Lähettäjä: Pompula
Päivämäärä: 12.12.20 20:45:04
Kohta kolme vuotta olen ollut ihastunut työkaveriin. Varattuun semmoiseen. Alussa hän oli ehkä leikissä ns. mukanakin, mutta 'ryhdistäytyi' ja on nykyään vain älyttömän kannustava ja auttava työasioissa. Jopa siinä määrin, että saadaan kettuiluja kollegoilta. Se fiilis minkä siitä saan, on vaan niin mahtava, että en edes ole pyrkinyt aktiivisesti ihastustani kuolettamaan, tämmöisestä ei montaa kertaa elämänsä aikana saa nauttia! En tosin ole häneen aktiivisesti yhteyksissä, välillä kuukausiin, ihan vaan kunnioittaakseni hänen työtään ja yksityiselämäänsä.
Yleensähän näissä mahdottomissa ihastumisissa neuvotaan vain unohtamaan, mutta kun en halua! Energia ja oksitosiinit mitä tästä saan, on sitä elämän suolaa ja sinkku ihmisenä en käsittääkseni edes vahingoita ketään. Toki salaa toivon, että joko hän joskus vapautuu tai ihastun johonkin toiseen ihmiseen. Nyt kun tiedän sen olevan edes mahdollista.
|