|
Lähettäjä: Klf
Päivämäärä: 26.5.22 16:37:59
Tietenkin väkivalta on väärin. Mutta kysymys kuuluu, onko aina kovempi kohtelu väkivaltaista? Vai voiko se olla hevoselle helpotus, kun tietyt asiat on mustavalkoisia, eikä niistä tarvitse "keskustella", kuin sen muutaman kerran. Versus että joka päivä vähän yritetään opettaa positiivisella vahvistamisella, mutta hevonen ei ymmärrä, koska kaikissa tilanteissa et voi sitä käyttää.Tämän varmaan moni haluaa ymmärtää väärin, mutta yritän antaa esimerkkejä.
Reaktiivinen suuren pakoreaktion omaava iso hevonen, jonka reaktio narussa säikähtäessään on juosta ihmisen yli. Voit opettaa hevosta väistämään sinua, kun sen mieli on rauhallinen ja palkita sitä siitä, silloin se osaa sen kun mieli on rauhallinen, mutta kun pakoreaktio tulee ja se meinaa jyrätä, on typerää väistää sitä ja antaa rauhoittumista signaaleja ja palkita, kun se minuutin päästä laskee pään. Tässä se jo juoksi sinun yli tod.näk useampaan kertaan, ja oppi vain että se on ok. Mutta jos kerran tai kaksi pysäyttää pakoreaktion esim. naruriimun avulla ja tekee isoilla eleillä selväksi, että säikähtäessä, ihmiset suunta on väärä. (Isot eleet= nostaa kädet ja ehkä raippa kädessä ja vain jos hevonen tulee päälle käyttää niitä, ei hakaten, mutta niin ettei se halua jatkaa matkaa ihmisen päälle). Kun hevonen ymmärtää, että suunta on väärä se yleensä pysähtyy tai väistää mielellään vähän ihmisestä pois päin. Sitten voi antaa rauhoittavan signaalin ja vaikka palkata jos siitä tulee itselle parempi olo, kun hevosen kierrokset on laskeneet (harva oikeasti tunnistaa tätä, jos palkitset kiihtynyttä hevosta, joka laskee päätä, se pysyy kiihtyneenä).Tässä tilanteessa olet joutunut käyttää voimaa ja fyysistä painetta naruriimuun ja jos hevonen ei ole sitä uskonut, niin vielä siihen että se ei kuvittele että ihmisen yli voi juosta. En silti sanoisi että se on väkivaltaa. Vaan koska meillä ei ole kavioita ja hampaita, nämä ovat ne apuvälineet joilla kerrotaan hevoselle, että päälle ei tulla.
Jos äskeisessä tilanteessa hakataan säikähtänyt eläin, joka on jo juossut ihmisen yli, siinä ei ole eläimelle mitään järkeä, eikä siitä seuraa vapautusta oikeasta käytöksestä. Vaan säikähtämisestä seuraa lisää pelkoa..
Seuraavassa esimerkissä voisi kiistellä siitä tarviiko hevosta kouluttaa pitemmälle, mutta siihen on turha mennä, koska se on kuitenkin monen hevosharrastuksen suola.
Mutta usein ratsastuskoulutuksessa tulee jossain kohtaa se piste, jolloin hevonen tuntee tehtävän hankalaksi ja ei haluaisi suorittaa sitä syystä x. Syy voi olla kipu, mutta se kipu voi johtua vähän kipeistä lihaksista tai vakavammasta. Syy kannattaa tottakai selvittää, mutta jos nopeasti oppivan yksilön kohdalla annat periksi siinä, kun se jarruttaa/pysähtyy/purkittaa, kun pyydät sitä ylittämään mukavuusalueen, se oppii että tällä toiminnalla sen ei tarvitse tehdä epämiellyttävää asiaa. Aina syynä ei edes ole kipu, vaan se että mukavuudenhaluinen eläin, ei haluaisi ponnistella. Voit lopettaa siihen, kun hevonen pysähtyy kaksi kertaa kun pyydät sille hankalaa asiaa, tutkia sitä 2000e ja todeta että mitään vikaa ei ole. Tai Voit vaatia sen pohkeilla (kannukset ei välttämättömät, jos jalka on opetettu oikein, jalan opettaminen oikein, on myös aika kova koulu) ja tarvittaessa raipalla tilanteesta yli pari kertaa ja lopettaa onnistumisen. Seuraavalla kerralla ongelmaa ei todennäköisesti ole, mutta jos ongelma toistuu esim 1-2viikkoa, vaikka ratkaiset sen onnistumiseen, sitten hevonen pitää tutkia.
Tästä kampanjasta saa semmoisen kuvan että hevosta ei saisi komentaa fyysisesti, tai ratsastaa niin, että se oppisi jalan oikean merkityksen (tämän jälkeen kevyt jalka riittää). Mielestäni epäjohdonmukaisuus on väkivaltaa, oli kyse fyysisestä tai nameista. Se sekoittaa hevosta, eikä se tiedä miten toimitaan. Johdonmukainen ja reilu omistaja on hevosen mieleen.
|