Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.6.21 20:34:11

Polvi vikoo viiskymppisellä jo ihan jonkin verran. Onko jollakulla tietoa tai kokemusta, voiko tekonivelleukkauksen jälkeen palata hevosen selkään?

Lähettäjä: """ 
Päivämäärä:   19.7.21 09:41:38

Tätä miettinyt itsekin, ikää tosin jo 60. Olisi tosiaan kiva kuulla kokemuksia, jos löytyy tekopolvilla ratsastavia. Omat ei enää kestä kuin kävelylenkkejä.

Lähettäjä: hk 
Päivämäärä:   19.7.21 18:33:57

En ole vuosikausiin voinut ratsastaa kuin askellajihevosilla. Niitä on onneksi varsinkin Suomen ulkopuolella paljon muitakin kuin islanninhevosia, jos kaipaa isompaa kokoa, hevosmaista ulkonäköä jne. Joustava (joustorunkoinen) satula on myös ollut tosi hyvä.

Molemmissa polvissa on arthritis. Toisessa se on jo aika ikävällä tolalla. Ei ole vielä tekoniveltä.

Lähettäjä: tii 
Päivämäärä:   8.9.21 12:18:01

Miksi ei voisi palata? Tärinää polviniveliin ei juuri tule, nivelten liikkuvuus ja lihasvoima pysyvät yllä. Kunhan antaa itselleen toipumisrauhan, mieluusti vuosi. Arpi ilmoittaa ulkonäöllään, milloin tulehdustila on ohi. Kun arven punoitus poistuu, voi olettaa polven olevan "terve". Siihen menee tuo mainitsemani vuosi. Juoksua ja jatkuvaa polvillaan oloa ei ehkä kannata harrastaa.
Minulla on polven tekonivel ja ajattelin kyllä hevon selkään ryömiä.

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   8.9.21 23:11:14

tii, miten toivuit leikkauksesta ja oletko tyytyväinen lopputulokseen? Jäikö kipuja tms.? Hirvittää, kun joidenkin lähteiden mukaan aika iso prosentti leikkauksista ei tuota ihan sellaista tulosta kuin pitäisi.

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   8.9.21 23:25:25

tii, kyselisin vielä, mitä kipulääkettä sait ja kuinka pitkäksi aikaa. Onkohan niissä paljon vaihtoehtoja? Itsellä suolistovaivoja, eikä reseptittömistä kipulääkkeistä käy kuin oikeastaan parasetamoli. Miten lienee asian laita noiden vahvempien kanssa.

Pitääkö leikkauksen yhteydessä automaattisesti syödä antibioottikuuri? Muistatko, mitä antibioottia?

Kiitos.

Lähettäjä: ISO-J 
Päivämäärä:   9.9.21 07:42:01

Mie oon menossa tekonivelleikkauksee joulukuussa. Kaikki kene kans oon jutellu leikkauksesta ja joille se on tehty, on sanonu jot yhtää ei kaduta leikkauksee meno. Yhel kaveril ei onnistunu iha täydellisesti, muutosi ei oo kukaan valittanu yhtään. Muutama on käyny Tampereen Koksassa ja kaik on sitä kehuneet, omal kohal sinne pääsy siirtäs leikkausta tän hetke tietoje mukkaa 6 kk ja sitä mie en jaksa ennää ootella. Jos tuos kaverit pystyy leikkaukse jälkee hiihtämää, pyöräilemmää ja jopa viiko patikkaretkii tekemää, ni en mie nää estettä ratsastamiselle. Alkuuha on tietyst satulast alastulo otettava varovast.

Lähettäjä: sihteeri 
Päivämäärä:   11.9.21 22:46:46

Pari tuttua on viidenkympin korvilla hakenut uudet polvet. Noin puolen vuoden kuluttua leikkauksesta juoksivat jo agilitytreeneissä koirineen eivätkä todellakaan kadu leikkausta.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   16.9.21 13:19:39

Itsellä ollut kymmenen vuotta, eikä suotta.
Menossa lumppion pinnoitukseen nyt.
Sinne jää kivut leikkuusaliin, muutaman viikon oli muistaakseni jonkiverran kipuja mutta siihen loppuivat.
Ehdottomasti menisin uudestaanki.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.21 22:37:03

Mikä ollut vikana, että polvet on loppu jo 50- vuotiaana? Nivelrikko joo, mutta mikä sen on aiheuttanut?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   27.9.21 12:32:05

No, minä olin toisen polven tähystyksessä 34-vuotiaana. rustovaurio. Ortopedin mukaan polven nivelpinnat olivat kuin 70- vuotiaalla...
Ei ollut ylipainoa, liikuin paljon eri tavoin, kunto oli hyvä.
Syynä kulumiseen on polvien yliliikkuvuus, ovat todella löysät. Vaikka lihaskunto on hyvä, niin polven rakenne on sellainen, että sitä löysyyttä voi kuitenkin olla.
Nyt päälle kuusikymppisenä voin aika hyvin. Kävelen, pyöräilen, uin ja ratsastan, ei ylipainoa. Jos juoksen, hypin tai kannan painavia kuormia ei seuraavana yönä tarvitse nukkua. Polvillani en voi myöskään olla enää yhtään. Särky ja kipu ovat sellaisia, ettei tavallisista tulehduskipulääkkeistä ole apua. Mieluimmin vältän kipua tuottavaa kuormitusta.
Hyvin menee kuitenkin vielä näillä polvilla!

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   28.9.21 15:31:28

"Ei ollut ylipainoa, liikuin paljon eri tavoin, kunto oli hyvä."

Minulla on samantapainen tausta. Olen aina ollut hoikka. Olen liikkunut paljon eri urheilulajien puitteissa (en kuitenkaan kilpailumielessä, vaan ihan terveellä pohjalla) ja työssä maatilalla vielä lisäksi. Luultavasti nivelrikon takana on keliakia. Niillä on kuulemma usein yhteys.

Nelikymppisenä alkoi toinen polvi vihloa. Noin 45 ikävuodesta eteenpäin en ole enää voinut juosta kuin joskus unissa. Unessa tunnen ihan lentäväni – se juoksemisen tunne on niin ihana pitkästä aikaa.

Nostaminen ja kantaminen ovat jääneet, ja polvi rutisee, siis vaikka portaista kiivettäessä ja ihan vaikka kumartuessani. Toinen polvi on toistaiseksi vähän parempi.

Kiitos rohkaisevista kokemuksista. Ehkä pitäisi uskaltautua leikkaukseen. Mutta onko politiikka yleensä sellainen, ettei tekonivelleikkaukseen pääse julkiselle puolelle ennen kuin sitten, kun ilman päivittäistä särkylääkkeen käyttöä ei pärjää? Kuulostaa aika hassulta. Yksityisellä puolella leikkaus maksaa kai noin 10 000 euroa / polvi...