|
Lähettäjä: n
Päivämäärä: 22.10.19 10:21:19
"Itselleni tulee fiilis, että huonoa hoitoa ja olosuhteita perustellaan sillä että on alkuperäisrotu. Siksikö niiden kuuluu olla likaisia ja huonostihoidettuja kuten myös varusteet? Luulisi että kiinnostaisi arvokkaista hevosista pitää huolta."
Islannissa on tosiaan ihan tyypillistä, ettei hevosia esim. välttämättä harjata lainkaan ennen satulointia. Toisaalta on mielenkiintoista, että vaikka siellä toimitaan usein näin, että niillä hevosilla kyllä näe hiertymiä ja hyvin harva issikka reagoi negatiivisesti satulointiin - mitä taas moni suomalainen ratsastuskouluhevonen tekee.
Alkuperäisrotuisilla kasvaa tosiaan yleensä hyvä karva, joka ehkä suorittaa tehtävänsä paremmin, jos sitä ei liikaa puunata. Samoin varusteista on eri koulukuntia, osa sanoo, että nahan pahin vihollinen on liika hoitaminen.
En tosin ole nähnyt kenenkään väittävän, että issikan tai muunkaan alkuperäisrotuisen kuuluu olla huonosti hoidettu ja harvoin sellaisia edes näkee. Islannissa nyt näkee näitä mahdollisimman vähän hoidettuja tai hoitamattomia, mutta siellä issikka on vähän kuin joku poro täällä. Elävät usein säiden armoilla puolivilleinä isoissa laumoissa; silloin ei ole tarkoituksenmukaista puunailla liikoja. Toki sielläkin on sitten vielä erikseen tämä kilpahevoskulttuuri, niitä hevosia varmaan hoidetaan vähän enemmän.
"En ymmärrä miksi niitä issikoita pitää suosia maassa jossa on oma parempi/monipuolisempi rotu. Jos kyse värikirjosta niin huuhaata kun niitä kimoja jo nyt liikaa, mutta jos askellajista niin typerää. Taitaa olla issikan hankinta vaan muoti juttu kun ovat niin kalliitakin, vaikka olisi mitään sanomattoman näköinen.. osta suokki"
Islanninhevonen on luonteeltaan aika erilainen kuin suomenhevonen. Tyypillinen issikka on nöyrä, koiramainen, seurallinen, fiksu, rohkea ja ns. helppo hevonen. Kilpahevoset erikseen, niiltä löytyy sitten eri tavalla temperamenttia ja vauhtia, mutta nekin silti yleensä rohkeita ja selväpäisiä.
Suomenhevosissa on sitten aika paljon vähän jurompia, itsenäisempiä, valitettavasti myös turhan virkeitä ja viripäisiä hevosia. Monet vaellustallien pitäjät valittavat, kuinka vaikea on löytää oikeasti hyvää suomenhevosta. Kun sellaisia on, niistä ei luovuta. Islanninhevostallien pitäjillä en ole kuullut olevan samanlaisia ongelmia.
Issikoiden värikirjo käsittää aika paljon muutakin kuin kimot. Hopeavärit ovat issikoilla yleisempiä, samoin voikkovärit ja kirjavat.
Miksi askellaji kriteerinä olisi typerä? Joku tykkää rauhallisesta luonteesta, joku toinen estekapasiteetista ja joku askellajeista. Jos haluaa kilpailla askellajeissa tai on muuten kiinnostunut niistä, mitä typerää on ottaa sellaiseen käyvä hevonen? Lisäksi maastopainotteiselle ratsastajalle töltti on miellyttävä askellaji. Samoin selkävaivaiselle tasaisesti liikkuva issikka voi olla hyvä ratsu.
|