Lähettäjä: ..........
Päivämäärä: 29.11.20 11:26:31
Ravureilla ravivarmuusgeeninä tunnettu AA on aivan sama geeni, kuin islanninhevosillakin "passigeeni" 5-käyntisillä. Moni 5k issikka ilman oikeanlaista treeniä saattaa töltätä hyvin passitahtisesti, mutta hyvällä treenillä puhdas nelitahtisuus löytyy ja laukkakin on täysin mahdollista saada pyöriväksi ja säädettäväksi (harvoin harrastetasolla kuitenkaan ihan täysin joka tilanteessa 3-tahtiseksi). Siksi en hetkeäkään epäile, etteikö myös luonnostaan mielellään peitsaavaa suokkia voisi saada puhtaaseen tölttiin pitkäjänteisellä harjoittelulla. Olen tölttääviä suokkeja nähnyt montakin, mutta usein ratsastaja ei osaa tunnistaa, että kyse on töltistä. Yleensä sitä tulee juuri siirtymissä tai jos hevonen kiirehtii ja ratsastaja samalla jarruttelee.
Edellisiin viesteihin liittyen askellajihevosen ratsastaminen ei ole mitään ydinfysiikkaa, mutta kyllä se omanlaiset haasteet todella tarjoaa. On osattava tunnistaa askellajin tahti, onko töltti puhdas vai ehkä passi- tai ravitahtinen. Lisäksi pitäisi osata tahtivirheitä vielä korjatakin. Olen paljon 5käyntisiä issikoita aikoinani treenannut ja mikäli ravia haluaa hevoselta, joka ei sitä ensimmäisenä käynnin jälkeen tarjoa, kannattaa yrittää siirtymässä välttää kaikkea mahdollista puristamista istunnalla. Lonkat hyvin auki ja ohjasta niin paljon tilaa kun tarve vaatii. Vahvatölttisellä issikalla rankasti yleistettynä voisi sanoa, että jos pää on ylhäällä ja käynti jäykkää ja kiirehtivät, tulee tölttiä. Käynti on saatava maltilliseksi, päätä vähän alemmas ja ainakin alkuun jos ravi on vielä vaikeaa, hevonen ikään kuin "putoaa" raville. Siirtymää tietysti tulee työstää niin, että siitä tulee terävämpi, mutta alussa saattaa vaatia sen, että hevonen pääsee humpsauttamaan itsensä sinne eteen ja alas pitkäksi, jolloin askel venyy ja tulee töltin sijaan ravi.
|