|
Lähettäjä: 24v.
Päivämäärä: 18.9.20 12:06:21
Minulla on aika samankaltainen tarina kuin mitä täällä on jo kerrottu: viisivuotiaasta saakka ratsastusta harrastin aktiivisesti, sitten lukion lopulla opinnot, vapaaehtoistyöt, pääkaupunkiseudulle muutto ja muutenkin työelämään siirtyminen veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että harrastaminen loppui. Toki omaa ajattelua ohjasi myös se, että ajattelin, että pääkaupunkiseudulla ratsastaminen on niin kallista, ettei minulla opiskelijana ole mahdollisuutta siitä maksaa. Koko ajan toki ajattelin sitä, että kunhan vain pääsen opintoputkesta ulos ja päädyn töihin, niin ratsastuksen aloitan uudelleen. Näin on nyt tapahtunut, olen ensimmäisessä pidempiaikaisessa työsuhteessa kaikkien pätkien jälkeen ja olen uskaltautunut taloudellisesti jälleen rahani ratsastukseen iskemään. Eli noin viiden vuoden tauko itselleni kasaantui.
Pohdin, että millaiset tekijät olisivat saaneet minut palaamaan harrastuksen pariin aikaisemmin. Raha on selvästi yksi tekijä, mutta toki siihen on kaikkein vaikein vaikuttaa, enkä toki halua, että esim. hevosten hyvinvointi joutuisi koetukselle halvempien hintojen myötä. Nuo korkeakoulujen hevoskerhot kuulostavat mainioilta tavoilta pitää yhteyttä ratsastusmaailmaan, vaikka se olisi ohuempaakin kiinnittymistä kuin yhden tai useamman kerran viikossa kattava harrastaminen. Toinen, mitä tiedän samassa tilanteessa olleiden ystävieni tilanteista, on hevosten vuokraamiseen siirtyminen, se on usein halvempaa ja aikataulullisesti helpommin järjestettävää. En toki tiedä, miten hevosten vuokraamiseen voisi innostaa hevosten omistajia :D
Erityisesti pääkaupunkiseudulla olen törmännyt myös siihen, että monessa ratsastuspaikassa mahdollisuus harrastamiseen on lähinnä kausikorttien ostamisen kautta, joka on suuri yksittäinen sijoitus. Tämä järjestelmä on toki syntynyt siitä, että tarjontaa on vähän ja kysyntää sen verran runsaasti, että on taloudellisesti kannattavinta ottaa harrastajilta kerralla mahdollisimman paljon rahaa, sen ymmärrän. Mutta voisiko yksi ratkaisu olla joustavammat tavat harrastaa, esim. kausikortti alennetummalla hinnalla niin, että siihen kuuluisi ratsastustunteja kaksi kertaa kuussa? Tai kymppikorttien käyttöönotto, kymppikortit ovat ainakin tutuin tapa maksaa tunneista, silloin vielä kun asuin maaseudulla.
Yksi haaste on myös tuo muissa kommenteissa esiin tullut autottomuus. Itse kuulun myös tähän ryhmään, koska auton pitäminen itsellä Helsingissä pelkästään ratsastuksen takia ei ole järkevää. Pohdinkin siis, että pitäisikö talleilla pohtia tarkemmin kimppakyytiajattelua, esim. jos tunneille tulee useampi tyyppi samalta suunnalta, voitaisiin yhdessä sopia kyydeistä ja siihen liittyvistä korvauksista. Toki tämä toisi painetta autollisille, mutta ajattelen itse niin, että jos minulla olisi mahdollisuus käydä ratsastamassa tässä pääkaupunkiseudulla sellaisissa paikoissa, joihin julkisilla ei hyvin pääse, voisin hyvin maksaa kimppakyytiä tarjoavalle sovitun summan vaivannäöstä.
|