Lähettäjä: Baksu 
Päivämäärä:   20.4.18 09:03:26

Onko tän hetken ainoa oikea koulutusmenetelmä namittaminen? Eli aina kun hevonen tekee mitä pyydetään, tungetaan nami suuhun?

Kattelin eilen kun täti meni koulua hevosellaan. Aikuisella tammalla joka koulutettu jo vuosia sitten. Nosti laukan, karautti pari kierrosta, käyntiin ja äkkiä nami suuhun. Ja tämä toistui ainakin 4 tai 5 kertaa. Ulospäin ei nähnyt oikeen eroa että hevosen nostot tai siirtymä olis kovin parantunut herkuttelun myötä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.18 09:23:35

No ei tietenkään, koska hevonen sai palkinnon siitä asiasta minkä se suoritti aivan viimeiseksi ennen namia, eli se käyntiin siirtyminen.
Hevonen yhdistää palkinnon ajallisesti juuri palkitsemishetkellä tapahtuneeseen asiaan, eikä sitä edeltävään laukkaan.
Palkinnon pitäisi olla välitön juuri sillä hetkellä mitä halutaan palkita joten laukkaa ei voi palkita namilla - palkinto on silloin lyhyt myötääminen ohjasta, kaulaan rapsutus tai silitys, äänellä kehuminen tai muu hevosen mielestä miellyttävänä kokema asia.
Ratsastuksessa namipalkinto on kyseenalainen ja namipalkintoja käyttävä ajoittaa palkitsemisen (sen haasteellisuuden takia) 99% väärään aikaan oppimisen kannalta, eli käytännössä hevosta palkitaan eri asiasta kuin mitä oli tarkoitus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.18 09:34:14

-: oletko kuullut ketjuttamisesta?

Mutta joo, itsekin lajinsa käytän positiivista vahvistamista, mutta tarkoin harkitusti. Se on todella tehokas niin hyvässä kuin pahassa. Ehdottomuus on mielestäni pahimpia virheitä, joita voi hevosten kanssa tehdä. Aina pitäisi pysyä avoimena ja terveen nöyränä jos meinaa kehittyä/päästä eteenpäin.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   20.4.18 09:55:04

Mä oon käyttänyt myös ratsastaessa nameja, mutta en nyt puhuis mistään "namittamisesta" vaan naksutinkoulutuksesta.

Tosin, koska kädet on ohjissa kiinni, olen käyttänyt sanoja/äänimerkkejä, jotka on ehdollistettu aiemmin nameihin. Hiljalleen sitten on luovuttu nameista, tai niitä saa sitten tunnin jälkeen. Hevonen on oppinut todella hyvin ja nykyisin riittää jo se naksutinsana ja selkeästi hevonen ymmärtää, mistä on kyse.

Ja tähän joku tulee itkemään, että heppa parka ei saa sitä namia heti ja kiusaan sitä kun odotutan jne. mutta siinäpähän kiukutelkoot. Omani on oppinut hyvin näillä menetelmillä ja aion jatkaa tulevaisuudessakin. Eikä kerjäile turhia.

Lähettäjä: Heppa 
Päivämäärä:   21.4.18 01:33:24

Mä oon myös ihmetellyt selästä herkkujen syöttämistä. Kesken ratsastuksen pitää pysähdellä että saa palkattua nameilla.
Omaani palkkaan myötäämisellä ja kaulasta silittämällä/rapsuttamalla.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.4.18 01:58:33

Positiivinen vahvistaminen on todistetusti tehokkain koulutusmuoto. Ruoka on lähes kaikille eläimille mieluinen palkinto, toisin kuin esimerkiksi rapsutus.

Tietysti kaikki eivät osaa kouluttaa.

Lähettäjä: Auts 
Päivämäärä:   21.4.18 02:12:30

No tuota... Itse sain hevosen esteillä kaahauksen kuriin sillä, että systemaattisesti opetin merkin, josta tietää saavansa ruokapalkan. Aloin palkita aina hypyn jälkeen. Aiemmin piti kiskoa hauikset kipeinä ja siltikin piti pysäyttää monesti seinään valkuissakin ihan valkun ohjeiden mukaan, kun hevonen halusi vaan kaahata. Nykyään pysyy esteiden välilläkin kontrollissa ja saan heti seis kun tarvii. Ja tämä kaikki ihan vaan namin voimalla...

Joku muu olis voinut tehdä muuta, mutta ite oon tosi tyytyväinen näin. Tulokset oli tosi nopeita ja hyviä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.4.18 04:06:32

----, ihan hyvä muuten, mutta ihan oikeasti se sanan ehdollistuminen ainakin jossain määrin sammuu, jos siitä ei seuraa herkkua. En mä nyt sitä kiusaamisena nää, mutta toimivuus heikkenee.

Lähettäjä: Näin 
Päivämäärä:   21.4.18 06:44:46

En ole vielä kertaakaa nähnyt oikeasti hyvin toimivaa ja teknisesti hyvin suorittavaa hevosta, joka olisi koulutettu pääasiassa positiivisen vahvistamisen avulla. Olen nähnyt kyllä lukuisia ei toivottujaaa käyttäytmismalleja hevosilla, joiden selässä istuu positiivinen vahvistaja. Ja surullsiinta on nähdä, kuinka sen hevosen aivot ovat koko ajana siellä namipuississa, eivätkä suroituskessa ja ratsastajassa. Joten aloittaja... Opettele ratsastamaanihan oikeasti eli niin, että hevonen todella osaa vastata apuihisi, jolloin tarvitset niitä vähitellen vain ajatuksissasi. Eikä se hevosesi tarjoa pysähdystä kerran kierroksessa, kun hölkytteli sen maennsin ympäri aivan niin laiskasti kuin eilenkin ja viime vuonna. Hevosesi on paljon tyytyväisempi. Jostian syystä nämä namikouluttajat eivät kykene näkemään sitä suurta stressiä, minkä koulutuksellaan hevoselle aiheuttavat. Todella ikävää...
P.S. Koulutusemtodi sopii jonkin yksittäisen jutun opettamiseen, kuten selkäännousu rauhallisesti tai juurikin tuo kaahaaminen, mutta kun asia osataan, pitää nameista päästä eroon niin että homma jatkaa toimimistaan, tai on sössinyt koulutuksen.

Lähettäjä: Ps 
Päivämäärä:   21.4.18 08:05:39

Omalle hevoselleni käytän temppukoulutuksen yhteydessä nameja. Kun harjoitellaan uutta vaikeaa liikettä, jossa hevosen pitää ymmärtää uusi liikerata (esim. takaosakäännös, sulku, avo, väistö), nameista on paljon hyötyä. Kyseessähän on hevoselle "hoksaaminen" ja motivaatio yrittää "hoksata" ja ratkaista, mitä ratsastaja tarkalleen ottaen haluaa nousee hevosella huomattavasti, jos palkinto on riittävän hyvä. Käytän samaan tapaan myös runsaita kehuja äänellä, myötäämistä tai tehtävän lopettamista, kun hevonen tekee pyydetyn asian. Omani on sellainen, että tarjoaa kyllä aina sitä mitä haluan, on niin sanotusti iloisesti töissä, kunhan vaan on tietää, mitä ratsastaja siltä haluaa. Hevonen myös silminnähden ilahtuu aina tajutessaan, mitä halutaan. Uskoisin, että eläimilläkin on oppimisen iloa. Saman huomaan koirissani. Tärkeää on vain vaihtaa palkintoa niin, ettei kerjääminen jää päälle tai ettei hevonen opi pysähtelemään. Tällä tavalla olen saanut hevosesta iloisen työkaverin, jonka kanssa koulutustaso on myös noussut tasaisen varmasti. Joskus namipalkan saa minulta, joskus valmentajalta maastakäsin.

Lähettäjä: kcs 
Päivämäärä:   21.4.18 10:17:01

Negatiivinen vahvistaminen on ratsastuksessa ja maasta käsittelyssä tehokkain menetelmä. Positiivisella on tosin myös puolensa.

https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.2752/089279305785594072

Lähettäjä: Näin oikeasti 
Päivämäärä:   21.4.18 15:22:32

"Kun harjoitellaan uutta vaikeaa liikettä, jossa hevosen pitää ymmärtää uusi liikerata (esim. takaosakäännös, sulku, avo, väistö), nameista on paljon hyötyä. Kyseessähän on hevoselle "hoksaaminen" ja motivaatio yrittää "hoksata" ja ratkaista, mitä ratsastaja tarkalleen ottaen haluaa nousee hevosella huomattavasti, jos palkinto on riittävän hyvä. "
Koulutuksesi ja käsityksesi ratsastamisesta on mennyt alusta saakka vähän pieleen, jos kuvittelet, että avot, sulut ja käännökset ovat jotain "temppuja", jotka hevosen pitää hoksata. Alkeiskoulutukseen kuuluu, että opetat hevoselle, miten liikuttaa etupäätä ja takapäätä yhdessä ja erikseen, suorana tai taivutettuna, vasemmalle oikealle, eteen tai taakse. Ja sitten tietysit vielä opetat sen asetuksen vasemmalle ja oikealle. Nämä voi opetaa aika pitkälle maastakäsin ja silloin voi tietysti käyttää positiivista vahivstetta, kunhan osaa tehdä sen oikein. Eli hevonen ei ala hamuilla palkintoa sinulta, vaan odottaa suoralla kaulalla, kunnes pakkio tulee. Mutta enpä ole juurikaan nähnyt tätä oikein tehtävän. Kun alkeiskoulutus on tehty, ratsastat sulut avot sun muut vain käyttämällä näitä apuja oikeissa kombinaatioissa. Ei siinä enää hevosta tule pysäyttää ja palkata selästä niin, että hevonen alkaa ajatuskellisest jarrutella ja hakeaa kaulaa mutkalle. Oikea tapa on palkinnoksi ratsastaa ETEENPÄIN pakottomasti. Siis, jos haluaa oikeasti koulutetun hevosen eikä mukakoulutettua.

Lähettäjä: Ps 
Päivämäärä:   21.4.18 16:26:29

Aika vahva johtopäätös, että "koulutuksesi ja käsityksesi ratsastuksesta on mennyt alusta saakka vähän pieleen, jos kuvittelet..." :D Jos luet tuon uudelleen saatat huomata, että kommenttisi ja tuomiosi oli aika voimakas ottaen huomioon, että tässä keskustellaan yhden tavan hyödyistä ja haitoista. Itse ajattelen niin, että lopputulokseen on monta hyvää tietä, ja mitä enemmän työkaluja on mistä valita, sen parempi. Hevosesta, tilanteesta ja koulutusasteesta sitten riippuu, mikä milloinkin toimii. Tiedän myös, että toisille on vain yksi oikea tapa. Ja tietysti jokainen on varma olevansa oikeassa. :D että "Näin oikeasti".

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   21.4.18 16:30:37

Aloittajaa pitää kunnolla namittaa kepittää parittaa kopittaa. Pitkään ja kunnolla.

Lähettäjä: Hmph 
Päivämäärä:   21.4.18 16:59:13

"Lähettäjä: Ps
Päivämäärä: 21.4.18 16:26:29

Aika vahva johtopäätös, että "koulutuksesi ja käsityksesi ratsastuksesta on mennyt alusta saakka vähän pieleen, jos kuvittelet.."

Kuka tahansa, joka pitää avoa ja sulkua hevosella vaikeina TEMPPUINA on nyt vaan ihan hakoteillä, että kompaan kyllä tätä Ps:n parjaamaa mielipidettä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.4.18 19:55:37

Tuollaisella tavalla opetetaan hevoselle kääntään pää jalkaan ja suu auki aina kun kiitetään. Oma osaa sen vieläkin vaikka kuuteen vuoteen ei ole yhtään kertaan saanut namia kyytiläiseltä. (Edellisellä omistajalla opetettu)
Itse kiitän yleensä äänellä ja kun on ollut tosi hyvä vielä lisäksi silitän vähän (sen olen huomannut hevosesta miellyttävimmäksi - oikein painuu kättä kohden).

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   21.4.18 20:18:26

Andrew McLean piti varoittavana esimerkkinä sitä, että jotkut kouluttajat hylkäävät negatiivisen vahvisteen ja saavat aikaan hallitsemattomia hevosia:

Molemmilla on oma sijansa. "Sellainen toimintatapa osoittaa, ettei kouluttaja ymmärrä kognitiivisia prosesseja, ja mikä vielä pahempaa, hän sulkee silmänsä siltä tosiasialta, että hallitsematon hevonen on vaarallinen."

Lähettäjä: Baksu 
Päivämäärä:   21.4.18 22:42:13

Aloittaja tässä. Niin mulla ei oo hevosta joten syön namit itse. Ihmettelin vain mitä näin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.4.18 09:21:05

Hevosia on erilaisia. Toiset oppii namittamisella piaffet ja passaget laakista. Toisilla menee pääkoppa sekaisin ja niille namittaminen on rankaisua. Toiset alkaa kerjäämään ja toiset taas ei kerjää ikinä. Jos asiaan on mustavalkoinen suhtautuminen niin ei todennäköisesti ole ollut tekemissä kovinkaan taitavien kouluttajien tai erilaisten hevosten kanssa. Taitavat kouluttajat eivät käytä ruokapalkkaa hevosilla jotka kuumuu mutta se ei taas poista positiivisen vahvisteen käyttöä, sitä kun voi olla muukin kuin ruoka. Toki taitavat eläintenkouluttajat käyttää sekä että, positiivista ja negatiivista ja hevoselle koulutetaan asioita joilla on jokin funktio ja tarkoitus.

Lähettäjä: Höö 
Päivämäärä:   22.4.18 09:31:35

Andrew McLean pitää negatiivisen vajvistamisen hylkäämistä kutakuinkin mahdottomana hevostelussa, kuten moni muukin. Hevoseen ollaan kontaktissa koko ajan, joten painetta tapahtuu.
Tärkeämpää olisi tuntea molemmat puolet vahvistamisesta ja niihin liittyvät lainalaisuudet ja käyttää kussakin tilanteessa sopivaa vahvistetta. Positiivisen vahvistamisen hyvä puoli on että se saa hevosen todella yrittämään ja kokeilemaan. Negatiivisella vahvistamisella täytyy käyttää aika intensiivistä otetta saadakseen aikaan samanlaisen yrityksen. Ratsastuksessa juuri vaikeissa ja ponnistelua vaativissa tehtävissä positiivinen vahvistaminen (sekundäärisen vahvisteen kautta) on omimmillaan. Esim suomenhevosen loputonta nälkää on helppo hyödyntää. Lisäpaineeseen ne helposti kokeilevat ryykätä vastaan, mutta porkkanasta ne menevät vaikka solmuun.
Naksutinkouluttajat osaavat myös jaksottaa koulutuksen pienempiin paketteihin ja ymmärtävät taukojen merkityksen. Perinteisessä ratsastuksessa työskentely on oppimisen kannalta usein liian intensiivistä ja tauotonta.

Lähettäjä: Tiuku 
Päivämäärä:   22.4.18 09:35:29

Eiköhän me kaikki, namittajat ja ei namittajat, mahduta hevosharrastukseen.

Niin kauan kun hevonen ei kärsi kumpaisestakaan, antaa mennä vaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.4.18 09:35:49

pp, No ne positiiviset vahvistajat :-D
Niiltä puuttuu häpeän tunne täysin, hevonen kaahaa minne sattuu, kerjää, kuopii. Akka naksuttimen ja namipussi kanssa perässä. Yleensä aika mitä viettävät hevosensa kanssa vähenee jossain vaiheessa, on positiivisempaa vaikka juoda viiniä kotona kuin olla tallilla kurittoman eläimen pilkattavana.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.4.18 09:52:17

Käsin kosketeltava se aggressio millä viimeisimmät hevosiaan kouluttaa. Kuulen korvissani sanat "näytä sille kuka määrää". Näillä on todennäköisesti usein hankalia hevosia, mutta aina ne on jonkun muun pilaamia, peili on vain selfieitä varten XD

Lähettäjä: 00 
Päivämäärä:   22.4.18 09:53:04

Mitäpä muuta avot ja sulut hevosen näkökulmasta ajateltuna on kuin temppuja, ei yksikään hevonen niitä osaa "luonnostaan". Kyllä ne kaikki ratsastuksessa käytetyt taidot taikka "temput"täytyy hevoselle jollain tapaa opettaa. Taitava kouluttaja osaa valita tilanteeseen tehokkaimman tavan vaikkapa sitten positiiivinen/negatiivinen vahvistamisen kautta.

...pistettä osuu juuri oikeaan.

Itsekin on nähnyt hevoseen, jonka suhde oppimiseen ->työtekoon on muuttunut naksutinkoulutuksella kuten Ps kirjoittaa. Kannttaa erottaa kaksi asiaa eli uuden oppiminen ja jo opittujen asioiden toistaminen.

Kuinka moni näistä ratsastajista jaksaisi tehdä motivoitua työnteosta pelkällä pomon kiitoksella?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.4.18 10:03:45

Kyllä hevonen osaa avon ja sulun luonnostaan. Valtaosa liikkeistä mitä hevosella tehdään on niille luontaisia liikkeitä paitsi ympyrä jota hevonen ei mene luonnostaan. Hevosen saa menemään sulkua maastakäsin todella helposti, ihminen selässä on se joka tekee siitä ydinfysiikkaa. Kouluratsastus on hevosta varten ei hevonen kouluratsastusta varten. Niille joille tulee uutena asiana niin kouluratsastus on alunperin hevosen jumppaamista ei temppuilua. Sodassa sitten on hyödynnetty hevosia joilla on kova fyysinen kunto ja notkeutta.

Mm se nyt puhuttu sulkutaivutus on ollut todella tärkeä aikaan kun taisteltiin peitsien kanssa: ratsastaja kääntää peitsen kohti vastustajaa, hevosen pää pysyy pois alta ja peitsen saa työnnettyä siihen vastustajaan hevosen takapään voimalla. Siinä ei nameja mietitty sen enempää kun sitä kuka määrää.

Lähettäjä: 00 
Päivämäärä:   22.4.18 10:14:27

...ja tietävät luonnostaan avut, joilla sulkua tai avoa tehdään..? Eivät muuten tiedä :D

Kyllä on ihan ihmisen keksintöä miten hevonen saadaan esittämään avoa ratsastajan kanssa. Jos hyppäät kouluttamattoman hevosen selkään niin tokkopa alakaa esittämään avoa ihan luonnostaan, kun eka kertaa pyydät.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.4.18 10:26:59

Oletko koskaan opettanut hevoselle avoa tai sulkua? Molemmat on maastakäsin todella helppoja opettaa kun hevonen on muuten koulutettu käsittelyyn hyvin. Mitä nuorempi ja vähemmän ihmisen pilaama hevonen niin ei tarvise kun ohjan nostamisen oikeaan kulmaan maastakäsin niin hevonen hakee sulkuun. Sama avon kanssa, oikea asetus maastäkäsin ja lavan korjaus ja se on siinä. Ei se ole ydinfysiikkaa. Ja kun osaa tehdä maastakäsin niin tekee selästä jos ratsastaja osaa vain olla looginen. Sitten jos hevonen on kipeä tai rakenteellisesti haastava niin sitten on eri asia. Kaikki liikkeet on ennen opetettu hevosille maastakäsin. Isot instituutiot joissa koulutetaan sotaratsuja (Ranska, Espanja, Itävalta) maailmalla palkkasi sokerilla kun liike suoritettiin oikein.
Sitten tuli saksalaiset "takerru ja vedä" joiden tyyliin suomalaiset ihastui ja hevosesta tuli tyhmä, ihmisestä luomakunnan kuningas ja taitava kun saa hevosen takaosan käännettyä johonkin :D

Lähettäjä: Toosivanha 
Päivämäärä:   22.4.18 12:12:41

Nyt nuorempi polvi, soisin teille hieman nöyryyttä. Ratsastus perustuu siihen, että hevoselle opetetaan avut, ensin mieluiten maasta käsin. Ja avut ovat varsin simppeleitä. Kun avut on opittu ensimmäsien koulutusvuoden aikana!!!!, voidaan niiden avulla kertoa hevoselle, miten sen halutaan liikkuvan, koko sen loppuiäkä vaieksutasoa vain vähitellen lisäten. Kuten on sanottu muuallakin, ...avuilla kerrotaan, miten liikuttaan joko etupäällä, takapäällä tai molemmilla, eteen tai taaksepäin, suorana tai taivutettuna, vasemmalle tai oikealle, tarvittaessa vain yhtä jalkaa haluttuun suuntaan siirtäen, klassisessa koulussa osataan oepttaa vielä suunnta ylöspäin ja länkkärimiehet osaavat opettaa suunna myös alaspäin makuuasentoon. Tämän jälkeen avot ja sulut ovat vain näiden apujen kombinaatioita, EIVÄT TODELLAKAAN MITÄÄN ERILLISIÄ TEMMPUJA (anteeksi, alan olla jo tähän ikään hieman turhautuntu!) Mutta juurikin tuo saksalainen" potkaise sillä pohkeella tai vedä tästä narusta" puhumattakaan hollantilaisesta "kun emme ymmärrä hevosista oikeasti mitään, niin vedetään pää linkkuun kangilla, niin kyllä se käsissä pysyy" tyyli on aiheuttanut sen, että useimmat ammattiratsastajatkaan tässä maassa eivät ymmärrä hevosen koulutuksesta ja ratsastuksesta sitten yhtään mitään. Mutta uppopiaffia mennään niin maar tyytyväisenä ja säikkyvällä käsistä lähtevällä pokataan suomenmestaruuksia.

Lähettäjä: namit esiin 
Päivämäärä:   22.4.18 13:49:38

Aloittajalle. Tädin palkka tuli hallittavuudesta. Hevonen hidasti ja siitä palkka. Toimii. Käytän sitä suomenhevosella jota oli raviaikana mahdoton pysäyttää kun seinään. Näin ratsuna pysähtyy ja on kuulolla.

Lähettäjä: Opa 
Päivämäärä:   22.4.18 14:57:09

Jos voin mahdollistaa vahvistajan tai namittajan onnettomuuden passiivisuudella, teen sen.

On todella ok palkita herkuilla. Mutta namittaminen on kuin raiskaus. Kuten on myös kaikenlainen vahvistaminenkin.

Namittajat ja vahvistajat (oli se sitten negatiivista tai positiivista) ja aktivoijat ja naksuttelijat on kaikki sellaista roskasakkia, että eivät mahdu mihinkään. Eläimiä ei voi kohdella huonommin kuin mitä he tekevät.

Uusin kidutuksen muoto.

Lähettäjä: namit esiin 
Päivämäärä:   22.4.18 15:17:28

Piiskalla persuksille ja jos ei toimi niin monttuun. Eikö niin Opa? Hulluja hevosia ja taitavia kouluttajia. Namit on laiskojen tätien juttu.

Lähettäjä: 00 
Päivämäärä:   22.4.18 15:19:43

Tuli tietysti vedettyä mutka suoraksi kutsumalla avoa "tempuksi" tai apua "tempuksi" mutta hevosen, koiran tai minkätahansa eläimen kannalta sille on sama oppiiko se esim. pohkeen painalluksesta astumaan askeleen eteen tai sanallisesta käskystä antamaan tassun. Kumpi niistä nyt sitten on "temppu" oppimisen mekanismi kaiketi sama. Samaan lopputulokseen voinee päästä herkulla tai ilman

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   22.4.18 15:25:49

Hevosta ei tarvitse "kouluttaa" ennen kuin 3 v keväällä ja se tehdään satulasta käsin.

Hevonen, joka liikkuu tasapainossa suoraan pohkeen edessä eteenpäin, tukee ohjalle ja tottelee pohjetta, tekee avot ja sulut ihan itsestään. Ennen suoruutta ja eteenpäinpyrkimystä ja tasapainoa ei tehdä yhtikäs mitään taivutuksia ja väistöjä.

Hevosta palkitaan onnistumisista. Paras palkkio on lopettaa homma ja antaa vaikkapa sokeri tai porkkana. Sitä ei kutsuta namittamiseksi (joka on jotain raaempaa kuin happo ja sähkö) vaan palkitsemiseksi. Kaikki kouluttaminen tähtää siihen, että hevonen osaa asiat myös itsenäisesti ja kykenee muodostamaan oppimastaan johtopäätöksiä ja ratkaisemaan itsenäisesti uusia eteentulevia ennestään tuntemattomia ongelmia.

Ihan kaikkein julminta ja sekopäisintä on opettaa asioita opettamisen takia ja ilman, että se johtaa aitoon oppimiseen. Huonoimman kouluttajan oppilaat osaavat tehdä vain merkitstä tai käskystä ymmärtämättä mitä tekevät ja miksi. Ja ovat kykenemättömiä toimimaan itsenäisesti ja uusissa tilanteissa.

Siis sellainen merkki - toiminta - palkkio-kidutusrääkkäys. Kaikista stressiä aiheuttavista rääkkääjistä, jotka tyydyttävät itseään ja vallanhimoaan kiusaamalla eläimiä alistamalla ne aivottomiksi tsombieiksi, pitäisi tehdä elsu ja hommata eläintenpitokielto.

Lähettäjä: öö 
Päivämäärä:   22.4.18 15:35:05

se, että ei kuulu raiskaajien, parittajien, namittajien, kopittajien ja muiden ala-arvoisten hylkiöiden ja luusereiden joukkoon, ei liity mitenkään siihen omistaako edes raippaa ja antaako makupaloja. Namittaminen ei liity mitenkään palkitsemiseen eikä kouluttamiseen eikä rankaisemiseen vaan ihan pelkkään kiusaamiseen ja kiduttamiseen.

Kyse on nyt termistä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.4.18 15:48:53

Opa, onko sulla kaikki hyvin?

Lähettäjä: namit esiin 
Päivämäärä:   22.4.18 17:30:18

Miten Opa namittaa? Älä kerro jos ei sovi alle 18 v.

Lähettäjä: allu 
Päivämäärä:   22.4.18 21:29:36

mielenkiintoinen keskustelu. namittaminen on typerä sana, itse uskon positiiviseen vahvistamiseen. oma 6-vuotiaani toimii kuin unelma joka tilanteessa, koulutus on ollut äärimmäisen helppoa namipalkinnoilla ja muilla positiivisilla vahvisteilla, kaikki uudet jutut opittu kerrasdta, eikä koskaan ole ilmennyt pienimpiäkään ongelmia.

muut hepat rouskii kilokaupalla porkkanaa päivässä talviaikaa, omani saa yhden pieniin paloihin pilkottuna erilaisten harjoitusten yhteydessä tai ratsastuksen jälkeen.