Lähettäjä: Hohhoh 
Päivämäärä:   18.1.20 16:06:06

Noniin, nyt on heppa taas keksinyt uuden tempun. Olen tämän hevosen omistanut nyt muutaman kuukauden ja alusta asti ollaan maastoiltu yksin. Ennen on ihan kiltisti mennyt, hiukan jännittyneenä mutta kuitenkin. On aina sillontällöin hirnunut kavereiden perään.

Tänään ei sitten suostunut lähtemään maastoon ollenkaan, jumitti paikallaan kun talutin ja kun nousin selkään otti pari askelta ja pysähtyi. Jouduin aika kovasti antamaan pohkeita (herkkä hevonen niin ei kuitenkaan mitään potkimisia) ennen kuin otti taas pari askelta. Sitten pisti pakin päälle, peruutteli ehkä 20 metriä ja taas päästiin eteenpäin.
Sitten rupesi taas hirnumaan ja joku kaveri vastasi, mistä hepalla meni pasmat täysin sekaisin ja taas jumitettiin.
Käännyin aika pian sen jälkeen takaisin kun ei siitä tullut mitään ja kotiin päin meinasi lähes lähteä käsistä.

Miten tätä kannattaisi ruveta purkamaan? Maastakäsittelyharjoituksia ja sitten taluttaen maastoon? Kaveri mukaan vetoavuksi?

Lähettäjä: karkki 
Päivämäärä:   18.1.20 16:36:14

Minä olen saanut elinikäisen polvivamman siksi, että yksi k-päinen ruuna ei lähtenyt pihasta pois. Koko suku oli samanlaista, se ei paljon lohduttanut, koska hevoselle ei koskaan kerrottu mistä kana pissii!!!

Lähettäjä: karkki 
Päivämäärä:   18.1.20 16:42:37

Hyvät kokemattomat ja hevosia inhimillistävät ihmiset, koettakaa tajuta se tosiseikka että hevonen tarvitsee ihmisen, joka kertoo sille mikä on hyvin ja mitä ei tarvitse pelätä.
Ongelmatilanteet ratkaistaan hyvällä tai jos se ei käy niin siten että hevosen ei kannata tosta kertaa miettiä, kuka määrää!
Oman vuosikymmenien hevosmiestaitoni prusteella olen järkyttynyt näistä jatkuvista ongelmista ja hevosmiestaidon puutteista, mitä nykyään ilmenee iihan liikaa!!

Lähettäjä: Moi 
Päivämäärä:   18.1.20 16:44:25

Mullakin oli hevosella tommonen vaihe vähä aika sitten, 1/2 vuotta ollut omistuksessa. Luulen että oli jotain testailua kun maneesissakin oli vähän samanlaista meininkiä. Oon vaan säännöllisesti lähtenyt sillä maastoon ja olen siellä niin kauan kun tarvii enkä varmasti tule selästä pois vaikka olisi mikä. Nyt ei oo muutamaan kertaan tehny tota. Paitsi hirnumista harrastaa kyllä.

Lähettäjä: Moi 
Päivämäärä:   18.1.20 16:47:35

Oho unohdin kertoa että siis hevoseni harrastaa sitä että kesken matkaa aloittaa pysähtelyn ja jumittamisen, sitten taas päästään eteenpäin ja taas jumitus. Alkaa aina jos näkee jotain poikkeavaa, esim 10m päässä naapurin pihassa oli pulkka. Ja joskus aloittanut jo pihassa niinkuin tässä alotuksessa.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   18.1.20 16:52:17

No eipä kuulostanut pahalta vastustelulta, miksi ihmeessä lähdit takaisin kotiin?

Itse tuollaisten kanssa menen vaikka perse edellä jos ei muuten.

Jos keuliva hevonen niin sitten vauhdilla eli vaikka laukalla eikä takaperin ettei hypi ylös.

Lähettäjä: Terhi 
Päivämäärä:   18.1.20 16:59:34

Hyvä neuvoa, että mee vaikka laukalla, jos ei liiku, kun ei kaikki hepat mene oli mikä vaan. Omani jos päättää jäädä jumittamaan (tuijottaa jotain & jännittää) niin mikään potkiminen raippa tai mikään ei toimi. Se ei mene eteenpäin ellei tule alas selästä ja taluta. Onneksi silloin liikkuu, koska jos selästä antaa raippaa ja pohjetta kunnolla niin rupeaa peruuttamaan, hyppimään pystyyn ja vetämään paikallaan täyttä rodeota. Siinä ei sitten kukaan pysy kyydissä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.1.20 17:12:27

Jos hevonen rupeaa peruuttamaan, mennään peruuttaen, vaikka koko lenkki. Mutta kotiinpäin ei käännytä. Ei siltä hevoselta ruveta kyselemään, sopiiko maastoon lähteä. Sinne vaan mennään. Eli semmoinen kuski selkään, joka uskaltaa komentaa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   18.1.20 17:14:19

Jos ei mene eteenpäin. Laita hevonen peruuttamaan haluamaasi suuntaan. Välillä aina koita maittaako meno nenä eteenpäin.

Lähettäjä: karkki 
Päivämäärä:   18.1.20 17:14:24

Terhi, jospa hankkisit osaavan ratsasajan??

Lähettäjä: Tottelee 
Päivämäärä:   18.1.20 17:21:37

En ala hakkaamaan tai potkimaan liikkeelle. Hevonen tykkää maastoilla sekä tutuissa että uusissa paikoissa. Ei pelkää autoja, muita vempeleitä. Täys stoppi tulee, jos maastossa hirvi(ä). En pakota, käännytään ja jatketaan toista reittiä.

Lähettäjä: Moi 
Päivämäärä:   18.1.20 17:35:41

Miksköhän Terhin hevonen sitä tekee, oisko vaikka oppinut että hyvä keino saada muija alas :D Selästä alastulo on kyllä ihan vihoviimenen asia jos hevonen tekee tuollaista

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   18.1.20 17:43:25

Mulla oli noin 10 vuotta sitten vuokris mikä toisinaan oli sitä mieltä että ei lähdetä tallilta mihinkään. Eteenpäin ei liikkunut mihinkään, mutta takaperin meni. Siinä sitten pakitettiin kohti maastoja niin pitkälle, että ymmärsi että lenkille mennään ja sama mulle kumpi pää edellä. Tarpeeksi kauaksi kun oli pakitettu tallilta, tuumasi että etuperin on kivempi kulkea. Ei sitä tarvinnut pakittaa yleensä kuin kymmenisen metriä, enkat oli noin 50 m.

Lähettäjä: ., 
Päivämäärä:   18.1.20 18:12:29

Ongelmat lisääntyy, kun luovutetaan

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.1.20 23:04:55

Voi hyvää päivää. Nyt kannattaa varmaan mennä hiukan taaksepäin asiassa ja ymmärtää että miksi ja mikä on se käytöksen syy ja sehän on selvää että se on taas sitä luontaista laumakäyttäytymistä, sun hevonen on nyt kotiutunut vähän ja ottanut lauman omakseen, joten se käytös on vain ja ainoastaan ns läheisriippuvuutta. Ja se miten se ratkotaan, siihen kai on monta tapaa, mutta se on hevoselle todella stressaava tilanne lähteä yksin kun ei vielä luota suhun. Sun täytyy pikkuhiljaa totuttaa se uudestaan lähtemään pihasta. Pilko homma pieniin osiin. Ekana päivänä lähet kymmenen metrin päähän, seuraavana vähän kauemmas. Tuu aina takasin pihaan ja se on kiitos hevoselle. Pikkuhiljaa kasvatat reviiriä. Tutustu esim minna Talbergin siedätys menetelmiin. Jos hevosen koittaa pakottaa, se ei tuu luottamaan suhun vähään aikaan. Voitä siis ensiksi sen luottamus.

Lähettäjä: oo 
Päivämäärä:   18.1.20 23:10:09

"Voi hyvää päivää. Nyt kannattaa varmaan mennä hiukan taaksepäin asiassa ja ymmärtää että miksi ja mikä on se käytöksen syy ja sehän on selvää että se on taas sitä luontaista laumakäyttäytymistä, sun hevonen on nyt kotiutunut vähän ja ottanut lauman omakseen, joten se käytös on vain ja ainoastaan ns läheisriippuvuutta. Ja se miten se ratkotaan, siihen kai on monta tapaa, mutta se on hevoselle todella stressaava tilanne lähteä yksin kun ei vielä luota suhun. Sun täytyy pikkuhiljaa totuttaa se uudestaan lähtemään pihasta. Pilko homma pieniin osiin. Ekana päivänä lähet kymmenen metrin päähän, seuraavana vähän kauemmas. Tuu aina takasin pihaan ja se on kiitos hevoselle. Pikkuhiljaa kasvatat reviiriä. Tutustu esim minna Talbergin siedätys menetelmiin. Jos hevosen koittaa pakottaa, se ei tuu luottamaan suhun vähään aikaan. Voitä siis ensiksi sen luottamus."

TÄMÄ! Tee sen kanssa maastakäsin harjoitteita, hanki luottamus.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   18.1.20 23:39:48

Annoit hevosen sitten päättää ja näytit sille ettei ihmisrllä väliä, ei oo pakko jos ei taho. Miksi ihmeessä? Mitäpä lottoat miten jatkossa onnistuu yhteiselo? Se hevonen on ennenkin maastoillut! Se menee sinne maastoon, vaikka sitten peruuttamalla tai volttaamalla. Ainoa missä tapauksessa antaisin periksi olisi susi tai karhu reitillä, sen voi väistää, muuten mennään.

Olisin tuosta 10 metriä kerrallaan myös eri mieltä. Sevonhan se hevonen menee kun yhtäkkiä itsestään selvistä asioista tehdäänkin hirveä haloo. Se luottamus lähtee siitä että sinä kerrot hevoselle mitä seuraavaksi tehdään. Ei mistään selvien asiouden uudestaan opettamisessa.

Rentoudu äläkä pelkää sinne maastoon menoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.1.20 00:06:25

Ei siitä tarvitsekaan mitää haloota tehdä eikä leikkiä hippiä. Se on enemmänkin hevosen rentouden kautta kouluttamista. Hevonen kun ei opi olematta rento. Toki nöyremmät yksilöt saa pakotettua jos jonkinmoisen muottiin mutta se ei ole pitkäjänteistä, yleensä toimii vain hetken kunnes tulee seuraava ongelma. Mutta, kukin tyylillään.

Lähettäjä: Nina 
Päivämäärä:   19.1.20 00:36:55

Olen sitä mieltä, että hevonen jäisi mieluummin lauman luokse, koska tuntee turvattomuutta kahdestaan ratsastajan kanssa. Se kysyy: "Kuka tekee päätökset, jos tulee vaaratilanne?" ja ehdottaa: "minä päätän, palataan laumaan". Ratsastajan pitää olla rauhallinen ja jämäkkä ja kertoa selvästi, että "minä päätän, mennään vaan".

Useamman hevosen kanssa olen toiminut niin, että tulin alas selästä ja talutin. Myöhemmin palasin selkään, eikä ongelma enää toistunut. Hevonen ei halunnut minua alas, vaan jonkun johtamaan tilannetta, ja maasta käsin se onnistui paremmin.

Lähettäjä: Qwe 
Päivämäärä:   19.1.20 00:45:55

Noh aina jokaisen hevosen sain lähtemään maastoon vaikka ojan kautta tai pakilla enkä koskaan tullut selästä alas. Keulivien kanssa välillä vaikka rodeota ja laukalla eteenpäin rykien että oppivat kerralla, ei pelottanut. Sitten tuli vastaan herkkä, ei erityisen pelokas, jännittynyt kyllä ja hitsin päättäväinen yksilö joka ei antanutkaan periksi ja jos halusi kotia päin kääntyä sen teki ja keuli/loikkas vuorotellen ettei siihen saanu mitään otetta. Jos olis auto/ihminen/rotko tullut siinä tilanteessa vastaan niin olis menny yli/hypänny vaikka rotkoon. Ihan pimee niissä tilanteissa. Muuten kentällä/maneesissa todella kiva ratsastaa ja maastossa yleensä myös, yksin ja yhdessä. Tän kanssa, poiketen tavoistani, kun havaitsin maastossa että kohta alkaa nousta savua korvista, tulin alas selästä. Opetin sen pysymään maasta käsin paikoillaan, välillä minuutteja seistiin vaan kunnes rentoutu täysin. Se ei siis hermostuessaan enää suostunut seisomaan paikoillaan ja selästä käsin ei antanu periksi niinkuin muut siihen mennessä tuntemani hevoset, niissäkin voimakastahtoisia ja vaikealuontoisiakin. Ajan kanssa oppi, että pakko se on rentoutua, muuten ei jatketa matkaa. Kaikki on yksilöitä, täytyy vaan keksiä jokaiselle se oikea tapa, ei pakottaa. Tai jos on pakko pakottaa johonkin niin pakottaa rentoutumaan.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   19.1.20 01:05:43

Qwe; mites maastoilut sitten jatkossa? Oppiko rennoksi vai pitikö tulla useinkin selästä alas?

Lähettäjä: Evil 
Päivämäärä:   19.1.20 07:36:29

minun edellinen hevonen oli arkajalkainen kyylä, joka sattoi huonona päivänä pistää jumitustilanteessa vaarallisesti ranttaliksi. Koska irtijuokseva hevonen eiparanna mitän asioita, tulin tarvittaessa alas ja talutin ns, pelottavan kohdan ja sitten takasin kyytiin ja matka jatkui. Jos toisen kerran samaan kohtaan tökkäsi, talutin edestakaisin samaa kohtaa vaikka 20 kertaa ja sitten ratsastin sen vielä viisi kertaa päälle ja matka jatkui. Tämä pysyi aina hanskassa maasta ja seurasi siinä, joten meille se oli turvallisin tapa ratkoa asia. Koskaan ei jäänyt lenkki menemättä minun päättämääni reittiä...

Aloittajana ottaisin tähön väliin lyhyempiä maastoja, mutta päivittäin, hevonen irti pihasta ja laumasta, koska sinä niin päätät.Voit varautua siihen, että kun sai kerran periksi, seuraava kerta vaatii aika paljon napakampaa käskemistä.

Lähettäjä: Superhessu 
Päivämäärä:   19.1.20 08:30:46

Minusta ei missään nimessä alas selästä eikä varsinkaan anneta periksi ja lähdetä kotiinpäin. Molemmissa palkitaan hevonen percilystä. Lisäksi hyörivän hevosen lähellä turvallisin paikka on selässä, olettaen että kuski osaa ratsastaa.

Joko mennään peruuttaen niin kauan että eteenpäinmeno maistuu tai sitten hevonen donitsille ja pyöritään rinkeliä turpa kyljessä kiinni kunnes taas meno maistuu. Molemmissa tapauksissa pääasia on että hevonen liikkuu, ei seiso paikallaan. Oman kanssa auttoi jälkimmäinen, muutama rinkeli paikallaan ja ehdotus eteenpäin menemisestä. Muutaman kerran jälkeen totesi että kivampi liikkua kuin pyöriä turpa kyljessä kiinni.

Turha lähteä hihhuloimaan ja ”pilkkomaan” johonkin naurettaviin kymmenen metrin pätkiin jos se hevonen on jo maastoillut sun kanssa. Vie sua nyt kuin litran mittaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.1.20 08:56:47

Superhessu, eli sun mielestä ei kannata lähteä poistamaan itse ongelman syytä?
Otetaan esimerkiksi tilanne, että hevonen vaikkapa luimii aina loimittaessa, sä voit jatkaa vaikka hamaan tappiin asti sitä loimittamista niin, että hevonen aina luimii, sillä on aina stressi päällä juuri sillä hetkellä, mutta sä päättäväisesti loimitat koska hevonen ei sulle saa ryttyillä vaan sä olet johtaja. TAI toinen vaihtoehto että sä siedätät ja opetat sen siihen loimitukseen uudestaan ja kaikilla on mukavaa.
Tämä loimi oli vain esimerkki, se voi olla mitä tahansa muuta.

Lähettäjä: Huom 
Päivämäärä:   19.1.20 09:14:55

Metodeita on useita, mutta toimivin on se, jonka pystyt viemään loppuun. Valitse siis se tapa, joka sopii sun (tän hetkiseen) tasoon, osaamiseen ja luonteen lujuuteen. Vaikka vähän kerrallaan,mutta loppuun asti vietynä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.1.20 09:18:15

Huom; näin on, ja jos se hevonen tuossa vaiheessa antaa helpostikin periksi niin sehän on vain hyvä, silloinhan ei suurta ongelmaa ole. Mutta jos se hevonen ei kertakaikkiaan tahdo liikkua eteenpäin eikä taaksepäin eikä mihinkään suuntaan ja stressaa niin silloin kannattaa miettiä syyn alkuperään ja ratkoa se ongelma ensin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.1.20 09:22:58

Joskus on viisasta tulla alas ja taluttaa ja heti takas selkään. Superhessulla ei selvästi kokemusta nopeista kisahevosista jotka voivat keulia ympäri, steppailla ojaan tms. Silloin ihmisen turvallisuus mebee edelle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.1.20 09:23:47

Aloittaja: menkää kaverihevosen kanssa nyt alkuun sinne maastoon ja taluttaen.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   19.1.20 09:56:29

Näissä ongelmissa vaikeinta on erottaa onko kyse ahdistuksesta ja pelosta vai tottelemattomuudesta ja testailusta, mutta oman kokemuksen mukaan määrätietoinen vaatiminen auttaa molempiin tapauksiin, luoden hevoselle sellaisen olon ettei sen itse tarvitse olla vastuussa tästä pelottavasta tilanteesta tai että ratsastajaan, joka on vastuussa, voi luottaa.

Meillä oli vanhempi ja todella terävä vanhempi tamma, jota liikutteli sen eläkevuosina useampi ratsastaja enimmäkseen maastoillen. Hevonen oli äärimmäisen rauhallinen, itsenäinen ja tottunut kulkija, mutta kokeili JOKAISTA ratsastajaa tallinpihasta lähtiessä ja parissa tietyssä kohtaa maastoreittejä. Muisti hyvin, kuka oli antanut kääntyä takaisin eikä sen jälkeen toiminut enää ollenkaan, liikkunut mihinkään tai lähtenyt edes tarhasta mukaan. Jos ratsastaja selvisi kokeilusta, ei kysynyt koskaan uudestaan. Raippa piti olla mukana, mutta sitä ei saanut käyttää lyömiseen vaan tasaiseen "ärsyttävään" naputukseen ja paineen hitaaseen lisäämiseen. Vaikka hevonen vain seisoi niin tätä jatkamalla lähti lopulta liikkeelle ja tietysti kaikki paine poistui sitten heti. Tuttujen määrätietoisten ratsastajien kanssa rakasti lähteä ulkoilemaan, tuli laukalla portille vastaan ja tervehti. Omasta mielestä tämä hevonen testasi nimenomaan ratsastajan rauhallista määrätietoisuutta ja jos se puuttui, koki ettei ollut turvallista vielä lähteä tämän kanssa maastoilemaan :D

Toisessa tapauksessa itsellä oli äärimmäisen läheisriippuvainen tamma, joka hirnui ja kinusi aina muiden perään ja koki yksinäänolon erityisen jännittäväksi. Maastoon yksin lähtiessä saattoi jumittaa, mutta koska kyseessä oli äärimmäisen herkkä eläin jota provosoimalla olisin varmasti tullut alas, päätimme vain seistä. Nenä piti pitää menosuuntaan eli muutaman äkkikäännöksen jouduin estämään alussa, mutta muuten sai vain seistä ja pohtia tilannetta rauhassa. Loppujen lopuksi lähti sitten pohkeetta liikkeelle, koska vielä kamalampaa oli pysyä loppupäivä ilman kavereita tienmutkassa. Oikeasti pohti korkeintaan 5 minuuttia eikä voimakeinoja tarvittu. Nykyään on edelleen omituisissa tilanteissa täysin järjetön ilman kaveria, mutta aivan maastovarma ja innokas yksinään maastoilija.

Lähettäjä: Superhessu 
Päivämäärä:   19.1.20 10:25:57

.: on kokemusta. Ja on keulittu ympäri ja steppailtu puoliksi ojaan. Ei muuta tilannetta. Jos hevonen haluaa mönkiä ojan pohjalla siitä vaan (yleensä kun takapää sinne putoaa niin lopettavat peruuttamisen), ja keuliminen ei pääty siihen että ratsastaja jää maahan ”työskentelemään”. Takaisin selkään ja homma jatkuu kuin ei mitään. Pahimmat hevoset nähty juuri siten että ratsastaja hyppää heti alas ”rauhoittelemaan”, alkavat sekoilla vielä herkemmin kun paine poistuu selästä heti.

Ei hevonen tietenkään lauman luota halua lähteä maastoon mutta se nyt vaan kuuluu sen duuniin. Aloittajalla viesti oli se että hevonen ON mennyt maastossa ja nyt vasta alkaa testaamaan. Nuorella hevosella ekat maastot voi olla niitä sadan metrin kierroksia lähipellolla mutta ei kokeneella ratsulla enää mitään naruja pyöritellä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.1.20 10:50:43

Aloittajan tilanteessa ongelman ydin on juuri se, että aiemmin ovat maastoilleet onnistuneesti, ja kerran hevonen päätti testata onko pakko. Aloittaja antoi kääntyä kotiin, hevonen sai periksi. Ensi kerralla ei taatusti mene mihinkään, kun tietää, ettei aloittajan kanssa ole pakko, jos ei halua.

Lähettäjä: Huom 
Päivämäärä:   19.1.20 12:36:48

Hevonen ollut vain pari kk aloittajalla. Edetty liian nopeasti, aloittajan taitoihin/tilanteeseen nähden. Kyllä saa korjattua, jos jatkaa nyt tasolla, jossa voi itse (ihminen) suoriutua. Pikku hiljaa, mutta onnistuen varmasti aina tästä eteenpäin.

Lähettäjä: maija 
Päivämäärä:   19.1.20 12:42:16

Superhessu puhuu asiaa. Meikäläisellä ojaan peruuttelun seurauksena kehittynyt nivelrikko polvessa.
Hevonen oli kaikessa muussakin työntekoon liittyvässä asiassa k-päinen.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   19.1.20 13:18:24

Kyllä näissä tilanteissa on ajateltava, että maastossa liikkuu ratsukko ja molempien on luotettava toisiinsa. Jos ratsastaja on epävarma, tuo siedätys toimii myös siinä mielessä, että ratsastajan itsevarmuus kasvaa pala palalta. Jos taas ratsastaja on varma ja kokenut, voi yrittää noita "perä edellä vaikka maailman tappiin" - menetelmiä.

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   19.1.20 13:21:04

Tässä kohtaa voisin suositella luettavaksi Mark Rashidin kirjoja - vaikkapa 'Horses Never Lie'.

Esim. tällaisen tilanteen hän ratkaisee täysin väkivallattomasti ja pakottomasti niin, että hän ratsastaa maastoon niin pitkälle kuin hevonen menee suosiolla. Kun hevonen haluaa kääntyä takaisin, hän antaa sen tehdä niin (eli hevonen saa päättää).

Tallin edessä hän nousee satulasta - ja sen sijaan että veisi hevosen talliin, hän taluttaa hevosen maastoon puolet pitemmälle, kuin mihin hevonen suostui selästä käsin menemään. Sitten hän nousee selkään ja ratsastaa rauhallisesti takaisin tallille.
Näin hän näyttää hevoselle, että se saa toki valita - mutta sen valinnat eivät tuota parasta tulosta...

Tätä voi vielä tehostaa ajoittamalla se niin, että kun palataan hevosen ehdoilla tallille, tallin muille hevosille aletaan jakaa ruokaa...

(Samaa periaatetta hän soveltaa hyvin monessa muussa tilanteessa, eikä hän koskaan joudu turvautumaan väkivaltaan.)

:))

Lähettäjä: Evil 
Päivämäärä:   19.1.20 13:55:34

Meillä on syvät avo-ojat enkä minä aio tehdä chrissefagerströmejä ja mahdollisesti jopa hukkua ojaan. Enkä minä mitään tee jaloistaan risalla hevosella, tässä kohtaa vanhuus ja viisaus voittaa ylpeyden ja mielummin teen turvallisia kuin mahdollisesti hengenvaarallisia ratkaisuita. Ei se maastoilu sen arvoista ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.1.20 14:32:03

Juuri näin. Kerran menty ympäri pelotonta sankaria leikkien ja onneksi vielä hengissä. Jotkut hevoset on rajuja, joten joskus viisianta tulla alas ja taluttaa.

Lähettäjä: Moi 
Päivämäärä:   19.1.20 17:02:51

Joo eri asia on tietenkin jos hevonen alkaa oikeasti todella vaaralliseksi, silloin tulisin alas selästä. Jotkut voi heittäytyä ihan pimeiksi. Mutta pääasiassa linja on se että en tule alas selästä.

Lähettäjä: Haram 
Päivämäärä:   19.1.20 17:14:32

Hevonen ei välttämättä luota ratsastajaansa. Meidänkin tallilla erottuvat selkeästi ne, joilla on hyvä suhde hevoseensa ja joiden hevoset luottavat omistajaansa niin, että maastoilu on helppoa. Sitten on niitä, jotka ovat maastossa hankalia, mutta nepä eivät muutenkaan juuri omistajaansa luota eivätkä tätä kunnioita. Eli suhde hevoseen kuntoon, niin se uskaltaa mennä kanssasi minne vain.

Lähettäjä: Hohhoh 
Päivämäärä:   19.1.20 17:26:07

Onpas tullut aika kaksijakoisia vastauksia :D
Tiedän, oli virhe kääntyä takaisin mutta tein sen sentään siinä vaiheessa kun hevonen käveli suht hyvin eteen eikä itse yrittänyt kääntyä.
En ole itse kaikista varmin ratsastaja, selässä pysyn kyllä jos rodeota tulee mutta rentoutuminen on se ongelma. Joten päättelin, että hevonen ei luota minuun ja siitä nousee kaikki ongelmat mitä on nyt kuukauden sisään ollut (jumittaminen talutuksessa ja nyt tämä maastoiluongelma).

Päätin hoitaa suhteen hevoseen kuntoon ennen uutta yritystä kaverihevosen kanssa. Tänään oli ihan hyvänmielen rapsuttelu/harjailupäivä ja treenattiin päähän koskemista, hevonen kun on aika herkkä päästään.

Lähettäjä: Jeponen 
Päivämäärä:   19.1.20 18:13:11

Minulla oli poni, joka oli kuuluisa edellisessä elämässään ettei suostunut lähtemään pihasta. Ilmeisesti ei ollut aiemmassa elämässään tottunut maastoiluun ja sille oli ratsastajat antaneet periksi.

Tästä kehkeytyi mitä parhain maastomopo. Periksi ei kannata antaa ja aina kannattaa pitää huoli ettei anna hevoselle periksi.

Lähettäjä: Pata 
Päivämäärä:   19.1.20 18:54:01

Pikahoito, joka johtaa lopulta isompiin ongelmiin: pakottaminen, raipattaminen, potkiminen, peruuttelu (tähän liittyy yleensä suusta repiminen)

Pitkäaikaishoito, jonka lopputuloksena voi olla jopa maastoon haluava hevonen: kiinnitä huomiota hevosen käytökseen ihan kaikessa käsittelyssä. Pyri siihen, että hevonen seuraa sinua rennosti taluttaessa tarhaan, talliin, traileriin. Lauma vetää vielä puoleensa, jos mahdollista kaverihevonen mukaan. Maastolenkit pieniksi palasiksi. Palatessa erityisesti huomio rentouteen. Rento hevonen maasta käsin on tuhannesti parempi, kuin viulunkieli selästä käsin.

Rauhassa ja ajan kanssa. Pikavoittoja ei näissä touhuissa oikein ole. Tsemppiä :)

Lähettäjä: Qwe 
Päivämäärä:   19.1.20 21:21:40

Ennea: "maastokoulutus" kesti n. 2kk ja sen jälkeen ei tarvinnu jalkautua enää. Oppi seisomaan ja rauhottumaan selästäkäsinkin. Meni minne vain osasin pyytää, ojanylitykset jne. Hyväksyi vihdoin että johtaja on selässä ja sillä on homma hallussa. Laumassa oli johtajan asemassa, muut hepat väisti kyseenalaistamatta. Ei voinu tätä kääntää itsensä ympäri jne. Tai voi mutta hengenvaarallista eikä antanu periksi näillä metodeilla. Olis mieluummin taittanut varmaa vaikka niskansa. Ei se jalkautuminen ole perisynti, siinä pitää olla kyllä välillä nopee ja agiili ja lukea tilannetta. Mieluiten pitkä naru kuolaimessa/suitsissa kiinni, minulla oli aina tämän kanssa extra naru kaulalla mukana maastossa.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   19.1.20 21:42:30

Pata, se mistä aiemmin kirjoitin vaan juurtui niille sijoilleen. Ei mitään lauman luokse hinkua tms. Maastoili päivittäin. Kerran kuussa kokeili tarviiko lähteä.
Oma jos stoppaa, tiedän että siellä on nyt joku tosi vaaran paikka edessä. Yleensä löytynyt peuramiehiä väijyjsissä lähettyviltä kun lyönyt lossit kiinni. Taluttamalla kierretty yleensä. Kerran oli ratsastusreitille (kunnan merkkaama reitti) kaadettu peura, eikä päästy kiertämään, niin käveltiin yli. Hevosella pääsee. ;)

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   20.1.20 08:49:46

Muutamaan vastaavaan junttiin törmännyt ja joko peruuttaen pihasta tai pyörittäen, jos on taipumusta keulimiseen. Kun pyörii paikallaan 20 kierrosta turpa kiinni ratsastajan varpaissa, niin alkaa yleensä kiinnostaa eteenpäinmeno. Jos ei kerran jälkeen niin parin, kolmen toiston jälkeen. Yhden suokin kanssa peruutettiin kerran maastossa toista kilometriä, koska ei kiinnostanut mennä eteenpäin edes taluttamalla. Nykyinen hevonen stoppaa maastossa vasta kun on oikeasti joku ongelma (esim. kohiseva ja vaahtoava koski sillan alla) ja homma jatkuu kun on hetki seisty paikallaan ja mietitty asiaa. Mutta vaihtoehto ei ikinä ole olla jatkamatta lenkkiä.

Lähettäjä: neiti 
Päivämäärä:   20.1.20 09:30:21

Tuossa tilanteessa ottaisin ihan vain sen kaverin mukaan jos se on mahdollista.
Uusi hevonen, uudet paikat. Tähän asti maastoilu ollut jännittynyttä eli ei mitenkään mukava kokemus hevoselle.
Kaverin kanssa voisi ottaa rennommin ja maastot tutuksi jonka jälkeen ei ehkä pelota yksin niin paljoa.

Lähettäjä: iV 
Päivämäärä:   20.1.20 09:32:20

Huh. Ikävää, että edelleen on vallalla ajatus, että hevonen testaa tai kusettaa tai on kusipäinen.

On tilanteita, jolloin hevoselle voi sanoa riuskemmin että alahan mennä. Mutta kuten joku jo aiemmin sanoi, pitkäaikaishoito on parempi ratkaisu.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   20.1.20 10:05:43

Valitettavasti vain näin on. Osalla ei ole johtajaa ja osa perinyt kpäisyyden.

Lähettäjä: jeppis 
Päivämäärä:   20.1.20 19:47:59

"Voi hyvää päivää. Nyt kannattaa varmaan mennä hiukan taaksepäin asiassa ja ymmärtää että miksi ja mikä on se käytöksen syy ja sehän on selvää että se on taas sitä luontaista laumakäyttäytymistä, sun hevonen on nyt kotiutunut vähän ja ottanut lauman omakseen, joten se käytös on vain ja ainoastaan ns läheisriippuvuutta. Ja se miten se ratkotaan, siihen kai on monta tapaa, mutta se on hevoselle todella stressaava tilanne lähteä yksin kun ei vielä luota suhun. Sun täytyy pikkuhiljaa totuttaa se uudestaan lähtemään pihasta. Pilko homma pieniin osiin. Ekana päivänä lähet kymmenen metrin päähän, seuraavana vähän kauemmas. Tuu aina takasin pihaan ja se on kiitos hevoselle. Pikkuhiljaa kasvatat reviiriä. Tutustu esim minna Talbergin siedätys menetelmiin. Jos hevosen koittaa pakottaa, se ei tuu luottamaan suhun vähään aikaan. Voitä siis ensiksi sen luottamus."

TÄMÄ-> Luottamus! Ja sitä ei vielä parissa kuukaudessa saa eli se on nyt selvästi se asia mitä on työstettävä ja ihan odotetusti niin. :) Hevonen todellakin yrittää kertoa ja viestiä siitä, että maastoilu on epämiellyttävää. Siispä siitä pitää rakentaa miellyttävää. Aina siis hoidetaan syy, ei seuraus. On todella järkyttävää miten moni neuvoo täällä pakottavia keinoja, jotka sammuttavat hevoselta kaiken halun ja kyvyn viestiä ihmiselle esim. epämukavuudesta tai pelosta, jotka ovat sellaisia asioita, joiden helpottaminen on meidän ihmisen vastuulla.

Kun hevoseni alkoi jumitella liikutettaessa, en todellakaan potkinut ja pakottanut sitä. Yritin löytää syyn käytökselle ja löytyihän se kun aikansa tutkittiin. Selässä oli kinkkinen lihasjumi, joka saatiin hierojan toimesta avattua ja hevonen taas nauttimaan liikkumisesta. Kysymys: Mitä hevoseni olisi oppinut ja miten se olisi kokenut tässä tilanteessa pakottamisen, potkimisen, raipan jne? Ja vastaavasti miten aloittajan hevonen kokisi vastaavan toiminnan ihmiseltä tilanteessa ja paikassa, joka on sille vielä uusi, jännittävä ja vieras?

Miksi meidän ihmisen on niin vaikea yrittää asettua elävän olennon asemaan ja miettiä hetki tilannetta sen näkökulmasta omamme sijaan? Ja mitä se kertoo ihmisen ja eläimen väleistä, jos ihmisen lähtöoletus on se, että hevonen todennäköisesti on "veemäinen ja temppuilee kiusakseen"? Varsinkin kun tiede on todistanut, ettei hevosen aivokapasiteetti riitä niin monimutkaiseen ajatteluun. Empatia. Sitä hevospiirit kaipaavat niin hevosia kuin muita ihmisiä kohtaan.

Minulle on suuri luottamuksenosoitus hevoselta, että se uskaltaa ilmaista väsymyksen, pahan olon ja kivun sen sijaan, että se tekisi robottimaisesti mitä minä haluan. Se tekee harrastamisesta turvallisempaa molemmille. Hevosen ei tarvitse huutaa tullakseen kuulluksi.

Lähettäjä: Mimmi 
Päivämäärä:   20.1.20 19:52:01

Mistä näitä jeppiksiä oikein sikiää?

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   20.1.20 20:01:49

Mun mielestä alas tuleminen ei ole kaikkein pahin synti. Keskeyttäminen on. Matka jatkuu vaikka taluttaen. Tai sitten Pekan esittämällä mielenkiintoisella metodilla, että hevonen talutetaan uudelle lenkille. Viesti hevoselle pitäisi olla se, että työnteko jatkuu muodossa tai toisessa.

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   20.1.20 20:16:55

"Tai sitten Pekan esittämällä mielenkiintoisella metodilla, että hevonen talutetaan uudelle lenkille."

Se perustuu itse asiassa siihen, että hevonen luonnostaan seuraa sitä, joka tekee hevosen mielestä fiksumpia ratkaisuja. (Miksei se voisi olla ratsastaja? ;)
Eli: annetaan hevosen päättää halutessaan, mutta osoitetaan, että se on työläämpi tapa ja johtaa suurempaan tekemiseen.

Jos hevonen maneesissa/kentällä pyrkii oikomaan kulmissa, jatketaan sen liikettä pokkana voltiksi, jolloin se huomaa hyvin pian, että oikominen tuottaa lisää työtä...

(Kaikki jutut "johtajuudesta" voi heittää romukoppaan, koska hevonen laumaeläimenä tietää tasan tarkkaan, kuka on oikeasti johtaja. Ja toisaalta mitä iloa on "johtajuudesta", mikä on saavutettu alistamalla...)

:))

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.1.20 20:32:33

No mistä näitä "mimmejä" sitten oikeen sikiää. Ei hevosen omistaminen ja ratsastus ole mikään kansalaisoikeus.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   20.1.20 21:03:09

Minä mietin tuota pieniin palasiin pilkkomista. Entäpä jos kyseessä onkin toimiva hevonen jolle on ennen selkeästi kerrottu mitä tehdään. Nyt kun selkään istuukin arempi tyyppi joka hevosen ensimmäisestä "apua M I K Ä T O I on!!!" puhinasta tulekin alas ja jatkossa etenee metrin päivässä. Väitän että jatkossa tuloo isoja ongelmia.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   20.1.20 22:41:52

Itselläni oli äärettömän itsepäinen hevonen, joka välillä kieltäytyi lähtemästä maastoon. Tämä ei pelännyt, mutta testasi (veikkaan että oli edellisessä elämässä saanut aina tahtonsa läpi kun heittäytyi hankalaksi). Tämä hevonen todellakin laittoi ranttaliksi jos yritti pakottaa, eikä sillä ollut mitään itsesuojelua enää silloin. Sitä ei todellakaan peruuteltu mihinkään (keino ns. normaalilla hevosella on muuten todella toimiva). Tallille kääntyminen hevosen päätöksestä on todelkakin luovutusvoitto, älä ikinä tee omapäisen hevosen kanssa. No, mikä siis avuksi? Paikallaan seisominen. Kun hevonen juurtuu niin anna juurtua. Lämpimästi päälle, reppuun eväät ja hyvä kirja. Tai puhelin, millä nyt kulutatkaan aikaa. Seisotte siinä niin kauan että eteenpäin meno alkaa maistua. Lähes aina reilu puoli tuntia riittää, itsepäisen kanssa voi mennä tuntikin. Ei hevonen montaa kertaa kokeile onko pakko, nälkä, kylmä ja tylsyys kyllä riittävät motivoimaan. Ja tapa on ihanan hevosystävällinen, ei pakoteta, räimitä, eikä ahdisteta. Hevosta ei sitten päästetä syömään puskia tai touhuamaan omiaan, kun seistään niin seistään, liikkumatta. Vartin välein voi kysyä joko ravi maistuisi, jos ei niin seistään vartti lisää.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   21.1.20 10:02:19

En lukenut muita kommentteja mutta mä ottaisin vaan kaverihevosen nyt mukaan sinne maastoon niin lenkeistä tulee miellyttävämpiä. Ja sitten vaan normaalia työskentelyä kentällä ja vaikka loppukävelyt maastossa siihen päälle. Juoksutusta, ohjasajoa, ratsastusta, puomeja... Teet nyt vaan monipuolisesti sen kanssa kaikkea, että se tottuu työskentelemään sun kanssa ja alkaa luottaa. Jonain päivänä vaikka taluttaen pieni kävelylenkki maastossa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.1.20 11:53:59

Riittääkö hevosen ymmärrys syy-seuraussuhteeseen tuossa Pekan esimerkin määrin? Eli ymmärtääkö, että jos olisin mennyt ekalle lenkille mukisematta, saisin ruuan samaan aikaan muiden kanssa? Vai meneekö tämä nyt astetta liian inhimillistämisen puoleen?

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   21.1.20 12:18:36

"Riittääkö hevosen ymmärrys syy-seuraussuhteeseen tuossa Pekan esimerkin määrin? Eli ymmärtääkö, että jos olisin mennyt ekalle lenkille mukisematta, saisin ruuan samaan aikaan muiden kanssa? Vai meneekö tämä nyt astetta liian inhimillistämisen puoleen?"

Mark Rashid on vuosikymmeniä kehittänyt ja käyttänyt tällaisia menetelmiä, joten ne on testattu käytännössä vähintäänkin satoja kertoja.

(Kuten tuolla alkupuolella kirjoitin, kannattaa todella tutustua Rashidin tapaan toimia hevosten kanssa.)

:))

Lähettäjä: Just 
Päivämäärä:   22.1.20 00:54:55

Hevonen ei varmasti tajua yhteyttä tuossa pekan esimerkissä. Mutta uskoo ken tahtoo.
Aloittaja, mun mielestä sun kannattaisi mennä kaverin kanssa maastoon niin kauan ettet ole itse epävarma. Jos et saa kaveria mukaan nii käy alkuun taluttaen maastossa. Tärkeintä että sä itse olet rentona, jolloin hevonen voi luottaa suhun ja siihen ettei maastossa ole pelottavaa.

Lähettäjä: Mai 
Päivämäärä:   22.1.20 09:03:03

Just on todella väärä neuvo kehottaa ketään taluttamaan hevosta maastossa!!!
Hyvä esimerkki on taannoin Espoossa tapahtuneet kuolemiin johtaneet hevosonnettomuudet.
Maasta käsin olet avuton hallitsemaan tilanteita.

Lähettäjä: kreepy 
Päivämäärä:   22.1.20 09:12:36

Mai: Kaikkia hevosia ei hallita paremmin selästä, vaan maasta. Minun entinen hevoseni oli sellainen, että olisinhan minä _voinut_yrittää_pysyä_selässä, mutta hallinnasta tilanteessa ei olisi ollut kyse, vaan siitä, että olisin apinan lailla välttänyt tippumista ja hevonen olisi mennyt ihan sinne minne olisi halunnut. Maasta käsin seurasi AINA.

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   22.1.20 10:19:24

"Hevonen ei varmasti tajua yhteyttä tuossa pekan esimerkissä."

Kukahan... Oli miten oli, pääasia, että se todellakin toimii...

:))

Lähettäjä: Ööö 
Päivämäärä:   22.1.20 13:30:10

Aloittaja tehnyt väärin kun antanut hevosen päästä kotiin. Siinä hevonen saanut palkinnon, niinkun jo yllä sanottu moneen otteeseen.

Aloittaja, jos et itse uskalla tapella ja vie hevosta maastoon, mikset laita kokeneempaa kuskia menemään parit maastokerrat?

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   22.1.20 17:46:34

Mai mitkä onnettomuudet?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.1.20 18:17:32

Öööö: tapella? Voi jeesus.....

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   22.1.20 21:10:52

Kaveri mukaan edelle kulkemaan.
Olen kaikenlaisia sekopäitä ratsastanut ja tämän hetkinen hevoseni on maastoillut aikaisemmilla omistajilla. Halutessaan tämä yksilö menee kuitenkin täysin sekaisin ja hyppää vaikka ojaan, jos ei halua mennä. Jumittaa ja Keulii. Kääntyy ympäri jne. Yksin jos yrittää, jää ratsastaja kakkoseksi. Kaverin kanssa menee kuitenkin hyvin. Lyhyt lenkki kerrallaan oppi menemään myös yksin. Jos laitan vieraan ratsastajan selkään, ei takuulla lähde tallin pihasta minnekään.
Hyvät kokemukset johtuu parempaan, riitely ei minnekään...

Lähettäjä: että 
Päivämäärä:   22.1.20 21:14:34

Kun ne hevoset on yksilötä.

Pelokas herkkis tarvitsee jonkun jota seurata (joko toisen hevosen, koiran tai ihmisen) kulkeakseen eteenpäin silloinkin kun luottamus ratsastajaan ei ole vakiintunut ja muutenkin tuntuu vähän uhkaavalta. Silloin voi jalkautuminen aluksi uusissa tilanteissa olla ihan viisasta.

Röheä maailmanomistaja on stoppaillen vain kyselemässä kuka määrää. Sellainen peruutellaan vaikka koko lenkki (kumminkin aina välillä kysyen josko olisi kivempi mennä nenä edellä)

Ja näiden ääripäiden välissä sitten on kaikenlaiset mahdolliset variantit.

Aloittaja kertoo että hevonen on ollut pari kuukautta.
Siinä ajassa olisi pitänyt jo ehtiä analysoida minkälainen persoona on kyseessä ja valita toimet sen mukaa.

Ja kertoo lisäksi että aluksi meni ihan mukavasti mutta on alkanut ajan mittaan temppuilla enemmän.
Minä ainakin luen sen niin että hevonen on alkanut uusissa käsissä oivaltaa että se voikin päättää itse mikä on mukavinta kun ratsastaja ei kykenekään pitämään hallintaa. Eli vähän dominoivampi persoona jota välillä pitää käskeä kunnollisemminkin. Ihan vain arvauksena.

Osaavampaa apua sinä aloittaja kumminkin taidat tarvita.