|
Lähettäjä: Fafa
Päivämäärä: 17.9.21 21:10:21
Irtojuoksutan vanhaa (lähes 30v.) ponia isolla kentällä ehkä n. 1-2 kertaa viikossa. Saa silloin irrotella ja liikkua oman mielen mukaan ilman ratsastajaa, eikä suurella kentällä ole koko ajan joku kulma vastassa, vaan on mahdollista mennä oikeasti lujaa, suoraan ja loivia kaarteita. Muutenkin maastakäsittelen ja taluttelen aika paljon. Juoksutushommat on aloitettu aikanaan liinassa, sitten irtojuoksutus ja hevosen ohjaaminen sen ollessa irti pienemmällä kentällä. Poni ei siis päättömästi kaahota irtojuoksuttaessa muutamia vauhdikkaita pyrähdyksiä lukuunottamatta. On näidenkin aikana ohjailtavissa kääntymään kentän poikki, vaihtamaan suuntaa jne. Toisin sanoen tietää jo 15 yhteisen vuoden jälkeen kuvion ja koreografian, ei tarvitse raipattaa laukkomaan, juoksee jos huvittaa. On jopa ajan myötä rutinoitunut ravailemaan ennen ja jälkeen varsinaisen rallin, eikä säntää alkukävelyttelyn jälkeen suinpäin kiitolaukkaan kuin päätön kana. Aiemmin tehtiin vähintään alkuverkat liinassa ennen irtojuoksutusta, nykyään hyvin harvoin tarvitsee senkään vertaa ympyrällä juoksuttamista, kun osaa aloitella ja verrytellä rauhassa itsekseen. Jos ei ole virkeä päivä ja kovat menohalut, niin kävellään ja ravaillaan vierekkäin ja saattaa vaikka piehtaroida autuaana useampaan kertaan. Vanhan ja tutun hevosen kohdalla annan sen pitkälti itse päättää mitä irti ollessaan tekee, se tietää kyllä että halutessaan saa riehua, tai jos on veto pois niin ei ole pakko. Tarha ei ole järin suuri, vaikkei mikään postimerkki olekaan. Harvoin siellä itseään liikuttaa, kun katselee mieluummin ohikulkijoita, syö tai ottaa nokosia. Ratsastan myös n. 1-3 krt viikossa, käydään paljon maastossa ja fiiliksen mukaan saatetaan vain käveleskellä metsäpolkuja tai sitten painaa hyväpohjaisella hiekkatien pätkällä hetki kovaakin vauhtia. Hevosen ehdoilla mennään ja saa pitkälti itse määrätä/kertoa minkälaista menoa kaipaa, itse olen lähinnä ”järjen ääni”, joka huolehtii että alkukäynnit ja ravit sekä loppuverryttelyt on riittävät ja pyytää/teettää sopivasti työntekoa vireystilaan nähden. Ei liikaa vaatimuksia ja runttaamista, muttei myöskään vapaapäivien jälkeen lähdetä kylmiltään repimään ”kaikilla tehoilla” vaikka intoa olisikin. Vähän sellaista keskustelua hevosen kanssa, päivän ohjelma alkaa muotoutua vasta tallille mennessä, hevosta käsitellessä ja ratsaille noustessa. Isolla kentällä irtojuoksutus on siinä mielessä vanhalle ja pikkuvikaiselle hyvä liikuntamuoto, ettei tarvi pyöriä ympyrällä eikä kantaa aina ratsastajaa selässään. Samoin huomaan tietysti selkeämmin, jos liikkeissä jokin muuttuu, kun ratsastaja ei ole selässä häiritsemässä tai toisaalta korjaamassa hevosen tasapainoa ja liikettä. Ei irtona juoksuttaminen välttämättä kisakireälle ja/tai nuoremmalle hevoselle ole kovin kummoista tai perusteltua treeniä, mutta tällaiselle osa-aikaeläkeiläiselle on vaikuttanut kaikinpuolin sopivan letkeältä liikunnalta, jossa saa vähän paikkoja auki ja notkistettua itseään oman kehonsa ehdoilla ja rajoissa. :)
|