Lähettäjä: telle 
Päivämäärä:   22.1.20 10:17:32

Meillä on aina ollut kotona suomenhevosia, ravi- ja ratsukäytössä.

Haluaisin kuitenkin nyt erityyppisen "oikean" ratsurotuisen hevosen jolla voisi vähän kisatakin (juu, tiedän että suokillakin voi kisata). Jonkin puoliverisen siis.

Kysymys kuuluukin onko olemassa tämmöisiä puoliverisiä tai jotain muuta suht kevyttyyppistä ratsurotua:

- Varma maastossa ja kisapaikoilla, ei tarvitse miettiä milloin sinkoaa johonkin tai tekee rodeot sekunnin sadasosassa, ei kyttäile koko ajan kaikkea. Voi maastoilla yksinkin ilman että saa slaagia joka asiasta.

- Ei omaa vetopaniikkia, vaatii kengitykseen vahvat rauhoitteet (monesti tämä toki käsittelystäkin johtuvaa)

- "Hidasliikkeisempi". Eli ei mikään kovin reaktiivinen joka säikähtäessään on sigonnut jo maneesin toiseen päähän kun itse vasta mietit mitä se jäi kyttäämään.

-Ei kuumu niin paljon ettei meinaa käsissä pysyä, esim. esteillä tai maastossa jos vähänkin saa ottaa vauhtia.

Hyvä opetusmestari siis jolla tasainen luonne, onko ihan mahdoton yhtälö? Kertokaa kokemuksianne ja rotusuosituksia joilla löytyy tällaisia kultakimpaleita.

Suurin osa ratsuista mitä olen nähnyt ovat tosi reaktiivisia, säikkyvät ja omaavat läjän erinäisiä ongelmia.. Ei voi sitoa kiinni, ei voi olla yksin maneesissa, ei voi tehdä sitä ja tätä.. Ja jos ovatkin varmoja esim. entisiä kenttähevosia niin sitten ovat erittäin helposti kuumuvaa sorttia ja vaativat kokeneen kuskin.

Ja tämä on vielä tällaisen hypoteettisen ajattelun tasolla. TIEDÄN että hevoset ovat yksilöitä ja ratsastajan taidot ratkaisee todella paljon.

Eräs varsojen ajo-opettaja muuten sanoi että pv:t järjestäin erittäin paljon hankalampia kuin lv ja sh-varsat. Varsinkin nykypäivänä. Siinä missä lv:lle joku uusi asia on parin kerran jälkeen ok niin pv-varsa saattaa vaatia sen 100 toistoa ja senkin jälkeen saattaa saada slaagin äkkiarvaamatta. Onko siis vain niin että pv:iden luonne on luonnostaan tällainen?

Lähettäjä: Weinika 
Päivämäärä:   22.1.20 10:26:54

Lämminveriset on nöyrempiä perusluonteeltaan. Vähän kuin paimenkoirat.

Ei kylläkään voi suoraan sanoa mitään pv "rotua" mikä täyttäisi nuo kriteerit, mutta kyllä tuollaisia hevosia löytyy. Opetuksesta ja käsittelystä se usein on kiinni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.1.20 10:42:08

Eipä se rodusta ole kiinni vaan hevosen luonteesta ja koulutuksesta. Eivät kaikki peeveet ole kuumia ja reaktiivisia, vaan on myös todella paljon tolkkuja ja kilttejä yksilöitä. Omasta kokemuksesta, jopa peeveiden kanssa olo on helpompaa, kun monet suokit ovat niin omalaatuisia ja kovapäisiä :D Mut ihan yksilökysymys, ei kannata katsoa viritettyjä kisakilpureita vaan tavallisia harrastepelejä jos haluat rauhallisemman kaverin.

Lähettäjä: Prööt 
Päivämäärä:   22.1.20 10:49:46

Suku ja koulutus vaikuttavat. Tietyt tammat ja orit periyttävät herkkää luonnetta, jolloin hevonen on aika altis reagoimaan isosti eri asioihin. Mutta hirveän paljonhan ratkaisee koulutus. Kyllähän vaikka ihan Vepsän koulutuksissakin näkee hevosia, jotka tottuvat varsin nopeasti erilaisiin pelottaviin asioihin, eikä se ole mikään taikatemppu vaan kuka tahansa voi tehdä saman, jos vain perehtyy asiaan.

Ratsu- ja ravivarsojen ero tulee nähdäkseni enimmäkseen siitä, että kilpaileva ravuri opetetaan paljon nuorempana kevyeen työntekoon ja sitä kautta kiinni seisomiseen, pesuihin, varusteisiin, rämiseviin kärryihin, kuulutuksiin, ihmisjoukkoihin jne. Sitten kun taas katsot tällä (vai oliko sennupalstalla) juuri nyt pyörivää topikkia siitä, mitä omistajat tekevät 2-vuotiaidensa kanssa, niin moni kirjoittaa siellä, että ei yhtään mitään, ehkä joskus harjaan. Varsa-aika olisi niin otollinen hetki totuttaa hevonen kaikenlaiseen menoon ja meininkiin ja asiat olisivat helpompia ratsukoulutuksen alkaessa. Harvaa ravuria unohdetaan pihaton perälle 4-vuotiaaksi, mutta moni ratsu kyllä.

Jos luen tekstiäsi niin kuin siinä lukee, niin selväähän on, että suurin osa puokeista sopii kriteereihisi. Ei se ole tavallista, että hevonen vetää rodeon eli hillittömän pukkikohtauksen missään tilanteessa, eikä suurin osa hevosista sinkoa maneesin toiseen päähän (40-70 m) vaikka säikähtäisi jotain. Suurin osa ei saa slaagia joka asiasta eikä kyttää kaikkea. Tekstisi on niin vahvasti liioiteltu, että en ole varma, mitä oikeastaan haluat - hevosta, joka ei ole täysin pimeä päästään, vai sittenkin oikeasti varmaa tätikuljetinta? Näiden välissä on valtava joukko hevosia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.1.20 10:51:41

Aloittaja haluaa siirtyä ratsuihin ja joku ehdottaa lämppäriä?

Nöyräkin hevonen voi olla hermoheikko ja reaktiivinen. Eihän ne pvt itsepäisiä useinkaan ole vaan perusluonne on sellainen vähän pöllö. Siihen yhdistettynä isot liikkeet niin ei välttämättä helppoa pysyä kyydissä joka tottunut tasapaksuun suokkiin!

Kierrä kaukaa ainakin nämä Baltian maiden halpikset. Sielläkin täyspäisestä ja terveestä pyydetään kyllä kunnon hinta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   22.1.20 10:56:12

Jep, yksilöllistähän tämä ja varmaan kaikkein eniten vaikutusta on käsittelyllä ja koulutuksella. Jotkut sanovat, että Eestin urheiluhevoset olisivat pääsääntöisesti rauhallisempia ja selväpäisempiä kuin keskieurooppalaiset rodut. Sitten tiettyihin oreihin ja niiden jälkeläisiin liittyy jonkun verran oletuksia, esim että ranskalaiset orit jättävät erityisen vaikeaa luonnetta, samoin koulupuolella Jazzia moititaan. Hevosen täysveriprosenttia voi kanssa vilkaista, jos täyttä verta on paljon, se voi tuoda nopeutta ja reaktiivisuutta. Erityisen hyvää luonnetta jättävinä isäoreina mainitaan ainakin koulupuolella usein Furstenball, Florestan ja Don Larino.

Lähettäjä: Mums 
Päivämäärä:   22.1.20 10:58:21

Löytyy vanhantyylisistä estehevosista.
Eli katsot että täykkärit, trakit ym on vähintään parin polven päässä, usein ovat nykyratsastajan silmään vähän turhan raskaita ja hitaita. Monesti kooltaan isompia.

Voit laittaa vaikka ilmoituksen että haetaan vanhan tyylistä puoliveristä. Omani on juuri tuollainen ja tuotu Latviasta, suku westfalenia ja hannoveria.
Myös tori-täykkäri sotkut on usein tuollaisia.

Koskahan joku alkaa kasvattaa näitä ”tätiratsu puokkeja”?
Hyppää kaiken, korvakaan ei värähdä ydinräjähdyksessä ym.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   22.1.20 11:01:55

Oma hevoseni on listan vaatimusten mukainen ja hannover, eli "peruspuokki". Sillä ei ole mitään käsiteltävyysongelmia ja kisapaikalla sitä voi taluttaa kuka tahansa (myös ei-hevosihminen). Maastossa vireä, mutta pysyy kuulolla ja rentona. Olen nuoresta pitäen opettanut sen pois pakoreaktiosta. Kyllä tämä silti on toooodella paljon herkempi kuin useat tuntemani suomenhevoset, mutta rauhallisella käsittelyllä pysyy rauhassa.

Kysymys kuuluukin että miten paljon olet valmis muuttamaan itseäsi ratsastajana ja käsittelijänä? Täysin pystyynkuollutta hevosta ei ehkä kannata ostaa, tai ainakaan sillä ei sitten kisaradoilla menesty. Mutta moni hevonen kyllä pysyy ihan tolkuissaan päivittäisellä liikutuksella (kaikki eivät vaadi sitäkään) ja sopivalla ruokinnalla.

Tiedän pari tätiä joilla oli suomenhevonen, ostivat välissä puoliverisen ja palasivat sitten kuitenkin suokkeihin. Kyllähän ne tietyllä tavalla kestävät vähän ronskimpia otteita ja rempomista kuin puoliveriset, mutta tämä on täysin yksilökohtaista. On tosi herkkiä suokkejakin.

Lähettäjä: telle 
Päivämäärä:   22.1.20 11:23:54

Kiitos hyvistä vastauksista!

Ennemmin tosiaan omakohtaisia kokemuksia kysynkin ja lähinnä mielenkiinnosta rotuja, tietysti ymmärrän sen, että rodun sisällä hajonta isoa. Kiva kun kerrotte sukujakin jotka tunnettu tietynlaisen luonteen periyttämisestä! Itse kun en ratsusuvuista ymmärrä kuin sh-puolella.

Viimeisin sh jolla pisimmälle kisasin, oli juuri hyvinkin herkkä ja peilasi käsittelijää paljonkin, tämä oli myös suomnehevoseksi aika äkkinäinen liikkeissään. En ole mielestäni mikään kovakourainen ratsastaja/hevosenkäsittelijä. Ja vaikka omaa tapaa muuttaisikin niin ei silti hevosen perusluonnetta täysin voi muuttaa?
Meillekin on tullut "hulluja" Suikkulaisia joista kuitenkin oikealla käsittelyllä tullut mahtavia pelejä mutta silti se erikoinen perusluonne istuu tiukkaan siellä hevosessa, niinkuin meissä ihmisissäkin.

Ja ihan etsinnässä siis varma "tätikuljetin" näin "kokeiluun" ja alkuun. Tämä kun on kuitenkin vain harrastus niin sen pitää olla sellaista että joka kerta ratsastamaan lähtiessä ei tarvi miettiä mitä pöljää hevonen nyt tekee. Ja kisatavoitteetkin ainakin alkuun on niin maltillisia. Hyvä ja kapasiteetikas kilparatsu saa varmasti luonteelleen paljon anteeksi jos on ruusukehai. Ainakin ravipuolella hankalat hevoset saa paljon anteeksi jos pärjäävät. Mutta niitä laitteleekin sitten ammattilaiset, ei lajia aloittelevat.

Toki haastavampi (ja enemmän kapasiteettia omaava) hevonen voi jossain välin tulla kysymykseen. Silloin tosin omatkin taidot kehittyneet luultavasti sen verran että se on sopivan haastava itselle ja sen kanssa pärjää joka tilanteessa, missään nimessä en halua alkaa aristella oman hevosen kanssa. Muutamakin tuttava ostanut ex-kisahevosia ja muita puoliverisiä ja suuret odotukset olleet.OVatkin olleet sitten vähän liian nopealiikkuisia ja muutaman kuukauden päästä oltu tilanteessa etät tutisevat kuin haavanlehti oman hevosensa selässä.

Lähettäjä: Weinika 
Päivämäärä:   22.1.20 12:11:01

"Lähettäjä.

Päivämäärä22.1.20 10:51:41

Aloittaja haluaa siirtyä ratsuihin ja joku ehdottaa lämppäriä?"

En nähnyt kenenkään muun kuin minun mainitsevan mitään lämpösistä, joten oletan olevani kyseinen joku. En kylläkään ehdottanut lämpöstä, sanoinpa vaan että ne ovat nöyrempiä luonteeltaan. Kuten aloittaja itsekin tekstissään pohti, että onko pv varsat oikeasti vaikeampi opettaa ajolle. On ne.

Lähettäjä: lennu 
Päivämäärä:   22.1.20 12:24:25

Puoliveristen kohdalla on hassua puhua roduista, kun sellaisia ei samalla tavalla ole, kuin esim. koirarodut. Suljetuissa kantakirjoissa on ehkä enemmän yhteisiä piirteitä myös hevosen luoteen puolesta, mutta perus-pv voi olla lähes mitä vaan geeniperimältään. Hevonen voi olla geneettisesti vaikka puhtaasti täykkäri, mutta jos jalostussäännöt eivät ole toteutuneet (esim. luomuna astuttu), niin hevonen on rekattu puoliveriseksi.

Ja löytyy niitä rauhallisia pv-varsojakin. Meidän tallissa asuu viime kesäinen orivarsa, jolle kaikki käy. Se on ollut syntymästään asti erittäin helppo käsitellä, rohkea, järkevä ja rauhallinen. Vaikka sen emä on aika temperamenttinen tapaus. Saman kasvattajan/käsittelijän vanhempi nuori hevonen (ruunattu jo) taas on ihan toisenlainen luonteeltaan, vaikka nämä ovat lähisukulaisia keskenään. Eli ainakin tässä tapauksessa yksilölliset erot ovat merkittävämpiä kuin yhteinen rotu/suku/käsittelijä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   22.1.20 12:59:33

Valitset sopivan yksilön. Jos myynti-ilmoituksessa kehutaan hyvää sukua ja kapasiteettia, luultavasti kyseessä on ns modernimman jalostuksen tuote, joista iso osa on turhan nopeita ja ketteriä toiveisiisi. Sama ilmiö kuin suokkipuolella — monihan valittaa, että vauhtien kasvaessa ravijalostus on pilannut suomenhevosen luonteen eikä esim työkäyttöön sopivia hevosia meinaa löytää millään. Modernit puoliveriset hyppäävät ja liikkuvat koko ajan vain enemmän, ja siinä on myös ongelmansa. Eivät ne mitenkään hulluja ole sen enempää kuin ne sähäkät suokitkaan, mutta eri tavalla pitää olla tarkkana ja aina itse tilanteen tasalla. Sen sijaan niistä vanhemmista ei niin muodikkaista sukulinjoista löytyy edelleen paljon tasaisempia kavereita — niitä hevosia, joilla Euroopassa aikanaan tehtiin kauppareissut, urheiluharrastus ja peltotyöt samalla hevosella. Sukutaulusta näet minä vuosina vanhemmat ja isovanhemmat ovat syntyneet — mitä vanhempia nimiä ja isompi väli sukupolvilla, sitä todennäköisemmin kyseessä ei ole maailmancupiin tähtäävän jalostuksen tuote vaan on tehty käyttöhevosia kotiin. Rodulla ei puoliveristen kanssa ole niin merkitystä, mutta Suomessa on aika paljon virolaisia torihevosia, joka on juuri toivomasi kaltainen ns perinteinen nykymakuun hiukan raskas ja hidas pv. Sukutaulu kannattaa tsekata niilläkin, koska toria on viimeisen kymmenen viidentoista vuoden aikana modernisoitu astuttamalla vanhanaikaisia tammoja täysiverisillä ja uusimman muodin mukaisilla pv-oreilla. Suorituskykyä on nostettu, mutta toisaalta se tasaisuus karisee torihevosestakin kovaa vauhtia. Yksilö on kuitenkin tärkein. Aloittaja pitkän linjan hevosihmisenä luultavasti kyllä huomaa myyntihevosesta miltä sen perusluonne vaikuttaa :)

Lähettäjä: € 
Päivämäärä:   22.1.20 23:01:02

Jos etsit maastovarmaa hevosta ja se on tärkeäkin kriteeri niin käy kokeilemassa maastossa myös! Olen huomannut maastovarmuuden olevan HYVIN laaja käsite.. Jollekin se tarkoittaa sitä ettö hevonen ei korvaansa lotkautta vaikka tukkirekka tulisi vastaan ja jollekin sitä että vain joskus kiikuttaa kiitolaukalla takaiain kotiin.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   23.1.20 06:43:55

Omasta kokemuksesta juuri näissä Eestin urheiluhevosissa on paljon näitä järkeviä, "leg in every corner" -tyyppisiä hevosia, samoin westfaleneissa on fiksuja.
Aika usein nämä on puokeiksi himpun raskas tyyppisiä.
Mutta kylläpä puokeista ylipäänsä löytyy tosi järkeviä yksilöitä, kisatykit on yleensä kuumempia, haluaisin sanoa, että suomessa kasvatetut myös. Mutta etsivää varmasti löydät kuvauksen mukaisen hevosen, hintaa sellaisella tosin on jo ihan kivasti.

Mitä tulee perinnöllisyyteen ja opettamiseen, niin tätähän on tutkittu ja kylmäverirotujen hermorakenne on erilainen kuin puoliveristen tai lämminveristen, mistä johtuu se, että ne on jo perusluonteeltaan rauhallisempia. Tarkemmin en muista, täytyisi kaivaa jostain se tutkimus, oiskohan hevosurheilussakin julkaistu.

Lähettäjä: Myös 
Päivämäärä:   23.1.20 07:24:35

Jos kerrot vaikka pölöselle mitä etsit niin varmasti löytää sulle tuollaisen hevosen, enkä usko että maksaa mansikoita. Jos hän vielä tekee hevoskauppaa?

Lähettäjä: Milla 
Päivämäärä:   23.1.20 23:35:26

Puokeissa kyse on aina yksilöstä, ja vielä enemmän käsittelystä ja koulutuksesta. Osaamaton amatööritäti tai teini saa varmasti mistä vain puokista hermoheikon ja säikyn.
Meillä tallissa about 50 puokkia, eikä yhtään vaikeaa, hermoheikkoa joukossa. Koska ammattitalli ja ammattimainen käsittely ja ratsastus.
Mutta sen verran sanoisin että osta ruuna, mielellään 10v tai yli, ehkä vanha kisahevonen joka on nähnyt maailmaa ja mielellään asunut jonkun osaavan tallilla.
Ja mikä tärkeintä: ala välittömästi ottaa säännöllisiä, ainakin kerran vkossa ratsastustunteja hyvältä ratsastuksenopelta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.1.20 07:29:10

Mulla mums kuvailema hevonen. Säpsyy paikallaan ja on vetopaniikki (kaksin puolin), mutta niissäkin tilanteissa ei pukita, ei ota hatkoja, ei potki, varoo ihmistä viimeiseen asti. Ei oo koskaan yrittänyt hankkiutua ratsastajasta eroon, vaikka ollut välillä kipeä ja vastustellut siksi tai jos säikähtää. Hyppää mitä vaan (maastareillakin) ja menee vaikka metallisia pitkospuita jos käsketään, puhisee mut katsoo mihin astuu. Latvialainen, ”vanhantyyppinen” niin rakenteeltaan kuin suvultaan, täykkärit 3-4 polven päässä.

Mut ei ollu mikään halpa virolainen, maksoi useamman kympin. Halvat virolaiset on niitä jotka köyrii alas 100varmasti, kun selkä ja jalat rikki ja jobbari tuonut.....

Lähettäjä: telle 
Päivämäärä:   24.1.20 08:12:10

Kiitos taas vastauksista, tuollainen vanhantyyppinen voisi siis olla minun tarkoitukseen hyvä.

Tarkoitus olisi tulevalla(kin) hevosella osallistua kerta viikkoon pienryhmätunnille joka pidetään tallillamme ja kerta viikkoon-kahteen valmennukseen, tarvittaessa toki enemmänkin eli yksin en ole alkamassa toikkaroimaan :)