|
Lähettäjä: jenna
Päivämäärä: 26.4.17 15:43:40
Kuten pelkäsinkin, tämä(kin) on aihe, josta on lähes mahdotonta keskustella rakentavasti netissä. Silti vastoin parempaa tietämystäni kommentoin muutamaa seikkaa.
Rotaatiosta: Rotaatio eli kiertoliike on ilmiö, joka tapahtuu hevosen selkärangassa aina sen liikkuessa. Nikamien kiertyminen liittyy aina selkärangan taipumiseen, eli kun ranka taipuu, tapahtuu myös rotaatiota. Tämä johtuu ihan nikamien geometriasta. Hevosen liikkuessa sen selkäranka taipuu joka askeleella puolelta toiselle, erityisesti käynnissä, jossa jokainen jalka liikkuu eri aikaan. Siksi rotaatio on helpoin opetella tunnistamaan juuri käynnissä. Eli käytännössä selkänikamat kiertyvät rangan suuntaisen akselin ympäri vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle. Tämä on täysin luonnollinen ilmiö. Käytännössä rotaatio on yleensä voimakkaampi toiseen suuntaan, koska hevoset ovat luonnostaan epäsymmetrisiä, kuten iihmisetkin. Hevosen suoristaminen on paljolti sitä, että saadaan rotaatio tapahtumaan symmetrisesti molempiin suuntiin. Samoin suoristaminen tarkoittaa sitä, että hevosen taivutus ja rotaatio seuraavat toisiaan oikeaan suuntaan.
Kun hevosta taivutetaan, rotaatio voi tapahtua myös väärään suuntaan, jolloin puhutaan vastarotaatiosta. Eli jos hevonen taipuu oikealle, sen selkänikamat kiertyvät niin, että okahaarakkeet kippaavatkin vasemmalle. Tämä on haitallinen ilmiö, joka tulisi korjata. Liike, jossa tämä on erityisen helppo havaita, on juuri sulkutaivutus. Jos ratsastajan istunta kippaa ulos, on kyseessä yleensä aina vastarotaatio. Samoin vastarotaatio on usein syyllinen sivulle valuviin satuloihin. Kun hevosen liikkuu rangassaan voimakas vastarotaatio, on ratsastajan lähes mahdotonta istua selässä suorassa, joten ratsastajan vinouden syyttäminen on turhaa. (Aina kun täälläkin joku valittaa, että satula kippaa ulos, erityisesti vasemmassa kierroksessa, väitän, että 99% tapauksista vika ei ole satulassa eikä ratsastajan vinoudessa, vaan vastarotaatiossa!) Kuten suurin osa ihmisistä on oikeakätisiä, suurin osa hevosista kippaavat enemmän oikeaa puolta alas.
Lisäksi minusta on kurjaa, että toisenkäden tieto ja tulkinnat ja mahdolliset väärät käännökset usein vääristävät alkuperäistä viestiä. Esimerkiksi täälläkin esiin tuotu kirjoitus Horse in Motion-tapahtuman sivuilta oli minusta osittain harhaanjohtavaa. En tiedä mitä kirjoittaja tarkoitti tuolla selkä pyöreänä kulkemisella. Se miten itse olen asian käsittänyt, niin hevosen tulisi aika kantaa ratsastajaa selkä ylhäällä, mutta tätä selän nostamista ei saada aikaan manipuloimalla kaulan asentoa, vaan kyse on nimenomaan selkälihasten tekemästä työstä. Kaulan asento on osittain epäoleellinen, koska kaulaa manipuloimalla ei tosiaan voida aktivoida haluttuja selän lihaksia. Kaulan asennolla voidaan toi tehdä työ hevoselle joko helpommaksi tai vaikeammaksi. Vastoin yleistä käsitystä, kaulan alas laskeminen ei helpota selkälihasten työtä, vaan vie painoa enemmän etuosalle, jolloin kaulan tyven nostaminen on vaikeampaa ja siten koko muunkin selän kannattelu on raskaampaa. Kaulan asennolla voidaan vaikuttaa niskasiteen jännitykseen, ja siten jonkinverran selkänikamien asentoon (lähinnä sään alueella, mutta ei juurikaan sen takana), mutta ei varsinaisesti auttaa lihasten toimintaa. Paras tapa opettaa hevosta nostamaan selkää on opetta se taipumaan oikein, josta päästään taas takaisin mm. rotaation hallintaan. Kaulan asennon tulisi olla neutraali, ts. antaa hevosen itse huolehtia kaulasta, mutta ei antaa sen painua liian matalalle. Kun kaulan tyvi nousee, kaula pitenee eteenpäin (tämä on toivottava) ja hevosen korvat kaartuvat kauemmas ratsastajasta, mutta pysyvät koko ajan korkeimpana kohtana. Tässä asennossa hevonen joutuu tekemään enemmän lihastyötä kuin lyhyellä kaulalla. Jos hevonen taas ojentaa kaulaa alaviistoon, korvaa se osan kaulan lihasten työstä niskasiteen tekemällä kannattelulla, mutta se ei silti voi venyttää kaulan lihaksiaan (koska edelleen sen täytyy kumota maan vetovoima ja kannatella päätään).
Tuntumasta myös sen verran, että jos hevonen painautuu kuolainta vasten, on se aina merkki siitä, että selässä ja/tai kaulassa on jännitystä. Siksi suhtaudun myös pienellä varauksella siihen. että hevosta opetetaan venyttämään kohti kuolainta. Olen varma, että huipputaitavat ratsastajat (Klimke, Gräf) osaavat tehdä tämän niin, että hevonen ei laita liikaa painetta kädelle, mutta tällaisen tavallisen tallaajan on todella vaikeaa tasapainoilla sen kanssa, mikä on riittäästi ja mikä liikaa. Omasta kokemuksesta olen huomannut, että tuntuma pysyy kevyenä, mutta elävänä niin kauan kuin hevonen ei jännitä kaulaansa, ja silloin se seuraa kevyesti myös pidemmälle ohjalle, mutta kovin pitkälle en voi venyttää ilman että hevonen alkaa mennä etupainoiseksi, jolloin paine kuolaimeen kasvaa.
Kaikki vertaukset ihmisen ja hevosen selkärangan välillä ovat kehnoja siksi, että pystyasennossa ja vaakatasossa kulkevien eläinten selkärangat ovat sekä rakenteeltan että toiminnaltaan erilaisia. Ihmisen ranka on paaaaljon liikkuvampi kuin hevosen. Mutta kaikki kai ovat yhtä mieltä siitä, että selkä voimakkaalla notkolla ei ihminen eikä hevonen voi tehdä työtä kestävällä pohjalla.
|