Lähettäjä: Nippa 
Päivämäärä:   20.8.21 14:41:59

En tiedä, onkohan kyse joten ikääntymiseen liittyvästä asiasta, vaihdevuosista tai jostain. Olen menettänyt kiinnostukseni ihmisiin täysin tänä koronavuonna.
Tuntuu, että ympärillä olevat ihmiset ovat muuttuneet kireiksi, ilkeiksi ja omahyväisiksi.
Yhteyttä pidetään silloin, kun ollaan jotain vailla.
Sinkkuna myös kiinnostus miehiin on täysin lopahtanut, koska tuntuu, että vapaat miehet hakevat jotain kaunotarta, vaikkeivät itsekään ole mitään komistuksia ja käytös on törkeää. Naimisissa olevat miehet lähettelevät dick-pickejä, yäk.
Kuinka moni mummuista ja papoista elelee yksinään ja on tyyttyväinen valintaansa?

Lähettäjä: Tyytyväinen 
Päivämäärä:   20.8.21 21:39:07

Viimeisin suhde päättyi 2014.
Siihen päätin lopettaa myös yrittämisen, parisuhde ei varmaan sitten oo mun juttu. Ei enää vuoristoratoja!
Ja juu, olen tyytyväinen! Tosin olen suurimman osan elämästäni elänyt itsenäisesti, joten tavallaan tästä nyt vaan tietoisesti poistui asia, joka ei enää kiinnostanut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.8.21 20:54:22

Mulla samanlaisia fiiliksiä, miettinyt johtuuko iästä 54 vai mistä. Lopettanut muutamia kaverisuhteita kun kävivät valehtelemaan rasittavuuteen asti. Jotenkin kiinostus ihmisiin tosiaan kadonnut.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   23.8.21 12:42:15

Ehkäpä sosiaalisemmatkin ihmiset alkavat vanhemmiten kuin 'riittää itselleen'.
Ainahan on sanottu että parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa. :)

Lähettäjä: Hyperintrovertti 
Päivämäärä:   23.8.21 19:09:30

Itse en koskaan ole ollut järin sosiaalinen. Jossain vaiheessa pitkässä parisuhteessa totesin, etten taida olla riittävän sosiaalinen edes parisuhteeseen. Ettei paukut tahdo oikein riittää sosiaaliseen kanssakäymiseen töiden päätteeksi.

Nykyään elelen itsekseni eläinkatraan ympäröimänä "keskellä-ei-mitään" ja teen vain ja ainoastaan etätöitä. Eli työn puitteissakin tarvittava sosiaalisuus on "virtuaalista" --- ja ihan riittävää sellaisenaan. Muutama viikko sitten autoin naapuria, tuolla metsän toisella puolella, hänen hevosensa lääkitsemisessä päivittäin ja siunasin sitä hetkeä, kun ei enää tarvinnut. Eikä kyse ollut raskaasta tai vaikeasta hommasta, eikä naapurikaan ole mitenkään epämiellyttävä ihminen. Mutta en vaan jaksa olla sosiaalinen edes sen vertaa....

Lähettäjä: Nippa 
Päivämäärä:   24.8.21 11:35:13

Ihana kuulla, että on muitakin!

Lähettäjä: käytös 
Päivämäärä:   26.8.21 11:57:56

Mä olen ollut maalla koronaevakossa ja paluu ns ihmisten ilmoille kauhistuttaa oikein toden teolla. Se jo tehtiin että ostettiin talo kohtuullisen työmatkan päästä kaupungista mutta rauhalliselta alueelta jossa on vain muutama naapuri neliökilometrillä. Paluu kerrostaloon, vaikkakin rauhalliselle alueelle, oli täysi nou-nou.

Kun olen pohtinut miksi näin, vaikka olen sosiaalinen ihminen, niin tajusin kuinka raskaaksi yhdyskuntaeläminen on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana muuttunut.

Yhteisten pelisääntöjen noudattaminen ja toisten huomioiminen on vähentynyt todella. On sitten kyse liikenteestä, asumisesta, yhteisten alueiden roskaamisesta ja hajottamisesta, metelistä... Toisaalta valittaminen ja syyllistäminen on pahentunut kun ihmiset eivät tunne voivansa vaikuttaa yhteiselon sujuvuuteen.

On ollut taivaallisen ihana olla omissa oloissaan, hiljaa silloin kun on hiljaisuutta kaivannut, voinut silti porata uudelle seinälampulle kiinnikkeen silloin kun on tarvinnut, voinut kulkea vapaasti tarvitsematta jatkuvasti väistellä tai kytätä tuleeko joku selän takaa jollain lujaa kulkevalla niskaan.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   27.8.21 10:14:06

^kyllä mä ainakin elelen mieluummin yksin kerrostalossa kuin omakotitalossa jonkun kanssa. Jos nämä siis vaihtoehdot.
Jos olisi töiden puolesta mahdollista niin muuttaisin välittömästi johonkin keskelle korpea YKSIN isoon taloon ja muutama elukka sinne ystäväksi.

Lähettäjä: mökö 
Päivämäärä:   28.8.21 14:40:01

Liian nopeasti nuo päivät ohi luisuu. Yksin tuvassa, moneen päivään
ei muita tavata. Kävely ei onnistu, taidan laskea ajokortin vanhaksi.
Ajaessa en tarte ajokorttia, voisin asuntoautossa kylläkin majailla.
Muutaman tuhannen km. lenkin voisi kesäaikaan tehdä, jos olisi
kuljettaja. Onneksi tämä ei ole mikään rahakysymys.

Lähettäjä: käytös 
Päivämäärä:   29.8.21 17:46:48

T, vaihtoehtojahan on aina ja useita.

Mä elän mieluisan kumppanin kanssa eikä kumpikaan meistä halua enää kaupunkiin. Olemme tulleet allergisiksi naapureille ja asukkaiden välinpitämättömyydelle.

Yleinen käytös on pikkupaikkakunnilla ihan eri tasolla kuin kaupungissa. Koska aina joku tuntee kuitenkin. Ei täällä ole öisin kokoontumisia joissa huudatetaan musiikkia, moottoreita ja toisiaan. Kukaan ei käytä sinua pujottelukeppinä kun yrittää saavuttaa fillarilla sekuntia nopeamman työmatkan kuin edellispäivänä. Ei feissareita, ei rahanpummaajia, ei huumeveikkoja torin vierustalla päivää paistattamassa. Kukaan ei pysäköi paikalle josta maksat huiman summan kuukausittain, kukaan ei kuse porraspieleen eikä heitä hampurilaisravintolan ruokapakkauksia pihaasi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.10.21 21:34:37

Up