Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   14.8.12 23:36:23

Hei kaikki tiineenä olevat hevosenomistajat tai jo onnellisiksi äideiksi tulleet hevostelijat! :D

Kertokaan minulle kokemuksistanne, millaista oli yhdistää hevosenomistajuus / hevosharrastus ja raskaus, vai yhdistittekö sitä mitenkään ?

Miten pitkään olette ratsastaneet raskausaikana, milloin ratsastus muuttui niin epämiellyttäväksi / riskialttiiksi, että se piti lopettaa ?

Miten pian pääsitte takaisin hevosen selkään synnytyksen jälkeen ?

Miten olette saaneet vauva-arjen ja hevostelun yhdistettyä ? Oliko hevosen pitoon varaa / aikaa enää sen jälkeen, vai jouduitteko luopumaan hevosistanne vai joutuivatko hevoset enemmän pihakoristeen rooliin, kuin taas takaisin aktiiviseen arkeen ?

kertokaa kaikkea mahdollista asiaan liittyen, täällä 18. viikolla oleva 2:n harraste-hevosen omistaja joka kaipaa vertaistukea! :)

Lähettäjä: ihanat lapset 
Päivämäärä:   14.8.12 23:48:01

itse ratsastin vain käyntiä n.20vk eteenpäin, ei vain tuntunut mukavalta. Ehdottomasti en olisi mennyt selkään lainkaan jos en tuntisi hevosta kunnolla.

mitä synnytyksen jälkeen rats tulee niin hyvin yksilöllistä tämäkin, toisen lapsen jälkeen pari viikkoa, tosien jälkeen meni puoli vuotta.

harrastaa kyllä ehdit jos miehesi on sellaista sorttia että hoitaa vauvaa. Meillä ukko on ollut mielellään mukisematta iltaisin muutaman tunnin lapsien kanssa joinakin päivinä viikossa että pääsen tallille. imetysaikana vain on hankalaa, jos vauva ei syö pullosta evästä..

Lähettäjä: taapis 
Päivämäärä:   14.8.12 23:48:19

kannattaa yrittää huomenna uudelleen jos ei tänään tule vastauksia, kun ne heppamamit joilla on asiasta kokemusta ja pieniä lapsia ovat varmaan jo nukkumatin kanssa..

Lähettäjä: kahden mamma 
Päivämäärä:   15.8.12 00:45:55

Tää heppamami ei olekkaan nukkumassa...vaikka pitäis toki :D Ratsastin ekassa raskaudessa viikolle 20 ja sit lopetin kun alkoi supistella ja oli muutenkin hankalaa. Toka raskaus meni paremmin ja ratsastinkin hieman pidempään. Ravia ei voinu mennä mut laukkaa ja käyntiä. Vieraitten heppojen selässä en käyny ollenkaan, vain oman tutun ja turvallisen heppani. Ekan jälkeen pääsin ihan hyvin tallille kun vauva söi pulloakin mut tän toisen kanssa en oo niin ehtiny ja heppa onkin nyt tuntihommissa ollut eli ei niin tarvitsekaan ehtiä. Mut varmaan kannattaa joku vuokraaja tai vastaava ottaa kaveriks. Musta ainakin tuntui ekankin jälkeen, että en alussa ees jaksanu lähtee tallille kun maks kolmesti viikossa, sen verran toi uusi elämänvaihe kuitenkin väsytti. Rakkaasta harrastuksestani en olisi valmis luopumaan mutta onhan tässä arvojärjästys elämässä mennyt aika uusiks noitten lasten syntymien jälkeen :D

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   15.8.12 02:20:42

Kiitoksia miljoonasti jo teille vastanneille :)

Itse olen ratsastanut toistaiseksi kaikissa askellajeissa, mutta isommat revittelyt, pienet ympyrät laukassa pellolla ym. riskaapelit olen jättänyt vähemmälle tai itseasiassa pois jo.

En ole plussatuloksen jälkeen ratsastanut kuin parilla tutun hevosella, mutta nyt en varmaan menisi enää muilla kuin omilla :)

Minulla on siinä mielessä huippuhyvä tilanne, ruunalla on useampi halukas liikuttaja ja tammalla pari ainakin, eli saavat kyllä liíkuntaa sitten, kun en enää itse kykene hevosen selkään.

olen muutenkin onnekas, mieheni on hyvin avulias ja hyväsydäminen ja on varmasti auttavainen ja halukas osallistumaan vauvan hoitoon, kun minä olen ratsastamassa. ja hän osaa itsekin ratsastaa ( siis pysyy selässä :D ) niin ei senkään puoleen hätää ole :)

kenttää rakemmamme tällä hetkellä ja syksymmällä pitäisi olla viimeistään valmis. se on hyvä, että voi sitten myös juoksutella ym. jos ei ratsastelijoita jokapäivä olisikaan :)

itsekin mielenkiinnolla odottelen, milloin tulee se päivä, jolloin alkaa supistella ym tuntua pahalta tuo selässä olo. toki rauhoitan heti ihan käynnille asti vaan, mutta niin pitkään olen valmis ratsastamaan, kun se vaan on minulle ja pienokaiselle turvallista :)

ihana kuulla, että täällä on mammoja, jotka ratsastaneet myös aika kohtuu pitkälle asti :) ja ainahan se pienokaisen tulo muuttaa elämän suuntaa todella voimakkaasti, mutta ihana kuulla että hevosesta ei ole tarvinnut lyopua, ja lenkillekin ne pääseevät :)

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   15.8.12 06:26:26

Minäkin kysyisin:Olen vasta alkanut ratsastamaan ja jos nyt yhtäkkiä saisinkin tietää raskaudesta,niin joutuisinko lopetamaan harrastukseni?
Luin jostain keskustelusta että jos on vasta aloittanut niin ei saisi enää jatkaa.(jotenkin vaarallista)siellä keskustelu meni enemmänkin kinaamiseksi ja siksi kysyn nyt täältä.
En millään haluaisi lopettaa kun vihdoinkin ratsastuksen aloitin.

Lähettäjä: Kertomus 
Päivämäärä:   15.8.12 06:32:14

Siinä joskus viikon 24 jälkeen ei kuulemma sais hölskyttää kohtua enää, eli ravit ja laukat pois :) Itse taisin viimeks olla oman selässä viikolla 33+jotain.. Nyt 37+4.

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   15.8.12 06:36:49

minun mielestä on hyvin vaikea määrittää, "saako" joku henkilö harrastaa ratsastusta raskaana. kun on hyvin vaikea alkaa kenellekkään rajoja asettelemaan, kun ihminen on niin yksilöllinen, olosuhteet ja hevosetkin erilaisia.

kuitenkin jos itse omalle kohdalle ajattelisin, niín minua kyllä pelottaisi nousta raskaana ollessa hevon selkään ihan eri tavalla, jos kokemusta olisi vähän, tasaipaino vielä heikompi (?) ja hevonen ei vielä niin tuttu, kuin että se on oma, tuttu ja hyvin kaikkinen kutkeineen arvattavissa oleva, tasainen hevonen :)

kun olin itse raskaana viimeksi 2008 (sain keskenmenon sitten myöhemmin), olin vielä aloittelija ratsastelun suhteen ja sikien ratsastanut plussatuloksen jälkeen ollenkaan, ja myös siitä syystä että hevoset, joilla menin, eivät olleet omiani, vaan hoitohevosia, joista varsinkin toisella oli paha tapa kompuroia ja kaatuilla. siksi en uskaltanut ottaa riskiä.

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   15.8.12 06:49:27

kertomus: noniin sie oot kans aika pitkälle jaksanut ratsastella, hienoa! aion itsekin pikkuhiljaa hiljentää käyntipuolelle tuon ratsastelun, varsinkin jos siltä alkaa kohtupuolella tai muuallakin tuntua :)

nyt siis 18. viikkoa alussa ja hyvin on tähän asti mennyt :) sen olen huomannut, että harjoitusravi ei olekaan enää niin miellyttävään, kun muutekin kusettaa ihan koko ajan :D

Lähettäjä: jouu 
Päivämäärä:   15.8.12 08:13:48

Ystäväni laskettu aika syyskuussa ja vieläkin ratsastaa silloin tällöin. :D Kyllä me jotkut vähän pidetään sitä hurjana, mutta eipä sitä kai voi kieltääkään toiselta.

Lähettäjä: Aname 
Päivämäärä:   15.8.12 09:42:20

Ratsastelin ensimmäisen raskauden ajan jonnekin rv 26 saakka niin sanotusti normaalisti, harjoitusravit vaihdoin tosin kevennykseen ja muutenkin kuvioita tuli hieman yksinkertaistettua. Tuon jälkeen alkoi liitoskivut olemaan ratsastuksen jälkeen sen verran kivuliaita että pidin muutaman viikon taukoa. Rv 30 paikkeilla ikävä hevosen selkään sai taas varovasti kokeilemaan ilman satulaa köpöttelyä ja koska kivut ei enää tuossa vaivannut niin näitä ilman satulaa köpöttelyjä tuli jatkettua ihan jonnekin rv 37 saakka.

Ekan synnytyksen jälkeen en voinut nousta hevosen selkään ennen kuin 4 kk kuluttua, kun jouduin ottamaan hoitoja epäonnistuneen tikkauksen vuoksi.

Toisessa raskaudessa ratsastelin rv 30 normaalisti ja köpöttelyä sitten rv 35 saakka. Synnytyksen jälkeen meni pari viikkoa kunnes olin taas hevosen selässä.

Omalla uskalsin hyvin ratsastella, kun meillä oli jo kertynyt 6 vuotta yhteistä taivalta. Lopetin heti plussan saatuani muiden hevosten ratsastelut, sillä nämä kun oli ikä haitarilla 4-6 vuotiaita nuorikkoja, ei sitä luotettavuutta vielä ollut nimeksikään.

Nykyään menen puhtaasti harrastuspohjalta kerta viikko. Omalla hevosella on ratsastajana nuorta verta, joka hoitaa kisailun ja treenauksen. Itse käyn "terapiamaastoilua" ja mukamas treenailua oman fiiliksen mukaan. Vieraiden hevosten selkään tulee noustua enää satunnaisesti jos joku pyytää, mutta rahasta en sitä enää tee.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   15.8.12 12:55:57

Oma poikani on kohta jo 10 v, joten pinnistelen tässä muistiani, että mitenkäs se menikään :)

Ratsastin tuolloin vuokrahevosella ja ensimmäiset 4 kuukautta jatkoin, kunnes alkoi tuntua jo mahan kanssa epämukavalle ja tietysti arvelutti myös mahdollinen putoaminen. Hevosen selkään palasin n. 2kk kuluttua lapsen syntymästä (tehtiin sektio).

Vauva-aikana jatkoin n. 2 krt/vkossa ja olihan se aikamoista järjestelyä ja paikasta toiseen säntäämistä, kun imetin vielä. Hevosen hoitaja laittoin hevosen kuntoon, ratsastin ja hoitaja hoiti hevosen, että pääsin pian takaisin syöttämään vauvaa, joka oli siis yleensä mummon kanssa kotona.

Hevoset antoivat mukavan hengähdystauon ja sitä omaa aikaa, jota ei vauvan tai pienen lapsen kanssa niin paljoa ole. Pidä kiinni harrastuksestasi jossain muodossa ja mahdollisuuksien mukaan, mutta muista kuitenkin, että lapsesi on vain kerran pieni ja sinä olet hänelle koko maailma :) Hevosiin ehdit keskittyä kunnolla sitten myöhemminkin.

Lähettäjä: Mini 
Päivämäärä:   15.8.12 16:25:30

Minä ensimmäisessä raskaudessani ratsastin jonnekin 28. raskausviikolle, pidempäänkin olisin voinut mennä mutta en enää tahtonut päästä selästä alas. :D Alla oli superkiltti turvapolle, kipakamman nuoren hevoseni ratsastukset jätin suosiolla muille. Satulasta piti loppuaikoina valuttautua alas, koska se tärähdys sai aina supistelemaan. Jälkimmäisen raskauden kanssa otin sitten iisimmin, taukoa tuli jo alkuvaiheessa flunssakierteen takia ja sitten ei enää tuo ratsastuskaan oikein sujunut kun sitä ei ollut säännöllisesti vatsan kasvaessa tehnyt. Myös järki sanoi että kyllä sinne hevosen selkään pääsee synnytyksenkin jälkeen.

Kukin toki menee omien tuntemustensa mukaan ja jokaisella odottavalla äuidillä on erilainen raskaus. rRskithän ratsastuksessa aina on, vatsan kanssa on vähän kömpelö mitä pidemmälle raskaus etenee. Turvallista ratsastusta ja pitäkää järki päässä, ei kukaan anna mitään kirkkainta kruunua siitä että ratsastaa sissinä vielä viikolla x.

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   15.8.12 23:44:18

Kiitoksia vastauksista!

Itsellä hirvee jännäys jopa pelkokin takaraivossa, että miten pitkään kykenen ratsastelemaan :) Vaikka toki jokainen ihminen on yksilö, ja niin myös raskaus, on huojentavaa kuulla teiltä, että noinkin pitkälle olette pystyneet ratsastelemaan :)

Itsellä siis 2 omaa hevosta omassa pihassa, toki niille innokkaita liikuttelijoita on, että en ole niinkään enää hevosten liikkumattomuudesta huolissani, vaan oman mielenterveyden ja ratsastuskunnon puolesta :D siis että millaise tvieroitusoireet saankaan ratsastamattomuudesta ja että miten nopeasti alan lahota ratsastustaidollisesti :D Tosin sitä taitoo ei hirveän suuressa mittakaavassa ole, koska olen lähinnä puskailija ja aktiivinen harrastelija vain :)

Eli kuulostaa hyvältä, ratsastelin kevyesti treenaillen vielä jonkin aikaa ja sitten jos tuntemuksia tulee, niin kevennän pikkuhiljaa köpsyttelyyn :)

kiitos teille <3 ja lisää tarinoita kuulen mielelläni vieläkin! :)

Lähettäjä: Nöf 
Päivämäärä:   16.8.12 00:08:11

Itsellä viikkoja nyt 25 ja ratsastin ensimmäistä kertaa taas pitkään aikaan viime viikolla. Alla luotettava oma hevonen, jolla uskallan vielä ravailla ja kevyessä istunnassa laukatakkin. :) lihakset todella jumissa vaikka 15min meninkin. Totesin kyllä että viimenen kerta odotusaikana kun enää ratsastin :) mahakaan ei hölskynyt kun tukivyö päällä! Eikä tuntunut mitenkään erikoiselta:)

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   16.8.12 00:45:49

Millainen tukivyö sulla on käytössä ja mistä hankit sen ? sellainen voisi mullekin olla jossain vaiheessa tarpeen :)

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   16.8.12 22:30:07

Nostelen kertaalleen, jos jollakin sattuis olemaan vielä jottain sanottavvaa :)

Lähettäjä: des 
Päivämäärä:   16.8.12 22:34:25

Uudessa Hevoset ja Ratsastus -lehdessä oli juttu aiheesta :)

Lähettäjä: nöf 
Päivämäärä:   16.8.12 23:24:05

Se on ihan semmonen perus tukivyö, joustava joka pujotetaan vaan vatsan ympärille! Voin huomenna linkittää netistä sen mikä mulla on! Nyt oon puhelimella niin en pysty. Ja ihan lastentarvike liikkeestä hankittu, hinta oli n.17€. Ja niitä on myödäs erikokoisiakin eri raskauden vaiheille! Todella mukava päällä, kun monesti ne ahdistaa ja puristaa.

Lähettäjä: kahden mamma 
Päivämäärä:   16.8.12 23:26:26

Mulla ei ainakaan ratsastustaidollisesti tullut mitään negatiivista. Oikeastaan päin vastoin :D Tauko teki hyvää. Mutta vatsan syvät, pienet lihakset olivat aivan hukassa. Huomasi raskauden jälkeen isoliikkeisten hevosten kyydissä, ei päässyt istumaan syvälle...Mut kyllä ne sieltä löytyy ajan kanssa uudelleen. Ja pitkille maastolenkeille ei kannata lähtee synnytyksen jälkeen. Mulla oli ehkä 2kk synnytyksestä ja HULLU läksin kolmen tunnin maastolle kun kentällä ratsastus ei tuntunu pahalle. No puolessa matkassa olisin halunnu tilata taksin ja jättää hepan muitten tuotavaks :D :D Tuntu, että pohja tippuu koko emännästä. Mut sinnillä sit tallille takas, en kyllä suosittele. Tuntu pahalle!

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   16.8.12 23:51:18

des: kiitos vinkistä, pitäneepä käyvvä ostamassa se lehti!

nöf: kiitos avustasi, pitänee tosiaan itsekin hankkia se vyö niin onpahan tukea sitten tarvittaessa, ei ainakaan siitä syystä tuu vaivoja kun on noinkin yksinkertainen apu käytössä :)

kahden mamma: minustakin tuntuu, että tauko ratsasteluun tulee tekemään mulle oikein hyvää, malttaa ehkä taas paremmin keskittyäkkin, kun motivaatiota saa kasvatella tauon aikana. nyt kun sitä tulee ratsastetua myös velvollisuudesta, niin aina ei jaksa täpöllä keskittyä :) toki varmasti lihaksetkin on alkuun vähän hakusessa mutta kyllä ne sielä äkkiä virkistyy :)

onneksi minun maastot ovat useimmiten vain 1,5 h pituisia , harvemmin enemmän kuin 2 h. :)

ja hevoset onneksi eivät mitään liike-ihmeitä niin varmaan ihan kivasti pääsee taas vauhtiin :)

kiitos teille kaikille vastauksista! <3

Lähettäjä: Elli 
Päivämäärä:   16.8.12 23:54:12

Sain esikoiseni 31.7.2012, joten suht tuoreessa muistissa on. Hevoseni laskettuaika oli 14.7 (varsoi 15.7.) ja oma 20.7. joten omalla ratsastuksesta en hirveätä stressiä ottanut, samassa jamassa kun oltiin.. Säännöllisesti kävin tunneillä ja kevään kouluvalmennuksissa kuitenkin tuonne 7lle kuulle asti, eli johonkin toukokuun lopulle. Mulla oli helppo raskaus, eikä siis mitään kolotuksia, pahoinvointeja tai muuta vastaavaa ollut. Maha kasvoi vaan isoksi aikaisessa vaiheessa. Lopetin toukokuussa ratsastuksen, koska asennon löytäminen satulassa alkoi olla pikkuisen hankalaa ja vatsalihasten käyttö haastavaa.

Supistuksia minulla ei ollut ennen synnytyssalia(missä tiesinkin sitten NÄIDEN OLEVAN SUPISTUKSIA), jossa vietinkin 3vrk.. Lisäksi ponnistusvaihe kesti 3h.. Meillä ratsastajilla on kuulemma tiukat yhet paikat....... ETTÄ ONNEA VAAN PONNISTUKSIIN..

nO Kokemusta tuli kaksin verroin ja kerroin (omasta synnytyksestä), ensimmäinen ja viimeinen..

PARAS VINKKI "OSTA ENNAKKOON" TAVAROISTA (myös ratsastaja ystävältä): osta uimarengas jonka otat mukaan sairaalaan. Istuminen on paljon helpompaa ja kivuttomampaa.

Lähettäjä: Elli 
Päivämäärä:   16.8.12 23:57:04

Niin siis koko homman pointti oli: Hysteerikot käskee lopettamaan heti, mut jos tunnet hevosen jolla ratsastat ja oman kehosi ja taitosi, niin kyllä sie tiedät koska lopettaminen on fiksua ja ajankohtaista. Ainakin ite tein näin. Ja terve poitsu tuhisee vieressä..

ONNEA MATKAAN!

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   17.8.12 00:29:10

Elli : kiitos, ihana kommentti! :)

minullekin on ihmisen jaelleet neuvoja ratsastelun suhteen ja moni ( ei heppaihminen ) katsookin minua hitusen kieroon kun kaikesta huolimatta ratsastan . mutta aion tehdä sitä niin pitkään, kun vaan hyvältä ja turvalliselta tuntuu :) mulla on pahoinvoinnit, turvotukset, huimaukset ja närästykset vaivanneet, mutta ratsastellu olen suhteellisen aktiivisesti onneksi :) mutta muut heilumiset on kyllä jääneet vähemmälle :)

onneksi hevoseni ovat sellaisia, joihin voi kyllä luottaa ja muitakin ratsastelijoita niillä on :) että kunnot ei pahemmin niillä pääse rapistumaan :)

voin vaan arvata, mitä meikäläisenkin synnytyksestä tulee. on nimittäin aika piukat paikat jo valmiiksi niin entäs sitten ku vielä hevostelee aktiivisesti :D mutta onneksi synnytystapa-arvioinnissa käydään aikki läpi, saas nähhä sitten millä tavalla tuo nöttönen syntyypi :)

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   17.8.12 09:04:10

Tuossa Hevoset ja ratsastus -lehden jutussa asiantuntija nimenomaan sanoi, ettei ole voitu tieteellisesti todistaa, että ratsastajien synnytykset olisivat vaikeampia liian hyvien lantionpohjalihasten vuoksi.

Lähettäjä: ;) 
Päivämäärä:   17.8.12 09:20:16

jouu: meillä taitaa olla sama ystävä ;) Vai olisko mahdollista että niitä olis enemmän... laskettu aika joo syyskuussa, maha aikas valtava ja ratsastelee yhä. Ja synnytyksen jälkeen kapuaa varmaan heti selkään kunhan kotiin ehtii :D

Lähettäjä: jeah 
Päivämäärä:   17.8.12 09:32:24

Muistakaa nyt rakkaat ihmiset, että kannatte elämää sydämen alla. Täräys voi sen tappaa. Kannattaisi alkaa suojelemaan sitä lasta mahdollisimman pian. En menisi linnanmäelle, enkä laskettelemaankaan. Harrastusta voi jatkaa myöhemmin.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   17.8.12 10:19:16

Ratsastelin viikolle 26, kunnes hevonen kompastui jalkoihinsa ja kaatui hyvällä alustalla ilman näkyvää syytä ja tipuin. Huomasin, ettei se kiltti luottohevonenkaan aina takaa, ettei mitään satu. Ja maha alkoi olla jo niin suuri, ettei putoamisissa kohtu tuo kovin paljoa turvaa vauvalle. Tähän asti olin sitä mieltä, että ratsastan niin pitkään, kun vaivoja ei ole ja hyvältä tuntuu. Nyt kuitenkin lopetin tuohon.

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   17.8.12 10:24:43

Itse vein esikoisen pulkkamäkeen ja päätin vaan kerran laskea hänen kanssaan pikkulapsimäessä. Raskaus oli vasta kolmannella kuulla. En havainnut pientä nyppylää mäessä, pompsahdimme jonnin matkaa ylös ja alas tullessa tärähti sillä tavalla, että alkoi supistaa. Siihen jäi kaikki "riehunta". Toinen tyttö täytti tänä vuonna 21.

Lähettäjä: Isla 
Päivämäärä:   17.8.12 10:29:07

#Muistakaa nyt rakkaat ihmiset, että kannatte elämää sydämen alla. Täräys voi sen tappaa. Kannattaisi alkaa suojelemaan sitä lasta mahdollisimman pian. En menisi linnanmäelle, enkä laskettelemaankaan. Harrastusta voi jatkaa myöhemmin.#

Jos ne vauvat olisivat noin heppoista tekoa niin ihmiset olisivat kuolleet sukupuuttoon ennen kuin koko lajia olisi edes ollut :)

Lähettäjä: Pink 
Päivämäärä:   17.8.12 11:28:33

omistan pollen ja lopetin ratsastuksen viikolla 15
mul omalla tallilla vuokraaja ja nyt 2,5kk synnytyksestä olen noussu 2 kertaa ratsaille ja kerran viikos meen ite näin alkuu . vuokraaja käy 3 kertaa viikos ja tallityöntekijä maastoilee kerran viikkoo .

Lähettäjä: jouu 
Päivämäärä:   17.8.12 20:14:56

;), kuulostaa ainakin tutulta, joten voi hyvinkin olla sama ystävä. :D

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   17.8.12 21:08:15

Ajattelin oman kokemuksen kertoa hevosen omistamisesta ja lasten yhdistämisestä. Ekan aikana ratsastin 5 vkoa ennen synnytystä ja kolmen viikon jälkeen synnytksestä olin selässä uudelleen, joskin rauhallisesti menin. Toisen kanssa lopetin 12 vkoa ennen synnytystä ja melko yhtä nopeasti olin taas selässä. Sain ratsastus apua kerran viikossa ja muksut kulkenu alusta asti mukana. Harrastusta on mahdollista jatkaa jos vain haluaa, mutta on tosi yksilöllistä miten siihen pystyy raskauden aikana ja sen jälkeen!

Lähettäjä: Syksy 2011 
Päivämäärä:   17.8.12 21:13:42

Kaikki on suhteellista: Miettikäähän, kun olette olleet pari kuukautta raskaana, niin miten pitkä aika on 7 kk:n tauko ratsastuksessa teille itsellenne ... ja miten pitkä aika se on masussa kasvavalle vauvalle.

Itse en riskeeraisi ja synnytyksen jälkeen onkin sitten seuraava pulma tuo maitobaarien kanssa ratsastelu. Itse pidin taukoa silloinkin.

Lähettäjä: a 
Päivämäärä:   17.8.12 21:40:34

Itse ratsastelin omalla mansikillä, omalla kentällä jonnekin viikoille 28 kummankin raskauden kanssa. Ei ratsastuksessa itsessään aiheudu mitään sellaista mikä voisi raskautta haitata. Ainoa on tuo putoamisriski jonka jokainen punnitkoon itse.

Lähettäjä: Emmu 
Päivämäärä:   17.8.12 22:18:57

Taisin lopettaa jo siinä rv 15 paikkeilla, ei vaan menny enää ratsastushousut millään muotoa kiinni ja väki alkoi vihjailla että onko kannattavaa enää. Ja kyllä kuten joku yllä toteskin, pissahätäkin oli usein aika mahtava siinä ratsastellessa (ja ylipäätään koko ajan muutenkin..). Nyt viikko 33 menossa ja vielä ajan omalla hevosella (hiittikärryillä), yleensä useamman kerran viikossa. En sitten tiedä onko se sen turvallisempaa mutta ei osaa olla liikuttamattakaan - tylsäksihän tää elämä kävis ilman sitä karvaturpaa : ) Ja tosiaan tietty heppa aiotaan pitää, mulla on kova luotto että jollain tapaa sitä aikaa järjestyy myös tallilla käymiseen - lapsen isäkin tosin hevosihmisiä että auttaa asiaa huomattavasti. Voidaan sitten mennä pirpanan kanssa aina katteleen kun iskä ajaa hepalla. On siis täysylläpidossa ulkopuolisella joten ei huoleta vaikka ei joka päivä pääsekään sitten käymään, kavereilta saa liikuts- ja hoitoapuakin aina tarvittaessa ja putte ei siitä suivaannu vaikkei joka päivä käydä karvaa kiillottamassa. Tärkeintä että on kokopäivätarhaus ja hyvät murkinat!

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   17.8.12 23:55:21

Todella hyviä kommentteja tänne tullut, kiitos kaikille!

Itsekin olen sitä mieltä, että jokainen punnitsee sen oman voinnin, tuntemuksien, hevosen luotettavuuden ja oman ratsastustaidon ym. seikkojen välillä. Ja ainahan voi vaan köpsytellä jos siltä tuntuu, ettei hölske tunnu hyvältä.

itsellä 2 omaa hevosta omassa pihassa. kenttä on tulossa mutta vielä pahasti kesken. eli ratsastelut tapahtuu maastossa tai pelloilla. itse olen niin pinttynyt liikuttamaan hevoset säännöllisesti, vähintään sen 4 kertaa viikossa, että seisottaminen ei tulisi kuulonkaan. eikä meidän ponien vintti sitä kestäisikään. onneksi minulla on onnellinen tilanne, liikuttajia kyllä löytyy , varsinkin siinä vaiheessa kun en enää pysty itse.

Itse olen tähän mennessä ratsastanut kaikissa askeleissa, mutta enimmät rallittelut ja ympyröillä (pellolla) laukkaamiset olen jättänyt vähemmälle. eli tahtia olen kyllä huomattavasti hidastanut.olen vaan ratsastanut niin, että hevosella on mahd. pieni mahdollisuus kaatua tain kompuroida. Ihanhyvin on tähän asti mennyt. vielä pystyn suht hyvin menemään harjoitusravia, kun hevoset ei mitään liikeihmeitä ole vaan aika tasasia tallukoita vaan. mutta toki seuraan koko ajan omia tuntemuksiani ja kuuntelen mitä massussa tuumataan toiminnasta.

Tosiaan, Emmu, mulla kans tuo kusihätä taitaa olla tällä hetkellä suurin ongelma. Viikko 18 on menossa ja pissattaa vähän väliä. eikä edes sen vuoksi, että kohtu painaisi rakkoa, vaan kusta vaan yksinkertaisesti tulee ja paljon :DDDD juuri ennen selkäännousua on tyyliin kusastava tallin nurkalle puskaan ,että pääseen ratsastamaan edes puolituntisen rauhassa. sitten maastossa kyykitään ojissa ja poni kanssa melkein ojan pohjalla seuraamassa toimitusta :D

Lähettäjä: Elli 
Päivämäärä:   18.8.12 21:34:55

Joo, tuo kusiais-tautihan se oli mullakin loppuaikoina suurin vitsaus, kylläpä aika kullittaa muistot nopeasti=). Alas hevosen selästä tulin niin et heitin oikean jalan kaulan yli ja pyöräytin itseni satulassa (ilmassa) ns.naaman hevoseen päin. Satulaan kiipesin tuolilta.

Itse kuvittelin ratsautuvani heti viimeistään 2vk synnytyksen jälkeen.. Kukaan ei vaan ole kertonut minulle esim.synnytyksessä pullahtavista peräpukamista ja isoista "leikkaushaavoista" joiden tikit aukesi miun tuurilla vielä heti kotiin päästyäni tietysti.. Ei tulisi mieleenkään ratsastaa, kun kotisohvalla istuminenkin teettää työtä=D. Suosittelen, et sovitte vuokraajat vielä lasketun ajan jälkeenkin.

Että liputan edelleen uimarenkaan oston puolesta (näin saat osastolla kanssasynnyttäjät kateelliseksi).

Jos tästä nyt muutaman viikonpäästä kokeilisi hevosen selkään nousua, jahka tikin jämät (jotka sojottaa sinne tänne) sulaa pois ja tuo avohaava menis vähän umpeen.. Lampaankarvaromaanin meinasin satulan päälle virittää vielä silloinkin..

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.8.12 22:42:39

Täällä on menossa rv 11 ja ihan normaalisti mennään toistaiseksi... Koulua olen ihan normisti kisaillut, mutta näillä näkymin viimeiset kisat on ensi viikonloppuna. Sitten mennää fiiiksen mukaan. Ja tietty jos ei kisatakkikaan mahdu päälle, niin lienee aika lopettaa :D No, oikeasti kyllä aiemmin, kun mulla ei todellakaan ole mitään maailman turvallisimpia hevosia :( Maastorevittelyitä täytyy myös hieman himmailla lähitulevaisuudessa.
Harmittaa vain, kun olen nyt kahdella hevosella päässyt aktiivisesti kisaamaan ja molemmat ovat hyvässä kunnossa - harmittaa jättää ne seisomaan :( Täälläpäin kun ei niitä luotettavia vuokraajia todellakaan kasva joka puussa ja sijaintikin on hieman haaste, kun ei ihan keskustassa asuta.

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   19.8.12 01:05:53

Elli: joo se uimarengas on hankittava ! ja kiitos tuosta selästä-laskeutumisvinkistä :)

kyllä sitä itsekin saa jo mielenkiinnolla ajatella ja odottaa, millaiset suturaatiot sitä meikäläisen kroppaan tulee (tulee se sitten alateitse tai sektiolla) :)

onneksi minulla on hyvä tilanne, vuokraajia on mukavasti ja lisäksi taitavia kavereita, jotka auttavat parhaansa mukaan. niistä saa kyllä olla kiitollinen.

... : ymmärrän täysin miltä susta tuntuu, on todella ikävää, jos on saanut hevot kulkemaan hyvin ja muutenkin hyvään kuntoon, jos ne sitten joutuvat seisomaan ja ns. lässähtämään. toivottavasti saisit edes yhden hyvän apulaisen :)

Lähettäjä: Elli 
Päivämäärä:   19.8.12 23:23:55

Celia85 : elä osta Walt Disneyn prinsessat- rengasta. EI kestänyt kun 2,5 vk =). Tyynyliinan kun laittaa renkaan päälle niin ei hiosta persettä muovipinta niin paljo.

Ainut lohtu rinsessoissa on ollut se, et on voinut pahanakin päivänä valita minkä prinsessan naamalla istuu =DDDDD

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   19.8.12 23:26:05

Ai helevata, hyvin lohkastu! :DDDDD

tämä täytyy muistaa, kiitos kohtalo-toveri <3

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.8.12 08:32:26

Lopetin itse aika nopeasti ratsastuksen ensimmäistä odottaessani; ei tuntunut hyvältä. Toisen ja kolmannen odotusaikana en ratsastanut.
Se tuttu ja varmakin voi pettää... Todellisen tällin tullessa oma ja vauvan henki vaarassa. Kuitenkin sitä kantaa ainutkertaista elämää sisällään.
Ratsastamaan ehtii jälkitarkastuksen jälkeenkin, jos imettämiseltä ja yövalvomisilta jaksaa. Omalla kohdalla kiire ei ollut. Myöhemminkin ehti hyvin.

Lähettäjä: Pony 
Päivämäärä:   20.8.12 09:06:48

Minulla on kolme lasta ja hevosalan yritys. Ekasta ratsastin rv 12, mutta sen jälkeen ei tuntunut hyvälle ja lopetin. Seuraavissa olen lopettanut heti, koska kaikki raskaudet olen lähes maannut supistusherkkyyden vuoksi. Ekan jälkeen oli alakerta sen verran riekaleina, että ratsaille pääsin vasta 2kk synnytyksen jälkeen. Seuraavista olin ratsailla parin viikon päästä. Mulla on kaikki synnykset olleet nopeita n.2h ja ponnistuvaiheet 1-15 min. Eli ei ainakaa ratsastustausta tähän vaikuttanut. Palutunut olen nopeasti.

Lähettäjä: Dressagemommy 
Päivämäärä:   20.8.12 09:15:36

Itse odotan esikoistani, nyt ollaan viikolla 24 ja edelleen valmentaudutaan ja kisataan koulua. Tavoitteena olisi vielä aluejoukkuemestaruudet 16.9, ja sen jälkeen olisi tarkoitus vähän hidastaa tahtia. Yllättävän hyvin olen jaksanut vaikka vatsa onkin kasvanut, istunta ja mieli tosin rennompana kuin ennen. Niin kauan kuin tuntuu ok:lta, aion yrittää jatkaa ratsastamista, muuten ollaan ensi kauden alussa ihan ruosteessa. Hevonen jää sitten valmentajan hoiviin ratsutukseen jotta itselläni olisi helpompaa aloittaa ns. "alusta" :)

Lähettäjä: p 
Päivämäärä:   20.8.12 09:22:32

Epäilen olevani raskaana (toivotusti) ja juuri pian alkaa ratsastuskoulun vakiotunnit... Mietityttää, pysynkö mukana koko syyskauden. Paikka on mulle uusi, joten en tunne hevosia enkä opettajia kovin hyvin. Edellisellä tallilla olisin ihan hyvin voinut sanoa opettajalle, että en halua enää esim. laukata ilman jalustimia, ratsastaa sätkymmillä hevosilla tai tehdä muuta sellaista jossa putoamisriski on isompi. Mutta tästä uudesta paikasta en oikein tiedä...

Lähettäjä: tuleva äiti 
Päivämäärä:   20.8.12 09:59:54

Se on niin yksilöllistä miten keho reagoi. Itse olen ratsastanut 20 vuotta melkein joka päivä. Viikolla 20 lopetin koska kehossa vaan alkoi tuntua. Luulin että voisin esim. keventää pidempään, mutta se vain tuntua. Kannattaa kuunnella omaa kehoa ja sen mukaan mennä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.8.12 10:03:58

Raskausaikana ratsastus on vastuutonta ja itsekästä.

Sieltä kun tukee alas ja lapsi vammautuu/kuolee, niin itseään siitä saa syyttää. 100%n luotettavaa hevosta ei ole ja sen lapsen tulisi olla se tärkein.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.8.12 10:12:21

Viivalle sen verran että ihan yhtä vaarallista on ajaa autoa, sillä kanssa-autoilijat ovat kaikkea muuta kuin 100% luotettavia. Niin ja, tämähän koskee myös auton kyydissä istuvia.

Jos sattuu olemaan raskaana talviaikaan, ei parane liikkua ulkona ollenkaan. Hiekoitetut tietkin voivat olla liukkaita. Itse olen liukastunut kymmenen kertaa useammin kuin mitä olen tippunut hevosen selästä.

Maailma on täynnä riskejä joten ylihysteeriseksi ei pidä alkaa. Mikään ei ole 100% luotettavaa. Se lapsi voi synnyttyäänkin vaikka jäädä auton alle. Ja miksi hevosen pitäisi kärsiä siitä että omistajana on raskaana ja sen takia ei halua ratsastaa? Tämä ei koske niitä hevosia jotka tarhaavat kokopäivän isossa tarhassa vaan energisiä, tunnin postimerkkitarhassa tarhaavia hevosia.

Lähettäjä: a 
Päivämäärä:   20.8.12 10:13:29

Heippa, laittelenpa minäkin vähän kokemuksiani tänne. Yksi lapsi siis on ja ratsastelin melkein äippälomaan asti. Käyntiä tosin ja maastossa vain. "Varsinaisen ratsastuksen" lopetin kun yhtään tuntui huonolta, ravissa vähän nipisteli ja siihen päätin lopettaa, olisikohan ollut 5-6 kuukauden tienoilla. :)
Kyllä sitä omasta kehosta tai mielestä huomaa milloin on aika lopettaa, usko pois vaan. Kummasti sitä kuuntelee hyvinkin tarkkaan itseään, vaikka harrastuksesta kovasti tykkääkin eikä siitä raskauden kulusta mitään melua pidäkään. Jos yhtään joutuu miettimään, että vieläköhän uskaltaisi, silloin kannattaa jo jättää nousematta selkään. :)
Synnytyksen jälkeen taisin nousta (aika kultaa näköjään muistot) selkään noin 1,5-2kk päästä eikä muuten mitään hankaluuksia kuin tuo pidätyskyvyn hallinta :)
Vauva-ajan ja hevostelun olen saanut yhdistettyä hyvin, kiitos miehen ja talliystävien. Ja nappulakin kävi tallilla jo muutaman viikon ikäisenä ja nykyään on jo paljon mukana. Tosin silloin ei niin paljoa touhuta, mutta saapahan ainakin haistella itse heppahajuja ja rapsutella rakkaita karvaturpia. :)

Ihanaa raskausaikaa teille raskaana oleville ja heppailkaahan oman tunnon ja kunnon mukaan!!

Niin ja neuvolassa silloin jo sanottiin että saan ratsastaa kun olen sitä jo niin kauan tehnyt, mutta itseään pitää kuunnella.

Lähettäjä: minulla 
Päivämäärä:   20.8.12 10:28:01

"Maailma on täynnä riskejä joten ylihysteeriseksi ei pidä alkaa. Mikään ei ole 100% luotettavaa. Se lapsi voi synnyttyäänkin vaikka jäädä auton alle."

Jep jep. Tuossa laskin, että 10 vuoden aikana olen tippunut hevosen selästä kerran. Sen sijaan olen kaatunut portaissa tai kompastunut pahasti pihamaalla yli 10 kertaa. Tilastollisesti minun siis KANNATTAISI ratsastaa raskausaikana, mutta EI kävellä portaissa tai pihamaalla, koska ne ovat riskialttiimipia kuin ratsastus.

Minä lähdin siitä, että ratsastan raskaana sen, mikä tuntuu hyvältä. Vähän säätämistähän se ratsastus lopussa oli, ja selkään/alas menin AINA penkiltä, ettei vatsa osu satulaan. Ratsastin viimeisen kerran rv 31, ja tämä oli toka raskaus, Ekassa en ratsastanut lainkaan.

Eka synnytys oli normaali alateitse, pääsin selkään viikon päästä ekan kerran, siitä varovasti lisäten. Toka oli sektio jonka jälkeen ekan kerran selkäään 3 viikon päästä, mutta en ekaan 2 kk pystynyt ratsastamaan normaalisti.

Itse suosittelisin, ettei kukaan jatkaisi ratsastuskoulussa enää viikon 20 jälkeen. Siellä on kuitenkin ihan eri tahti ja hevoset ja... Ellei sitten mahdollisuutta ratsastaa itsenäisesti jollain luottohevosella.

Samoin, jos on vasta aloittanut ratsastuksen, niin ei kannata raskaana kyllä jatkaa, siis jos tulee raskaaksi. Niinhän ne vissiin lääkäritkin suosittelee.

Lähettäjä: Mimmuli 
Päivämäärä:   20.8.12 10:28:31

Terve poika syntyi marraskuussa 2010 kutakuinkin laskettuna päivänä. Ratsastin vielä viikkoa ennen synnytystä. Viimeisimmät viikot menin pitkiä rauhallisia käyntimaastoja. Harjoitusravi ei enää koko syksynä tuntunut hyvältä, mutta muuten ei ollut ollenkaan huonoja tuntemuksia. Päälläni oli loppuaikana mieheni ratsastushousut ja hänen turvaliivinsä :) Hevosena oli oma suokki, jolla on kyllä säkäkorkeutta 170 cm, joten selkään kiipeäminen toppavaatteissa ja turvaliivissä oli suurin haaste... Pois selästä tulin kanssa heittämällä oikean jalan kaulan ylitse.

Synnytyksen jälkeen palasin ratsaille hieman yli viikon jälkeen. Kävin tallilla ratsastelemassa pojan nukkuessa päiväuniaan autossa.

Joidenkin mielestä ihan hullun hommaa, mutta itselleni henkireikä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.8.12 11:27:43

Ja lisäksi siinäkin on paljon eroa että onko kerran viikossa-ratsastelija, päivittäin ratsastava hevosenomistaja vai vaikka ammattiratsuttaja.

Lähettäjä: Elli 
Päivämäärä:   20.8.12 13:06:17

mulla on muuten "äitiys ratsastushousut" (ite tuffridereistä tuunatut) noin 36-38 kokoiselle, jos joku tarvii. Ne on tehty siis lasten 170cm pull-up mallisista ja niissä on se joustava jatkopala mahassa. Voin myydä tai lainata jos joku tarvii. Tummansiniset polvipaikolla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.8.12 21:15:07

Up, lisää keskustelua aiheesta joka näyttää aika vahvasti jakavan mielipiteitä :)

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   20.8.12 22:04:36

Kerron kans oman tarinan raskausajastani sekä siitä kun lapsi on syntynyt yhdistettynä hevosiin! Meidän poika on nyt 1v2kk. Täällä päin kiellettiin lähes heti neuvolassa ratsastaminen ja sehän sitten pelotti kun ei ollut kokemusta :( en tainut ratsastaa kuin siihen rv 20, oikeastaan hevoseni jäikin eläkkeelle sitten niin ei niin ollut pakko ratsastaakaan kunnolla! raskaus muuten oli helppo, sekä synnytys oli nopea että mulla ainaki auttoi kuulemma että oli lihaksia oikeassa paikassa! 1kk synnytyksestä nousin takas selkään ja ostinkin uuden hevosen. Sitä sitten pikku hiljaa aloin ratsastaa ja meillä nyt on miehellä vähän huonot työ ajat joten ratsastelu meni melko yöhön vaikka pimeää oli! Poika oli kova nukkumaan joten ihan helposti pystyin viettään monta tuntia tallilla ennenkuin tarvi mennä takaisin imettään, kyllä se oli oma henkireikä kun sai olla rauhassa karvakuonojen kanssa sen muutaman tunnin päivästä! Hevoset on kotona pihassa, toisinaan tulee ratsasteltua nyt kun poika isompi niin päiväunien aikaan (vaunuissa siis nukkuu ja aidan vieressä) ja muuten sitten kun mies tulee töistä! Mummu on ollut myös suuri hoitoapu kun valmennuksissa ja kisoissa olen käynyt! Nyt sitten toista lasta suunniteltaessa mietinnässä on kans miten pitkään voin itse ratsastaa ja mitä sitten tehdä hyvässä kunnossa olevalle hevoselle, kun liikutusapua ei ole saatavilla paitsi jos vie toiseen talliin ja maksaa tallipaikat ja ratsastamisen. Ehkä ei olisi kannattanut hommata tässä välissä uutta hevosta, mutta en kyllä vaihtais sekuntiakaan pois tuon hevosen kanssa olemisesta :/ Jospa sitä keinot keksii!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.8.12 23:44:32

Mulla nyt rv 14. Ajattelin ihan normaalisti ratsastaa omia ja muiden hevosia niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Ainoastaan tuollaiset pitkät parin tunnin maastolenkit epäilyttävät, kun saattaisi joutua pysähtymään kesken matkan pusikkopissalle (vai pitäiskö ostaa Tenat :d).

Minulle ei pidetty neuvolassa mitään moraalisaarnaa, kun oli juttelua urheiluharrastuksista ja mainitsin päivittäisen ratsastuksen.

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   21.8.12 02:06:55

Minullekin nauvolassa kehoitettiin vaan kuuntelemaan kehoa ja ottamaan varman päälle.

Itse olenkin jättänyt isommat revittelyt (laukkakisat) , hyppäämiset ja pellolla ympyrällä laukkailut vähemmälle. Kuitenkin olen siis ratsastanut kaikissa askellajeissa edelleen ja itsellä siis nyt 19. viikko käynnissä :)

Ja itselle ei tullut kuuloonkaan lopettaa ratsastusta koska omassa pihassa kaksi omaa heppaa, jotka ovat todella riippuvaisia säännöllisestä liikutuksesta, eli niin pitkää ratsatsan kun se vaan hyvältä ja turvalliselta tuntuu.

Onneksi sitten, kun en enää itse siihen kykene, en ole pulassa vaan auttajia on paljon ja hevot pääsevät edelleenkin säännöllisesti liikkumaan. Kullanarvoisia ovat he kyllä <3

Lähettäjä: Elli 
Päivämäärä:   21.8.12 21:27:11

Jippii!

Tänään hurjastelin ja kävin hevoseni selässä. Prinsenssat jätin kotiin, mut satulan päälle tuuppasin lampaankarvaromaanin. Ihanaa oli kävellä loppukäynnit.. Kylläpä tuota huvia on odotettukin. Lampaankarva toimi muuten tosi hyvin rinsenssojen korvikkeena=)

EHkä joku päivä pystyy menemään jo ravia ja laukkaa..

Lähettäjä: celia85 
Päivämäärä:   22.8.12 12:35:08

Hei mahtavaa, siitä se lähtööp! :) Mulla on onneksi täällä kotona valmiiksi jo hakittu lampaankarva-pehmuste satulaan, kun ukko tykkee käyttää sitä ratsastaessaan :) niin sitä sitten mullekin perseen alle :)

Lähettäjä: Elli 
Päivämäärä:   25.8.12 22:55:30

Kun ei kerran koskenut ton enempää, niin keskiviikkona torstaina menin jo 3 kierrosta molempiin suuntiin kevyttäravia ja loppukäynnit päälle. Hinku olisi kova ratsastaa kunnolla, mutta pakko yrittää vielä himmailla rauhallisesti. EI ehkä ihan vielä alavatsalihaksilla hevosta pysäytetä.

Lähettäjä: natina 
Päivämäärä:   26.8.12 09:38:19

<olen elänyt tätä raskaus ei ole sairaus aikaa jo aikaisemmin ja ollut raskaassa työssä, jossa kollegoille tuli keskenmenoja ponnistelun takia. Taistelemassa saatu oikeus, tosin joka kerta erityistapauksin, erityisäitiyslomaan.

´Ratsastuspiieissä on nyt näemmä tämä urheuskausi. Ja mikä ei ole tieteelisesti todistettu ei ole totta.

Tuedeyhteisö on tiedeyhteisö. Sielläkin on laumasieluisuutta, vaika toki parempi kontrolli kuin muilla elämänalueilla.

Minun mielesäni elämä suojelussa pitäisi riittää kokemus. Äitejä ei tarvitsisi laittaa holhoukseen, jos he ratsastavat, mutta ammattilaisillekin pitäisi suoda mahdollisuus olla ratsastamatta raslausaikana.

Lähettäjä: nöf 
Päivämäärä:   26.8.12 20:26:46

Nyt sain tietokoneenkin korjattua! Siis tällainen tukivyö mulla on, jos haluaa vielä tukevamman niin tuolta samalta sivulta löytyy semmosia tarrallisiakin! :) mutta ilman tarraa musta mukavampi!

<http://verkkokauppa.babystyle.fi/products/view/6041/pl#>

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   26.8.12 22:05:49

Hei kiitos sinulle miljoonasti ! <3

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.8.12 22:48:40

Meidän poitsu syntyi joulukuussa 2011, ja on vissiin aikaa kulunut sen verran, että saa pinnistää muistia.. :)

Pystyin ratsastaa syyskuun alkuun asti, sitten alkoi supistella niin paljon etten pystynyt enää. Enkä välttämättä olisi uskaltanutkaan, kun käytössä oli vaan maastot. Ja huomasin, että mahan kasvaminen vaikutti istuntaan, ja tätä myötä tasapainoon, oli erilainen olo kuin ennen. Ei yhtään niin tasapainoinen. :D

Meillä on todella hyvin sujunut heppa-arki yhdistettynä vauvaan! Toki imetyksen aikana oli hankalampaa, mutta pikku hiljaa tuli rutiinit. :) Nyt kun poika on jo isompi, reippaat 8kk, on arki sillä mallilla, että hevonen liikkuu 6-7 x viikko, ja kisoihin suunnataan katse. :) Toki se ajankäyttö on suunniteltava hyvin, kun sen pitää riittää lapselle ja hepoille. Ystäville jää vähemmän aikaa kuin ennen. Mutta hyvin meillä ainakin on sujunut, selvät pelisäännöt vaan alusta alkaen. Ollaan pyritty siihen, että molemmilla olisi mahdollisuus harrastaa, sekä nauttia lapsen kanssa olemisesta. Ihmettelen sitä, että moni valittaa ettei ole omaa aikaa. Itse en ole tälläiseen tunteeseen törmännyt, joka johtuu rakkaasta harrastuksesta. Hevosen seurassa pääsee hyvin "arkea" pakoon. Lapsen kanssakin jaksaa ihan erilailla olla, kun harrastus tasapainottaa.

Raskausaikana suunnittelin, että heti synnytyksen jälkeen ratsastamaan! Luoja, ei kukaan mulle ollut kertonut, että vielä synnytyksen jälkeenkin sattuu. :D En nyt halua pelotella, mutta kannattaa tosiaan antaa itselleen aikaa. ;) Nyt jo vähän naurattaakin, aika kultaa muistot? Enkä itse ainakaan heti laitokselta päästyä olisi malttanut sitä nyyttiä jättää hetkeksikään.... :)

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   28.8.12 12:09:37

Minulla on ainaki ollut jo raskauden alkuvaiheessa niin etova ja väsynyt olo, että on ollut pakko hiljentää tahtia. Kilpailut ovat tältä kaudelta nyt elokuun jälkeen ohi ja viimeiset rankemmat valmennukset eivät ole enää tuntuneet hyvältä. Nyt siis vasta 3kklla, joten en usko pystyväni jatkamaan enää arviolta kuin kuukauden max rv20 asti.

Hevonenkaan ei ihan mikään luottohevonen ole, vaikka pitkään onkin minulla ollut. Hevoselle sovittuna ratsastaja 2-3xviikko syys-lokakuusta. Muuten olen ajatellut köpötteleväni, juoksuttavani ja jatkaen maastokävelytystä. Ei varmaan yksi vähän kevyempi talvi tee hevoselle huonoa.

Minultakaan neuvolatäti ei ratsastusta kieltänyt. Pyysi miettimään riskejä lapsen kannalta harrastukseni kanssa.

Lähettäjä: no jotenki näin 
Päivämäärä:   28.8.12 12:28:11

Lääkärit suositteee ettei lopettaisi päivittäistä ratsastusta ollenkaan. ratsastaessa ''alapään'' lihakset tekevät töitä päinvastoin mitä synnyttäessä joten synnytys on hankala jos lihakset lopettavat kaiken työn kuin seinään. en oikeen osaa selittää kun itse en ole lapsia hankkinut mutta näin siskolleni sanottiin

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   29.8.12 23:35:37

Tänään kävin ratsastamassa jälleen, ja olo oli kyllä koko ratsingin ajan tosi hyvä! <3 Kiva kun voi vielä toistaiseksi nauttia tuosta :) nyt siis 19+2 menossa :)

Lähettäjä: Mamma75 
Päivämäärä:   30.8.12 08:16:09

Sinulle, "No jotenki näin": siskoni on gynekologi, kysyin häneltä. En tiedä mistä sinun siskosi on tietosi saanut, muttei ilmeisesti ainakaan gynekologilta, joka hoitaa työkseen raskaana olevia.

Ei tarvita ratsastusta, jotta raskaana olevalla ratsastavalla äidillä alapään lihaksen pysyivät kunnossa. On monia muita lajeja, joissa niitä lihaksia voi helposti työstää ilman hepan selkään menemistä. Niitä voi harrastaa ihan kotonakin. Aloita jumppapallosta.

Yleinen suositus on, että toisella raskauskolmanneksella lopetettaisiin ratsastus (ainakin käyntiä korkeammat askellajit) , vaikkei ongelmia olisikaan. Laji tärisyttää kohtua ja voi aiheuttaa ennenaikaisia supistuksia, ja aina on putoamisriski. Istukan irtoaminen jne...

Synnytyksen jälkeen alapään lihaksia kannattaa vahvistaa ennen aktiivisen ratsastuksen aloittamista. Helppo tapa on hankkia esim. geishakuulat. Nivelsiteet ovat löystyneet, toisilla voimakkaastukin, joten paikat tuntuvat lonksuvan ja lenksuvan ensimmäisinä kuukausina. Kokemusta on kolmelta kerralta.

Lähettäjä: Äitsyliini 
Päivämäärä:   30.8.12 08:44:56

Täällä näkyy tosiaan olevan urheuskisa menossa. Kuka pisimpään ratsastaa raskausaikana on kovin gimma! Vähän kuin miesten armeijajutut.

Oma tarina lyhyesti: ratsastelin vkolle 28 luottopollellani kentällä talvisaikaan. Eräänä päivänä sen tuuskahti polvilleen ravissa ihan yks kaks, mitä se ei ole IKINÄ aiemmin tehnyt. Kupsahdin ison mahani kanssa hepan kaulan yli ja putosin olkapää edellä maahan. Solisluu irtipoikki, puolitoista kuukautta hirveät kivut kun en voinut raskaudeltani panadolia kummempaa juur syödä. Käsi superlonien keskellä (tietty se parempi käsi) tiukkaan kehoon sidottuna hikoilin, ei onnistunut peseytyminen, vessassa käynti vaikeaa jne. jne. Miestä piti päivittäin pyytää auttamaan henkkoht hygienian hoidossa :-D. Onneks ei ollut kesäkuuma.

Luunpäät lopulta löysivät toisensa mutta kipu ja hammastenkiristys jatkui pitkään lapsen synnyttyä. Kantaminen, vaunujen työntäminen oli tuskaa. Hevosen selkään pääsin vasta vuoden kuluttua lapsen syntymästä. Viidentoista vuoden aikana hankittu ratsastustaito ei ollut kadonnut mihinkään. Toinen lapsi suunnitteilla. Nyt olen tajunnut, miten lyhyt aika elämässä on 9 kk. Ratsastamaan ehtii myöhemminkin. Toivon, että kaikki ammatikseen ratsastavat saavat nauttia turvallisin mielin mammalomansa.

Ps. Ei tosiaan ole mitään osoitusta siitä, että ratsastajaäideillä olisi ongelmallisen "kireet" paikat. Älkää huolehtiko.

Lähettäjä: Kaakosta 
Päivämäärä:   30.8.12 10:51:30

Parikymmentä vuotta sitten ihmiset lesoili ilman kypärää ratsastamisella. Meidän kulmilla kävi sitten niin, että yksi mamma (kokenut ratsastaja) lähti maastoon ilman kypärää ihan viimesillään raskaana. Hevonen liukastui, kaatui, ratsastaja putosi selästä, löi päänsä ja kuoli.

Lähettäjä: __ 
Päivämäärä:   30.8.12 13:55:00

Itse ratsastin viidennellä kuulla omalla tutulla tiinellä hevosellani käyntiä metsätien viertä, kuinka ollakaan tien penkka petti lätäkön kohdalla ja menimme ojaan nurin hevonen päällimmäisenä. Onneksi pääsi itse ylös ja minä myös, eikä suurempaa vahinkoa tapahtunut kenellekään. Miehelleni en uskaltanut sanoa mitään, mutta hän huomasi lautasen kokoisen mustelman kankussani parin päivän päästä ja siihen loppui ratsastus raskausaikana.

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   30.8.12 22:03:42

mielenkiintoista kuulla näitä "epäonnistuneitakin" ratsastusreissuja

tosin hieman olen eri mieltä siitä, miten äitsyliini aloittin kommenttinsa, tässä kun ei ole kyse mistään urheudesta, vaan siitä, että haluaa pitää hevosensa kunnossa ja on riippuvainen ratsastuksesta. jokaisella on omat motiivit, taidot, ympäristö, olosuhteet ja hevoset. ja raskauskin on erilainen. turha niitä vertailla ja täällä kukaan tuskin tuosta "kilpailee" :DDD

mutta ymmärrän toki kommentin, onnettomuus on ollut varmasti ikävä ja vaatinut paljon että siitä parantuu.

Jos luottaa hevoseensa ja ottaa rauhallisesti/ varman päälle, on tuskin siitä ratsastamisesta haittaa. jättää ravailut ja laukkailut pois ja käppäilee rauhallisen hevostoverin kanssa niillä aina kolutuilla metsäteillä. totta, hevonen ei ole koskaan "pomminvarma" mutta eihän sitä voisi autollakaan ajaa tai laskeutua portaita, jos pelkäisi aina onnettomuutta. :)

Lähettäjä: minni 
Päivämäärä:   31.8.12 07:57:18

Hassua, miten monelle oma lapsi on niin yhdentekevä ainakin ennen syntymäänsä. Siihen kun ei juuri tarvita kuin se yksi putoaminen, että lapsi on mennyttä.

Tuttu rouva liukastui jäisellä pihalla ja menetti odottamansa lapsen, hän sanoo että tekisi mieli repiä silmät päästä niiltä jotka ehdoin tahdoin kiipeävät pakoeläimen selkään vaikka mitään todellista tarvetta ei ole.

Kai se on tämä minäminäminä -mentaliteetti mikä on nykyään vallalla.

Lähettäjä: Mimmuli 
Päivämäärä:   31.8.12 10:08:19

Ei raskausaikana parane missään nimessä autolla lähteä liikenteeseen, eikä kyllä kävellenkään, se on todella vaarallista. Saati käydä peseytymässä, sillä kylpyhuoneessa voi helposti liukastua.

On hyvä tiedostaa ratsastuksen riskit, mutta jokainen tehköön lopullisen päätöksen itse ratsastaako vai onko ratsastamatta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.8.12 10:21:04

minni: ja hevosenko hyvinvointi ei ole tärkeää? Ihan sama vaikka päivittäin ratsastettu hevonen jää yhtäkkiä vaan tarhan perälle lojumaan? Niitä liikuttajia ei aina ole kovin helppo löytää varsinkaan kisahevosille joiden tulee olla kunnossa seuraavaa kisakautta ajatellen. Vielä en ole koskaan kuullut äidistä joka olisi saanut keskenmenon tiputtuaan hevosen selästä sen sijaan täälläkin oli esimerkki äidistä joka menetti vauvansa liukastuessaan. Vaikka lapsi olisikin tärkein kaikki muu ei voi unohtua sen takia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.8.12 10:45:28

http://tinyurl.com/8koagvc

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   31.8.12 11:25:27

Mä lopetin puoleenväliin raskautta. Alkoi pelottaa, ei paljoa, mutta sen verran, että hevonenkin sen huomasi. Ja sehän ei koskaan ole hyvä juttu.

Siihen saakka menin ihan reippaasti. Loppuajasta ajelin, mutta en yksinäni. Ja toki maastakäsin tein juttuja.
Vikan kuukauden hevonen käytännössä lomaili.

Raskausaikana ratsastus oli pääosin maastoilua, maha alkoi musta haitata kouluratsastusta jo aika varhaisessa vaiheessa, ryhti muuttui ja herkkisheppa ei tykännyt.

Synnytys oli helppo ja selkään nousin muistaakseni kuukauden päästä synnytyksestä. Sujui hyvin ja oli ihanaa ratsastaa, kun se pelko oli poissa!

Oma heppa siis löytyy, järkevä kyllä, muttei pomminvarma ja kovin sähäkkä reaktioissaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.8.12 12:22:15

Niin ja lisään sen vielä että pumpulissa ei voi elää. Lapsi voi synnyttyäänkin jäädä auton alle. Raskaana ratsastus ei tee äidistä mitenkään sen parempaa. Eikä ratsastaa tarvitsekaan jos pystyy hoitamaan hevosen liikutuksen muuten. Mielestäni ratsastava, odottava äiti ei ole itsekäs. Sen sijaan sellainen odottava äiti on joka ei huolehdi kunnolla eläimistään raskausaikana vaan koska pelkää vauvansa puolesta, on. Liikunta kuuluu terveen hevosen päivittäiseen ohjelmaan jotta se olisi terve ja hyvinvoiva.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   31.8.12 12:29:04

On ratsastava äiti itsekäs, sen hevosen liikutuksen voi hoitaa joku muu tai sen pollen voi myydä, sillä ei myös ole pakko ratsastaa.

Hevosen selkään meno raskaana on suuri ja tietoinen riski, sellaista hevosta kuin 100%:n luotettava ei ole olemassakaan. Vahingot ovat kamalat jos sieltä alas tulee, pienempi todennäköisyys (ja huono vertaus) se auton alle jääminen on. Mielestäni sen lapsi siellä vatsassa on tärkeämpi kuin ratsastus. Ja juu, liukastua voi aina, mutta siihen on talvella käytössä piikkipohjalliset. Hevosen selässä ei ole mitään turvaa mistään.

"Hassua, miten monelle oma lapsi on niin yhdentekevä ainakin ennen syntymäänsä. Siihen kun ei juuri tarvita kuin se yksi putoaminen, että lapsi on mennyttä."
Totta. Eikä se lapsen etusija ole monelle sen syntymänkään jälkeen tärkeä, oma napa monella ensin :(

Mutta, toisille se oma napa on tärkeämpi kuin oma lapsi.

Uusimmassa Hevoset ja Ratsastus lehdessä oli aiheesta juttua.

Lähettäjä: Vauva ja heppa 
Päivämäärä:   31.8.12 15:41:20

Ratsastin omalla hevosellani rv17 asti, kunnes ymmärsin lopettaa sen vaarallisuuden vuoksi.

Tasapaino ei ollut kuitenkaan enää kondiksessa ja nuori hevoseni reagoi siihen ->pukitti, josta lensin aika nopeahkosti, vaikka normaalisti en olisi tippunut -> sairaalaan verenvuodosta -> istukkaan tuli ongelmia. Vuodelevossa olin 3kk. Lapsi syntyi lopulta ennenaikaisena käynnistyksen kautta.

En suosittele ratsatamaan, se itsesyyttelyn määrä tippumisesta on valtava! Ja usko tai älä, raskaana ollessa sieltä tipahtaa sata kertaa helpommin sellaisissakin tilanteessa, mitä ei olisi edes uskonut. Hevonenkin saattaa reagoida siihen, kun tasapaino ei ole normaali ja se ikiluotettava hevonenkin oikeasti saattaa tehdä juuri sen ensimmäisen loikkansa juuri silloin!

Ratsastaan aloitin n. 3 vko päästä synnytyksestä. Todellinen ratsastuskunto tuli vasta n. puolivuotta synnytyksestä, sitä ennen oli mm. syvemmät vatsalihakset aivan hukassa, lantiopohjanlihakset pitivät huolen että mm. hypyissä valahti pissaa siteeseen jne. Eli kyllä sitä kauan kesti parantua oikeasti.

Nyt jos tulisin raskaaksi, en miettisi edes ratsastamista.

Lähettäjä: puh 
Päivämäärä:   31.8.12 21:11:50

Tuttavani lähti synnyttämään suoraan Finnderby radalta...

Lähettäjä: ääö 
Päivämäärä:   31.8.12 22:08:04

Mä ratsastin viikolle 24-25, nyt siis menossa rv -viikko 35 ja hirveät poltteethan sinne hevosen selkään on - sitten kun baby on ulkona! Nyt ei tee mieli, ja loppuaikana, kun ratsastin, otti lähinnä aivoon, kun en enää mahani takaa pystynyt istumaan kunnolla tai käyttämään jalkoja. Hevonen on omani, mutta 4-vuotias, joten sen kanssa tulee vielä eteen uusia tilanteita. Onneksi hevonen ei siitä pilalle mene, että viettää puolentoista kuukauden laidunloman ja sitten aletaan pikkuhiljaa hommailemaan uudestaan kuntoa molemmille.

Mä ratsastin kaikkia askellajeja, paitsi harjoitusravia.Vauva on ollut koko ajan hyvin liikkuvainen ja olen tuntenut myös supistuksia, joten sitten tärähtelyt ratsastuksessa eivät olleet kovin naminami. Pikkuhiljaa vaan kypsyi se tunne, että ei tartte enää sinne selkään mennä, ja se on ollut ihan hyvä päätös.

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   1.9.12 03:48:11

Kiitos linkin laittaneelle! hyvää ja asiatekstiä! :)

itse olen juuri kamppaillut sekavien tunteiden kanssa ratsastuksen suhteen. en haluaisi ottaa riskiä, mutta toisaalta taas en haluiaisi "hylätä" hevosiani. ovat sen verran työntekoa rakastavia ja nauttivat lenkeistä. lisäksi ovat sen verran hyvässä kunnossa, että sääli olisi jättää lahoamaan. varsinkin, kun ruunaa kuntouttelin 2 vuotta, ja nyt alkaa olla aika hyvässä kondiksessa.

minulla on onneksi innokkaita auttelijoita, olen todella onnekas. kuitenkaan valtaosa ei osaa verkata hevosta niin, että se pysyisi vetreänä ylälinjastaan, aktiivisena takapäästään tai että se kantaisi itseään ja kulkisi oikein päin. mutta toki pelkkä maasto-höntsäilykin pitää se yleinkunnon kohtuu hyvänä. onneksi syksyn aikan pitäsi valmistua kenttä, jossa sitten voi osa opetella vähän enemmän ratsastamaan hevosta oikeinpäin ja lisäksi minuakin kokeneemmat kaverini voivat läpiratsastaa hevosia vetreämmäksi.

alan itsekin hiljentämään tahtia pikkuhiljaa ja jättäytydyn jossain vaiheessa pois kuvioista. kuitenkin, niin kuin artikkeileissakin sanottiin, aina voi harrastaa maastakäsin-lenkkejä, juoksutell, ohjas-ajaa ynnä muuta. ei se siihen ratsasteluun lopu :)

Lähettäjä: Tupla 
Päivämäärä:   3.9.12 23:57:02

Itse ratsastin jonnekin vkolle 20. Mutta jo silloin kevyesti. Kunnon treeniä menin ihan raskauden alussa sen jälkeen ei oikein tuntunut hyvältä enään. Hepallani on onneksi osaavat ja hyvät vuokraajat. Nyt olen vkolla 38 ja käyn kyllä päivittäin tallilla taluttamassa yms hevostani.

Kauhea polte on päästä selkään heti synnytyksen jälkeen. mut sen näkee sitten missä kunnossa on. Kuinka pian synnytyksen jälkeen olette menneet tallille?
Missä vaiheessa olette ottaneet myös vauvan mukaan tallille? Oletteko liikuttaneet hepan sillä aikaa kun vauva nukkuu? voiko vauva nukkua maneesissa jos siellä ei ole muita? Kaipaan vinkkejä! Miten jos imettää niin se onnistuu? vai jätänkö vauvan miehelle kun tulee töistä kotiin ja menen silloin ratsastamaan?

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   4.9.12 01:08:10

äärimmäisen hyviä kysymyksiä Tupla <3 mulla samat ajatuksen ja kysymyksen pääkopassa :) ihan jutsiin pyörähtää 21. viikko käyntiin :)

itse oon tosiaan menny kevyesti ja jättänyt isommat rallittelut ym vähemmälle. nyt on tamma ollut viime päivinä säikympi ja paljon herkempi, kun syksy tulee ja alkaa luonto muuttua ja elukat liikkua. toivon mukaan saahaan kenttä pian valmiiksi, niin voin jatkossa touhuta enemmän siellä.

ONKO TEILLÄ ODOTTAVILLA ÄIDEILLÄ BLOGEJA ? olisin kiinnotunut lukemaan ja ehkä uskallan esitellä myös omani, jos ketään kiinnostaa :)

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   4.9.12 21:43:27

nostoa

Lähettäjä: Emmi 
Päivämäärä:   4.9.12 21:52:15

Täällä myös Tuplan kans ihan täysin samoja kysymyksiä mietinnän alla : ) Nyt viikko 35 ja polte selkään olis mahdoton! Nytkin melkein päivittäin tallilla; juoksutan, ajan ja silloin tällöin kaveri ratsastaa ja täytyyhän siinäkin olla mukana hääräämässä :D

Onneks mies pystyy olemaan sitten aika paljon kotona vauvan synnyttyä niin josko sitten päästäis yhdessä tallille niin että hän vaikka lenkkeilee sen aikaa vauvan kanssa kun mä ratsatan tai jotain..

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   5.9.12 11:02:32

riippuu pitkälti vauvan luonteesta pystytkö menee sen kanssa tallille. jos helppo ja tyytyväinen vauva, niin pystyt varmasti ratsastamaan samalla kun vauva nukkuu vaunuissa. hieman säätämistä unien aikataulujen ja kaiken muun kanssa varmasti on, mutta voi hyvin onnistua. oman koliikkivauvan kanssa en voinut ensimmäisen 6 kk aikana mennä minnekään, joten mies oli vauvan kanssa kun olin tallilla. aloitin ratsastamisen 2,5 vkoa synnytyksen jälkeen, mutta vatsa- ja lantionpohjan lihasten palautuminen ja oikean istunnan löytäminen kesti pitkään..

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   5.9.12 13:03:45

Täällä kyselisin miten pidätte hevosenne oikeasti hyvässä lihaskunnossa ja kunnossa jos ette pysty ratsastamaan sanotaan vaikka neljään - viiteen kuukauteen ollenkaan?
Miten hevonen oikeasti pysyy kunnossa, ja miten lapsen syntymän jälkeen - pystyykö oikeasti ratsastamaan vielä 6krt/vko ja kilpailemaankin?
Entäs jos hevonen on yhtäaikaa kantavana - siitäkin täällä oli kokemusta, alkuunhan sillä pystyy ratsastamaan vielä täysin normaalisti useamman kuukauden?
Entäs te joilla on hevoset joille ei löydy vuokraajaa/muuta ratsastajaa, tai jos olet ainut kuka hevosesi kanssa pärjää tms.? Lisää kokemuksia kehiin, hyvä oli tuo . : linkkaama nettijuttu, paljon maastakäsin vinkkejä :)
Jos jollain hevostelevalla tulevalla äidillä blogia, niin pistäkää ihmeessä linkkejä kehiin, kiinnostaa! :)

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   6.9.12 07:17:22

up

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   6.9.12 09:00:28

noh, ensimmäistä odotellessa jonnekin vkolle 28 asti, jonka jälkeen liitoskipuja niin lopetin. pakko oli sitten 41 viikolla käydä vähän selässä vielä :)

tällä kertaa ratsastus kiellettiin lääkärin&neuvolan toimesta alkuraskauden verenvuodon/keskenmenoriskin takia jo viikolla 13. omalla riskillä en oo uskaltanu sen jälkeen enää selkään kiivetä. luulen että mitään riskiä ei alkuraskaudessa olisi vaikka siellä kuinka hölskyis selässä, mutta jos... nyt viikkoja 20 ja pitkältä tuntuu odotus.

viime kerralla hätäsektio ja kuukauden päästä selkään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.9.12 09:35:44

Samaa ihmettelen kuin ?.

Lähettäjä: Tintti 
Päivämäärä:   6.9.12 10:10:35

***, en sinuna ottais riskejä jos eka on tullut hätäsektiolla ja nyt jo noin varhaisessa vaiheessa verenvuotoa.

Lähettäjä: nosto 
Päivämäärä:   9.9.12 23:13:51

Nostoa!

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   10.9.12 09:43:10

Heitinkö ilmoille liian hankalan kysymyksen? :)

Lähettäjä: tuota 
Päivämäärä:   17.9.12 02:16:56

Kuinka pian synnytyksen jälkeen olette menneet tallille?

Mie menin muistaakseni viikon päästä siitä kun pääsin sairaalasta. Ajattelin kans et heti vaan hevosen selkään, mut kroppani kertoi kyllä ihan kokeilematta muuta. Mielelläni sitä kuuntelin ja sainhan mie tikit jalkovälistä auki jo kotona ollessa ennen tallille menoakin =(

Missä vaiheessa olette ottaneet myös vauvan mukaan tallille?

Poitsu oli jo tuolloin mukana vaunuissa

Oletteko liikuttaneet hepan sillä aikaa kun vauva nukkuu?

Kyllä vaan, loppujen lopuksi pienilläkin on aika selkeä rytmi, syö,paskoo ja nukkuu(tai miun poijalla on). Ajoita tuohon Nukkuu kohtaan ratsastus, toimi ripeästi. Meillä ainakin päivä ruokailujen väli on noin 3h..siinä etsii jos ei kupeksi. Tietty kaikkien lapsilla tää ei mee näin kivuttomasti.

ps. Tallilla on monesti niitä jotka haluaa ihastella ja sylitellä vauvaa, käytä vaan sumeilematta hyväksesi=D

voiko vauva nukkua maneesissa jos siellä ei ole muita?

Miten eroaa ulkokentän laidalla nukkuvasta lapsesta? Kaipaan vinkkejä! Miten jos imettää niin se onnistuu?

Imetä juuri ennen ratsastusta/ tallille lähtöä kotona. Miun lapsi syö pullosta, joten pumppaan tissit tyhjäksi just ennen tallille menoa ellei ruoka-aika ole just sillon. Tosin meidän poika syö myös nannia, joten voin ottaa kertakäyttö pussi-pulloon tissimaitoa/nannia tallille (kylmälaukkuun) ja lämmittää sen kuumassa vedessä satulahuoneessa(menee max 1min) mikäli pienelle kamulle tulee nälkä kesken kaiken.

vai jätänkö vauvan miehelle kun tulee töistä kotiin ja menen silloin ratsastamaan?

Näinkin kannattaa välillä tehdä, saat omaa aikaa. Miun mies ainakin on mielellään pojan kans puuhaamassa "miesten juttuja" välillä.

Itse löydätte varmasti teille sopivimmat systeemit. Miulla oli kamala morkkis kaikesta ja tunsin olevani huono äiti alkuun kaikessa, kun otin liikaa stressiä muiden neuvoista. Kummasti vauva on edelleen hengissä (ja erittäin pyöreästi), vaikka olen omia systeemejä kehittänyt..

Kaikilla on varmasti mielipide siitä miten pienen vauvan kanssa JUURI SINUN TULISI TOIMIA tässä ja tässä, mut ei ole yhtä ainoata oikeaa vaihtoehtoa. Sinä tulet tuntemaan lapsesi kaikista parhaiten ja tiedät mikä sille sopii.

Ja tämä pätee kaikkeen muuhunkin kun heppahommiin. Luota itseesi ja sie olet paras äiskä omalle nyytilles, sen kun tajuat niin voit haistattaa sinapit muille!

Miun sinappilinko tosin haistattaa niitä nyt täysvaipallisen naama punaisena miulle, et mentävä on tai herää koko talo=)

Onnea kaikille, myö ollaan kaikki supermammoja, lopetetaan ratsastus tänään tai tunti ennen synnytystä ja aloitetaan se sit heti tai kolmastoistapäivä synntytysestä!

Lähettäjä: Celia85 
Päivämäärä:   29.9.12 01:47:15

hei mahtavaa, että tämä topiikki oli vielä "elossa " :) ihania kysymyksiä ja vastauksia tullut, kiitos yllä olevalle vastaajalle, sain itsekin miljoonasti vinkkejä, pitäis varmaan laittaa ylös :) mutta jospa sitä muistaisi ja tosiaan, maalaisjärjellä pärjää hyvin pitkälle :)

ihania supermammoja kaikki, niin kuin "tuota" tuossa sanoikin, tulin hyvälle mielelle tästä <3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.9.12 09:33:28

Mulla aluillaan vko 17 enkä ole kyllä ratsastanut useampaan viikkoon enää... Kentällä voisin omilla vielä mennä, mutta kenttä on työnalla parasta aikaa, joten täytyis mennä pellolla/maastossa ja se on kyllä riskialttiimpaa, kun pollet ei oo millään lailla turvallisia... Mutta voipiolla että seuraavan kerran kapuan selkään vasta ensi keväänä/kesällä kun kunto antaa myöden :)

Lähettäjä: tintti 
Päivämäärä:   29.9.12 18:05:35

Ratsastin vko ennen synnytystä vikan kerran. Tallityöt/pihton siivosin 3pvää yli LA:n. Sitten mentiinkin jo.
Selkään menin muistaakseni 4vkoa synnytyksestä, himmailin ettei eppariin tuu arpikudosta.
2kk synnytyksestä jo kisaamassa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   29.9.12 18:17:28

Juuri oli sennupuolen topassa joku raskaana ratsastava tippunut selästä ja vielä jaksoi ihmetellä miksei mies halannut häntä tms. Niin miksiköhän.

Älkää olko itsekkäistä, sen lapsen terveys pitäisi olla tärkeintä.