Lähettäjä: Leena
Päivämäärä: 18.1.17 01:21:36
kroonistunut, oireilu alkoi tallinvaihdon jälkeen. Kahta asiaa epäilen aiheuttajaksi, toinen on uudessa tallissa ollut olkipellettikuivitus, arvelen siis että hepo on popsinut olkipellettiä ja se on ärsyttänyt suolistoa. Uudessa tallissa oli myös jotain virusta (emme tienneet tästä etukäteen), yhdellä oli ollut ähkyoireita ja parilla muutaman päivän kuumetta.
Ensin huomasimme tärinän, jota oli vain tietyissä tilanteissa joissa hevonen joutui seisomaan paikallaan, esim hoitaessa. Myös mahan takaosa kramppasi. Soitimme ell paikalle joka totesi että ähkyä ei ole. Sitten syöminen huononi ja hevonen oli kovin levoton. Klinikalla käytiin useampaan otteeseen asiaa ihmettelemässä. Tutkittiin tähystyksellä ja todettiin vatsahaavat, kuukauden vatsahaavalääkityksen jälkeen todettiin tähystyksellä täysin parantuneeksi. Oireet palasivat heti lääkityksen lopettamisen jälkeen, jolloin eläinlääkäri sanoi että kun on juuri tähystetty parantuneeksi ja oireet palasivat näin pian, on jossain muualla isompaa vikaa, he eivät voi enempää tehdä, viekää Viikkiin.
Viikissä ell sanoi, että yleensä näille ei löydy mitään syytä, että jos hevonen lopettaa syömisen niin se on monttu seuraava osoite, mutta alkoi sitten tutkia hevosta. Tutkittiin suu, kuvattiin leukanivelet, tähystettiin nielu/ruokatorvi aluetta, ultrattiin suolistoa. Aikaisemmin oli jo otettu paljon verikokeita joista ei ollut löytynyt mitään poikkeavaa. Näytteet otettiin uudestaan ja lopuksi turhautunut ell sanoi, että hän voi ottaa vielä suolesta näytepalan, mitään muuta hän ei keksi mitä voisi tutkia. Hevonen oli jo saanut muiden tutkimuksien takia rauhoittavaa joten rauhoituksessa otettiin.
Tyhjin käsin lähdettiin siis tälläkin kertaa klinikalta kotiin. Mielessä oli raskaana, että kun hevonen ei syö ja ell ei löydä mitään vikaa, että pitäisikö eläin sitten vaan päästää pois. Onneksi oli toukokuun loppupuoli ja alkoi olla vihreää, sitä heppa söi paremmin kuin säilöä, kuivaa, sinimailasta tai mitään mitä olimme koettaneet sille antaa. Päätimme viimeisenä oljenkortena vaihtaa tallia kun ajattelimme että jos kuitenkin liittyy jotenkin talliolosuhteisiin. Päätös muutosta oli jo tehty kun saimme Viikistä puhelun että suolistonäytteen tulos oli tullut ja tuloksena krooninen suolistotulehdus, ja siihen hoidoksi kortisonikuuri.
Tallia vaihdettiin, hevonen pääsi laitumelle ja kortisonikuuri aloitettiin, en tiedä mikä näistä vai kaikki yhteensä vaikutti niin että oireet vähenivät pikkuhiljaa, syöminen parani ja alkoi tulla lihaa luiden ylle. Suolistovaivojen paranemisessa kestää kauan, välillä oli huonomman syömisen kausia ja välillä taas ruoka maistui paremmin. 1,5 vuoden kuluttua edessä oli uusi tallin vaihto sillä olimme hätäpäissämme hevosen sairastaessa valinneet tallin, joka ei pitemmän päälle vastannut tarpeitamme. Jännitimme miten käy, mutta kävi paremmin kuin hyvin: Uuden tallin heinä olikin edellistä parempaa ja hevonen viihtyi todella hyvin, se alkoi syödä todella hyvin ja jo kuukaudessa oli lihonut mukavasti.
Kyllä se koko ajan mielessä on, että kroonisesta vaivasta on kyse. Voihan se olla että oli tietämättämme kroonisena ja piilevänä vaivana jo ennen tuota varsinaista sairastumista, ja jostain syystä (olkipelletti, virus?) oireet yhtäkkiä pahenivat dramaattisesti. Mene ja tiedä. Viikissä ell sanoi että ei ole tiedossa mitään tiettyä syytä joka suolistotulehdusta aiheuttaisi, se nyt vain sattui tulemaan meidän hevoselle. Voihan näitä halutessaan tietenkin pohtia ihan varsa-ajan ruokinnasta lähtien, että mikä meni vikaan, mutta itse luotan siihen mitä eläinlääkäri sanoi, pidän hevosen ruokinnan mahdollisimman vatsaystävällisenä, elämän stressittömänä ja toivon etteivät oireet palaisi enää.
|