Lähettäjä: Ponny 
Päivämäärä:   28.1.21 12:19:44

Miten olette saaneet puolison vakuuttuneeksi muuttamisen tarpeesta? Koen, että nykyinen paikka on nähty, en ole löytänyt täältä mieleistä työpaikkaa ja koen olevani eri rotua, kun olen syntynyt muualla Suomessa. Mies taas muutosvastarintainen, eikä halua ikinä muuttaa ja talo on hänen, mikä ei oikein minulle tunnu siis kodilta.

Horoskooppimerkitkin varmaan vaikuttavat, olen muutoshaluinen oinas ja hän tasaista rakastava kauris. (En tietenkään usko horoskooppeihin, mutta silti ne pitävät paikkansa aina joskus.)

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   28.1.21 15:12:55

Jos sinä olet se joka haluaa muuttaa, niin muuta. Jos mies ei halua, hänellä on siihen oikeus.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   28.1.21 22:08:32

Pitää punnita kummasta tykkäät enemmän, itsestäsi, vai miehestäsi..
-Pahoja paikkoja, harkitse tarkoin ja jos emmit, niin yritä edes etsiä jotakin positiivista ensin nykytilanteesta.

Lähettäjä: jaa 
Päivämäärä:   11.2.21 21:52:12

Jos aloittaja haluaa muuttaa, hänellä on siihen oikeus... jätä kotinurkille jämähtänyt mies sinne vanhentumaan ja lähde etsimään itsellesi paremmin sopivaa elämää. Tsemppiä - kerran täällä vaan eletään.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   12.2.21 17:03:08

Tavallaan kerran täällä eletään, mutta voipi olla että vain kerran osuu kohdalle se mukava puolisokin ja sitten yksin jonkun työn äärellä muualla voi tuntea itsensä orvoksi.
Hanki työ sieltä jostain, asu siellä osa viikosta ja muuten kotona.. :)

Lähettäjä: Allah 
Päivämäärä:   5.3.21 07:59:14

Mitä nyt olen seurannut ihmisten elämiä, niin meidät voi karkeasti jakaa kahteen sakkiin: paikalleen jäävät ja nomadit. Paikkauskolliset ovat usein perhekeskeisiä, eivät haluaisi minkään muuttuvan. Nomadit taas kaipaavat vaihtelua ja tekevät kodin melkein minne vaan.

Kuulun itse nomadeihin ja takavuosina olin tilanteessa, jossa itse halusin tuppukylästä pois, mies ei. Itseäni syletti se paikkakunta ja koko kuvio välillä niin että en esim. kärsinyt mennä naapurissa olevaan kauppaan, vaan ajoin 35 km lähimpään kaupunkiin ruokaostoksille. Solmu alkoi ratketa, kun muutin yksin 6 kk:ksi ulkomaille tekemään töitä. Siellä ollessa keksin, miksi haluan isona. Suomeen palatessani hain opiskelemaan alaa, erottiin miehen kanssa, muutin muualle. Elämäni paras päätös. Eksä on jämähtänyt entisiin kuviohin, asuukin käytännössä entisen talomme vieressä, käy samassa työpaikassa jota vihaa jne.

Summa summarum: jos sinulla on sellaine tunne, ettet ole tyytyväinen elämääsi, muuta sitä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.3.21 08:44:12

Minusta tuntuu, että minussa asuu kaksi eri ihmistä, nomadi ja paikalleen jäävä :)
Joka toinen päivä haluan vaihtelua, muuttaa, ostaa uuden hevosen jne. Ja sitten taas toisena päivänä olen tyytyväinen nykyiseen elämääni ja vanhaan hevoseeni.
Toistaiseksi paikalleen jäävä on voitolla!

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   5.3.21 12:11:39

Ehkä jako on liian yksioikoinen, paikoilleen jämähtyneisyys on myös mielen lukkiutumista eli pääosin pelkoa kaikkea erilaista kohtaan, mutta vilkkaampi uskaltaa ottaa riskejä tai etsiä vaihtelua, vaikka olisi koti kokoajan sama, eli ei kodin heittely sinne tänne ole ainoa muuttelun muoto.

Melkein voisi kuvitella että jos nykyäänkin kuuluu mieleltään johonkin vaeltajakansaan, niin etsiikö silloin oikeasti omaa sisäistä itseään eri paikoista uskaltamatta tai viitsimättä katsoa sisimpäänsä..?

Muista paikoista ja ihmisistä etsii siis itseään, tai pakenee itseään päämäärättä.
Hakee asiaa tai tilannetta jossa oman elämän olisi joku muu pureskellut valmiiksi ja itse saa vain upota siihen vaivaa näkemättä, kuten joissain tapauksissa huumeet ja psyykenlääkkeet jotka muodostavat valheellisen todellisuuden.

Lähettäjä: Allah 
Päivämäärä:   5.3.21 12:39:45

No nytpäs lähti Okarinolla mielikuvitus laukalle. :D

Vaeltajakansat liikkuivat elannon perässä. Samalla tavalla minäkin voin liikkua opiskeluiden ja työn perässä ja olenkin muuttanut hyvien tarjousten perässä. Yhdessä kaupungissa asuin 10 vuotta, seuraavassa 3 vuotta, sitten taas 10 vuotta, uudessa paikassa 4 vuotta ja nyt tässä viimeisessä olen asunut 4 vuotta. Ihan uusia paikkakuntia olleet minulle, en tässä nykyisessäkään kaupungissa tuntenut ketään, ja aikuiset lapset ja vanhempani asuvat aivan toisella puolella Suomea.

Tällä omatekoisella jaollani tarkoitan ennen kaikkea sitä, että joillekin ihmisille ympäristön vaihtaminen on isompi juttu (stressi?) kuin toisille. Monille perhe ja suku on todella tärkeä, eikä siinä tietysti mitään vikaa ole. Esim. itselleni perhe ja suku on tärkeä, mutta ei niin että meidän täytyisi koko ajan olla fyyfisesti lähellä. Ehkä tämä muuttuu lähiaikoina, kun vanhemmat alkavat olla iäkkätä. Toisilla taas on enemmän vaihtelun- ja seikkailunhalua, kykyä ja halua ottaa riskejä. Ei siinä mistään pakenemisesta tarvitse olla kyse. Ihmisyhteisöt olisivat aika sisäsiittoisia, jos osa porukasta ei haluaisi lähteä muualle. :D

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   6.3.21 13:08:20

Kyse ei olekaan työn perässä muuttamisesta, sehän on syy muuttaa, mutta jotkut vaan muuttavat ilman syytä, kun ei mikään paikka 'tunnu' kodilta, silloin voi olla kyse itsen etsimisestä. :)

Lähettäjä: bbb 
Päivämäärä:   9.3.21 18:11:34

On kyllä itsestään selvää ettei normaali nainen voi viihtyä jossain tuppukylässä miehen omistamassa talossa!

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   10.3.21 10:10:47

Sen sijaan miehen kanssa puoliksi omistamassa pikku tuvassa syrjäkylän syrjällä nainen viihtyy hyvin, kun on oma auto.. ;D

Lähettäjä: osku 
Päivämäärä:   11.3.21 15:51:16

Moneksihan meittiä on. Nuorenpana opettajat määräsi harjoittelupaikan
kirkonkylän koululle. Muutaman vuoden työpaikka saman virman
eri konttoreissa, kivikylässä. Ei tullut virkamiestä ja palkansaajaa.
Maaseudulla perin rauhallisella paikalla ollaan vanhetuttu.
Kukin elää tavallaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   11.3.21 22:12:27

Aloittajan tilannetta en tiedä enkä jaluakaan. Mutta. On niitä kiinnittymattomia jotka eivät ole tyytyväisiä missään. Muutetaan uudelle paikkakunnalle/tallile/suhteeseen/tyopaikkaan, hetken elämä on super kivaa, sitten alkaa arki, pitäisi jaksaa tyytyä siihen normaaliin elämään... Ei haluta. Pitää saada taas vaihtaa kaikki. Sinkku voi tätä tehdä, mutta sääli jos mukana joutuu liikkumaan puoliso, lapset, koirat, hevoset...

Mun tuntemat "vaihtajat" ei halua kohdata omaa itseään. Pitää olla kauhea vauhti jonnekin suuntaan, ettei omat ajatukset saa kiinni.

Lähettäjä: kila 
Päivämäärä:   12.3.21 23:29:41

Kyllä sitä voi itsensä kohdata muuallakin kuin tuppukylässä jonkun urpon äijan seurana! Paremmin kohtaa itsensä paikassa jossa viihtyy!

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   13.3.21 12:33:14

Ei tuppukylän äijien tarvitse urpoja olla, viihtyvyys riippuu itsestäkin, ei voi syyttää muita, saati että onko muka ihan itse ollut niin urpo, että mennyt ja valinnut jonkun urpon.. ;D

Aloittaja ei välttämättä tiedä viihtyykö muualla sen kummemmin ja siksi voisi ensin kokeilla, ennen kuin lähtee kuvitelman perään pysyvämmin siirroin.