Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 15.1.21 17:02:26
"Näen hyvin paljon tunneillani ratsastajia, jotka tekevät pidätteen ja myötäävät ilman että hevonen reagoi millään tavalla. Tehdään "puolipidätteitä" ja niiden määrä vain lisääntyy mitä nopeampaa hevonen etenee. Ja kyllä, hevonen oppii tässä ettei pidätteellä ole mitään merkitystä, ehkä vaikutus on jopa päinvastainen.
Ohjalla voi "pumpata" samalla tavalla kuin pohkeellakin ja sen käyttö menettää merkityksensä.
JOKA IKINEN kerta kun pidätät, tee se loppuun asti. AINA on tultava haluttu reaktio ennen myötäystä koska hevonen ei suinkaan opi siitä pidätteestä yhtään mitään vaan siitä hetkestä kun paine poistetaan. "Ahaa, tätä se halusi"
Jos pidätettä tehdessä hevosen vastareaktio on nojata pidätteeseen, ei tässä kohtaa saa missään nimessä myödätä. Tällaisessa tilanteessa yksi oiva keino on suunnata pidäte ylöspäin ja myödätä välittömästi kun hevonen vastaa oikein. Korostan sanaa välittömästi. Muutama toisto ja nopea myötäys ja homma alkaa pelittää."
Ihanko oikeasti opetat ratsastajille, että ohjasta hellitetään vasta, kun hevonen reagoi? Tässähän on jo älyttömästi myöhässä. Kai sun oppilaat ratsastaa koulutetuilla hevosilla? Ei niille nimittäin tarvitse enää pidätteen merkitystä OPETTAA, vaan ne opettaa sen ratsastajilleen. Tää on ihan koulutettava asia ja tuntikäytössä olevien hevosten pitäisi tällaiset alkeet taitaa. Voin kuvitella, miten epämiellyttävää on ratsastaa, kun tarvitsee olla kova kädellä olla vetämässä pitkiä aikoja.
Jos odotetaan hevosen rektiota, siinä on mennyt jo monta sekuntia. Sitten ratsastajan pitää tiedostaa, että eläin reagoi ja vasta sitten meidän aivoista tulee signaali hellittää ohjista ja sekin tapahtuu meille tarttumiseen tottuneille olennoille hitaasti. (koska ei ole meille ominaista pidellä ohjaa kevyesti, vaan yleensä tartutaan esineeseen sitä kunnolla pidelläksemme, ihmisen biologiaa). Tossa vaiheessa hevonen ehtii jo huomata, ettei myötäyksestä tullutkaan myötäystä ihmisen puolelta.
Lisäksi pidätettä ei kannattaisi koskaan opettaa vain ohjasta vetämisenä. Kaikella rakkaudella sanon, että opettajan on hyvä osata katsoa peiliin, jos oppilaat eivät osaa tehdä pidätteitä. Ja jos opetat ratsastajia tekemään oikeasti pitkiä pidätteitä, voin kuvitella miten turtuneita hevoset niille pidätteille on. Jos pidäte ei mene läpi, olen omien oppilaiden kohdalla ensin katsonut, istuvatko ratsastajat pidätettä vastaan. Usein etenkin aloittelevampi ratsastaja antaa käsillä toista signaalia kuin kropallaan ja se istunnan ja sen vaikutuksen opettaminen pitäisi aloittaa siitä hetkestä lähtien, kun sinne selkään ekoja kertoja mennään. Kun oppilaat opettaa alusta asti hyvin, pysyy ratsastuskouluhevosetkin herkkinä.
Jos myöntää myöhässä, ei ehdi tehdä myöskään uusia pidätteitä tarvittaessa, vaan jämähdetään siihen yhteen hetkeen hevosen kanssa. Joskus on hetkiä, jolloin joutuu ottamaan useita kokoavia pidätteitä. Jos haluaa, että kaikki tapahtuu aina yhdellä pidätteellä niin saa ratsastaa kyllä todella tasapainoisia hevosia. Siitä olen samaa mieltä, että ohjalla pumppaaminen on ihan turhaa. On osattava olla myös hiljaa tuntumalla.
|