Lähettäjä: abc
Päivämäärä: 20.10.19 16:54:54
Itse tuntiratsastajana tykkään mennä juuri niillä ns. vaikeammilla tapauksilla, joiden kanssa kaikki ei välttämättä aina onnistu kuten pitäisi. Tällaisten hevosten kanssa onnistumiset tuntuvat kymmenen kertaa paremmalta, kun on kokenut myös sen toisen ääripään epäonnistumisien kanssa.
Tietysti on kiva, että ratsastuskoulusta löytyy myös niitä "kaikki käy" -hevosia, joiden kanssa pääsee kokemaan paljon onnistumisia. Välillä on mukava mennä hevosella, jonka kanssa voi oikeasti keskittyä tehtävän työstämiseen eikä siihen, että saadaan hevonen esimerkiksi pidettyä oikeassa askellajissa. Mieluiten kuitenkin menen hevosilla, joiden kanssa pääsee haastamaan itseään kunnolla, ja näiltä hevosilta myös koen oppivani eniten.
En ota epäonnistuneista tunneista itseeni, vaan ymmärrän, että se kuuluu tähän lajiin eikä aina voi onnistua. Epäonnistuneillakin tunneilla oppii aina jotain, ja saman asian työstämistä voi taas jatkaa paremmalla menestyksellä seuraavalla tunnilla.
|