|
Lähettäjä: S
Päivämäärä: 18.11.19 18:46:23
Käyttökunnon ja todella hyvän pohjan väliin mahtuu aika paljon. Tietenkin pohja on tärkeä, mutta kun aletaan oikeasti puhumaan hyvästä pohjasta se ei ensinnäkään ole yksiselitteistä (että kaikki olisivat samaa mieltä mikä on todella hyvä tai että kaikille hevosille saati kaikkiin lajeihin olisi sama pohja ideaali). Jos lähdetään puhumaan todella hyvästä pohjasta ja hifistelemään millaista tulisi olla täydellisessä maailmassa niin sellaisia ei ole Suomessa montaa. Suurimmassa osassa maneeseja on myös pohjassa sanomista.
Käyttökuntoinen kenttä on sellainen, jossa voi ainakin vähän eteensä katsomalla (jos on vältettäviä kohtia niitä ei saa olla monta eikä ne voi olla kovin isoja) ratsastustaitoinen ihminen voi mennä kaikki askellajit suht huoletta ja hypätä pieniä esteitä, panostaen tarvittaessa enemmän tekniikkaan ja kontrolliin kuin vauhtiin ja korkeuteen. Olen ollut pk-seudulla talleilla, joissa kenttä on saatu läpi talven pysymään käyttökuntoisena muutamia päiviä lukuunottamatta. Nämä muutamat päivät johtuvat siitä, että sää esimerkiksi heittelee useamman päivän edestakaisin -10 ja +5 välillä ja on mahdoton pysyä suojaamisessa, lainaamisessa jne tahdissa mukana. Tai lunta sataa niin suuria määriä kerralla (esim märkää lunta ja perään jäätyy), että menee hetki saada kenttä kuntoon.
Tätäkin huonommalla voi esim. tehdä pitkän sivun pituisia laukannostoja, tallata sopivan ympyrän ja työskennellä siinä, hypätä pieniä esteitä niin, että laukkaa vain lähestymisen ja laskeutumisen ja ravaa kurvit ja siis treenaa siirtymisiä, askelenlyhennystä ja kontrollia. Eli ne muutamat päivät kenttä on sitten ollut tässä kunnossa ja liikuttaminen vaatii soveltamista.
|