Lähettäjä: x
Päivämäärä: 26.3.20 15:56:45
"Ulkokissa ei juurikaan koska ne vaan ”hylätään” pihalle"
- Jännästi hevoselle silti riittää luonnonmukaiset virikkeet. Kun keskustellaan hevosenpidosta, niin karsinatallit, yksintarhaus jne. on kaikki kuulemma pahasta vaikka ihminen kuinka liikuttaisi jne. Laumapihatto ja oloneuvoksen elämä on se mitä nykyään hevosenpidossa halutaan.
Ulkokissalla on valtavasti haisteltavaa,maatilojen ja tallien kissat asuu isolla tontilla, siellä on puita, rakennuksia jne. Pääsee kunnolla liikkumaan, hyppimään, kiipeilemään, tutkimaan uusia hajuja. Ja kunnon hiirikissa on aivan elementissään kun pääsee hiirijahtiin. Meillä saatetaan päivystää tuntitolkulla pellolla yhtä myyränkoloa. Yöllä on tuotu luukusta sisätiloihin saalista, rääteet vaan jätetty.
Meidänkään kissan ei ole mikään pakko mennä ulos, mutta sinne se yleensä tahtoo, se saa itse valita. Ei sitä jotkut lelut kiinnosta, hiiri taas saa tuohonkin laiskiaiseen ihan uskomattoman petomoodin.
Niin ja tämähän tuli meille kaupunkiasunnosta. Tuhosi asuntoa, pissaili minne sattuu jne. Meillä ei ole ollut ongelmia, paitsi jos se jostain syystä joutuu olla teljettynä sisälle. Sitten alkaa huuto.
Meillä ei kukaan myöskään tässä kylällä tapa toisten kissoja, valele bensalla tai muutakaan
paskaa. Naapuruston kissat on leikattu ja kaikilla omat reviirit eli siksikin pysyvät hyvin tontilla. Isoja teitä ei lähellä mene, ainoa uhka on mahdolliset petoeläimet. Mutta ne uhkaa ihan yhtä lailla laitumella olevia hevosia tai ulkona olevaa koiraakin. Etenkin sudet, mitä kaupunkilaiset niin kovasti tykkää suojella, vaikka meillä on huoli omista eläimistä. Hevosia tai alkuperäisrotuista isoa koiraakaan ei oikein voi 24/7 sisällä pitää. Muutenkin tykätään, että kissa ja koira on touhuissa mukana.
Ja tosiaan tuo meidänkin kissa on sirutettu, leikattu, madotettu, ruokitaan laatusafkalla ja eläinlääkärissä ei säästellä. Kissa on pitkälti toisella kymmenellä ja elämänsä kunnossa. On meille rakas perheenjäsen, mutta haluan myös että tuo katti on onnellinen eikä vain minun "lemmikki".
Totta kai on huonostikin pidettyjä kissoja ja toiset sopeutuu ja pitävät sisäelämästä. Tiedän myös sellaisia, jotka ovat tottuneita kumpaankin elämäntyyliin. Kun on asuttu kaupungissa, niin sisäkissan elämä on ollut ok ja maalla taas kuljettu vapaana. Tiedän hyvin ja huonosti hoidettuja ulko- sekä sisäkissoja, kumpiakin. Ei nämä niin mustavalkoisia asioita ole.
|