädestä, rehu palkintoja saavat esim traileriin, muuten (minä menen hevosen luokse ei toisinpäin) rapsutan ja kehun niitä ne arvostavat enemmän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.24 20:53:25

^ Eikä välttämättä opi sitäkään, jos palkkaa ei tipu hevosen tunkiessa iholle. Ihan ensimmäisenä pitäisi opetella se itse palkkaus, vasta sen jälkeen sen yhdistäminen kaikkeen muuhun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.24 11:49:58

Minä en nykyisille hevosille ikinä annan ruokia mitenkään muuten kun ruokakuppiin tai heinät maahan. Entiselle hevoselle annoin ja se kadutti, kun oppi kerjäämään. Jos jotain palkkaa (kuten melassivettä tai porkkanoita) töiden jälkeen saa niin aina vasta jälkeen karsinassa/traikussa/pihalla mutta siitä omasta sankosta. Eivät myöskään osaa vaatia mitään välipalkkausta esim selkäännoustessa tai muuten kun eivät ole koskaan saaneet. Eivätkä näyki tai kerjää...Kehut rapsuilla tai äänellä. Uudet asiat opetetaan ilman nameja ja naksuttelua, en ole ikinä ymmärtänyt kummankaan merkitystä kun ei niitä tarvita.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   26.9.24 12:03:35

Osaamattomuus ja joillekin se tosiasia, että oma toiminta voi olla kyseenalaista.

Lähettäjä: Mieshevonen 
Päivämäärä:   26.9.24 12:47:03

”Okei, esimerkki. Hevonen tulee tarhasta luokse, saa namin, lähtee mielellään ihmisensä mukaan. Sama omistaja jättää namin pois, hevonen ei enää jonkin ajan kuluttua tule tarhasta luokse. Kenen kannalta tilanne on parempi kuin naminkäytön aikana?”

Missaat pointin. Jos hevoselle antaa aina nameja, omistaja ei voi tietää, pitääkö hevonen hänestä, koska se tulee namien perässä luo, vaikkei pitäisikään.

Onko se sitten tärkeää, että hevonen pitää omistajastaan? Kyllä se mielestäni on. Jos hevonen ei pidä siitä, joka sitä eniten käsittelee, tämä käsittelijä selvästi tekee jotain väärin, ja hevosen kannalta jotain omassa toiminnassa pitää muuttaa. Jatkuva namien syöttö kätkee alleen hevosen normaalit tunnetilat ja reaktiot.

Lähettäjä: hm 
Päivämäärä:   26.9.24 12:54:20

Mulla ei ole mitään sitä vastaan jos joku namittamista harjoittaa. Itse en vaan ole kokenut omien varsojen ja hevosten kanssa sitä tarpeelliseksi. Toki joskus ehkä harjoitan amatöörimaista namittamista antaessani herkun esim onnistuneen jalan noston tai jonkin muun hoitotoimenpiteen jälkeen jos se on ollut jostain syystä hevoselle jännittävä tai vaikea. Mutta ilman mitään väkivaltaa tai muuta negatiivista tekemättä kaikki saatu opetettua ajolle ja ratsastukseen, kengitykseen ym kun antaa vain aikaa eikä painosta liikaa. Tai no, yhden varsan kohdalla yritin namittamista kun oli takajaloista vaikea (isot irtopalat leikattu joten ymmärrettävästi vielä kipeä) mutta en kyllä siinä onnistunut. Huulipuristimen kun laittoi sai kaviot puhdistaa suorilta ongelmitta ilman potkimisyrityksiä ja myöhemmin nivelien parantuessa onnistui kaikki ongelmitta. Minusta oli parempi käyttää huulipuristinta kuin pidempiaikaista lempeämpää koulutuskeinoa, kun kaviot on pakko saada puhdistettua ettei sinne jää kiviä painamaan

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.24 13:35:15

Minä palkkaan sillä ruuallakin, niin hevosia kuin koiria. Kummatkaan ei kerjää, koiratkin poistuvat paikalta kun itse alan syömään, ikinä eivät ole esim. pöydän vierellä norkoilleet. Sen sijaan yksi vieras, joka kerran erehtyi kiellosta huolimatta antamaan koirille pöydästä jotain, sai kyllä jatkossakin ruokaseuraa.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   26.9.24 13:36:45

No meillä toimii hyvin se naksu ja palkka. Se riippuu miten sitä käytetään. Ei ole vaikeaa jos perusasiat hallussa. Eikä niistä tule sen röyhkeempiä. Ei ainakaan omani. Pärjää myös ilman nameja ja toimii ilman. Ja liikutuksesta sen verran, että meillä liikkuu ihan normaalisti. Ei ole tarkoitus koko ajan namittaa, että se liikutusta haittaisi.

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   26.9.24 13:49:19

En pidä tästä tyylistä yhtään.
Taas liikutettavana hevonen joka pilattu namittamalla.
Alkuun nakkeli niskojaan ja uhkaili, yritti näykkiä kun multa ei nameja saanut, nyt sujuu jo aika hyvin.
En hitto vie palkitse aikuista hevosta siitä että se seisoo purematta paikallaan ja nostaa kaviot.
Tämä on aivan perusolettamus että näin pitääkin olla.
Tällä useampi liikuttaja namittaja ja jokainen heistä toimii omalla tavallaan niin joo... hammasta tulee.
Tai onneksi hevonen on viisas, oppii ne ihmiset joiden kanssa käyttäydytään ilman namejakin.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   26.9.24 14:06:03

Joku : sun liikutettavalla hevosella voi olla ihan jotain muuta kun namu tausta riesana. Ensinnäkin hevonen joka opetettu namulle oikein, ei kerjää eikä vaadi palkkaa, koska perus asia on luopumisen opettaminen. Ottakaa huomioon et nää hevoset on silti samanlaisia kuin muutkin. Ei namit estä nuoren uhmia tai kiputiloja tai muutakaan. Se on vaan vahva pos. Vahviste ja tehokas tapa koulutukseen. Hevonen joka on opetettu nameilla osaa myös sen ilman eikä tarvitse nameja siihen että toimii.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.9.24 14:28:28

Kk, jos hevonen näykkii halutessaan nameja, niin miten tämä voi johtua jostakin muusta kuin namittamisesta?

Jos jossakin muualla on namitettu hevonen joka ei näyki niin miten tämä on relevanttia "Joku" nimimerkin ongelmaan?

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   26.9.24 15:06:10

Mutta mistä päättelet et haluaa nameja? Sain käsityksen et hevonen käyttäytyy huonosti. Mutta tämä pitää erottaa toisistaan että vaikka on namitwttu hevonen, niin jos käyttäytyy " huonosti" niin ei se välttämättä johdu siitä että joskus on namiteltu. Tästä saa juurikin sen kuvan että joku esim harjaa hevosta ja ei anna nameja Mutta hevonen käyttäytyy huonosti. Sitä ei pidä sekoittaa nameihin. Pää sääntösesti namitetut ovat uteliaita ja hyvän tahtosia. Ei ne ikinä kerjää tai vaadi. En tiedä mikä joku hevosela on ongelma mut ei pidä sekoittaa namittelua johonkin toiseen ongelmaan. :) eihän tallityöntekijätkään namita ja hevoset toimii . Edelleen jokainen nami hevonen joka on oikein opetettu, ei niistä huomaa kerjäämisellä yms vaan uteliaisuudella. Mutta kukaan näistä ei uhkaile, jos on oikein opetettu. Eikä pure. Älkää sekoittako pakkaa . Jos joku ei edes ole pitänyt namuja kädessä, niin miksi huonostikin opetettu hevonen yhtäkkiä uhkailee * kun namuja ei ole? Et nyt vähän jäitä hattuun. Nämä on edelleen hevosia ja jos silloin tällöin ja joskus joku namuttanut, niin ei terve heppa uhkaile.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   26.9.24 15:09:20

Ja tämä et jokulla ei nameja kädessä edes ollut, niin tätä ei vaan voi oikein liittää siihen et on joskus namitettu. Ja syyttää siitä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.9.24 15:10:42

Kovasti vältit sanan "näykkii" käyttämistä jota Joku nimimerkki käytti ongelman kuvailemiseen. Sensijaan keksit noin tusinan sanoja joita Joku ei käyttänyt ongelman kuvailussa.

Mitäs jos yrittäisit auttaa "Joku" nimimerkkiä ja kerrot mistä muusta kuin namutuksesta näykkiminen voi johtua ja jätät itsekeksimät muut ongelmankuvailusanat pois.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   26.9.24 15:22:00

Mulla on kiva, toimiva hevonen, joka perushyvästä käytöksestä usein kuulee kehuja, kun esim osaa seistä pitämättä paikallaan missä vain, laskee pään alas silmätippoja varten, lastutuu hyvin tai ei vedä vihreälle kun mennään syöttelemään. Äkkiseltään se on kovin kurissa ja nuhteessa, mutta sille on kyllä kaikki opetettu nameilla. On tosi perso ruoalle joten on ollut super helppo opettaa mitä käytöstä nyt ikinä on tarvittukaan. Myös ratsastusasioita kuten vaikka lateraalit on opetettu maastakäsin ja palkitsemalla ensin. Ei ole ollut ongelmaa sen jälkeen siirtää asioita selkään ja jättää palkka pois.

Tämä kyllä myös kerjää ja sillä on selvästi erilaisia kerjäysstrategioita eri tilanteisiin, ei ikinä näyki tai muuta sellaista, koska siitä ei ikinä ole saanut karkkia, mutta saattaa esim. valita randomihmisen jonka luo kävelee korvat hörössä, koskettaa kättä ja kääntää pään pois. Tietää, että täti-ihmiset heltyy hörökorville ja pienelle hörinälle. Mahtava tyyppi.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   26.9.24 15:30:33

Se että tällä osaamattomat saa aikaan todella ärsyttäviä,ihmistä kunnioittamattomia hevosia. Niitä voi kouluttaa ihan normaalisti, pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti ja napakasti. Näin pysyt myös hevisen näkökulmasta lauman johtajan asemassa. Meillä ei ikinä anneta kädestä mitään ruokaa, vaan ne kuuluu kaurakippaan, aina.
Oletteko muuten huomanneet että hevonen uteliaana eläimenä tarhassa alkaa sille selkänsä kääntänyttä ihmistä seuraamaan, ihan ilman nameja. Pysähtyy myös kun ihminen pysähtyy. Näin toimii suurin osa hevosista, namitetut eroavat siinä että tulevat niin sanotusti iholle, eli vaatimaan palkkiota.

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   26.9.24 15:31:04

Ongelma minun tapauksessa juurikin että namittajat ei osaa asiaansa josta seuraa ongelmia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.24 15:32:50

Omanikin reippaasti namitettu heppa on se ikisuosikki tallilla muiden ihmisten ja työntekijöiden keskuudessa. Ei tämän tulisi ikinä mieleenkään näykkiä tai potkia, mutta ihminen on kiva tyyppi kaikissa tilanteissa ja hakeutuu uteliaasti tutustumaan ollen todella lempeä, ihmisen ja muiden hevosten tilaa kunnioittava ja äärimmäisen kiltti.

Tämän kanssa on kuitenkin tietenkin opeteltu luopuminen ja se että kerjäämällä ei porkkanaa tule. Joko tuo opetus on jäänyt toteuttamatta tai sitten hevosella on paljon vakavampaa vikaa kuin namien jakaminen, jos se on jatkuvasti ihmistä kohtaan aggressiivinen.

Lähettäjä: v 
Päivämäärä:   26.9.24 16:10:49

Teen tallituurauksia, ja kyllä ne pahimmat hihassa roikkujat ovat niitä namitätien kullannuppuja.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.9.24 16:14:38

"Kysyisin jatkona… Miten mielestänne eroaa koiran namipalkat hevosen namipalkasta"

Koiran evoluutio perustuu siihen, että se on oppinut elämään rinta rinnan ihmisen kanssa ja kerjäämään ruokansa. Hevosella tällaista ei ole.

Namittaminen tulee usein kuvaan, kun taidot loppuvat. Siksi se huvittaa. Ammattilaiset eivät namita, koska ammattilaisten ei tarvitse. Hevosmiestaidot ohittavat sen.

Lähettäjä: vai 
Päivämäärä:   26.9.24 16:32:24

. vai johtuisiko se että hevonen on mukava eikä potki tai pure siitä, että se on terve ja tyytyväinen oloonsa eikä vain namituksesta. Mulla on hevosia joita ei ole koskaan namitettu, eikä ne silti pure tai potki ihmisiä kun kaikki on hyvin ja on todella mukava käsitellä. Jos jokin paikka on kipeänä tms saattavat olla herkempiä mutta eivät silti potki tai pure

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.24 16:45:16

Koska väitin että johtuu namituksesta kun ei pure tai potki, minulla on ollut useita hevosia vuosien varrella eikä yksikään niistä ole purut tai potkinut. Osa on saanut herkkuja, osa ei. Mutta tämä on ensimmäinen, josta 98% sen kohtaavista ihmisistä on aivan haltioissaan ja joka on yritetty ostaa harvinaisen monta kertaa meidän missään käydessä ihan vaan olemuksensa takia. Sillä siis sanoin, kun täällä oli monia argumentteja kuinka ovat aina rasittavia hevosia

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   26.9.24 16:49:12

"Namittaminen tulee usein kuvaan, kun taidot loppuvat. Siksi se huvittaa. Ammattilaiset eivät namita, koska ammattilaisten ei tarvitse. Hevosmiestaidot ohittavat sen."

Tässä se tiivistetysti onkin.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   26.9.24 16:50:24

>>> "täällä oli monia argumentteja kuinka ovat aina rasittavia hevosia"

Näytä yksi. En nimittäin muista nähneeni.

On sanottu että namitetut rasittavat hevoset ovat rasittavia.

Tämä on täysin eri asia kuin väittää että kaikki nanitetut ovat rasittavia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.24 16:50:53

Minä myös tunnen useita arvostettuja ammattilaisia, jotka myös namittavat ongelmitta, se sitä parasta ammattitaitoa on, että osaa joka tavasta löytää ne sopivat keinot eri hetkiin ja tilanteisiin käyttöön

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.24 16:56:28

En lukenut koko ketjua. Minua hiertää se, että moni namittaja tuntuu pitävän namittamista ainoana oikeana tapana ja kaikkea muuta eläinrääkkäyksenä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   26.9.24 16:58:14

Sama kokemus kuin jälkimmäisellä pisteellä. Edellinen piste ei selvästikään kuulu namittajien joukkoon kun sallii muutkin koulutustavat kuin namittamisen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.24 17:15:52

Keksitään pyörä uudelleen. Aina on makupaloja käytetty kouluttamisessa, en ole pitänyt sitä mitenkään kuluttamisen arvoisena asiana viimeisen 20-30 hevosvuoteni aikana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.24 17:16:20

*kuuluttamisen

Lähettäjä: Ennakkoluuloiset 
Päivämäärä:   26.9.24 20:17:40

Erikoinen ajatus että nameja käytettäisiin vain koska on pakko eikä muuten pärjää. No varmasti jotkut näin tekeekin, mutta itse käytän koska haluan lisätä hevoselle motivaatiota suorittaa ihmisen pyytämiä asioita. Minulle on tärkeää, että myös heppa viihtyy treeneissä.

Ihan sama minulle, johtuuko nameista että hevonen tulee tarhasta vastaan, ei luimi satulavyötä kiristäessä ja on yritteliäs. Kunhan tekee mielellään hommia.

Olen kyllä hoitanut ja ratsastanut nuorena ihan elääkseni, sillon ei herkkuja annettu. Pärjäsin hyvin erilaisten hevosten kanssa. Kyllä ne useimmat antoivat kiinni, lähtivät töihin, vaikuttivat ihan tyytyväisiltä, toimivat arjessa pääosin hyvin. Mutta osa oli myös varsin kyllästyneitä, vaikka tekivätkin mitä käskettiin.

Namikoulutus vaatii taitoa vähintään yhtä paljon kuin puhtaasti paineeseen perustuva koulutus. Ei ole osaamattomille sähläreille mikään oikotie onneen. Ja toki paine on aina hevosen koulutuksessa mukana, mutta sitä tarvitaan huomattavasti vähemmän kun on muutakin motivoivaa kuin paineen poistuminen.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   27.9.24 06:53:05

... kerroin yleisellä tasolla . Ja en välttänyt sanaa näykkii. Ja namitetut hevoset ei näyki sen enempää kuin ei namitetut jos on oikein opetettu. Näillä hevosilla on ihan sama säännöt ja vielä tarkemmat mitä " ei namitetulla". Jotta tämä koulutus tapa toimii. Ylempänä hyvä pointti. Tämä vaan on toimiva tapa ja ei ole aikomusta toisille tyrkyttää tällaista. Jokainen tehköön niinkuim haluaa, mutta omani varsan olen näin opettanut ja kummasti toimii asiassa kuin asiassa ja vielä motivoituneena. Lastaus ja kuljetus helppoja, vaikka on sattunut vahinkoja, niin silti menee joka kerta mukisematta sinne minne pyydetään. Ei ole röyhkeä vaan kiltti. Ei nämä saa koko ajan namuja, vaan nämä opetetaan namuilla. Ei ajaessa saa eikä raysastuksesaa sen koommin jos en halua jotain korjailla tai hioa. Mut enhän minäkään hauku toisia menetelmiä, niin en ymmärrä miksi tätä aina haukutaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.24 07:07:45

Ei kiinnosta mikä muita hiertää, namitan omiani omassa tallissani eikä se muille kuulu.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   27.9.24 08:20:35

”Tämä kyllä myös kerjää ja sillä on selvästi erilaisia kerjäysstrategioita eri tilanteisiin, ei ikinä näyki tai muuta sellaista, koska siitä ei ikinä ole saanut karkkia, mutta saattaa esim. valita randomihmisen jonka luo kävelee korvat hörössä, koskettaa kättä ja kääntää pään pois. Tietää, että täti-ihmiset heltyy hörökorville ja pienelle hörinälle. Mahtava tyyppi.”

Juuri tällaiset hevoset itseäni ärsyttävät. Eivät tosiaan välttämättä näyki, mutta tunkevat jatkuvasti ihmisen tilaan tökkimään ja koskettelemaan. Välillä seurannut kun tällaista hevosta kengitetään. Näkee kyllä kengittäjästäkin ettei ihan hirveästi arvosta sitä kun etusia kengittäessä hevonen on koko ajan tunkemassa naamaansa tielle, varsinkin standin kanssa työskennellessä.

Ja pahimpana toki ne jotka ovat tottuneet saamaan herkkuja jalan nostosta. Sellaista pientä pään ja kropan heiluttelua koko ajan kun toiveikkaana odottavat jos kohta sitä namua taas tulisi. Omistaja tuskin edes noteeraa että hevonen käyttäytyy ”huonosti”.

Ja joo, olen aikoinaan jonkin verran kengityshommia tehnyt, joten tiedän miten ärsyttävää jatkuva pieni hytkyminen on. Esim hevosen pään heiluttaminen ja riittää hytkyttämään koko hevosen kroppaa joka tekee kengittämisen raskaammaksi ja ärsyttävämmäksi.

Lähettäjä: Emppu 
Päivämäärä:   27.9.24 12:45:48

Mua ei hierrä mikään muu kuin se, että itse namitätinä haluaisin olla vaan aina parempi kouluttaja. :D Eli oma osaaminen hiertää, kuten nyt ihan kaikessa hevosiin kohdistuvassa, aina haluaisin olla parempi mutta kun en ole. Yritän tietysti ja yritän itseänikin positiivisella vahvistella palkata pienistä onnistumisista. Tätä ei kysytty, mutta kerron silti. Itse käytän ruokapalkkaa koska haluan, että hevoseni ovat motivoituneita, haluavat tehdä hommia ja saavat tehdystä työstä palkan. Nämä nyt sattuvat olemaan ahneita ponieläimiä joten ruoka toimii. Ongelmia ruokapalkan käytössä tulee usein siitä, että hevonen kokee, että vain ihmiseltä saa ruokaa ja koska ei tiedä miten, yrittää käyttää kaikkia keinoja, turhautuessaan jopa näpsimistä. Jos hevoselle on selkeää, miten ruokapalkan saa (esimerkiksi paikallaan seisomisesta) niin silloin se tarjoaa sitä käytöstä. Itselläni kouluttaessa ruokapalkalla hevosella on aina mahdollisuus mennä myös syömään esimerkiksi heinää, eli turhautuessaan ei tarvitse alkaa minua puremaan, vaan voi mennä turvatehtävän pariin, eli syömään. Tämä ei tarkoita sitä, että aina syödään. Vaan alussa, kun hevonen ei vielä tiedä mitään ruokapalkan käytöstä. Hevonenhan ei tiedä, että sen kuuluisi seistä paikallaan, ellei sitä sille jollakin keinolla kerrota. Useinhan se tapahtuu niin, että laitetaan kiinni ja annetaan hevosen itse huomata että on kannattavaa seistä paikallaan, naru ei silloin kiristy. Itse olen valinnut toisen tavan, mutta eipä se minua hierrä, jos joku toinen valitsee jonkun muun tavan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.24 13:48:16

Namittaminen ja positiivinen vahvistaminen ruuan avulla on eri asioita.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   27.9.24 14:53:13

Namittaminen ja positiivinen vahvistaminen eivät ole sama asia. Jostain syystä nämä kuitenkin aina kytketään toisiinsa. Positiivinen vahvistaminen toimii, tutkitusti, mutta toinen juttu on sitten se, että viitsiikö ihmiset oikeasti asiaan perehtyä? Yleensä eivät riittävästi. Yleensä asiaan suhtaudutaan juuri niin yksioikoisesti ja typerästi kuin mitä täällä on näitä asiantuntijakommenttejakin.

Positiivinen vahvistaminen kun on paljon muutakin kuin namia naamaa-menetelmää. On paljon asioita, joita voi hyödyntää vahvisteina, esim. jonkin asian tekeminen itsessään toimii varsin usein vahvisteena. Namejakin voi käyttää toki, niilläkin on oma paikkansa. Ei ole kuitenkaan ihan sama milloin niitä vahvisteita antaa, miten ja mistä, millä tavalla jne. Väärällä tavalla toteutettuna saadaan näpsiviä, hidastelevia jne hevosia - ja sama juttu pätee ihan mihin tahansa menetelmään, jota ei osata. Annetaanpa apinalle partakoneenterä, lopputulos tiedetään. Positiiviseen vahvistamiseen liittyy sekundäärivahviste ja primäärivahviste ja niiden tarkka käyttö. Esim. erilaisilla vahvisteaikatauluilla, vahvisteen suunnalla ja monella monella muulla asialla on merkitystä. Se ei siis todellakaan ole niin yksinkertaista että hankitaan pussi porkkanoita ja lähdetään kouluttamaan hevosia. Pahimmassa tapauksessa saadaan aikaan ruumiita, kun hevoselle syntyy voimakas turhauma ja se alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Tarkoitus ei pyhitä keinoja.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   27.9.24 15:21:01

Okei tässä ajattelin et puhutaan kumminkin koulutus menetelmästä vaikka namittamisesta puhuttiin. Ajattelin olevan eri paikkakuntien muttetta. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.24 15:23:50

Kyllä namitus ja +vahviste on sama asia. Valitettavasti..

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   27.9.24 15:28:01

"Minua hiertää se, että moni namittaja tuntuu pitävän namittamista ainoana oikeana tapana ja kaikkea muuta eläinrääkkäyksenä."

Tämä.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   27.9.24 16:26:55

Mistä olet saanut sen käsityksen että pidämme muita keinoja väärinä? Meillä ihan samanlaista on käsittely kuin teilläkin, mutta pos vahviste on siinä vaan lisänä. Toki oletan et ette käytä väkivaltaa. Väkivallalla tarkoitin oikeasti pieksemistä ja esim hevosen lyömistä . Raippa apuja yms en luokittele väkivallaksi. Itsekin luulin ennen tätä et apua et mun pitää jotenkin muuttua pehmeäksi kun käytän tätä. Mutta hoksasin et se on aivan samanlaista kuin ennenkin mut naksulla heppa vaan tietää mitä teki oikein.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.9.24 18:56:27

Silloin sinä Kk et ole sellainen "namittaja" joita tällä sanalla tarkoitetaan.

Namittajien päätuntomerkki on se että he eivät kirveelläkään myönnä käyttävänsä joka päivä ja jatkuvasti "paine ja paineenpoisto" koulutusta eli negatiivista vahvistamista ja väittävät että negatiivinen vahvistus on eläinrääkkäystä ja väittävät korvanneensa negatiivisen vahvistuksen positiivisella vahvistuksella.

Tämä on täydellinen valhe koska mikä tahansa metodi hevosen esimerkiksi ohjaamiseen toimii paine ja paineenpoisto menetelmällä eli on negatiivista vahvistusta.

Tätä valhetta namittajat haluavat itselleen kuitenkin väittää että he eivät käytä negatiivista vahvistusta joka päivä tuhansia kertoja ja sensijaan ne kymmenen namitusta on se koulutusmetodi jota he käyttävät vaikka sitä tapahtuu sata kertaa vähemmän.

Negatiivisen vahvistuksen oikeanlainen käyttö on vaikeata ja tätä pitää opetella kymmenen vuotta että voi väittää osaavansa sen.

Tämä että namittajat täysin sulkevat mielestään sen mitä koulutusmetodia he pääasiallisesti käyttävät sallii heidän väittää että namituksella koulutus on helppoa.

Se on helppoa kun A) Valehtelee itselleen mitä koulutusmetodia käyttää ja B) Ei saavuta mitään myönteisiä tuloksia ja C) saavuttaa sensijaan vaaarallisesti käyttäytyvän hevosen.

Vaarallinen hevonen on väistämätön seuraus siitä että kouluttaa paine ja paineenpoisto metodilla väärin joka on väistämätön seuraus siitä että on täysin kieltäytynyt ajattelemasta mikä on hyvää ja mikä on huonoa paine ja paineenpoisto koulutusta.

Paine ja paineenpoisto koulutus on silti se pääasiallinen koulutusmetodi jota he käyttävät tuhansia kertoja päivässä. He vain käyttävät sitä väärin ja vaarallisesti koska kieltäytyvät oppimasta sen käyttöä.

Namituksen suosio johtuu siitä että namittajat haluavat kieltäytyä oppimasta paine ja paineenpoisto koulutusta joka siis vaatii kymmenen vuoden opettelun ja joka on VAIKEAA koska siinä pitää ymmärtää mitä hevonen mistäkin asiasta ajattelee.

Ei ollenkaan riitä se miten ihminen ajattelee millä hetkellä se nami on hyvä tunkea nokan eteen.

Se antaako joku ihminen nameja tai ei ei tee ihmisestä namittajaa. Namittajan leimallinen piirre on se kieltääkö hän käyttävänsä negatiivista vahvistusta joka päivä tuhansia kertoja pääasiallisena koulutusmenetelmänään ja väittää että se on vanhanaikaista ja eläinrääkkäystä ja hän ei sitä tee eikä halua sitä opettella.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.9.24 19:05:13

Tämän keskustelun aloittaja piste on esimerkki namittamisesta. Hän kirjoittaa:

>>> "Positiivisen vahvistamisen on kuitenkin tutkimuksissa todettu olevan tehokkain keino, ja ylläpitävän opittua pidempään kuin negatiivisen vahvisteen avulla opetetut hevoset."

Sana "kuin" tässä lauseessa osoittaa että aloittaja valehtelee itselleen tyypillisen namittajan tapaan että hän ei käytä negatiivista vahvistusta tuhansia kertoja päivässä ja hänen hevosensa on siis negatiivisella vahvistuksella koulutettu.

Todennäköisesti kuitenkin väärin koulutettu koska hän ei halua ajatella asiaa eikä opettella käyttämään negatiivista vahvistusta oikein.

Mikään tutkimus ei osoita että jos käytetään negatiivisen ja positiivisen vahvistuken yhdistelmää niin että negatiivinen vahvistus on pääasiallinen koulutusmetodi mutta sitä ei osata ja käytetään väärin että tämä jotenkin korvautuisi sillä että pari kertaa namitetaan. Mitään tutkimusta ei ole tehty tällaisesta väärin suoritetusta negatiivisesta vahvistuksesta jota namittajat harrastavat.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.9.24 19:45:48

Muita namuttajien tuntomerkkejä on väittää että namitus on helppoa ja että namituksen ongelmat poistuu kun hevoselle opetetaan luopuminen.

Nämä on valheita.

Oikea namitus on vaikeaa koska se ajanhetki jolloin nami annetaan pitää tehdä sillä taidolla jonka oppii sen kymmenen vuoden aikana jolloin oppii muunkin hevosen käsittelyn.

Namittajat antavat nameja väärällä ajanhetkellä koska he ajattelevat että ihminen koulutuksen johtajana on se joka saa yksin omasta halustaan päättää milloin nsmi annetaan.

Nami toimii kuitenkin myös paineen poistajana kenties ja namin antamisessa pitää ymmärtää missä mielentilassa hevonen on ja milloin sen palkitseminen on hyvää ja milloin se on huonoa.

Tämä korostuu jos nami annetaan kun ihminen menee hevosen luokse koska silloin hevonen voi olla väärässä mielentilassa jota ei kannata palkita.

Se että hevonen ennakoi kohta tulevaa namia ei tarkoita että hevonen on oikeassa mielentilassa ja esim se jos hevonen tulee luokse esim tarhasta ei aina ole hyvä hetki palkita.

Jos ja kun nämä namittajat väistämättä antavat näitä nameja väärällä hetkellä ja palkitsevat hevosen väärästä mielentilasta tekee hevosista vaarallisen.

Tämä et korvaudu luopumisen opettamisella.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.9.24 19:51:45

Paineen poistaminen on riittävää "positiivista vahvistamista". Namien käytöstä seuraa pelkkiä ongelmia.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.9.24 19:52:37

Kaikista pahin on mitä näkee paljon on että namittajat lahjovat hevosia nameilla pitämään tästä ihmisestä.

Tämä tarkoittaa että hevonen on lähtökohtaisesti väärässä ihmisestä pitämättömässä mielentilassa jota palkiten palkitaan väärästä ja vaarallisesta mielentilasta.