Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   29.5.23 16:02:34

Minä olen jotenkin vaan aina pärjännyt hevosten kanssa, niiden vaikeampienkin, ilman mitään narunpyörittelykursseja tai vuosien kokemusta. En itse edes ihan tiedä mistä johtuu, mutta joidenkin mielestä minusta huokuu sellainen luontainen auktoriteetti. Omasta mielestäni minulla on myös hyvin rohkea luonne ja sellainen "minun päältä ei kävellä" asenne. :D Voin hyvin laittaa kuntoon ne tallin vihaisimmatkin, joita muut eivät saa kuntoon. Kaikki aina ihmettelevät, miten se on mahdollista, että kävelen vaan vihaisen hepan karsinaan ja pistän riimun päähän. Välillä jopa ihmettelen, mikä ongelma tän hepan kanssa muka on, koska minulle ne eivät tee mitään. Ratsastaessa sama homma, saan nopeasti ratsastettua rennoksi nekin hepat, jotka muilla kuumuu ja ärsyyntyy herkästi. Jo lapsena käsittelin ja varustin reippaasti niitä poneja, joita muut pelkäsivät. Koskaan ei ole tarvinnut sen kummemmin alkaa komentelemaan, hevoset vaan jotenkin luontaisesti kunnioittavat minua ja rauhoittuvat seurassani.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.5.23 16:09:11

Itse en erityisemmin halua vaikeita hevosia käsitellä, vaikka ihan hyvin niidenkin kanssa olen pärjännyt. Sen sijaan nuorempana luulin, että kaikki ihmiset osaa lukea hevosia samalla lailla kuin minä. Usein ihmettelin ääneenkin, kun jotain "turhia" onnettomuuksia sattui, että miksi se taluttaja tms ei tehnyt mitään vaikka hevosesta näki jo puoli kilometriä sitten että se aikoo jotain tehdä. Nyttemmin tiedän, että on olemassa paljonkin ihmisiä, joille eläinten kehonkieli ja reagointitavat on täysin käsittämättömiä asioita.

Lähettäjä: Susu 
Päivämäärä:   29.5.23 16:16:30

Täällä kaikki ovat parhaita hevosenkäsittelijöitä. Kukaan ei käytä väkivaltaa ja vain kuiskaa hevosilleen.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   29.5.23 16:19:33

Täällä kaikki ovat parhaita hevosenkäsittelijöitä. Kukaan ei käytä väkivaltaa ja vain kuiskaa hevosilleen"

En ole missään nimessä mikään namittajanaksuttelijakaan. :D vaan mulla vain on ilmeisesti jokin auktoriteetti, jonka hevoset aistii. Ilman että tarvii komentaa. Varmaan koska olen perusluonteeltani reipas, jämäkkä ja saan halutessani tahtoni läpi. Hepat näkee, ettei tuon kanssa kannata ryhtyä painimaan. Ja varmaan sellainen on sit hyvä johtaja myös. :)

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   29.5.23 16:34:53

Hötölässä kaikki on parhaita hevosmiehiä/naisia omasta mielestään ja muut ei osaa mitään. Sen takia kannattaa laittaa terveetkin hevoset monttuun, ettei vaan joku vieras koske sormellaan kaakkiinsa

Lähettäjä: Pah 
Päivämäärä:   29.5.23 16:37:11

Normaali hevonen TARVITSEE johdonmukaista käsittelyä niin, että se joka tilanteessa tietää mitä siltä odotetaan. Ihminen, jolla on luontaisesti hyvä hevosenkäsittely- ja lukutaito, pärjää usein ilman ongelmia erilaisten hevosten kanssa.

Valitettavasti usein näin ei ole, vaan omistajilta puuttuu käsitys hevosesta eläimenä -> hevonen ei tiedä mitä siltä halutaan -> saattaa stressaantua ja osoittaa sen sitten eri tavoin. Nämä on niitä ”hankalia ja erikoisia” sitten.

Naksuttelut ja namittelut pitäisi jättää vain ne oikeasti taitaville kouluttajille/käsittelijöille, niinkuin oikeastaan kaikki muukin hevosen kouluttaminen.

Lähettäjä: ferg 
Päivämäärä:   29.5.23 16:48:05

Mulla on ollut aina hyvä "eläinten lukutaito". Olen myös harrastusvuosien lisäksi työskennellyt talleilla (20-50 hevosten) eikä hevosten kanssa koskaan ole ollut ongelmaa mutta vaikeita ihmisiä en jaksa. Siksi on varmaan erityisesti nuorten hevosten kanssa tekeminenkin eniten kiinnostanut, koska en ole sitä koskaan kokenut vaikeaksi vaan ennemminkin palkitsevaksi nähdä kehitystä ja opettaa niille uutta. Omiin toimintatapoihin ei kuulu muniin puhaltelu ja naksuttelu vaan aina on niin helpommat kuin vaikeamman luonteenkin omaavat hevoset olleet aivan tyytyväisiä kun säännöt ja "käskyt" on selviä, toiminta määrätietoista ja perusasiat kunnossa (lähtien siitä että ruokinta/liikunta on tasapainossa eikä niin että ihmetellään miten kauralla pumpattu karsinassa seisova hevonen on niin villi kun sitä jaksetaan liikuttaa 2 x viikossa).

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.5.23 16:52:30

Hieno juttu, sinulla on lahjoja hevosten
käsittelyssä :)
Ei kaikki voi olla kaikessa hyviä, jollain muulla on taas lahoja johonkin toiseen asiaan johon aloittajalla taasen ei välttämättä ole.

Lähettäjä: Rami 
Päivämäärä:   29.5.23 17:00:24

Ja sitkun tolla asenteella lompsit hevosen luo, joka on vaikka vihainen siksi, että on kipeä, tulee aika altayksikön opetus, jos ei ole mitään itsesuojeluvaistoa..

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   29.5.23 17:02:29

Osaan kyllä lukea myös, milloin joku hevonen on oikeasti vaarallinen esim kivun vuoksi. Ja olen siltikin sitä mieltä, että kipukaan ei ole mikään oikeutus purra tai potkia. Välitön palaute seuraa.

Lähettäjä: Puo 
Päivämäärä:   29.5.23 18:07:40

Lähettäjä: :)
Päivämäärä: 29.5.23 17:02:29

Osaan kyllä lukea myös, milloin joku hevonen on oikeasti vaarallinen esim kivun vuoksi. Ja olen siltikin sitä mieltä, että kipukaan ei ole mikään oikeutus purra tai potkia. Välitön palaute seuraa.

Olen samaa mieltä, mutta toisinaan on fiksumpaa valita taistelunsa ja kiertää tilanteet, joissa hevonen voi yrittää purra tai potkia tai muuta. Joskus on viisaampaa purkaa ongelman juurisyytä ja välttää tilanteen kärjistymistä.

Otsikon kysymykseen: minä olen joutunut opettelemaan auktoriteettina olemista paljon, koska olen aina ollut enemmän seuraaja kuin johtaja. Toisaalta hevoset ja fiksut hevosihmiset ovat olleet todella hyviä opettamaan päättäväisyyttä ja johdonmukaisuutta. Jos synnynnäisiä lahjoja mietitään, niin ajattelen että rauhallisuuteni ja kärsivällisyyteni ovat olleet eduksi hevosten kanssa. Itse en (ainakaan vielä) ole kovin hyvä käsittelemään rajusti käyttäytyviä hevosia. Toisaalta taas arat hevoset tuntuvat tykkäävän minusta, koska minussa ei vissiin ole mitään uhkaavaa. :D

Lähettäjä: Ost 
Päivämäärä:   29.5.23 20:39:59

Hevoset siis pelkäävät sinua riittävästi hoitotilanteissa. Hevosmiestaitoa sekin!

Lähettäjä: 4e 
Päivämäärä:   29.5.23 21:12:36

"Hevoset siis pelkäävät sinua riittävästi hoitotilanteissa. Hevosmiestaitoa sekin!"

:DDDDDD semmosta sieltä sitten..

Lähettäjä: :€ 
Päivämäärä:   29.5.23 21:34:52

Aloittajan kommentti ”Ja varmaan sellainen on sit hyvä johtaja myös.” —> viittaatko tällä edelleen vain hevosiin vai yleisempiin johtamistaitoihin?

Kiinnostaisi tietää, että oletko siis myös työelämässä johtavassa asemassa, kun on vaikea kuvitella että nuo mallit toimisi yritysjohdossa.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   29.5.23 21:36:08

Kuullut olen myös sellaisista kokeneista hevosihmisistä jotka lopulta menehtyneet esim. Hevosen potkuun, oltu liian vahvasti sillä omalla kannalla... Ja ovat käsitelleet erilaisia hevosia ikänsä ja tuhansittain :)

Lähettäjä: Juuli 
Päivämäärä:   29.5.23 22:14:37

Itsellä vähän sama homma. Hullaannuin helsinkiläisenä hevosiin 10v:nä. Vaihtoehtoja päästä hevosten lähelle ei ollut paljon, eikä koko suvussa yksikään ymmärrä hevosten päälle mitään. Yh äidin lapsena ratsastus harrastuksena ei todellakaan ollut vaihtoehto.

Pakko kuitenkin oli hevosten luo päästä ja poljin pyörällä kilometri tolkulla tallille päivystelemään. Aika pian sain alkaa puuhastelemaan pikkujuttuja ja ei mennyt montaa viikkoa kun sain ensimmäisen hoitohevosen. Siellä sain jonkinlaiset alkeet ratsastukseen, lähinnä juoksutettiin liinassa jne..

12v:nä muutettiin ja siirryin toiselle tallille ja siinä vaiheessa jo pärjäsin kaikkien hevosten kanssa. Se mikä näin jälkikäteen ajateltuna on erikoista, on se, että siellä aloin vain ratsastaa. En tajua miten, mutta jotenkin kummasti osasin. En ollut esim ikinä hypännyt esteen estettä. Kahtena päivänä hyppäsin kahdella eri hevosella ja kolmantena päivänä menin kisoihin. Sama kävi maastoilun kanssa. En ollut ikinä ratsastanut maastossa ja sitten vaan menin ja sellaisilla hevosilla, millä tuskin enää haluaisin edes mennä..

Sama kävi, kun lähdin.opiskelemaan hevosenhoitajaksi. Menin ravipuolen kouluun. En ollut ikinä edes valjastanut hevosta, saati ajanut. Varsoistakin aika vähäinen kokemus. Ensimmäisen vuoden lähinnä oli opetettavia varsoja, mutta seuraavana vuotena mulla oli omia passeja 5. Olin ainoa kenellä oli koulun ulkopuoliset opetettavat varsat ja ainoa starttihevonen. Mulla oli niin paljon passeja, että sain skipata suurimman osan muista tunneista. Käytännössä ajoin ajoluvan täysin vihreänä, puolen toista vuoden päästä siitä, kun olin ensimmäisen kerran valjastanut hevosen.

Siitä joskus oli puhetta, että miten se on mahdollista, että porukassa oli ihmisiä ketkä oli käytännössä syntyny rattaille ja sitten minä ihan noviisina opetin ja ajoin nekin hevoset, mitä muut eivät suostuneet. Silloin opettaja sanoi, ettei sillä ole suurtakaan merkitystä mitä on hevosten kanssa tehnyt, jos on kyky lukea hevosta. Varmaan se on opittavissa oleva taitokin, mutta itselle se on ollut aina helppoa. En tiedä onko se myös jotenkin luonnekysymys, mutta itsellä on ns. tuntosarvet pystyssä ihan kaikkien kanssa, myös ihmisten. Jotenkin vaistoan herkästi ihmistenkin tunnetiloja. Koirien kanssa toimiminen on myös tullut samallalailla "luonnostaan".

Aina sitä perheessäkin ihmetellään, miten minusta tuli tälläinen. Kaupunkilainen monessa sukupolvessa ja itse olen ihan heinähattu. Suvussa ei kenelläkään ole edes mitään lemmikkiä ja itse olen ympäröinyt itseni kaikenmaailman elävillä. Ehkä jotain entisiä elämiä on tai sitten olen muuten vaan pudonnut kauas omasta sukupuusta :D

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   29.5.23 22:30:55

:) tiedätkö edes mitä tapahtuu kun menet komentamaan oikeasti kipeää hevosta? Rami on ihan oikeassa. Lähdet ku leppäkeihäs.
Olen ollut hevosten kanssa tekemisissä reilu 30v. Luonnollisestikin oppinut lukemaan niitä todella hyvin. Reilu 20v olen tehnyt töitä hevosalalla ja selvinnyt hyvin pienillä kolhuilla. Asenteeni vaan ei koskaan ole ollut se että kaikki hevoset vaan tottelisivat minua, vaan se että olen pyrkinyt aina tekemään yhteistyötä hevosten kanssa. Kyllä, jokunen on ollut sellainen, etten ole voittanut hevosta puolelleni, mutta olen silti pystynyt sitä käsittelemään. Ja tuohon kipujn viitaten, minulla on tullut vastaan myös kipeitä hevosia. Sitten kun hevonen on tarpeeksi kipeä, se vastaa komentamiseen aggressiolla. Siitä ei hyvä seuraa. Sellaista hevosta käsitellään varoen. Johdonmukaisesti, mutta niin ettei hevonen käänny ihmistä vastaan.

Lähettäjä: Mammutti 
Päivämäärä:   29.5.23 22:37:07

Kiinnitin huomioni tuohon että "palaute tulee välittömästi" jos käsittelet kivun vuoksi äksyilevää hevosta.
Tuo voi olla joskus tosi vaarallista.

Kipukäytös on sellaista että hevonen on jo valmiiksi puolustuskannalla ja saattaa pitää sinua kivun aiheuttajana (aiempi kokemus esim. Selästään kipeällä joka tietää hyvin kokemuksesta mitä siitä seuraa kun tulet karsinaan ottamaan sitä kiinni/satuloimaan. Siitä siis seuraa kipu, olet sille uhka.
Jos siinä käyttäydyt vielä agressiivisesti, alat huutaa tai läpsiä niin voi käydä tosi huonosti.

Tällaista hevosta hoitaneena, kyllä ne jotka olivat taistelukannalla jäivät toiseksi, hevonen ei antanut kiinni vaan keuli päin. Huitomalla saisit vain kaviot kohti.

Ei sitä hevosta voinut siitä syyttää, ihmisten syy että kipeätä oli käytetty asiakaskäytössä.

Joskus on viisaampaa olla provosoimasta hevosta. Oreissa myös sellaisia jotka ovat asiallisille asiallisia, turhan käskyttäjille aikapommi...

Lähettäjä: Wow 
Päivämäärä:   29.5.23 23:18:37

Wow. ei voi muuta sanoa!
Oletpas kerrassaan ainutlaatuinen tyyppi. Ja välitön palaute jopa kipeillekin tulee - skädäm. Ollapa, kuin hän vähän korkeammalla kuin muut synnynlahjana erinomaisuus hevosen käsittelijänä.
Erinomainen provokashoon :)

Lähettäjä: hiphur 
Päivämäärä:   29.5.23 23:49:45

Sitten vaan opiskelemaan ja hankkimaan kokemusta, ei se luontainen taito poistaa niiden tarvetta. Ja palveluasennetta pitää löytyä, jotta työllistyy.
Kyllä maailmassa löytyy monta, jolla luontainen taito vaikkapa toimitusjohtajaksi tai sydänkirurgiksi, mutta ilman koulutusta ja kokemusta niin menee luontainen soveltuvuus hukkaan.

Lähettäjä: Essi 
Päivämäärä:   30.5.23 07:27:48

Onhan se selvää että toisilla on luonnostaan parempi eläinten-( ja usein myös ihmisten-) lukutaito. Mutta pelkkä auktoriteetti ei riitä.
Itselläni on auktoriteetti ja käsittelen hevosia johdonmukaisesti. Olen vasta aikuisena alkanut hevosten kanssa toimimaan. Ensin ratsastuskoulussa ja sitten omien kasvattamien varsojen kuin kilpatallilla vähän reagtiivisepienkin kanssa, mutta minulta puuttuu tyttäreni luontainen eläinten lukutaito. Aika hyvin silti olen oppinut pärjäämään hevosten kanssa rauhallisesti ja määrätietoisesti.
Tyttäreni on viettänyt aikaa hevosten kuin muidenkin eläinten kanssa pienestä pitäen aikaa. Tallilla aikoinaan kulki tallimestarin perässä oppien häneltä paljon ja koulussa huomattiin hänen tapansa käsitellä hevosia. Onhan siitä paljon apua kun toiminta tulee selkärangasta luonnostaan.
On sekin totta että hevoset lukevat ihmisiä ja käyttäytyvät sen mukaan mutta liian omahyväinen ei kannata olla. Kyseessä kuitenkin pakoeläin, joka voi reagoida yllättävästi jos sitä provosoi väärin.

Lähettäjä: Paniikki 
Päivämäärä:   30.5.23 07:41:13

Totuus on, että hevosista yli 95% ei ole oikeasti mitenkään ongelma hevosia. Niitä ei meistä suurin osa koskaan kohtaa. On vain paljon "ongelma" hevosia, eli hevosia jotka toimii aivan normaalisti kun niiden kanssa on johdonmukainen.

Eli ei, et ole mikään speciaali tapaus. Olet normaali hevosen käsittelijä, mutta siinä huono, ettet vielä ymmärrä omaa kuolevaisuuttasi, etkä ole aidosti kohdannut ongelma hevosta.

30 vuoden aikana olen kohdannut YHDEN hevosen, joka oli aidosti vaarallinen. Kipeän tai muuten arvaamattoman hevosen luokse ei mennä vain rohkeasti rinta rottingilla. Siinä tulee äkkiä hengenlähtö lähelle.

Lähettäjä: Pata 
Päivämäärä:   30.5.23 07:43:25

Luontaista auktoriteettiaan täällä mietiskelevät hevosmiestaidon ruumiillistumat eivät ole vielä kohdanneet kipeää tai oikeasti haastavaa hevosta.

Lähettäjä: Vanhus ja meri 
Päivämäärä:   30.5.23 07:58:10

Ihan kuriositeettinä kysyisin minkä ikäinen tämä luonnollinen hevosmiesttoinen on?

Lähettäjä: ¤ 
Päivämäärä:   30.5.23 08:01:02

Samaa mieltä kun nimimerkki paniikki. Olen tehnyt tallitöitä vuosikymmeniä ja käsitellyt hevosia varsoista oreihin ja harrastehepsuista kisapeleihin. Olen tavannut yhden vaarallisen ja arvaamattoman ongelmahevosen. Muutaman jolla on joku isompi ongelma käsittelyssä, mutta ei vaarallinen. Loput aika tavallisia hevosia.

Se ei ole mitään spesiaalia että näiden kanssa pärjää vaan normaalia ammattitaitoa. Aloittaja kirjoituksen perusteella sitäpaitsi käy ratsastuskoulussa mihin valikoidaan ne mahdollisimman turvalliset hevoset.

Lähettäjä: Sohvapöytä 
Päivämäärä:   30.5.23 08:30:32

No, sitten kun myöhemmin tapaat sen oikeasti haastavan hevosen, huomaat, että hevonen opettaakin sinua. Sen luo karsinaan ei mennä noin vaan. Sen kanssa eivät toimikaan "auktoriteetti" tai "välitön palaute", koska et pärjää sille 500 kilolle.

Tuollainen hevonen opettaa eniten. Miten sen kanssa toimitaan, kun ne vanhanaikaiset auktoriteetti ja palaute eivät toimikaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.5.23 09:11:28

Minustakin vähän kuulostaa, että aloittaja on ihan normaali hevosen käsittelijä, vielä vähän turhan suurilla luuloilla itsestään. On ihmisissä luontaisesti eroja. Lähes kaikkien hevosten kanssa tulee toimeen perus järkevä.

Itse olen aika pitkän linjan harrastaja/hevosenomistaja ja komppailen muutamaa muuta. Sitten kun tulee vastaan se oikeasti haastava niin pelkällä luontaisella auktoriteetillä ei pötkitä kovin pitkälle. On tullut vastaan joitakin hevosia ja tilanteita, missä itse ei halua olla mukana. Harvassa ne on, eikä yleensä ratsastuskouluissa, harvemmin perus harrastehevosten omistajillakaan. Mutta kyllä siinä kohti luulot karisee ja tekee mieli keskustella asiasta jonkun oikeasti kokeneen kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.5.23 09:25:11

Minä olen lapsesta asti ollut "ilmapuntari", kiitos kodin tulehtuneen ilmapiirin. En tiedä, onko sisäsyntyistä vai opittua, mutta aistin herkästi niin ihmisten kuin eläintenkin fiiliksiä ja luulen, että siitä on hyötyä eläinten kanssa toimimisessa.

Hevoshommat aloitin aika pienenä ja olin alkuun tosi arka, parissa vuodessa arkuus karisi ja sittemmin olen tullut ihan hyvin toimeen monenlaisten hevosten kanssa. Mikään "luonnonlahjakkuus" en ole ja varsinkin nyt kypsemmällä iällä tiedostan kuolevaisuuteni, mutta yleensä esim. happamat ja/tai hermostuneet hevoset ovat olleet seurassani tyytyväisen oloisia. Teininä ja nuorena aikuisena hoidin hevosta, jota monet pelkäsivät ihan syystäkin, saattoi purra ihan tosissaan ja taisi kavioitakin tarjoilla. Nykytiedon valossa sillä oli varmasti mahaongelmia eikä se olisi luonteensa puolesta muutenkaan kuulunut ratsastuskouluun, mutta toisaalta se oli osaava ja kiva, joka lajiin sopiva ratsu, kun vaan kuskin sai ensin kyytiin, joten pitkän uran se lopulta teki. Sen kanssa tulin hyvin juttuun, todennäköisesti siksi etten pelännyt, ja pohjimmiltaan se oli tosi mukava tyyppi.

Luulen, että ns. hevosmiestaidot ovat yleensä yhdistelmä kyvystä aistia toisen osapuolen fiiliksiä, eläimen (tässä tapauksessa hevosen) käyttäytymisen tuntemista, rauhallisuutta ja sopivaa jämäkkyyttä, nöyryyttä sikäli että ymmärtää olevansa ns. ikuisella opintiellä ja toki kokemusta. Hevosten kanssa oppii olemaan vain hevosten kanssa olemalla. "Karmit kaulassa" tilanteisiin tulevilta ihmisiltä puuttuu usein se nöyryys ja herkkyys, monesti myös rauhallisuus. Useat hevoset ovat ok myös näiden "rellestäjien" kanssa, osa ei ja siinä vaiheessa törmätään todennäköisesti ongelmiin.

Lähettäjä: Äö 
Päivämäärä:   30.5.23 11:58:02

Tyhjät tynnyrit kolisee eniten.

Lähettäjä: jeps 
Päivämäärä:   30.5.23 12:24:09

Mulla sama kuin aloittajalla. Olen aina ajatellut sen johtuvan siitä, että olen autistinen :D

Luen herkästi ympäristön ja esim. eläinten käyttäytymistä. Huomaan, että tämä ei toimi jos olen ajatuksissani tai yritän väkisin toteuttaa jotain ulkoa päin tulevaa painetta (eli pitäisi käyttäytyä/tehdä tietyllä tavalla).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.5.23 12:46:02

Minä epäilen että kyse näissä on nyt vaan ihan siitä, että ihmiset ovat niin vähän tekemisissä eläinten kanssa, lapsena etenkin. Ei eläinten kanssa toimiminen mitään uskomatonta erityisherkkyyttä tarvitse, vain harjoitusta. Lisäksi jonkin verran rohkeutta, ettei oma pelko ole esteenä ja kykyä erottaa toisen ja omat tunteet, paitsi ylipäätään, niin toisistaan. Siis aivan perinteisiä sosiaalisia perustaitoja.

Nykyisin on jo kyllä sellaisia ihmisiä jotka ovat aivan silmät ymmyrkäisinä siitä että jollain näyttää kasvavan kaviot, sorkat tai vaikka sarvet. Pikkumuksut pelkää talli kissaa jne. Etenkin lapsena olisi enemmän kuin suotavaa ottaa kontaktia eläimiin, erilaisiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.5.23 17:13:25

^ Ei ehkä vaadi erityisherkkyyttä, mutta herkkyydestä on etua. Joiltain puuttuu kyky lukea eläintä (ja varmaan tällöin myös lajitovereita), jolloin toiminta on helposti opeteltua ja mekaanista, jousto puuttuu. Olen myös tavannut koiranomistajan, jolla ei ollut hajuakaan koiran elekielestä. Ehkä siinä oli yhdistelmänä tätä lukutaidottomuutta ja toisaalta mielenkiinnon puutetta perehtyä omistamansa eläimen sielunelämään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.5.23 21:22:46

No täytyy sanoa näin vanhempana hevosharrastajana täytyy kyllä sanoa, että tuo on ihan tyypillinen kehitysvaihe muutaman vuoden harrastaneille, etenkin muutaman vuoden ratsastuskoulussa ratsastaneille. Kun taidot kasvaa, itsevarmuus kehittyy ja kehittyy sitten jo vähän liiaksikin. Tuntuu että kaikki sujuu niilläkin (tuntiratsuilla), joita muut pelkää.

Valitettavasti vaan meillä kaikilla tulee yleensä vastaan jossain vaiheessa se kopukka, joka pudottaa rytinällä pilvilinnoista alas, sori vaan :D Osalla se käy vahingon kautta ja monella läheltä piti-tilanteessa. Siitä seuraava askel on usein että iskee hevospelko. Ja siitä yleensä sitten jollain viiveellä menee yli astetta nöyrempänä.

Uskoisin että aika moni kokenut harrastaja voi tämän allekirjoittaa?

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   30.5.23 21:42:18

Se on noin niin kuin yllä oleva kirjoitti, parhaassa tapauksessa niitä pilvilinnoista pudottaja tulee useampi peräkkäin. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.5.23 22:11:44

Kun katsoo pitkän linjan ammattilaisia niin yleensä ei kellään ole enää jäljellä sitä ajatusta, että hevosten kanssa pärjää jotenkin luontaisesti. Vaikka kaikki he yleensä on taipuvaisia pärjäilemään hevosten kanssa. Siinä kohtaa osataan oikeasti jo ennakoida ne riskit ja sopeuttaa omaa toimintaa. Ei ole väärin pelätä hevosta jossain tilanteessa. Tyhmänrohkea ei saa olla.

Ne luontaiset ja hankitut hevosmiestaidot punnitaan esimerkiksi siinä vaiheessa, kun viisivuotias helikopteri pitäisi viedä ensimmäisiä kertoja yksin maastoon. Tai kun kohtaa todella kipeän hevosen. Ratsastuskoulussa ja harrastajilla ei yleensä ole ollenkaan oikeasti vaikeita tapauksia. Se pahinkin irvistelijä ratsastuskoulussa on joka tapauksessa lasten ja nuorten käsiteltävissä ilman, että kukaan meinaa päästä oikeasti hengestään tai terveydestään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.5.23 22:33:16

Ja sitten tuo rennoksi ratsastaminen. Mä en ole ikinä nähnyt oikeasti kuumaa hevosta ratsastuskoulussa. Vauhdikkaita joskus kyllä, mutta en sitä laatua mitä on vaikka suoraan radalta repäisty ravuri tai joku kapasiteetikas hyppyhevonen muutaman vapaapäivän jälkeen. Tämmöisiä ei r.kouluissa ole koskaan.

Hevosen rentoutuminen on kyllä hyvä. Se on ensimmäinen askel, ja siitä voi sitten lähteä miettimään, miten siihen hevoseen saadaan aktiivisuutta tarpeeksi, mutta ei niin paljon, että menee yli. Sellaista jatkuvaa säätelyähän se on vauhdikkaiden kanssa. Tunnilla silmän alla ratsastuskoulu hevosilla sen harjoittelu on alkuun helpointa ja parasta. Nimittäin on aivan next level lähteä viemään edes kentälle se terävä nuori hevonen yksin pimeällä talvipakkasella, kun kaikki muut ovat tallissa ja ratsastaa se rennoksi.

Mut nää on näitä. Mihin vertaa. On monta asiaa joihin itsekään en (enää nykyisin) lähde. Ne on niitä asioita jotka oikeastaan hanskaa vain ammattilaiset tai vähintään puoliammattilaiset tai ihan korkeintaan oman hevosen kanssa, jonka tuntee läpikotaisin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.6.23 11:05:00

En ehkä kutsuisi taitoja luontaisiksi, opittuja ne on suurin osa. Mutta on asioita, joissa muiden toimintaa joskus ihmettelee mitkä itselle itsestäänselvyyksiä. Niistä ehkä eniten sijoittuminen hevosten suhteen ja siitä hevosten luku. Kaikkein eniten huomaa kun otetaan kiinni vaikka karanneita hevosia. Ihmiset juoksee hevosten perässä kuin benny hill showssa, kun kyse olisi vaan siitä, että ollaan sellaisessa kohdassa, missä estetään hevosen liikkuminen väärään suuntaan.

Lähettäjä: Turre 
Päivämäärä:   1.6.23 16:58:51

Joillakin ihmisillä on kyky saada eläimet viihtymään kanssaan. Edesmennyt isäni oli tällainen. Hän kohteli eläimiä usein epäreilusti ja kaikkien ohjeiden vastaisesti, eikä sillä ollut eläimiin mitään vaikutusta. Hevoset juoksivat kaukaa laitumelta hänen luokseen, vaikka hän oli niille pelkkä puolituttu. Kaikki koirat liehakoivat häntä. Myös ne, joille se ei ollut tyypillistä käytöstä. Kissat parveilivat hänen ympärillään ja puolikesyt varikset luottivat hänen vahtivan poikasiaan.
Sitä oli kiinnostavaa seurata. Hän ei ollut mikään eläinihminen, eikä hakenut niiden seuraa. Usein eläimet hakivat häneen kontaktia oma-aloitteisesti. Hän oletti käsittelemiensä elukoiden toimivan, ja aina ne myös toimivat. Vaikka tapa millä hän asioita käskytti oli miten älytön hyvänsä. Se vain oli asia, mikä tuli häneltä luonnostaan. Ihmisten kanssa hän useinkaan ei tullut toimeen.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   1.6.23 17:34:39

"No täytyy sanoa näin vanhempana hevosharrastajana täytyy kyllä sanoa, että tuo on ihan tyypillinen kehitysvaihe muutaman vuoden harrastaneille, etenkin muutaman vuoden ratsastuskoulussa ratsastaneille. Kun taidot kasvaa, itsevarmuus kehittyy ja kehittyy sitten jo vähän liiaksikin. Tuntuu että kaikki sujuu niilläkin (tuntiratsuilla), joita muut pelkää."

Tällaisen kuvan sain itsekin tuosta tekstistä, kuvaillut tilanteetkin kuulostaa juuri siltä että ratsastuskoulussa on laitettu onnistuneesti kuntoon se vähän luimiva hevonen jota pikkutytöt on kavahtaneet. Erikoistahan se olisi jos aloittaja käviisi jossain yksityistalleilla jossa hevosenomistajat niin vellihousuja etteivät omalle hevoselleen uskalla edes riimua laittaa.

Lähettäjä: Riiu 
Päivämäärä:   1.6.23 17:39:44

Olemmekohan sisaruksia, Turre? :D Voisin kirjoittaa isästäni aivan samanlaisen tekstin. Sitten taas on minä, joka rakastan esim. koiria, kissoja ja hevosia - mutta ne eivät ole tippaakaan kiinnostuneita minusta. Mystistä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.6.23 17:42:07

Eläimet tykkää auktoriteeteistä, pelkkä rakastaminen ei riitä.

Lähettäjä: TFG 
Päivämäärä:   1.6.23 22:34:13

En väitä että olen mitenkään erityinen mutta osaan mielestäni lukea eläimiä hyvin ja saan niihin kontaktin. Hevosten kanssa olen lempeä mutta näpytän tarvittessa kun huomaan että hevonen ei kunnioita, sitten annan tilaa hevoselle ja palkitsen. Osaan mielestäni lukea hevosia aika hyvin ja ennakoida mahdolliset ikävät jutut ottamalla tilanteen haltuun.

En pelkää ja pyrin rakentamaan luottavaisen suhteen hevoseen. Mutta pitkä matka on heihin, jotka ovat oikeasti true hevosmiehiä/naisia.

Lähettäjä: Sohvapöytä 
Päivämäärä:   2.6.23 08:49:07

TFG, ...Hevosten kanssa olen lempeä mutta näpytän tarvittessa kun huomaan että hevonen ei kunnioita, sitten annan tilaa hevoselle ja palkitsen. Osaan mielestäni lukea hevosia aika hyvin ja ennakoida mahdolliset ikävät jutut ottamalla tilanteen haltuun."

Mitäs sitten kun "huomaat ettei hevonen kunnioita" (mistä ja missä tilanteessa muuten tällaisen huomaat ja miten hevosen pitää kunnioittaa) ja näpytät (mitä se on) ja hevonen tuleekin päälle? Miten siinä tilanteessa otetaan tilanne haltuun?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.6.23 09:24:55

Se on sitä, mitä toisessakin topikissa, että hevosten kanssa pitäisi osata erottaa toisistaan voimankäyttö ja agressio. Toinen kuuluu joskus hevosten käsittelyyn, toinen ei koskaan. Ja ihan riippumatta mitä koulukuntaa edustaa, niin jos sitä erottelua ei osaa tehdä, niin hevostaitoiseksi ei ikinä pääsekään.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   2.6.23 09:34:02

Lähettäjä- 

Päivämäärä1.6.23 17:42:07

Eläimet tykkää auktoriteeteistä, pelkkä rakastaminen ei riitä."

Tämä, ja tää minut erottaakin muista hevostelijoista mielestäni. Eivät ne epävarmat ja epätoivoiset hevosia rakastavat heppahullut vaan saa hevosen (tai muunkaan eläimen tai vaikkapa ihmisen, etenkään lapsen) kunnioitusta ja kiinnostusta koskaan, jos auktoriteetti ja uskottavuus puuttuu.

Lähettäjä: Sohvapöytä 
Päivämäärä:   2.6.23 10:21:53

Hmm, millaisessa tilanteessa hevosten kanssa tarvitaan voimankäyttöä? Ainoa, mitä minä keksin, on sellainen tilanne, että oltaisiin jostain syystä joutumassa auton alle ja se pitää estää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.6.23 11:39:48

Sitä jos ei tiedä, niin on vielä opittavaa.

Lähettäjä: Flamingo 
Päivämäärä:   2.6.23 18:13:16

”Olemmekohan sisaruksia, Turre? :D Voisin kirjoittaa isästäni aivan samanlaisen tekstin. Sitten taas on minä, joka rakastan esim. koiria, kissoja ja hevosia - mutta ne eivät ole tippaakaan kiinnostuneita minusta. Mystistä”

Haha sama fiilis