Lähettäjä: Pirkko
Päivämäärä: 11.1.18 12:36:25
moi notsupermom,
olet varmaan osin oikeassa, mutta ihan kaikessa et kuitenkaan osunut maaliin - tai ainakin olen eri mieltä....
Paljon näkee liian lyhyelle säädettyjä martingaaleja, jolloin ohjasotteeseen tulee kulma käden ja kuolainrenkaan väliin, kun martingaali vetää sitä alaspäin, vaikka hevosen pää on vielä normaalikorkeudella. Kun hepo vetää pään liian/vaarallisen ylös, martingaali korjaa sen alaspäin, muuten sen tulee olla löysä. Ohjasotteet eivät vaikuta tehokkaasti, jos normaalisti päätä pitävällä martingaali jo ottaa vastaan. Ja se normaali korkeus on aika korkea, vaikka hevosesi olisikin matalaa mallia ja harvoin ryhdikäs niskasta.
--> nimenomaan ajatus oli, ettei martsari tietenkään vedä ohjaa alaspäin normaali käynnissä. Silti uskon, että estepituudesta (jolloin se on todella löysä), on kiristämisen varaa jonkin verran.
Ei mitään omituisia säätöjä. Vaikka sinua arastuttaa, tunteet ja fakta kannattaa pitää erillään! Kuulostat normaalilta kokeneelta sennuratsastajalta, joka on tässä tilanteessa arka, ja sen sijaan, että ottaa yhteyttä ammattilaiseen = saa asianmukaista apua, kyselee vinkkejä ht:sta. Arastelua aiheuttaa virheellistä arviointia, ihmeellisiä vippaskonsteja ja lyhytnäköisyyttä ongelmanratkaisussa. Olet jo tilanteessa, jossa hevonen säikkyy maneesissa, eli se ei ole kovin hyvin läpiratsastettu, et ihan pärjää sen kanssa tai hevonen ei ole luonteen, koulutustason tai iän puolesta harrastajalle sopiva. Tämä on mahdollista korjata, usein melko nopeastikin, jos nyt saat kunnollista apua.
--> hevonen on läpiratsastettu, mutta harva hevonen on NIIN viilipytty, ettei koskaan reagoi mihinkään. Kuten sanoin, pärjään hevosen kanssa hyvin, jatkan aina ratsastusta normaaliavuin, enkä lähde jännittämään tai välttelemään mahdollista ihmetyksen aihetta. Varmaan tässä voisi olla vieläkin parempi, mutta kun valitettavasti en ole ammattilainen, vaan amatööri. Olet muuten superihminen, jos tosiaan pystyt pitämään aina tunteen ja faktan/järjen erillään - normaaliyksilöillä nämä tuppaavat kulkemaan hyvinkin vahvasti käsi kädessä, ja molempia puolia olisi pystyttävä huomoioimaan.
On yleistä alkaa analysoimaan itseä tai hevosta haluttuun suuntaan:
"eihän se haittaa, jos hevonen tuntee minun pelkäävän"- haittaa, hevonen on pakoeläin ja pelko kouluttaa sitä pakenemaan sekä käyttäytymään peloitellen sen käsittelijää/ratsastajaa
--> jotenkin se pelko tai arkuus pitää selättää ja saada hallintaan. Tottakai se hevonen vaistoaa, jos ratsastaja on tosi jännittynyt, ja yritänkin etsiä sellaisia itselleni lisävarmuutta tuovia keinoja, jotka auttaisivat alkuun. Voivat olla mainitsemiasi vippaskonsteja, mutta hevonen ei järkeile niin loogisesti, että ymmärtäisi katalan juoneni.
"osaan kaiken muun"- kokonaisuus vaikuttaa, säpsyily maneesissa ja maastossa on sekä hevoselle lajityypillistä, että luonteenomaista, mutta jos ratsastus on taidokasta ja oikeasti hyvää, niihin tilanteisiin ei edes kiinnitä huomiota, vaan huomio kiinnittyy muuhun kuin siihen, pysyykö hevonen hallussa "maneesin säpsypäädyssä"
--> teit aika isoja yleistyksiä meidän ratsastuksesta ja sen sujuvuudesta - vika on tietysti kirjoittajassa, kun ei osaa ilmaista itseeän tarpeeksi selkeästi. Heti ekassa viestissäni totesin, että on mielestäni aivan normaali, että hevonen joskus - nimenomaan luonteenomaisesti - reagoi johonkin. Mutta niinpä, en menisikään sanomaan että ratsastukseni on taidokasta ja hyvää, vaan sellaista keskinkertaista räpellystähän se toki on.
"tämä ei edes ole niin suuri asia, miltä se kirjoitettuna näyttää"- eipä tietenkään, olet jo todellisuudessa suuremmissa ongelmissa, mitä edes itse tiedostat.
--> Tarkoitin tuolla sitä, ettei se maneesissa satunnainen säpsyily ole niin iso asia, eikä se saisi saada liikaa painoarvoa tässä keskustelussa. Toin sain vain esille kuvaillakseni sitä, että hevonen osaa olla reaktiivinen ja että teen parhaani pysyäkseni niissäkin tilanteissa määrätietoisena ja rauhallisena.
Sinusta tuntuu tältä, ulkopuolinen osaaja tod.näk. on jo kauan nähnyt, että metsään menee.
--> Tietysti voi olla näin, mutta kun tässä sitä nyt ollaan onnellisesti kimpassa tuon hevoseni kanssa, ja tahto edetä sen kanssa ja monipuolistaa yhteisiä liikuntamuotojamme on kova. Siksihän tämän aloituksen teinkin, saadakseni neuvoa ja vinkkejä, rohkaisukin tuntui kivalta.
|