Lähettäjä: V*** ei taas lunta
Päivämäärä: 28.3.23 09:17:09
Olenko ainut kenellä alkaa olla sarvi otsassa ja kyynel silmässä?? Pienen kotitallin pitäjänä tää oli lumimäärältään jo toinen peräkkäinen haasteita asettava talvi, vaikka ei onneksi niin paha kuin edeltäjänsä. Kaikki on meillä suunniteltu niin että tallihommien teko on mahdollisimman joutuisaa, ja itse talvi meni yllättävänkin kivuttomasti lumimäärästään huolimatta. Iso helpotus oli, ettei meilläpäin niitä kovia pakkasia ollut kuin muutama yksittäinen päivä koko talven aikana.
Nyt vain jotenkin iski ihan epätoivo ja hermoromahdus. Meillä oli kenttä jo sula, kaikki kulkureitit sulia, ei edes juurikaan lätäköitä missään ja pihattotarhan kevätsiivous tosi hyvällä mallilla. Tuli jo olo että nyt se kevät on täällä, talvesta selvittiin taas ja nyt voi vähän jo hengähtää. Ja nyt on kymmeniä senttejä taas lunta maassa! Sunnuntaina vähän v*tutti, eilen pääsi jo itku ja tänään olen ihan valmis lyömään hanskat tiskiin.
Hevosia tarjoudutaan liikuttamaan vain kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja kaikki on helppoa ja mukavaa. Kiitos, liikutan silloin(kin) mieluiten itse, kuten olen liikuttanut koko talven. Onneksi yksikään ei kaipaa päivittäistä liikutusta, elävät pihatossa ja pahimpina aikoina kelien ja kentän kunnon suhteen olen voinut pitää ratsastuksesta vapaata ilman huonoa omatuntoa, luojalle kiitos siitä tässä tilanteessa.
Kyllä tästäkin kai taas noustaan ja hommasta tulee ihan kivaa, ja ei sitä nyt silti loppupeleissä osaisi ilman hevosia olla vaikka nyt tekisi mieli pistää ne pois. Huh, tekipä hyvää purkaa ärsytystä ja en varmaan ole ainut jota päättymätön talvi meinaa vähän syödä :)
|