Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   28.5.17 20:25:08

Neiti 14v on osoittanut eleitä että alkaa muut jutut kuin kilparatsastus kiinnostaa. "no tänää on vapaa", "emmä jaksa tänää", "mä kävin eilen", on lähiaikoina hyvin kuuluneita lauseita. Ymmärtäisin jos koulu väsyttäisi, mutta kun tallin sijasta lähtee kavereiden kanssa ulos. Eihän siinä, hyvä että viettää aikaa kavereidensa kanssa eikä numerot ole laskeneet-mutta kun se oma laadukas hevonenkin pitäisi välillä liikuttaa. Tietty hevosihmisenä ja lapsen äitinä kykenen välillä hevosen liikuttamaan mutta en joka päivä. Tyttö on alkanut jättää viikottaisia valmennuksia välistä, kisoista ei ole maininnutkaan. Miten saisin tytölle selitettyä että se hevonen pitää liikuttaa kun sellainen on hänen toiveestaan hankittu. En haluaisi kieltää muuta hauskan pitoa, mutta ihmetyttää tämä yht'äkkinen mielen muuttuminen. Vertaistukea?

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   28.5.17 20:27:22

myykää hevonen, mikä pakko sitä on pitää jos ei kiinnosta.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   28.5.17 20:29:45

sitä olen miettinytkin, mutta onhan sillä tunnearvoa eikä tekisi noin vain laittaa kiertoon. Miten voisin selittää tämän tytölle ettei suutahda?

Lähettäjä: wii 
Päivämäärä:   28.5.17 20:31:51

Tuossa iässä muut asiat alkaa usein kiinnostaa.

"Miten saisin tytölle selitettyä että se hevonen pitää liikuttaa kun sellainen on hänen toiveestaan hankittu."

Sillä tavalla, että selität sen hänelle. Sanot, että jos hän ei liikuta, hevoselle hankitaan liikuttaja tai se vuokrataan/myydään. Sanot, että kavereiden kanssa saa olla, mutta jos hevosen omistaa, siitä on myös huolehdittava. Keksikää yhdessä ratkaisu.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   28.5.17 20:34:55

Anna tytön valita: joko hoitaa hevosen asiallisesti tai se myydään. Kun tyttö tekee päätöksen itse, niin ei pitäisi olla mitään syytä suuttua tai kiukutella. Kisata ei varmaan tarvi jos ei kiinnosta.

Tuo on se ikä, kun muut asiat alkaa kiinnostaa niin, että hevostelu loppuu monelta. Pakottaa et voi.

Lähettäjä: aikuinen mies 
Päivämäärä:   28.5.17 20:37:38

Pieni hengähdystauko voisi olla paikoillaan. Vaikkapa viikko irti hevostouhuista? Voisi auttaa ensi hätään. Ikä on muutenkin harrastusten kannalta vaikea. Monilla nuorilla samat motivaatio ongelmat.

Lähettäjä: Sas 
Päivämäärä:   28.5.17 20:38:02

Tai hommaatte hevoselle ratsastajan (osaava, edellytät valmennusta ja saa kisata) täksi kaudeksi. Sitten katsotte uudelleen.

Lähettäjä: Kolu 
Päivämäärä:   28.5.17 20:39:10

Onko saanut vähän helpolla hienonratsun, ei ole joutunut näkemään vaivaa harrastuksen eteen, kaikki maksettu ja annettu valmiiksi.
No mut nyt voit sit siirtyä itsekkin muihin juttuihin.
Myy hevonen ajoissa tai hanki ainakin hyvä liikuttaja ettei taso ja lihakset häviä/laske. Eikä sitä tarttee kiertoon myydä, seuraavalle junnuprinsessalle vaan.

Lähettäjä: Näin meillä 
Päivämäärä:   28.5.17 20:42:39

Maksat sille tuntuvan palkkion joka kerta kun ratsastaa niin johan alkaa kiinnostaa.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   28.5.17 20:50:53

On kyllä tehnyt töitä hevosen eteen, ja edennyt sen kanssa hyvin. Nyt vain alkaa homma "väsyttää" ja kyllästyttää. Noh, ratsastan hevosta itse jonkun aikaa ja jos ei mielenkiinto palaa niin tytön valmentaja on kyllä ollut hevosesta erittäin kiinnostunut.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   28.5.17 20:54:28

Ei kannata ihmetellä! Murrosikä iskee kaikkiin! Jos hevosharrastus sen kestää, kestää se kaiken. Mikään ei ole teinistä vastenmielisempää kun velvollisuus. Kuten edellä sanottiin, pakottaa ei voi, mutta valinnan paikalle voi laittaa. Eli hevonen myyntiin jos kiinnostus loppuu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.5.17 21:03:04

Anna ylläpitoon esim. vuodeksi, jos et raaski myydä. Vuoden aikana voi päätös ratsastuksen jatkamisesta tai lopettamisesta kirkastua.

Lähettäjä: Ffdd 
Päivämäärä:   28.5.17 21:06:46

Miks ihmeessä pitäis ratsastaa kos ei kiinnosta? Se on vaan harrastus! Ja niitä voi lopettaa ja vaihtaa. Ihan älytön syy "nyt kun on hankittu hevonen". Teinien ja kaikenikäisten mieli muuttuu, ja se on ihan ok!
Hevonen myyntiin tai ylläpitoon, tyttä varmasti pystyy siitä luopumaan mutta äidillä voi olla vaikeaa.
Kaikkia nyt vaan ei loppuelämää kiinnosta ratsastaa tai vielä vähemmän kilpailla! Maailmassa on niin psljon muita kiinnostavia asioita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.5.17 21:13:30

Annat tehdä itse päätöksen, haluuaako jatkaa ratsastusta päivittäin vai myydäänkö/annetaanko ylläpitoon hevonen. Keskustelet vaihtoehdot läpi, kuten ymmärtävät ihmiset keskustelee, ei riidellen, syytellen tai huutaen, siitä seuraa vaan "mä vihaan sua oot paskin mutsi ikinä"-raivot..

Lähettäjä: Noo 
Päivämäärä:   28.5.17 21:32:58

Meillä sama juttu. En vaan pysty koskaan myymään tuota hevosta. Se on tärkeä äidille...

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   28.5.17 21:36:08

Tämän päivän nuoriso on hyytelöä, ei jaksa vaivautua ja treenata ja kun voitot ei tulekaan niin helposti niin vässyköillä loppuu motivaatio.

Tyttösi e selkeästi ole kilparatsastaja-ainesta. Anna mennä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   28.5.17 21:36:17

Meillä sama tilanne samanikäisen nuoren kanssa. Vuosi nyt tässä soudettu ja huovattu motivaation kanssa. Päätimme vasta että tyttö ei toistaiseksi käy tallilla. Keskittyy kouluun ja muihin asioihin ja katsellaan mitä tapahtuu. Meillä tämä ei onneksi haittaa, koska ratsastan ja kilpailen todella mielelläni itse. Mutta jos oikeasti meinaa lopettaa, niin sitten varmaan vaihdan hevosen itselleni vielä sopivampaan.

Lähettäjä: Lilli 
Päivämäärä:   28.5.17 21:37:10

Ehkä asia pitäisikin ajatella niin että mikä on hevoselle paras ratkaisu, kun nuorisoa ei kerran kiinnosta...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.5.17 22:12:55

Ei ole pakko harrastaa, mutta niin kauan kunnes hevonen on asiallisesti myyty, se on pakko hoitaa ja liikuttaa. Piste.

Tämä oli meillä sääntö. Tosin neiti jatkoi kyllä 22-vuotiaaksi, sitten ei opiskeluilta ollut enää aikaa. Mutta tämä tehtiin selväksi, kun ensimmäinen kisaratsu 13-vuotiaalle hankittiin: Lopettaa saa muuten koska vaan, mutta siihen päivään asti hevonen on hoidettava ja liikutettava, kunnes sen on joku ostanut ja se on muuttanut uuteen kotiin.

Lähettäjä: Liisa 
Päivämäärä:   28.5.17 22:39:53

Kyllä tässä taitaa olla taas kuuluisat Poniäidit kyseessä. Moni nuori tykkää jonkun verran ratsastellut ja nimenomaan harrastaa, mutta sitten iskee poniäidin kunnianhimo, ostetaan parempi kilpahevonen, aletaan valmentautua "tavoitteellisesti" (mikä hirveä sana!) kilpaillaan lähes joku vkonloppu. Se, mikä oli junnulle kiva harrastus, muuttuu äidin myötä pakkopullaksi! Toki moni lapsi tykkää vähän kisatakin, mutta erittäin harvalla on kiinnostusta tai motivaatiota tehdä niin järjetön määrä työtä ja treeniä kuin mitä ratsastus (tai mikä vaan urheilulaji) vaatii jos haluaa oikeasti edetä.
Kaiken urheilun täytyy lähteä urheilijan OMASTA MOTIVAATIOSTA, muuten kaikki on ihan turhaa kaikille osapuolille, näin sanovat kaikki urheilupsykologit.

On ihan ok lopettaa harrastus jos ei kiinnosta. Tämä on asia joka monen Poniäidin on tosi vaikea hyväksyä.

Lähettäjä: anu 
Päivämäärä:   28.5.17 22:45:22

"Miten voisin selittää tämän tytölle ettei suutahda?"

Tuo kuulostaa aika pahalta? Pitääkö äidin varoa lasta?
Myy hevonen, jos ei kiinnosta.

Lähettäjä: Hillo 
Päivämäärä:   28.5.17 22:50:35

Mitä sitten jos tyttö suuttuu?? Niinhän teinit tekee. So? Myy hevonen, tai ota se kokonaan omaan ratsastukseesi tai anna ylläpitoon. Kyllä nuori saa vaihtaa kiinnostuksenkohteitaan, on karmeaa jos ratsastuksesta tulee pakko!

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   28.5.17 23:03:18

Meiltä oli kanssa motivaatio-ongelmia ja laitettiin poni ylläpitoon. On ollut nyt kolmisen kuukautta pois, eikä oo kysyttykään perään... ehkä tää oli tässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.5.17 23:03:25

Onko tämä todellista? Ostetaan hieno hevonen lapselle kilpailemista varten. Aikuinen ostaa sellaisen hevosen kun itse tarvii ja haluaa. Lapsi voi hankkia hevosen kasvettuaan aikuiseksi. Meillä on kaksi hevosta jotka kummatkin olen hankkinut itselleni. Tyttö voi niitä lainata jos minulle sopii ja sopiihan se. Noin muuten minulle on ihan sama kiinnostaako tyttöä ratsastaminen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.5.17 23:25:59

Kohta on teiniäiti kun ei hepat enää neitiä kiinnosta. Poikien perässä juoksee mielummin.

Lähettäjä: Yrjö 
Päivämäärä:   28.5.17 23:29:17

Kuule viiva, on täysin normaalia että teinejä alkaa kiinnostaa vastakkainen sukupuoli. Olisin enemmän huolissani, jos teini olisi vain tallilla eikä,pojat yhtään kiinnostaisi. Silloin on jotain pahasti pielessä.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   28.5.17 23:33:47

Heppa valmentajalle ylläpitoon vuoden loppuun. Sitten mietitte myydäänkö vai jatkaako valmentaja sen kanssa? Suoraan sanot tytölle että päätös pitää tehdä. Oikeasti motivaatiota omaavana ratsastajana minulla oli tuossa iässä (14v) kolme kisaponia, joista yksi aktiivikäytössä, nuori oppimassa ja vanhus eläkekäytössä. Kaikki hoidin itse vinkumatta, kävin lisäksi soittotunneilla ja hoidin yläasteesta lukioon (sekä amk) kunnialla KERTAAKAAN muiden hoitamatta minun ponejani. Alusta alkaen tehtiin selväksi, että koska harrastus on minun minä myös hoidan ponit, kyydit saatiin aina valmennukseen kerran viikossa ja kisoihin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.5.17 23:36:10

Muah. Pahasti pielessä, jos ei notku poikien perässä kaupungilla 14-vuotiaana? ;) Toki jos ei "yhtään kiinnosta", niin voihan sitä olla vaikka lesbo. Tai ihan vaan normaali ihminen... Aseksuaalejakin on.

Itse notkuin harrastuksissa (ratsastuksen lopetin n. 14-vuotiaana), tietokoneella, luin kirjoja. Nyt olen kolmekymppinen lääkäri, mieskin löytyy, omakotitalo ja kaksi autoa eli aika perinteinen setti. Lapsia ei ole enkä tiedä tuleeko joskus vai ei. Lisäksi kaksi hevosta, koska viitisen vuotta sitten aloitin ratsastuksen uudelleen.

En koe olevani pahasti pielessä nyt enkä tietääkseni ollut teininäkään.

Lähettäjä: Jaahas 
Päivämäärä:   29.5.17 00:06:29

EI VOI OLLA TOTTA!!!! "Miten sanon ettei suutahda". Suutahda siitä että hänen kilpahevosensa seisoo kun hän on ulkona. Jessus...näitä nykyajan kakaroita ja vanhempia

Lähettäjä: Äiti myös 
Päivämäärä:   29.5.17 00:09:24

Anna nyt herrantähen sen lapsen lopettaa se harrastus!!! Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   29.5.17 08:27:05

heppa vaan myyntiin sitten..

Lähettäjä: Lillu 
Päivämäärä:   29.5.17 09:33:34

Myy hevonen. Itse olen harrastanut läpi elämän ja ja joutunut oikeasti tekemään töitä hevosen eteen. Ikinä ei olisi tullut mieleenkään lopettaa ratsastamista tai että olisi ollut hetkiä ettei tallilla kiinnosta käydä. Tietenkin joskus yksittäisiä, mutta ei mitään suurempaa motivaatio monttua.
Teini-iässä ja vähän myöhemmin kerkesin kyllä hyvinkin viettää aikaa kavereiden kanssa ja juosta poikien perässä vaikka kävin tallilla päivittäin. Ilman hevosia olisin kerinnyt varmaan vähän liikaakin..

Lähettäjä: mahd 
Päivämäärä:   29.5.17 09:36:27

Entä jos käyttäisit tilanteen hyväksi ja syventäisit omaa osaamista, kun hevonen enemmän käytössäsi. Alkaisit tätiratsastajien kuningattareksi :) Ehkä neitikin vielä innostuu. Ei tarvitse aina olla niin tavoitteellinen.

Lähettäjä: äiti täälläkin 
Päivämäärä:   29.5.17 10:06:20

Onpa harmillista luettavaa. Meillä juniori menetti hevosensa sen sairastumisen vuoksi. Motivaatiota ja sitoutumista kyllä olisi ollut. Ei mee tasan onnenlahjat ei :(

Lähettäjä: ÖrkkiSe 
Päivämäärä:   29.5.17 10:20:06

On käsittämätöntä, miten jotkut hevosihmiset syyllistävät nuorta jota ratsastus ei enää kiinnosta.
Mitä pahaa siinä on?? Kaikkien en todellakaan tarvitse ratsastaa. Nuori voi olla kiinnostunut jostain harrastuksesta joitakin vuosia ja sitten kiinnostus menee ohi ja tulee muuta. Ratsastus, varsinkin kilpailu, vaatiin niin hirveän paljon aikaa ja työtä että harvalla on niin suurta intohimoa ja motivaatiota että jaksaisi lajia.
Eikä tarvitsekaan olla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.5.17 11:03:11

Mulla oli teininä hevonen ylläpidossa 4 vuotta. Välillä olin todella väsynyt. Olin tunnollinen, joten perushoidin hevosen hyvin ja siitä nautin. Mutta en jaksanut aina ratsastaa, joten tein erityisesti keväisin todella paljon maastakäsin kävelylenkkejä ja vastaavaa. Onneni oli se, että kesäisin hevonen oli omistajallaan, ja syksyllä oli taas energiaa ja intoa ratsastaa ja valmentautua (en kisannut kuin satunnaisesti kotitallilla).

Ymmärrän tosi hyvin lastasi. Hevosen pito on erittäin, erittäin sitovaa ja vaikka kuinka hevoseen on kiintynyt ja haluaa sille hyvää, niin kasvuikäinen nuori, jolla on koulut ja sosiaaliset suhteet, voi yksinkertaisesti vain väsyä.

Myy hevonen ja vie lapsesi vaikka laadukkaaseen ratsastuskouluun 2 x vko tai vuokraa hänelle 2 x vko jokin kiva hevonen. Uusi näkökulma ja lisääntyneet vapaapäivät voivat piristää tosi kummasti ja tuoda uusia kavereita ja ajatuksia. Tai anna lopettaa/pitää kunnon tauko koko hommasta.

Ethän halua antaa lapsen väsyä tai saada jopa burn out?

Lähettäjä: Moneypenny 
Päivämäärä:   29.5.17 12:22:14

Onko ratsastaminen tärkeää? Onko kilpaileminen tärkeää? Ei ole. Hevosen voi myydä.

Kyllä harrastuksen voi lopettaa, ei se ole mitenkään väärin tai rikos. Hevosharrastuksen lopettaminen on vaan niin paljon isompaa kuin esim. sulkapalloharrastuksen lopettaminen. Asiaa kannattaa miettiä ennen kuin sen hevosen hankkii, luopuminen on aika työlästä.

Lähettäjä: Huuma 
Päivämäärä:   29.5.17 15:04:37

Työlästä? Miten hevosen laittaminen myyntiin on työlästä?

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   29.5.17 15:21:54

kyse ei ole siitä ettenkö voisi hevosta myydä,vaan siitä kun sillä on myös itselle niin paljon tunnearvoa. Eniten tässä ärsyttää se että kun tytön mielialat heittelee laidasta laitaan mikä on tietty täysin normaalia tuossa iässä, mutta en yhtään ihmettelisi että pari kuukautta hevosen myynnin jälkeen alkaa taas haikalemaan sen perään..

Lähettäjä: Urpo 
Päivämäärä:   29.5.17 15:26:17

Älä myy omaa perheenjäsentä. Anna se jollekin ratsastettavaksi omalla tallilla, jos teidän perheellä ei rahasta tee tiukkaa ylläpitää hevosta. Varmaan tallilla löytyy joku innokas apuri, jolle vaan selvittää sen asian että oma ihminen pitää taukoa ja mahdollisesti ottaa myöhemmin vastuun itsellensä.
Nyt taas ilkeät alkavat kirjoittamaan ettei ole mitään järkeä antaa jonkun ratsastaa ilmatteeksi, minun mielestäni on ja sitä paitsi silloin voi itse sanella ne käyttöehdotkin paremmin ja pitää päätäntävallan itsellänsä.
Juu, minulla on kaksi heppaa ja ilomielin annan luotettavien hoitajien joskus liikutella hevosiani ihan ilmaiseksi. Ei tulisi mieleenkään pyytää rahaa sen vuoksi että saan itse pitää vapaata joskus tai jos on jotain menoa.

Lähettäjä: Mila 
Päivämäärä:   29.5.17 16:13:26

No ihan ensi töiksi hevonen nyt kesän kynnyksellä pariksi kuukaudeksi laitsalle. Tekee hyvää hevosella ja voit seurata kaipaatko tyttö hevosta yhtään.
Sillä voihan olla, että hän loppujen lopuksi vaan haluaa rennosti ratsastella silloin tällöin, mutta valmentautuminen ja kisaaminen ei sitten kiinnosta.
Kuten joku sanoi, se palo ja motivaatio esim valmentautua ja kisata täytyy olla nuoren itsensä sisällä. Jos sitä ei ole niin sitten "peli on menetetty". Mutta jos on varaa, voitte pitää hevosen ja tyttö ratsastaa silloin kuin itse tahtoo ja huvittaa, pakottamalla homma ei kertakaikkiaan toimi! Sinä ja joku muu ratsastettu sitten muulloin.
Tai sitten myyt sen. Ja jos tyttö haikailee sen jälkeen heppaa niin siinähän haikailee.
Mutta ensi laitsalle niin saatte tuumaustauon.

Lähettäjä: Ninnu 
Päivämäärä:   29.5.17 16:24:29

Jos hevosen meinaa myydä, ei ole järkeä laittaa sitä laitumelle lihomaan. Nyt on paras aika myydä jos haluaa, ennen kuin hevosen kunto laskee ja suoritukset heikkenevät.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   29.5.17 16:36:56

Miks pitää olla niin mustavalkoista? Vaihtoehtona se että hoitaa ja ratsastaa hevosen päivittäin ja kisaa tai myydään hevonen??
Tuossa iässä saattaa hyvinkin motivaatio olla välillä kadoksissa kun haluaisi myös viettää aikaa kavereiden kanssa eikä olla 24/7 tallilla....

Olisko mahdollista ottaa hevoselle vuokraaja /liikuttaja, niin että tytölle tulis tallipäiviä 2-3 viikossa? Ehtii myös elää "normaalin" nuoren elämää ja mennä kavereiden mukana. Ja antaa tytön maastoilla yms mennä rennommin. Paineet menestyä ja pärjätä voi tappaa motivaation helposti.
Jos valmentajaa kiinnostaa antaa hänelle kisattavaksi täksi kaudeksi - syksyn tullen katsotte tilannetta uudelleen?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.5.17 16:42:46

Mielestäni nuoren kanssa ei hevosta hankittaessa ole otettu vastuukysymystä esille riittävästi. Onhan selvää että jos haluaa oman hevosen, se myös hoidetaan asiallisesti tai sitten laitetaan pois. Jos vanhempien pitää miettiä tässä vaiheessa miten asiansa ilmaista ettei nuori suutu, niin antaa kyllä vaikutelman että nuori vie vanhempiaan 6-0.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.5.17 16:48:45

"Miks pitää olla niin mustavalkoista? Vaihtoehtona se että hoitaa ja ratsastaa hevosen päivittäin ja kisaa tai myydään hevonen?? "

Vaihtoehdot jos on OMA hevonen = se hoidetaan asiallisesti joka päivä. Ratsastuskoulussa voi sitten käydä chillailemassa kertaa x viikossa jos haluaa ottaa rennommin.

Lähettäjä: Juniori? 
Päivämäärä:   29.5.17 17:06:22

14v. juniori?

Eikö tuon ikäinen oli poniratsastaja, jos alla on poni ja lapsiratsastaja, jos alla on hevonen?

Lähettäjä: Huu 
Päivämäärä:   29.5.17 18:17:39

Juniori sanaa käytetään nuorista henkilöistä noin yleensä, ikähaarukassa 10-20v. Siis yleiskielessä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   29.5.17 18:29:33

Jos hevosella on sinulle itsellesi tunnearvoa, etkä halua sitä myydä, niin sittenhän ratkaisu on ihan selvä. Sinä olet se henkilö, jonka tulee hoitaa ja liikuttaa hevonen, tai järjestää sille hoitaja ja liikuttaja niiksi päiviksi, kun et itse pääse. Ei se lapsi mikään orja ole, joka hoitaa ja treenaa hevosen jotta äiti voi humputella sillä silloin, kun sattuu huvittamaan.

Liisalle taas kommenttina, että turha on kumminkaan äitiä syyllistää siitä, että jokapäiväinen tavoitteellinen harrastaminen alkaa väsyttää lasta. Sama ilmiö tapahtuu suurimmalle osalle ihmisiä aivan minkä tahansa harrastuksen kanssa, jos harrastaminen muuttuu liian aikaavieväksi, rankaksi ja stressaavaksi muuhun elämäntilanteeseen nähden. Tämä ei riipu iästä, sitä tapahtuu lapsille ja aikuisille. Eikä tuo etenkään ole mitenkään äidin vika.

Lapsi on 14 v, siis sellaisessa iässä, jossa koulu alkaa käydä työläämmäksi, päättötodistus ja lukioon pyrkiminen painaa mieltä, unen tarve on suuri, kaverit ovat tärkeitä ja kehittyminen naiseksi tai mieheksi on kiivaassa vauhdissa. Samaan aikaan aletaan harrastuksissa vaatia totisempaa työskentelyä. Kun 12 v lapsilta vielä hyväksytään, että eivät aina jaksa keskittyä ja joskus voi pelottaa, on 14-vuotiaiden maailma jo eri tavalla armoton.

Entä jos lapsi saisi harrastella rauhassa seuraavan vuoden? Sovitte yhdessä tallipäivät, vaikka kaksi viikossa, ja valmennukset tai tunnit, vähintään kaksi kuussa. Loput päivät hoitaa äiti tai vuokraaja.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   29.5.17 19:03:29

No ei kaikki aikuisetkaan hevosenomistajat halua ratsastaa 7/7 vaan ottavat vuokraajan jotta saavat vaikka 3 vapaapäivää viikossa. Miksi tätä ei voi tehdä lapsen kanssa. Itsekään en käy tallilla joka päivä, maksan ratsuttajalle siitä että ratsastaa hevoseni 2 kertaa viikossa ja sitten on yksi vapari.

Lähettäjä: :/ 
Päivämäärä:   29.5.17 19:06:34

Minulla on nykyään puoliylläpitäjä hevosellani. Saan itse lisää vapaata ja toinen ratsastaja saa toistaiseksi keskittyä kisaamiseen ja valmentautumiseen kun itsellä ei riitä motivaatio nyt. Hevonen voi hyvin ja saa tarpeeksi liikuntaa ja edistyy hyvää vauhtia. Teininä vielä olinkin joka päivä tallilla, mutta kolmekymppisenä aikaa pitää varata myös parisuhteelle yms. Eli harkitse eri ratkaisuja.

Lähettäjä: Mii 
Päivämäärä:   29.5.17 19:40:44

En ihan ymmärrä tuota monien kommentoneiden asennetta, että myykää hevonen, jos nuori näyttää vähän kyllästymisen merkkejä. Jos on hommattu laadukas kisahevonen, niin se vaatii sitoutumista. Ei sitä pidä myydä pienen kyllästymisen vuoksi, jo ihan lapsen kasvatuksellisista syistä. Minusta olisi syytä keskustella ja sopia pelisäännöistä, miten nuori voisi ratsastaa ja tavata kavereita ilman, että hevonen kärsii. Miettiä yhdessä keinoja, jotka ylläpitäisivät motivaatiota. Tarvitseeko esim.apua läpiratsastamisessa, jos hevonen tuntuu välilllä sileällä hankalalta? Monesti myös ongelmat ratsastuksessa alkavat heijastua motivaatioon ja sen myötä muut jutut kiinnostaa. Avoin, ketään syyttelemätön keskustelu minusta paikoillaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.17 19:49:51

juniorin ikäraja kisaajana on muuten 14-18.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   29.5.17 19:57:31

Meillä oli 14v:lla samaa ilmassa. Hikisesti jaksoi käydä kerran viikkoon valkassa, ennen ratsasti joka päivä ja useamman kerram valkun silmien alla.

Sit yhtäkkiä taas alkoi homma kiinnostaa ja ratsastaa taas mielellään. On toki omiakin juttuja ja iltamenoja lisäksi. Pääasia ettei vuosia kestänyt harrastus loppunut.

Meillä semmoinen hevonen jota minäkin pystyn liikuttamaan.

Lähettäjä: Luumu 
Päivämäärä:   29.5.17 20:02:14

Minä taas en ymmärrä Miin asennetta. Ymmärrän että koulua on pakko käydä ja pakko on tehdä läksyt ja syödä ja nukkua ja mielellään käyttäytyä kohteliaasti, mutta HARRASTAMINEN ei voi olla pakko, ei aikuiselle eikä lapselle! Jos tää Junnu olis käynyt pari vuotta vika jossain voimisteluseurassa jumppaamassa ja haluais lopettaa tai alkaa harrastaa vaikka piirtämistä, niin junnun äiti tuskin sanois mitään muuta kuin ok.
Mutta ratsastus!!! Se on jotainin niin ihmeellistä ja tärkeää että sitä junnun on pakko jatkaa ja harrastaa vaikka alkaisi inhota koko lajia! "Kun on ostettu kallis hevosenkin! Me ollaan laitettu hevostouhuun paljon rahaa!!!" So? Joo, hevosesta on vaikeampi pääsyä eroon kuin tennismailasta, mutta ihan helppoa silti.
Kisoissa näkee näitä teinejä joita oikeasti ei enää kiinnosta, mutta kun äiti pakottaa "kun on ostettu se poni!" Sitä rähjäämistä ja kiukuttelua on ikävä kuulla.

Jos lapsella ja nuorella ei ole enää omaa motivaatiota ja kiinnostusta lajiin niin sitten ei ole. Vaikka sille ois ostettu viisi miljoonahevosta.

Mutta kovin usein on kyse äidin unelmasta ja äidin kunnianhimoisia, ei suinkaan nuoren.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   29.5.17 20:23:28

Vieläkään, en halua heti myydä meille tärkeätä hevosta. Mielestäni törkeätä kommenttia täällä siitä että heti pitäisi hevonen myydä kun tulee pientä väsymystä pintaan. Puhuin tytön kanssa, ja sovittiin että hän pitää niin kauan taukoa kun haluaa, ja sillä aikaa minä valmentaudun hevosella. Sitten jos ei ala vieläkään kiinnostaa, hevonen myydään luultavasti tallin pitäjälle, jotta voidaan käydä välillä moikkaamassakin.

Lähettäjä: Yllimaa 
Päivämäärä:   29.5.17 20:40:27

Ei sun tartte hevosta myydä mutta tyttösi ei tarvitse ratsastaa jos ei kiinnosta yhtään. Ratsastat hevosen itse ja hankit esim vuokralaisen jos et joka päivä ehdi.

Lähettäjä: Mii 
Päivämäärä:   29.5.17 20:42:04

Hyvä Luumu: minun lapseni harrastaa kyllä, mutta ei ratsastusta. Hän on itse valinnut lajinsa. Meillä käydään ennen joka kauden alkua keskustelua haluaako lapsi yhä harrastaa ja sitoutua harrastukseen vuoden ajaksi. Jos lapsi haluaa harrastaa, hän sitoutuu harrastukseen seuraavaksi vuodeksi. Kesken kautta ei lopeteta, vaikka välillä kyllästyttäisikin, iisimmin voi kyllä ottaa.Lapsi tietoisesti sitoutuu harrastukseensa ja harrastusporukkaan, minä harrastuksen kustantamiseen, kuljettamiseen ja kannustamiseen. Vuoden välein tarkastelemme tätä kummankin sitoumusta ja silloin kysyn suoraan, että haluaako lapsi jatkaa. Tiedän, että monesta se kuulostaa omituiselta,mutta yritän välttää ns.harrastussurffailua, koska koen harrastusten kasvattavan lasta . Pitkäjänteinen ja sitoutunut harrastaminen on vain yksi minun tavoistani kasvattaa. Ja näin, vaikka sen välineen voisi vain jättää lojumaan huoneen nurkkaan.

Lähettäjä: Qwerty 
Päivämäärä:   29.5.17 20:54:05

Ei kovin reilua "kasvatusta" pakottaa lasta "sitoutumaan" johonkin harrastukseen vuodeksi. Vuosi on erittäin pitkä aika lapsen elämässä, eikä lapsi osaa edes hahmottaa sen pituista aikaa.

Lähettäjä: Mii 
Päivämäärä:   29.5.17 21:11:31

No vielä en ole joutunut kyllä testaamaan asiaa käytännössä eli lapsi harrastaa ihan mielellään, en tiedä kuinka asia käytännössä menisi, jos hän päättäisi oikeasti lyödä hanskat tiskiin:) mutta tällä periaattella yritän vain opettaa, että aina ei täydy olla kivaa. Joskus pitää vähän aikaa sietää epämukavuutta, jotta olisi taas kivaa.

Lähettäjä: Harrastaja 
Päivämäärä:   29.5.17 21:21:08

Missä päin hevonen asuu? Etsin itse liikutettavaa hevosta pk-seudulta.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   29.5.17 21:22:34

meillä samanikäinen tyttö ja sama tilanne. koko elämänsä on ratsastanut, hevoset on ollut koko elämä, oma kilpahevonen unelma ja sitten yhtäkkiä motivaatio katoaakin eikä enää kiinnosta yhtään. jos hevonen olisi esine, niin helppohan siitä olisi luopua jos ei enää huvita, mutta elävän olennon kanssa ei viitsisi toimia ihan yhtä hätiköidysti. entä jos se motivaatio palaa yhtä nopeasti kuin on kadonnutkin? meillä on onneksi hevosella muitakin liikuttajia. mutta silti harmittaa tosi paljon. :(

Lähettäjä: Vilma 
Päivämäärä:   29.5.17 21:32:17

Kyllä täällä monesta kirjoituksesta huomaa, että vaikka lapsi on jonkin aikaa tykännyt ratsastaa, on kyseessä kuitenkin ollut äidin unelma, ei lapsen oma.
"harmittaa tosi paljon" Miksi ihmeessä? Se että lapsesi on itsenäinen ihminen joka haluaakin elämältään jotain muuta kuin äiti?

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   29.5.17 21:54:08

se äkillinen mielen muuttuminen tässä lähinnä harmittaa, kun ei ole mitään ns syytä. Mutta minkäs teet, jos lapsi niin haluaa niin en voi pakottaa. Mutta kun olihan se meidän semmonen "yhdistävä" tekeminen.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   29.5.17 23:06:13

Qwerty, päin vastoin. Taitolajeissa tulee aina vaiheita, jolloin lapsen kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys on koetuksella. On ihan oikein, että vanhemmat silloin käyttävät sitä vanhemman valtaa ja kasvatusvastuuta, joka heillä pitääkin olla, ja vaativat lapselta homman hoitamista kunnialla seuraavaan etappiin asti. Tuollainen vuosi kerrallaan -systeemi on oikein hyvä. Loputtomiin ei tietenkään voi jatkaa vanhemman painostuksella, mutta on vanhemman tehtävä auttaa lapsi muutaman kuukauden huonojen jaksojen yli. Sitä kokemusta, että välillä voi olla vaikeaa tai inhottavaa, mutta siitä pääsee yli kun vaan hoitaa hommansa, tarvitaan myöhemmin elämässä sekä opinnoissa että työelämässä.

Kuitenkin pitää olla joku kohtuus. Jos lasta ei homma huvita ollenkaan, mennään enemmän minimitasolla ja tehdään välttämätön työ. Silloin tavallinen hyvä riittää ja sitä pitää arvostaa. Kunnianhimoiset suunnitelmat kuuluvat innostuneelle lapselle.

Minä sain ihan vähän aikaa sitten koskettavat kiitokset omalta 14-vuotiaalta, joka oli soittanut viululla vaikean kappaleen kevätkonsertissa tosi onnistuneesti. Puhuimme siitä, miten valtavan hienosti hän on kehittynyt tänä vuonna, ja siitä, että hän on myös harjoitellut ja soittanut omaksi ilokseen tosi paljon. Tähän 14 v totesi: "Kiitos äiti kun pakotit jatkamaan silloin 11-vuotiaana, kun soittaminen tuntui mahdottomalta ja kiukuttelin joka päivä. Jos et olisi silloin laittanut minua harjoittelemaan niitä vaikeita asioita, en olisi ollenkaan oppinut soittamaan, ja soittamisesta on tosi paljon iloa nyt, kun osaa enemmän." Tämä on siis lapsi, joka voi nykyään soittaa huvin vuoksi tuntikausia, kun muutama vuosi sitten vartti päivässä aiheutti hirveän riidan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.17 23:36:50

Menee pari vuotta ja tyttö innostuu taas ratsastamisesta. Minulla saman ikäinen tyttö ja hevonen on kyllä mielessä ja puheissa mutta kauheaa kiinnostusta ei ole. Tiedän että parin vuoden päästä on. Tämä hevonen on ihan perhepolle joten liikkuminen ei ole yhden ihmisen varassa. Kiva kun tyttö lähtee joskus mukaan tallille. Minä niin pidän meidän hevosesta että mielelläni hoitaisin se yksin mutta ei saa olla liian itsekäs.

Lähettäjä: Hei 
Päivämäärä:   30.5.17 05:54:37

Meillä 16- vuotias lopetti pianonsoiton 9 vuoden "uran" jälkeen. Nyt 19. Viimeiset 2 vuotta pakotin jatkamaan, vuoden kerrallaan. Ne vuodet olivat yhtä taistelua. Välillä maksoinkin siitä että harjoittelee. Oli kuitenkin etevä ja musikaalinen tyttö.
Nyt toimisin toisin. Vuoden sitoutumisen sijaan ehkä puoli vuotta olisi ollut sopivampi. Treenaamisesta en enää maksaisi palkkaa, koska kyse kuitenkin vapaaehtoisesta harrastuksesta.
Meillä oli niin kovat riidat harrastuksen jatkamisesta että se lopulta katkesi kuin seinään. Surullista kun lopettamisen jälkeen ei ole kertaakaan pianoon koskenut. Niin ei pitänyt käydä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   30.5.17 08:55:18

Harrastussurffailu on hyvä ilmaus. Minullakin oli omassa lapsuudessa näitä lähipiirissä. Vanhemmat tukivat ja kannustivat sillä tavalla, että lapsi sai joka vuosi aloittaa ihan minkä vaan harrastuksen. Ja aloittikin. Mutta jouluun mennessä innostus aina hiipui. Yksikään harrastus ei kestänyt täyttä vuottakaan.

Näillä oli kuitenkin noin jälkeenpäin ajatellen ihmeellinen itsetunto "harrastustensa" kanssa. Jos vaikka aloitin karaten, surffailija alkoi heti elvistellä, että minäkin olen harrastanut tuota. Sitten kun sain oranssin vyön, sama tyyppi kysyi, miten sä jaksat sitä karatea, mä ainakin lopetin jo keltaiseen vyöhön kun se oli ihan tyhmää. Koko ajan vaan harjoiteltiin jotain kiertopotkua ja tehtiin punnerruksia... Samoin ratsastus oli lopetettu kun oli opittu juuri keventämään. Ihan tyhmiä ne laukannostot kun sai kaksi kertaa peräkkäin hevosen, jolla oli pompottava ravi.

Sattumaa tai ei, mutta aikuisena nämä harrastussurffailijat eivät ole oikein päässeet työelämään kiinni tai saaneet hankittua toivomaansa koulutusta. On sata syytä, miksi hyvän kuuloiset suunnitelmat eivät ihan toteudu.

Omasta mielestäni se optimi on jossain keskitiellä, siis ei surffailu mielitekojen mukaan, mutta enpä kyllä laittaisi lasta itku silmässä isoihin kisoihinkaan, paitsi jos kisat alkaisivat hirvittää vasta viime metreillä ja niihin olisi treenattu hyvin. Silloin kyseiset nimenomaiset kisat mentäisiin kasvatuksen ja kokemuksen vuoksi, ettei lapsi opi viime hetken jänistäjäksi, ja mietittäisiin sitten jatkoa, että minkä tasoiset karkelot laitetaan jatkossa suunnitelmiin jotta harrastus olisi mielekäs eikä liian stressaava.

Lähettäjä: iita 
Päivämäärä:   30.5.17 09:26:41

Itse ajattelisin, että kyseessä on kaksi vaihtoehtoa: joko aloittajan tytär ei vain ole selkärankaansa myöden hevosihminen ja kyseessä oli ohimenevä teini-innostus, tai sitten nyt on vain vaihe jossa hän haluaa kokeilla muutakin ja palaa kyllä hevosten pariin. Itse 15-vuotiaana tein niin, että puuhailin muuta tovin aikaa mutta talli alkoi aika nopeasti vetää puoleensa uudestaan. Omaa hevosta ei toki ollut joten sikäli tilanne erilainen.

Lähettäjä: BBC 
Päivämäärä:   30.5.17 09:28:31

No toi * kirjoitus on kyllä typerä ja tekopyhä. Kannattaa todella vetää isoja johtopäätöksiä parin tuntemansa pennun perusteella.
On aina väärin jos vanhemmat pakottaa lapsen harrastamaan jotain. Aina. Harrastusta saa vaihtaa ja lapsen maailmankuva vain laajenee jos saa harrastaa ja kokeilla monia eri asioita.
Ja mitä työelämään tulee, tulevaisuudessa tarvitaan nimenomaan niitä tekijöitä, joilla löytyy joustavuutta ja kykyä vaihtaa tehtäviä ja työpaikkoja nopeasti ja usein.
Tulevaisuuden työelämä ei tarjoa enää mitään niille, jotka on opetettu sitkeästi puurtamaan vuosikymmeniä saman työnantajan palveluksessa. Sellaiselle ominaisuudelle ei enää ole kysyntää.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   30.5.17 09:45:01

BBC, sekoitat nyt joustavuuden ja lyhytjänteisyyden. Se nykypäivän työelämän vaatima jousto on nimenomaan kykyä sietää epämukavuutta ja ulkopuolelta muuttuvia ja tiukentuvia vaatimuksia. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän " nyt ei huvita niin en tee - ei oo pakko jos ei oo kivaa" -tyyppisen meiningin kanssa.

Työpaikan vaihdotkin pitää suunnitella ja toteuttaa rautaisella itsekurilla. Ei niin, että lopetetaan hommat, kun tuli ikävä työtehtävä eteen. Joustavuus on kykyä sietää hetkittäin epämukavaa ympäristöä. Se, että lopettaa hommat ja yrittämisen heti, kun ei ole koko ajan 100% kivaa, ei ole joustavuutta vaan jotain muuta.

Kyllä harrastusta saa vaihtaa, mutta ei ole hyvä vaihtaa harrastusta koko ajan ja heti ensimmäisen työtä vaativan kynnyksen kohdalla. Mitäpä se hädin keventämään opetellut lapsi tietää ratsastuksesta? Entä ukko nooan opetellut pianonsoitosta?

Lähettäjä: Liima 
Päivämäärä:   30.5.17 10:03:24

Vähän off topic mutta kyllä nuoret nykyään vaihtavat työpaikkaa helposti jos työnantaja ei ole reilu ja kiva. Parhaissa yrityksissä on huomattu, että saadakseen parhaat nuoret töihin täytyy asenne työntekijöitä kohtaan muuttaa kokonaan. Nuoret eivät enää alistu huonoihin pomoihin, huonoihin työoloihin, työhön jonka he eivät koe olevan moraalisesti oikein jne. Palkkakin on monelle sivuseikka kunhan työssä on kivaa ja saa toteuttaa itseään. Tämä koskee tietenkin hyvin koulutettuja nuoria. Työelämä on muutoksessa ja vanhat arvot, asenteet ja säännöt eivät enää päde.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   30.5.17 10:12:22

Totta kai työpaikkaa saa ja pitää vaihtaa. Uralla etenemisen, palkkakehityksen, työtehtävien ja joskus myös ilmapiirin tai esimiehen takia. Mutta pitkäjänteinen ja epämukavuutta sietävä henkilö vaihtaa työpaikkaa suunnitelmallisesti, harkitusti ja huolehtien tehtävistään loppuun asti. Nämä surffailijat sitten saikuttavat tai lähtevät ovet paukkuen eivätkä malta odottaa että on seuraava duuni sovittuna ennen kuin edellisestä häivytään.

Se hyvä koulutus on sitten toinen asia, joka vaatii pitkäjänteisyyttä. Omassa tuttavapiirissä ne pitkäjänteisemmin lapsena harrastaneet ovat kouluttautuneet hammaslääkäreiksi, lääkäreiksi, juristin ammattiin jne. Ne vikkelästi hauskempaan vaihtajat ovat myös kouluttautuneet, esimerkiksi valtiotieteellisessä muodikkaille mutta ei kovin hyvin työllistäville aloille, tai ovat käyneet pikkupaikkakunnalla jonkun taiteellisen koulutuksen, joka ei vaadi aiempaa osaamista (esim teatterialaan jollain tavalla liittyvät tehtävät), tai muuta sellaista, mikä on lähes joka hetki opiskellessa mukavaa. Heille ei biokemian tai verolakien pänttääminen ole sopinut.

Lähettäjä: BBC 
Päivämäärä:   30.5.17 10:22:16

No, en tiedä onko sun tuttavapiiri jotenkin todistusvoimaisesti isossa kuvassa. Mutta toki teitä vanhaan ja 70-80-luvun arvoihin ja asenteisiin jääneitä on paljon vanhemmissa ihmisissä.

Lähettäjä: Moneypenny 
Päivämäärä:   30.5.17 10:23:01

Miksi en ymmärrä tätä että vanhemmat lahjovat ja maksaa lapselle siitä, että jatkaisivat harrastustaan. Minusta se on ihan outoa. Kyseessähän on lapsen harrastus eikä vanhemman harrastus.

Harrastukisa voi kokeilla ilman että hankkii heti täydet varusteet ja panostetaan täysillä. Itselle ja omille lapsille on ollut niin että harrastusta on vähän pitänyt mankua jo jonkin aikaa ennen kun lähdetään kokeilemaan. Voisiko olla niin että lapsen into harrastuksen lopahtaa sitä mukaa kuin äidin innostus kasvaa?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   30.5.17 10:48:33

Juu, ja nuoremmissa puolestaan on tosi paljon niitä, jotka eivät vaan pääse mukaan työelämään ja yhteiskuntaan. Ihan tilastollisesti. Mutta nythän on tutkimusten mukaan taas kasvamassa uusi, tavoitteellisempi ja pitkäjänteisempi sukupolvi.

Lähettäjä: Luumu 
Päivämäärä:   30.5.17 10:59:01

Tuttuun hötönet tyyliin keskustelu alkaa polveilla...;););)

Lähettäjä: ,.- 
Päivämäärä:   30.5.17 11:16:39

Mä olen ollut aina sitä mieltä, ettei ole mitään järkeä ostaa hevosta tai vaihtaa vanhaa hevosta parempaan teini-iän kynnyksellä. Silloin kun tyttö kiinnostuu pojista on suurin riski harrastuksen loppumiseen. Niin monta tapausta nähnyt tallilla kun jollekin 13v on ostettu se oma poni / hevonen ja sitten vuoden parin päästä riidellään sen liikutuksesta ja lopulta se myydään ja äiti on ainut joka jää sitä kaipaamaan.

Odottakaa hyvät ihmiset pahimman murkkuiän yli. Vaikka se lapsi on tulenpalavasti innostunut ja vannoo ratsastavansa joka päivä voi kaikki muuttua kun hormonit tulee peliin.

Lähettäjä: Jepu 
Päivämäärä:   30.5.17 13:42:49

Minusta tässä on useampi eri seikka: sekä eläinsuojelulliset asiat että lapsen kasvatuksellinen puoli.

Niin kauan kuin hevonen omistetaan, niin se pitää hoitaa ja liikuttaa. Vaikka harrastus onkin kyseessä, niin kyllä teini-ikäisen kanssa pitää voida sopia suunnitelma, että kuinka paljon hän aikoo hevosen hoitoon & ratsastukseen osallistua. Kun muuten tuo jälkimmäinen, eli lapsen kasvatuksellinen puoli, jää puolitiehen. Jos eläimiä otetaan, niistä huolehditaan. Jos äitinä hyväksyt, että sinä hoidat elukat, kun lasta ei nappaa ... niin saat todennäköisesti hoitaa tulevaisuudessa lapsen koiria ym. Näitä on lähipiirissäkin nähty.

Olen myös samaa mieltä *:n kanssa, vanhempien tehtäviin kuuluu pettymysten tuottaminen ja kannustaminen, harrastusten lopettaminen kesken kauden ei minusta ole ok. Oman hevosen kanssa "kausi" ei ole välttämättä konkreettinen käsite, mutta näin kesää kohti mennessä sanoisin, että teinin pitäisi tehdä päätös elokuussa kun koulut alkaa. Jos ei silloinkaan nappaa, niin hepo myyntiin.

Lähettäjä: heppa 
Päivämäärä:   30.5.17 15:44:00

Mun tytär sai ekan oman hevosen 16-vuotiaana. Kävi parissakin ratsastuskoulussa 7-15-vuotiaaksi, loppuvuosina hoiti montaa yksityistä, liikutti monen hevosta, sai ratsastaa ja opetustakin muutamalta valkulta kun oli kisahoitajana, teki tallia jne.

Ikinä ei ole tarvinnut keskustella siitä jaksaako/viitsiikö/ ehtiikö ratsastaa ja hoitaa. Niin kova palo ja toive hevosesta oli ehtinyt kasvaa häneen, ettei mitään ongelmia ole koskaan ollut, vaikka jo toinen hevonen on menossa, kun tytär on jo 23v.

Mutta hirveän hyödyllisia oli ne vuodet ennen omaa hevosta, oppi kisaavilta ja ammattilaisilta hevosenomistajilta aivan hirveän paljon asioita hoidosta ja ruokinnasta ja lihashuollosta ja kengityksestä ja satulansovituksesta ja muusta. Ja se, että vuosikausia ratsasti monia, täysin erilaisia hevosia, antoi todella hyvän pohjan ratsastustaidolle, paljon paremman kuin niillä jotka pienestä asti ovat menneet vain sillä yhdellä tai kahdella ponilla.

Että juu, on monta näkökulmaa näihin asioihin.

Mutta olen kyllä samaa mieltä että pakottaa ei saa missään tapauksessa mihinkään harrastukseen. Kyllä sen palon täytyy tulla nuoren sisältä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.5.17 21:46:21

"ettei ole mitään järkeä ostaa hevosta tai vaihtaa vanhaa hevosta parempaan teini-iän kynnyksellä"

Höpö höpö. Joku lopettaa, joku toinen taas ei. Ei sitä voi tietää. Iso osa taas ei lähde poikien perään, vaan haluaa satsata ratsastukseen (tai sitten vaikka lopettaa ja haluaa satsata koulunkäyntiin).

Minä ostin uudet ratsut 12-, 14-, 16- ja 18-vuotiaalle. Lopetti se sitten 22-vuotiaana yliopistossa opiskellessaan. Eipä tullut mieleen sanoa, että ei hankita uutta hevosta, kun kohta sä menet poikien perään. Mikä vastaus se on vaikka 13-vuotiaalle?

No, kukin tavallaan.

Lähettäjä: Villa 
Päivämäärä:   30.5.17 21:50:24

Ei se tarkoita että menee "poikien perään" jos vaan kyllästyy ratsastukseen ja erityisesti kisaamiseen.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   31.5.17 00:09:30

Vilma: "Kyllä täällä monesta kirjoituksesta huomaa, että vaikka lapsi on jonkin aikaa tykännyt ratsastaa, on kyseessä kuitenkin ollut äidin unelma, ei lapsen oma.
"harmittaa tosi paljon" Miksi ihmeessä? Se että lapsesi on itsenäinen ihminen joka haluaakin elämältään jotain muuta kuin äiti?"

No höpö höpö, mitään äidin unelmaa tässä kukaan toteuta. Kai se saa harmittaa, että kun lapsen 10 vuotta kestäneen harrastuksen (täysin itse valitun ja varsin intohimoisen sellaisen, vanhemmilla ei mitään ratsastustaustaa) eteen on tehty kaikki mahdollinen, hankittu vetoautot ja trailerit ja kuskattu kisaamaan ympäri suomenmaata, lopulta ostettu kallis kisaheppa (velaksi!) niin aika lapsen kiinnostus lopahtaakin, käytännössä yhdessä yössä. Pitäisikö olla iloinen ja paijata päähän? Ei haittaa, mitäs seuraavaksi keksit haluta tai olla haluamatta? Ei helkkari, tottakai nuo teinin ennalta arvaamattomat mielenliikkeet saa harmittaa! Olisi vähän outoa, jos ei harmittaisi. Kun ei sitä rahaa liikaa ole muutenkaan.

Lähettäjä: gfgf 
Päivämäärä:   31.5.17 00:44:34

Outoa, että täällä taivastellaan "nykyajan kakaroita". Kun olin itse teini-iässä, tosi monet lopetti ratsastuksen (oli omia tai ei). Sitten olin tallilla töissä ja muutaman vuoden ajan todistamassa sitä, kun aina tietyssä iässä olevat unohtivat hoitohevosensa ja ratsastuskaan ei enää kiinnostanut. Ei olisi välttämättä itseäkään jossain vaiheessa kiinnostanut, mutta kun 15 vuotiaana pääsi tallille töihin niin siellä oli sitten pakko illat viettää. 16 vuotiaana piti muuttaa omaan kotiin vähän lähemmäs koulua ja vuokrarahat riippui töistä.

Lähettäjä: ------ 
Päivämäärä:   31.5.17 08:35:03

Aloittajalle: jos tytär ei halua ratsastaa, älä pakota, lahjo tms, vaan anna asian olla. Mieti, haluatko itse ratsastaa tällä hevosella. Jos et halua, vaan vaihtaisit hevosen paremmin itsellesi sopivaksi, tee se ja jatka omaa harrastustasi. Pakolla ei synny mitään. Jos tyttäresi muuttaa mielensä vaikka vuoden päästä, laadi selvät ehdot ennen kuin päästät takaisin satulaan. Ei voi olla niin, että kallis ja vanhempien sitoutumista vaativa harrastus aloitetaan ja lopetetaan monta kertaa edestakaisin eikä mihinkään sitouduta. Harrastuksen voi lopettaa, mutta ei voi vatkata asiaa edestakaisin, kun kuviossa on mukana elävä olento, se hevonen. 14 v iässä maailma muuttuu ja asioita haluaa kokeilla, olla kaverien kanssa jne. Moni lopettaa harrastuksensa siinä iässä ja se täytyy vanhemman hyväksyä. Joku tolkku täytyy kuitenkin olla, vanhempaa ei voi pyörittää joka suuntaan aina kun mieli muuttuu. Terveisin kahden kolmekymppisen äiti, joista toinen on ratsastanut 22v ja toinen lopetti teininä.

Lähettäjä: Lissu 
Päivämäärä:   31.5.17 10:27:21

No jos vanhemmat on pistäneet kaikki rahansa ja ostaneet lainalla(!) lapselle hevosen ja vetoauto ja kuskanneet pitkin maata kisoissa niin sehän on niiden valinta ja ongelma, ei sen lapsen! Ihan sairasta syyllistää lasta päätöksistä, jotka vanhemmat ovat ihan itse tehneet!!!
Lapsella ja nuorella ON OIKEUS muuttaa mieltään ja lopettaa mikä vaan harrastus, RIIPPUMATTA siitä, miten paljon rahaa vanhemmat on siihen laittaneet kiinni!!! Se on ollut vanhempien valinta laittaa ne rahat.
Suurin osa teinistä lopettaa atsastuksen 14-18 vuotiaana, ja ne loputkin parikymppisenä. Silloin kun sitä ponia hankitaan sille kymmenevuotiaalle, niin vanhempien pitää tajuta että 99% varmuudella harrastus loppuu joidenkin vuosien päästä. Juu, se lapsi halusi itse sen poni. Kuka oikeasti ajattelee, että joku kymmenvuotias on kykenevä arvioimaan miten hänen kiinnostuksensa muuttuu muutaman vuoden päästä.
Sen lisäksi olen sitä mieltä että vain ylityhmät vanhemmat hankkii lapselle hevosen lainarahalla!!!
Lasten harrastukset pitää mitoittaa sen mukaan mihin perheellä on rahaa.

Lähettäjä: mother 
Päivämäärä:   31.5.17 11:38:35

Hei.
Varsin tyypillinen vaihe teineille eikä tosiaan tarvitse mitään syytä, ettei kiinnosta ratsastus. Ne, joilla motivaatio on eli ovat tosiurheilijoita ja joilla taustajoukot ( raha) kunnossa pääsevät pitkälle tai harrastavat laadukkaasti aikuisiksi asti.
Meillä loppui into kisata/valmentautua jne 15 vuotiaalla tyttärellä muutama vuosi sitten. Päätin silloin, että pitäköön taukoa ja annoin tutulle tytölle ylläpitoon ponin kuukaudeksi (sama talli)ja toisen kuukauden oli laitumella. Sitten tuli innostus taas vähäksi aikaa, kunnes sekin hiipui. Laitettiin poni myyntiin ja sovittiin, että pitää ponin täydessä kisakunnossa eli valmentautuu niin kauan ennenkuin poni on myyty. Poni oli myös minulle rakas, mutta päätin, että emme sitä koristeena/harrasteponina pidä. Kun poni myytiin oli tyttö vapautunut, kun ei enää vastuu/velvollisuus painanut. Ratsastaa toisten poneja ja ylläpitää harrastusta muutaman kerran kuukaudessa. Älkää painostako teiniä, joka ei itse sinne tallille halua, se ei johda hyvään lopputulokseen. Oma kiinnostus ja halu pitää olla kova. Kyllä elämässä löytyy muutakin tekemistä. Vaikka ratsastus onkin mielestäni paras harrastus.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   31.5.17 11:44:09

Keskustelu pistää miettimään, mikä on harrastamisen idea ja tavoite.

Minulle lasten harrastukset ovat ennen kaikkea osa hyvää kotikasvatusta. On hyödyllistä opetella jokin taito, joka vaatii harjoittelua ja suunnitelmallisuutta.

Ratsastusharrastuksen hyvinä puolina näen esimerkiksi sen, että hevosen kanssa on oltava rauhallinen ja jämäkkä, mutta ei vihainen tai aggressiivinen. Hyvä taito missä tahansa. Edelleen ratsastuksessa oppii hallitsemaan itsensä ja keskittymään muuttuvissa tilanteissa. Kouluradalla tai esteradalla pitää keskittyä aina seuraavaan tehtävään, meni edellinen sitten hyvin tai huonosti. Ei voi vaan lopettaa sitä ratsastamista kesken kaiken. Ratsastuksessa oppii myös huomioimaan eläimen mielentilaa ja reaktioita ja siinä on vahva vastavuoroisuus. Se kehittää yhteistyökykyä ja empatiakykyä. Ratsastus myös kehittää reippautta tarttua toimeen ja saada aikaan asioita, fyysistä itsetuntoa, tasapainoa ja kehonhallintaa.

Näiden takia minusta ei ole ollenkaan hyödytöntä ostaa ponia lapselle, vaikka harrastus voi myöhemmin jäädä, eikä välttämättä johda kisaamismielessä mihinkään kummempaan. Jokainen vuosi on opettanut jotain.

Kasvatusmielessä on kutenkin tosi tärkeää, että harrastuksen lopettaminen tehdään harkitusti ja hallitusti, kun se aika tulee. Siinä aikuisen pitää ohjata lasta.

Itse ainakin toivoisin, ettei lapseni käyttäisi enää kaksikymppisenä kauheasti aikaa tallilla. Se on aikaa, jolloin pitäisi opiskella, saada ystäviä, verkottua omaan ammattikuntaansa, löytää parisuhde ja luoda perusedellytykset perheen perustamiselle. Tallilla luuhaaminen ei yleensä edistä näitä asioita. Lisäksi parikymppisellä ei ole melkein koskaan niin paljon rahaa, että sitä riittäisi fiksusti hevosharrastukseen.

Lähettäjä: mother 
Päivämäärä:   31.5.17 11:54:11

* tiivisti hyvin asian. Olen samaa mieltä, että jokainen ponivuosi on ollut tärkeä lapsen elämässä ja itsekin on sen jo pystynyt sanomaan, että on oppinut noilta vuosilta paljon. Kiva on nähdä, miten ratsasta muiden poneja ja opastaa pienempiään ja on innostunut siitä. Mutta on mennyt eteenpäin elämässä ja pitää ratsastusta hyvänä harrastuksena. Tähtää jatko-opintoihin ja työelämään ja ymmärtää, että oman ponin omistaminen oli kallista ja koko harrastaminen on kallista.

Lähettäjä: ------- 
Päivämäärä:   31.5.17 12:59:51

Meillä, kuten yllä sanoin, toisen nuoren ratsastusharrastus jatkui ja jatkuu edelleen nyt aikuisena. Lukioon käytettiin 4 vuotta, jotta koulu saatiin käytyä ja hevonen hoidettua ja ratsastettua. Sen jälkeen amk-tasoinen opiskelu, tutkinto valmis 3,5 vuodessa ja saman tien vakituinen työpaikka. Eli harrastuksesta huolimatta koulu on käyty, valmistuttu ammattiin (ei hevosalalle) ja rakennettu muutakin elämää. Hevoset ovat opettaneet kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Epäonnistumisten kestämistä, menetysten läpikäymistä. Harrastus on muokannut minun poniratsastajastani ja hevostytöstäni fiksun ja vastuullisen aikuisen. Olen harrastuksen valintaan hyvin tyytyväinen. Olemme pitkin matkaa käyneet keskusteluja siitä, haluaako ratsastaja jatkaa harrastustaan, vaikka koulu vie aikaa, vaikka on pudottu ja loukattu, tai hevonen on ollut pitkällä saikulla ja jatko on ollut epävarmaa. Joka kerta jatkaminen on ollut nuoren oma päätös. Asioita täytyy pysähtyä välillä miettimään ja katsoa kokonaisuutta. Jos vastaan näyttää tulevan umpikuja, sieltä pitää päästä ulos. Elämässä pitää olla tasapaino.

Lähettäjä: Harmi 
Päivämäärä:   31.5.17 14:00:06

Minusta kannattaisi ottaa asiallinen keskustelu harrastuksen jatkamisesta ja siitä, mitä tyttö oikeasti haluaa. Pitäisi myös tehdä selväksi, että jos hevonen nyt myydään, uutta ei osteta jos yhtäkkiä innostuukin uudelleen. Eli miettii jonkin aikaa tarkkaan haluaako jatkaa vai ei.

Toki lapselle on jäätävä joskus aikaa myös muulle elämälle eli voi esim sopia, että pari iltaa viikossa joku toinen hoitaa hevosen esim kevyinä päivinä. Jos haluaa valmentautua ja kilpailla, on sitouduttava valmennuksiin, jos ei, kannattaako arvokasta hevosta enää pitää vai vaihdetaanko tavalliseen puskapolleen js käytetään rahat muuhun.

Oma lapseni sai oman ponin 10v, kun oma hevoseni oli jo niin vanha että jouduttiin lopettamaan. Tyttö oli niin innostunut kisaamisesta että ostin iäkkäämmän kokenee kilpaponin. 13v kun tyttö oli kasvanut ponista ulos, käytiin keskustelu mitä tehdään, vieläkö kiinnostaa kisaaminen tai harrastelu vai luovutaanko koko hevosharrastuksesta. Ehdottomasti halusi jatkaa kisaamista, joten hankittiin kisahevonen. Tottakai joskus teininä väsytti lähteä tallille varsinkin kun kaverit menivät bileisiin, koskaan en ole pakottanut, mutta esim joskus kun isommat kisat ( hallimestaruudet tms) js sattui kaverin synttärit tms samaan aikaan annoin tytön valits, haluatko osallistua vai bilettää. Vslinta oli sina tärkeimpien kisojen kohdalla kisat, eikä harmitellut jälkeen päin. Ollsan kuitenkin järjestetty niin, että saa myös olla kavereiden kanssa. Nyt tyttö on 19 ja on ajateltu, että nuorten vuodet vielä kisaa ja minä maksan, mutta opiskelupaikan saamisesta riippuu miten tosissaan jatkaa. Aina olen sanonut ettei väkisin tarvi harrastaa, että hevonen myydään jos ei kiinnosta. Vakava keskustelu tytön haluista jatkaa kannattaa käydä, meilläkin on pariin otteeseen se käyty ja aina lopputulos mietinnän jälkeen on ollut että haluaa jatkaa. Sitoutumista voi lapseltakin odottaa jos niin päätetään, mutta ns vapaa-aikaakin kavereiden kanssa täytyy jäädä.

Zemppiä.

Lähettäjä: Viiva 
Päivämäärä:   31.5.17 15:04:35

Jos nuori itse haluaa sydämestään jatkaa niin se on hienoa, mutta tippaakaan ei nuorta saa pakottaa! Vaikka olisi hankittu kuinka kallis kisahevonen.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   31.5.17 16:10:51

Terve Lissu.

Ylityhmä vanhempi tässä moi. Kyllä, olemme ostaneet lapselle hevosen lainarahalla, mutta perheessä on myös muita, jotka voivat hevosta ratsastaa, mikäli lapsen kiinnostus _totaalisesti_ lopahtaa.

(Ehkä jollekulle 10 000 euroa on pikkuraha, mutta meillä ei sellaista rahaa juuri nyt takataskussa ollut, joten kyllä, jouduimme ottamaan hevosta varten lainaa.)

Miksi olemme hankkineet vetoautot, trailerit ja kisahevosen? No siksi, että lapsi harrasti ratsastusta 10 vuota TOSISSAAN, unelmoi vain ja ainoastaan kilpailemisesta.

Millä muulla tavoin olisimme voineet tukea lapsemme harrastusta kuin mahdollistamalla sen niin täysipainoisesti kuin vain suinkin voimme? Lapsemme ei voi ainakaan koskaan syyttää vanhempiaan siitä, että hänelle ei koskaan edes annettu _mahdollisuutta_.

Meidän perheessä kenenkään ei ole pakko harrastaa ratsastusta. Mutta jotain pitää jokaisen harrastaa, vaihtoehto ei ole se, että tuijotetaan tietokonetta 24/7.

Ioja päätöksiä ei tehdä hetken mielijohteesta ja sen takia hevosta ei pistetä ensimmäisenä myyntiin.

Ja kyllähän se harmittaa, kun lahjakas nuori jättää aluvalmennusringit yms. ja keskittyy makaamaan sohvalla kännykkä kädessä. Olisin vähän omituinen äiti jos ei harmittaisi.

Lähettäjä: Huuma 
Päivämäärä:   31.5.17 18:16:20

No ei se kovin tosissaan ole ratsastanut jos 10 vuodessa ei ole edennyt aluevalmennusta pidemmälle. Ja Lissun kanssa samaa mieltä, on vaan tosi tyhmää ostaa hevonen lainarahalla. Älytöntä satsata hirveät summat rahaa lapsen harrastukseen jos perheellä ei ole ei oikeasti ole siihen varaa.

Lähettäjä: Pöh 
Päivämäärä:   31.5.17 19:39:04

Hei Huuma. Jos on 14 v ja ratsastanut 10 v, miten niin pitäisi olla aluevalmennusta pidemmällä? Kyseessähän on vielä lapsi.

Lähettäjä: riesa 
Päivämäärä:   31.5.17 19:46:34

Meillä myös ponityttöjä, ja olen sanonut,että harrastuksen saa lopettaa halutessaan, mutta poni pitää hoitaa ja liikuttaa siihen asti, kunnes sillä on uusi hyvä koti. tästä on selkeä sopimus.

Sen nyt vanhemmat vaatia, että vaihtoehtona ei ole maata sohvalla kännykkä kädessä suurinta osaa vapaa-ajasta. On ulkoiltava, ja vaikka tehtävä kotitöitä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   31.5.17 20:02:43

Mä olen muistaakseni tarjonnut tuota kotityöjuttua, kun ei ole soittoläksyt kiinnostaneet. Että okei, lopeta vaan se soittaminen, keksin kyllä tilalle muuta hommaa noin 45 minuutiksi päivässä. Voit aloittaa vaikka keittiön siivouksesta heti tänään.

Ei sillä, että nuo saisivat olla ilman kotitöitä muutenkaan, mutta ne lasten kotityöt ovat meillä aika kevyitä ja vaihtelevia, enemmän on tarkoitus opettaa ne tietyt hommat ja miten ne tehdään kuin varsinaisesti rasittaa lapsia velvollisuuksilla. Onhan heillä oltava lepoaikaakin. Mutta tämä kotitöiden keveys pätee vain niin kauan kuin heillä on tarpeeksi paljon fiksua tekemistä.

Tallilla olon loppuminen muuten vapauttaakin ihan mahtavan paljon aikaa myös kodin askareille! Ei tarvitse ruoan olla hellalla odottamassa väsynyttä treenajaa jotta ehtii tehdä läksyt. Vastedes lapsukainen ehtii itse kauppaan ja voi osallistua myös ruoanlaittoon!

Lähettäjä: Äitee 
Päivämäärä:   31.5.17 20:20:03

Mitenköhän ne kaikki muut lapset pärjää jolla ei ole sitä omaa ponia... ovst viddiin täysin hunningolla, pelaavat pelkästään tietsikkapelejä ja juoksevat poikien perässä, eikö? Koska ilman omaa ponia nuorelka on edessä vain turmio, mitään vaihtoehtoja ei ole!
Ja näille lainarahalla ponin ostaneille, jos lapsi on OIKEASTI lahjakas ja motivoitunut, hän etenee kyllä ratsastuksessa huipulle ilman omaa hevostakin. Kannattaa muistaa esim Nina Fagerström (eka oma hevonen 29-vuotiaana) tai Emma Kanerva jolla ei vieläkään taida olla omaa hevosta...

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   31.5.17 22:38:37

Äitee - kuten varmaan tiedät, maailmassa on miljoona erilaista harrastusta, eli ratsastus ei todellakaan ole ainoa vaihtoehto. Mutta kun meidän lastamme ei ole IKINÄ kiinnostanut MIKÄÄN muu. Ja nyt ei sitten yht'äkkiä enää tämäkään.

Ja toki voi ratsastuksessa edetä ilman omaa ponia/hevosta, mutta kyllä se on huomattavasti hankalampaa. Meillä ainakin kehityksessä näkyi mieletön hyppäys siinä vaiheessa kun sai oman hevosen ja pääsi ratsastamaan enemmän, ja enemmän myös pienryhmissä, yksäreillä yms.

Ratsastusta voi ehkä verrata johonkin purjehdukseen... kyllä siinäkin lajissa varmaan on huomattavasti helpompaa treenata ja kisata jos on oma vene ja omat vetopelit?

Lähettäjä: Gitta 
Päivämäärä:   31.5.17 22:59:59

Parhailla purjehduksessa kilpailevilla ei todellakaan ole omia veneitä. Kun ne suuret avomeripurjehtijat maksaa esim 20 miljoonaa euroa. Tai enemmän. Tämä off topic.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   31.5.17 23:09:19

Jep, eikä välttämättä maailman parhailla ratsastajillakaan ole omia hevosia. Mutta ehkä me emme nyt puhuneet ihan siitä. Tämä off topic.

Lähettäjä: Örkki 
Päivämäärä:   31.5.17 23:27:52

Kyllä lapsen kisaamisessa on niin paljon tekemistä sen poniäidin kunnianhimon kanssa. Jota ne äidit ei ikinä myönnä, edes itselleen. Siksi se lapsen normaali halu lopettaa on äideille niin kova paikka - kun äiti joutuu hautaamaan ne omat haaveensa.