Lähettäjä: ....
Päivämäärä: 27.9.17 02:10:52
Toisaalta ihmetyttää myös nämä "kuolaimettomat on saatanasta"-ihmiset. Kun ei sekään ole se totuus. Oma hevoseni kulkee superhyvin niin kuolaimella kuin kuolaimettomalla aina. Miksi sitten käytän kuolaimetonta? Hevonen pureskelee. Pureskelee, oli sitten kuolain suussa tai ei. Edelliseltä omistajalta oppinut tämän tavan ja pinttynyt se on. Kuitenkin mielestäni on pienempi paha pureskella ilmaa kuin kuolainta. Hevonen ja varusteet on usean ihmisen toimesta tutkittu täysin terveeksi ja hyviksi joten kipua ei ole. Tiedän tämän olevan edelliseltä omistajalta opittu, koska vuosia hänen ratsastustaan katselin.
Uskon, että aloittajakin voi päästä kohti pehmeämpää kuolainta/kuolaimettomuutta, mutta välttämättä ei ikinä pääse sinne kuolaimettomuuteen, jos se on se tavoite. Tietyllä tapaa herkemmät hevoset toimii paremmin kuolaimettomalla kuin toiset. Oma hevonen esimerkiksi on superherkkä, mutta ei sielunelämältään vaan kuuliaisuudeltaan. Jos nostaa hieman kättä ohjat kädessä, hevonen pysähtyy. Jos puristaa vatsalihaksilla, hevonen pysähtyy. Kaikille tämä ei sovi ja sen tiedän. Eikä aloittajan kannata itseään syyttää. Jo sisäänratsastuksessa voi tulla se, miksi hevonen ei myöhemmin toimi esim kuolaimettomalla tai sitten matkan varrella. Osa hevosista ovat vain sen luontoisia, eivätkä millään tapaa herkkiä. Hevonen kuitenkin pystyy oppia, ja asioita voi ja kannattaa opetella. Toisaalta voisi olla hyväksi, jos vähän muutat tavoitettasi. Ainakin ensin alkuun. Se voi olla esim, että hevonen pysähtyy istuinavuilla maastossa (jos ei vielä onnistu, en tiedä) tai ettei tarvisisi miettiä kuinka raju olikaan, vaikka tulisikin pieni paniikki tai yrität keksiä jonkin tavan, jolla hevosen halutessa sännätä kotiin, saatkin sen pidettyä tilanteessa. Ne pienet askeleet on tärkeitä. Tsemppiä teille!
|