Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Silence II

Lähettäjä: Grimm 
Päivämäärä:   27.4.20 20:17:23

Olisiko kuulumisia?
Ilman sarvia ja hampaita.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   29.4.20 02:15:03

Sarvia ja hampaita, hmm, niitä on kyllä kerätty tuolta pihamaalta taiteenteon nimissä, josko niistä koruja ja tuulikelloja väsäilisi.. ;)

Kiitos kysymästä suurten sadunkertojaveljesten kaukainen sukulainen. :)

VAPPU!
-Jiihaa! -kuten kantritohtori huikkaa ratiossa.

Mitäs vappu on
no juhla verraton
työtä varsin juhlitaan
koristeet kaikki kunniaan
keltainen kattaus pois näin joutaa
Miäs kaupasta pinkin verhon noutaa
ehkä saan sen jo huomiseksi
elämän heitän risaiseksi
on seinillä kohta fiiniä
kun ripustelen serpentiiniä

leivästä tullee tippaa
simasuut hyppii hippaa
kaikki on vallan villiä
aamiaiseksi mätiä ja silliä
kiusaus uunissa paistuu
lihapullat ja munkit maistuu
väreillä sävyä elämään
ilonjuhla on tää

torvilla soisi pinkkiä shampanjaa
ellei olisi tätä koronakampanjaa
joten kotona vaski kaikaa
ja riemulaulut raikaa
ei rajaa tällä meiningillä
vietämme vapun suu messingillä! :D

-Jottaettä siinä nuo tärkeimmät sitten tulivatkin. ;)

Tädin siunaustilaisuuteen meitä tuli me neljä, Heppalikka, Suutarilikka, Sähkispoika ja Inssipoika.
Istuimme Miehen kanssa ekalla oikeanpuoleisella penkillä, sen päissä ja jokainen muista istui omalla penkkirivillään yksin.
Kaikki muut kävivät sanomassa heipat tädille, paitsi mie joka itkin kaikkien edestä koko jutun ajan paikallani.
Suutarilikalla oli hattu ja harso, miullakin hattu, Heppalikalla ja 16v:lläkin oli musta paita ja hame, 15v:llä musta puku ja musta hartiahuivi, Miähellä tumma puku, Inssi- ja Sähkispoika olivat pukeutuneet rennommin.

Tuli ihan sellainen vanhanaikainen hautajaisolo, tai jotkut ns.'körttibileet', jossa näytetään mustilta korpeilta, vähän kuin olisi uhkaa ilmassa.
-Yllättävän jännä juttu.
Olin kyllä toivonut kaikilta likoilta 'Jane Austenin' ajan harrasta pukeutumismeininkiä ja olen varma, että tätini, joka oli kovin rituaaliuskonnollinen, oli ihan tyytyväinen näkemäänsä. <3

Tätini tuntien ja hänen varojaan käyttäen laitoin myös Aamulehteen, 'raameihin' poistumisilmoituksen tiedoksi heille jotka tätini tunsivat, mutta joista ei meillä ole mitään käsitystä.
Tiedän ettei veljeni pitäisi siitä, kun ei ymmärrä sellaisen arvoa vanhemmille ihmisille ja hänen mielestään jokainen sentti on hältä pois, joten en asiasta huutele.
-Oli muuten kallista, otin halvimman mukaan: valmis lause ja omaiset, niin maksoi liki 400e, viikonloppuna olisi maksanut tuplat.
Kuolemalla on hyvä rahastaa.
Hirvittää jo ajatellakin hautakiven kaiverruksia.. :O
Hän mennee miehensä sukuhautaan.

Etsimme sitä tuulisella mäellä tunnin verran varmaankin, mutta löytämättä, eli pitää paikka selvittää ennen uurnan laskua, ettei hortoilla missä sattuu, vallan hukuksissa, silloin.
Miähen sukuhauta sieltä löytyi, tiedän siellä olevan myös mummoni äidin sukuhaudan.
Likat siinä totesivat, että mihis teidät sit laitetaan, iskä tähänkö?
Sanoin samantien että minut jonnekin ruusupuskaan, mutta muodollisesti oman sukuni hautaan, muistin samantien pyytää Miäheltä anteeksi, etten mene hänen sukunsa hautaan, toivottavasti ei sisimmässään loukkaantunut.
-Voipi olla että tajuaa hyvinkin meikäläistä, eikä ole itsekään ollut sukunsa kanssa liioin tekemisissä.
Eikä heitäkään useita ole asiaa miettimässä, serkuillansa on oma elämänsä eli ääriharvoin mitään kanssakäymistä on ollut.
Uurnapaikoissa on tilaa kummassakin haudassa ja mie en edes kuulu kirkkoon.

Nyt kuopattiin tarpeeksi, mielellään useiksi VUOSIKSI. Piste. :)

Tässä vielä suosikkirunoni aiheesta, jonka olen ennenkin tänne laittanut:
Lauri Pohjanpää
"Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot"

Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot
ja myssyn alta välkkyy valkohapset -
he tulee toivottamaan hyvää yötä:
kas täällä nukkuu lapset, lastenlapset.

He kaikista on yksin eloon jääneet,
he itkeneet on paljon kyyneleitä,
nyt surunsa jo ovat ammoin laanneet,
nyt pyhä, kirkas rauha varjoo heitä.

He tulee mustissansa joka ilta
ja vapisevin käsin portin avaa
ja käyvät hiljaksensa hautain keskeen
ja muistokirjoitukset lasten tavaa.

Ja uudestaan ja yhä uudestansa
he muistelevat läpi elämänsä.
He niitä, jotka nyt jo ovat täällä,
on kerran sylkytelleet sylissänsä.

On kaikki hyvin, hekin kohta lähtee,
ja nukkuu lapset sekä lastenlapset.
Käy hiljaa päätä nyökkäin vanhat mummot
ja myssyin alta välkkyy valkohapset.

Tänään on satanut lunta enempi ja vähempi, söimme valkokastiketta, riisiä ja kalapuikkoja.
Omat ruisleivät alkavat kallistua loppua kohti.
Likoilla oli aktiivista etäkoulua, 15v:llä musan teoriaakin.
Katsoimme eilen illalla Maleficent-elokuvan, oli se mainio sovitus Prinsessa Ruususesta, olemme lähipäivinä katsoneet myös Marplen Junan Paddingtonista 16:50, Poirotin possut ja Teetä kolmelle, KungFu-pandankin, joo.
Teimme tänään paperista sitä rengasnauhaa ja kiinnitimme ekan jo seinälle. :)

Heppalikka kysyi, yllättäen, kello viiden teehetkien aloituksesta ja tarjosimme hälle perheineen rahkapiirakkaa ja jitterbug-keksejä sunnuntaina, pyydettiin sit Suutarilikkakin poikkeamaan samalla.
Joten nyt alkavat sitten nekin, eli Vappubrunssitee kello viideltä on luvassa sunnuntaina. :)
Pitää keksiä(ehtiä tehdäkin) jotain vähän monipuolisempaakin kun on erikoisjuhla, Vappuna olemme Miähen kanssa olleet yhdessä 35 vuotta. <3

-Haetutin yhdet siemenpussini esille..
Kohta alkaa multa pöllyämään, kasvusta en tiiä kun siemenet ovat vanhoja, mutta sitten sen näkee.

Iloa viikolle ja virkeää vapun valmistelua. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   4.5.20 13:23:44


Vappu soljahti taakse tuoden lämmintä keliä ja aurinkoa. :)

Viime tipassa meni taas kaikki uusiksi, heh, enempi sääntö kuin poikkeus.
Lauantaina piti leipoa, no Sähkispoika ilmoitti, että likat tarvitaankin naapurin mökille haravoimaan..
..meni ehtoolle asti..
..ja jatkui sunnuntaiaamupäivänkin.

Suutarilikkakin kun oli ilmoittanut vasta pe-iltana, että hupsista, hänen tyttärellään onkin synttärit sunnuntaina, niin peruin sitten 'kello viiden teen'. :/

Tietokoneeni meni silloin rikki, siellä oli valokuvia lähes kaikilta muksuilta ja muita tiedostoja, kuulemma joku firma Helsingissä purkaa kovalevyjä kalliilla, no se jäi sit siihen silloin.

Mietin lahjaa tytölle, kun yllättäen Inssipoju tuli vermeineen sisään ja oli löytänyt jonkun systeemin millä sai koneelta edes osan kopsattua ja poikansa kanssa kun tuli, niin siinä sitten anskurtelin mummomaisesti pari tuntia, kokosimme palapelejä, teimme vappupuun, silkkipaperisammakon, suikaleserpentiiniä ja lopuksi vielä laitoimme mansikantaimen ruukkuun kotiparvekkeelle vietäväksi.
-Huh huh, tulipas leikittyä isoäitiä ihan että väsähti. ;D
(..siis se isoäiti.)

Käytiin sitten teellä, teimme pitsiverhosta keijuhameen ja viitan lahjaksi, virkkasin äkkiä amppelin ontelokuteesta ja purkitimme mansikantaimenkin lahjaan.
Ilta vähän venähti ja söimme siellä vielä perunaa ja uunimakkaraakin, sitten olikin jo kello yhdeksän jälkeen kotiutuessamme.

Heillä oli hääpäivä(tosi nopeasti se aika kuluukin!) ja tänään likat menevät etäkoulunsa jälkeen vahtimaan lapsia, kun Varaosavävy vie Suutiksen 'ulos syömään'. ;)

Päätin viikko sitten?? tehdä lehmätarhasta oleskelupuutarhan.
Siirrätin sinne kirsikkapuuni valeistutuksesta(3v), 'mustikkapuun' myös(5v), oli muuten hiukan kova työmaa saada se irti kuorma-auton renkaasta valeistutuksesta myöskin, tarvittiin kahta tunkkia ja neljää ihmistä, ennenkuin lähti irti ja en tiiä kuinka käy, mahtoiko suuttua, vai viitsisikö juurtua uudelleen.
Siirrätin sinne myös hunajamarjapensaani tai ryteiköt, kun olivat olleet vai pari vuotta mansikkalaatikon päädyssä, kooltaan olivat jumppapallon verran, saman muotoisiakin. ;)
Sitten joku kuusamapari oli sinnitellyt pikkupurkeissa heitettynä 'odottamaan' yhden autonrengaskukkatolpan päällä jo yhden kesän, eli oli juurtunut purkinrei'istä tolpan multaan ja aikoi siinä vahvoin silmuin rehottaa jatkossakin.
Irrotimme heidät, puukolla ruukut juurten ympäriltä ja laitoimme puutarhan portin'pylväiksi', korkeutta oli vasta ehkä 70cm, enkä tiiä ovatko siis tuoksuköynnös-, vai marjasinikuusamaa, kun laput ovat häipyneet.
Ei muulla väliä, mutta kun se puutarha olisi niinkuin syötäviä kasveja tarkoitus olla täynnä, mut ovat siis 'portilla' eli jos laitan reunaan vielä ruusujakin, niin sit syötävät ovat sisäpuolella.
Sinnekin piirtelin tulisijan, pari vesiaihetta, penkit ja ihania sorakäytäviä, paitsi ehkä kivetys toimisi lopuksi hiekkaa paremmin. Suurihan alue ei ole peltosarkanen vain, mutta useita kasveja polkuineen sellaiseenkin voi sijoittaa.
Pihattomökkiin sopii tuoleja sateen varalle ja tulisija penkkeineen ympyrän muodossa on mökin edustalla.
Se tehtiin aikoinaan hirsikehikolla, lautaseinillä ja tiilikatolla, pikkuinen mökkinen kahdelle kyyttöselle sadesuojaksi, varmaan joku reilu kolme metriä kanttiinsa.
-Pitää oikein mitata kun seuraavan kerran sinne mitan kanssa menee.

Olen piirtänyt ympyrään mökin eteen neljä penkkiä ja tulopolulle mustikkapuun katveeseenkin yhden ja sen viereen haluan sen lintujen kylpemisaltaan.
Jestas kun on älytön juttu, mutta haluan sellaisia penkkien viereen, pieniä kiiltokuvamaisia jalustalla olevia vesiaiheita.
Ämeriikoissa linnut niinkuin muka niitä käyttävät tai jotain, ainakin sarjakuvissa, korteissa ja piirretyissä.. ;D
Voisin muurata tiilestä jalan ja siihen päälle sen sellaisen raparperilehtilaatan, kunhan siitä vain kaartaa ne reunat maljamaisesti valaessa, jolloin vesi pysyy kyydissä.

Vesialtaat piirtelin soikioiksi ympyrän penkkien väliin, ehkäpä en ajatellut vanhoja ammeita, mutta sen sijaan tiilestä muurattua kaukaloa, jonka aika patinoisin hienostuneesti. ;)

Bauhausista tuli sähkikseen jo viikko sitten ilmoitus, että niitä aurinkokennolla toimivia kelluvia suihkulähteitä on tullut varastoon.
Niistä kyselin silloin loppukesällä niihin ruusutarhan renkaisiin, olisivat olleet tarjouksessa puoleen hintaan just loppuessaan, nyt maksoivat reilu 40e/kpl, eli eipä mittään kiirusta meikäläisellä. ;)

Joskin eipä ole vielä sitä vettäkään, siirsimme renkaat niin myöhään, etten alkanut enää valaa pohjia, se on tässä nyt kevään asioita kunhan pakkaset varmasti loppuvat.
Peace-ruusutrio tuli postista ja ne mansikantaimet.
Nyt kun ne hunikset raivattiin siitä toisesta kasvilaatikosta, niin laskeskelin lootaan menevän 12 tainta, pienempiä laatikoita on sitten lopuille taimille.

Muistattehan, että mansikassa vain se ensimmäinen rönsy tulee tuottamaan marjoja, muista tullee vain kukkia, jos ne istuttaa maahan. :)

Lähden tästä nyt vihdoinkin keittiöön etsimään tälle maanantaille aamiaista.

Nukuin huonosti pari edeltävää yötä, kahden-kolmen pintaan petiin, sit luin jotain ja sit pyörin katsellen kelloa tunnin välein, ihan nuutunut olo.
Viime yönä näin painajaisia, joihin aina heräsin ja unohdin ja taas heräsin ja unohdin, mutta nukuin silti paremmin ne välit.
Aamulla istuin ja luin sängyn laidalla yhden rroskaromaanin loppuun, uskaltauduin vaa'alle, painoin 133kiloa, eli olin taas lihonut, mut aurinko paistoi ja totesin tyynesti, jotta nyt alkaa riittää tämä oman elämän siipeily.

On aika tarttua ohjaksiin tässä taloudessa 'aikuisten oikeasti'.
-En koe siitä ahdistusta, vaikka töitä TOTISESTI riittää, jotenkin nyt, tänä päivänä on sen aika, monen vuoden tauon jälkeen.

Yhdyskuntapalvelustani otetaan yhteyttä puolenkuun jälkeen, siihen asti olen vapaa ansaitsemaan paikkani omassa elämässäni. :)

Keväisiä haltuunottoja Teille kaikille muillekin omaan elämäänne. <3

  Re: Silence II

Lähettäjä: Grimm 
Päivämäärä:   8.5.20 19:48:24

Olisiko vinkkejä mikä köynnös viihtyisi hiukan varjoisella seinustalla kuivassa maassa? Kärhöjä kokeilin, mutta ne eivät kyllä pärjänneet mitenkään.

Tänä vuonna aion myös perustaa uuden kasvimaan, ainakin perunaa ja juureksia aion laittaa. Saas nähdä kuinka käy. Ongelmana meillä tämä kuiva hiekkamaa, mutta eikös peruna ainakin viihdy hiekassakin? Ja toki on hevosenlantaa mitä laittaa sekaan.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   8.5.20 21:49:40

Humala(humulus lupulus) on erinomainen varjon köynnös, se kasvattaa keväällä uudet köynnökset, jotka taas kuihtuvat syksyllä.
Hyvällä onnella saa niitä emikasveja, joita voi kuivata mausteeksi. :)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Humala

Samaten tämä piippuköynnös, mutta siitä ei minulla itselläni ole mitään kokemusta.
https://www.kekkila.fi/kasvikirjasto/piippukoynnos/

Laita savipitoista maata hiekkamaan sekaan, jolloin se vedenpidätyskyky kasvaa, nimittäin varjon kasvit ovat reheviä lehdistöltään, eli tarvitsevat vettä.
Voit myös kaivaa syvemmän kuopan ja laittaa sinne laakean astian,jonne laitat pikkukiviä ja hiekkaa, sitten laitat multaa päälle ja kasvin.
Lisää putki, kuin altakasteluruukussa, jonne voi myös kaataa vettä.
Kasvi ei joudu olemaan vedessä, eli voi juurensa laittaa minne vain ja muutaman sinne vatiinkin, jos jano yllättää.

Meillä on niin savista, että joka paikkaan pitää upottaa hiekkaa, ehkäpä riisinviljely olisi tällä tontilla tuottavaa. ;D

Perunat pysyvät sileäpintaisina ja puhtaina, kun saavat kasvaa hiekkamaalla, meillä mies on kasvatellut olkikatteessa lavakauluksissa.

Juureksia on helpompi perata meikäläisen vähän maata korkeammalta, eli laatikoista, mutta kun kasvattaa maassa, niin työtä vähentää pinterestissäkin esitelty trukkilavakonsti, joka pitää välirivit ilman rikkakasvustoa.
https://i.pinimg.com/564x/58/ca/6f/58ca6f5054bf1643b600290b6579c974.jpg

  Re: Silence II

Lähettäjä: Grimm 
Päivämäärä:   9.5.20 09:49:42

Humala tietenkin! Olin unohtanut koko kasvin. Tuo piippuköynnös näyttää myös hienolta.
Kiitos vinkeistä, tuo lavasysteemikin on suorastaan nerokas.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   11.5.20 08:15:20

Niinpä, joskus itsestäänselvyydet ovatkin niitä jotka unohtuvat. :D

Minulla otti selkäkankku taas itseensä eilen, kun istuin pitkän päivän kokaten jotain hämärää.
Lauantai-iltana tein jotenkin tympeänmakuisen kuivakakun, eilen mauttoman unelmakääretortun, mitättömiä murokeksejä, ihan ok pannarin ja loistavaa jauhelihakeittoa. ;)
-..jota en itse ehtinyt syödä kuin pienen lautasellisen, vierailulla ollut Trubaduuripoika sensijaan veteli hissukseen toista litraa, lapsensakin tarpeeksi.

Suutarilikka perheineen poikkesi illalla, toi miulle äitienpäivälahjaksi neljättä kertaa lehtikuusen. ;D
Inssipoju vähän jo lahjaksiantamansa nypynpoistajan lisäksi soitti ja kertoi 'lahjaksi' mahdollisen ennusteen 16. 'kiljuvasta sikiöstä', eli lapsenlapsesta ensi talvelle.
-Hauskaa, toivottavasti odotukset täyttyvät ja elämä sujuu sielläkin ihan hyvin.

Meillä sataa lunta, sakeasti lunta on satanut jo tunnin, jolloin ekan kerran katselin ikkunan taakse ja mietin pääsenkö sängystä ylös.
Olisin voinut nukkua vielä, koska historiallisen harlekiinitrilogian sain loppuun vasta kahden maissa, mutta kun en uskaltanut, etten nukkuisi niin kauan että olisi vessaan kiire, enkä pääsisikään ylös kuin vain hidastetussa filmissä, joten keplottelin itseni hissukseen huussiin lumipyryn läpi. Ehkäpä olen nuutunut koko päivän tai menen hetkeksi pitkäkseni kun likoilla alkaa kasin jälkeen koulu..

En vaan tapaa nukkua päivisin, jo periaatteesta, joten saas nähdä mitä tämäkin päivä toimittaa.. ;)
Istuminenkin kun on myrkkyä, mutta kun seistä, eikä liikkuakaan pysty, niin kyllä taas tuntuu toivottomalta koko soppa. :(

Tässä kirjoittaessa olen istuksinut hiukan keikutellen ja kyllä lanneranka muistuttaa olemassaolostaan, pitäisiköhän maata kuitenkin jonkun aikaa jos se siitä asettuisi..? Ärsyttävää!
-Haluaisin siivota pihaa, tehdä kasvihuonetta, pinota polttopuita, köykkiä kasvimaita, tehdä vaikka mitä ja tässä sitä vaan nyhjätään, askel kerrallaan eteenpäin.
Sain torstaina lahjaksi likoilta ja Miäheltä kahdeksan pelargoniaa, pari selvisi talven yli, toinren jo kukkiikin, ja sain viikko sitten neljä, kun tarjouskukat Tokmannille saapuivat.
Pielikeitä ei ole koskaan liikaa mummon akkunalla. <3

Kunhan pakkaset loppuvat, niin ah, miten pelakuut muuttavatkin rengastorneihin pitkin pihaa. Siellä ilahduttavat koko armaan kesäkauden.

Kävin lehmäpuutarhalla tsuumailemassa, ne kuusamat joiden lajia en tiiä, eli ne purkeissaan muhineet, olivat kasvattaneet silmunsa nelisenttisiksi, eli eivät ole lainkaan suuttuneet istutuksesta, muissakin siirretyissä oli elävää näköä, toivottavasti ei tule liikaa hallaa enää.

Nyt muuten nyppii oikein huolella.
Tämä Mopopojan kone kun on ollut lainassa, niin olen käyttänyt normaalinäppäimistöä, ihan yksisormi(oikeastaan pitkä etusormen kynsi)systeemillä ja olen totisesti huomannut että jos sormi lipeää aiotusta näin vauhdilla kirjoittaen, niin AINA se vikakirjain ilmestyy tekstiin, sitten jos vähänkin hiljemmin painat oikeaa, niin varmaan ei tapahdu mitään!
-Raivostuttavaa, kokoajan saaa korjailla kun a:n perässä on ihmeässä ja viereiset kirjaimet ilmestyvät vähän väliä sanoihin..

Onpas miulla kaameita ongelmia, malttia vaan tähän 'raapusteluun', niin homma hoituisi vallan korjauksitta. ;D
Trubaduuripojan pojalla oli huolia, kun ei ollut äitienpäiväkorttia saanut tehtyä ja joutui vain viestiin tyytymään.
Isoäiteilin sitten hänen kanssaan ihan hienon kortin runoineen päivineen, hän on nyt ekalla varmaankin, mutta ovat käyneet etäkoulua isänsä tykönä, kun äidillä on aina 'muita kiireitä', mutta palaavat sine nyt keskiviikkona, kun koulu alkaa heilläkin torstaina, oletan, meilläkin 15v palailee koulunpenkille torstaina.

Luojalle pieni kiitos, että lukio etäilee koko kevään, samoin orkat ja etäsoittotunneillekin viimeinen setti on tämän viikon tunnit, teorioista en ole varma.
AinoMaijan hehkureleongelma ei ratkennut viikonloppuna, vaikka sitä Miäs perkasi koko viikonlopun ja Mopiskin lauantaina ja Trubis sunnuntaina messissä. Kaipa taas rotat ovat pistelleet ratkaisevia sähköjohtoja päreiksi, kun olivat hanskalokerossakin käyneet polttoainekuitteja pilkkomassa, ääliöelikoita.

Mopis kävi isännän kanssa kalassa lauantaina, osti tunnollisena päivän luvan ja virvelöi hauen ja joitain pikkukaloja, ei ollut kahden kilon siika vaan kuuden euron hauki. ;)
Joku kyläkissa/varis/kotka/hilleri oli kiikuttanut ulko-oven eteen puolikuolleen kyyn jostakin, piti tappaa se, 16v napautti pään irti lapiolla, oli niinkuin jäänyt auton alle ja kun autotiet ovat monen sadan metrin päässä niin kyllä ihmetytti.
Ruumiissa oli kummeksumista sitten kolmelle poijjaalle jotka olivat iltapäiväteetä odottelemassa.

Linnut pitävät konserttiaan, tekisi mieleni väsäillä niitä ihunia linnunpönttöjä pihakoivikkoa koristelemaan, likat havaitsivat reilu viikko sitten rastaanpesän pellon reunamilla, mutta se oli nyt tuhottu kun menivät uudelleen katsomaan. Haikeaa, mutta niin vakikuvio luonnossa.
Mutta ne pönttöset, kun jos kerran talitiaiset ja kirjosiepot tappelevat ja tuhoilevat toistensa pesiä, niin jo on kumma jos pukkaa puut täyteen pönttöjä, etteikö joku jossain saisi olla rauhassakin.
https://i.pinimg.com/236x/c1/e4/c7/c1e4c790ef41f2ff0311872183139afc.jpg
https://i.pinimg.com/564x/96/18/47/96184779e7e60d2897f04ed99c888369.jpg

Pikkutikkapari kaivertaa pystyynkuolleita puita pitkin pihapiiriä, eilisillä tuulenpuuskilla yhden raidan osa, jota tikka oli ohennellut kippasi konkeloon yhteen koivuun ja vaikka piharaidan kannossa( halkaisija metri, tolppia useita, korkeus yli 2m) on yksi pitkä osa jäljellä, niin se ei sitten kaatunut, vaikka tikka on 'kaulannut' sitä jo viikkoja.
Kaipa ne tikat hajottaisivat ne pöntötkin, mutta on niissä vaan niin HIENOJA ideoita.
https://i.pinimg.com/564x/99/0b/21/990b21f30c2d5ec6162a2c045f86464b.jpg
https://i.pinimg.com/564x/ae/ba/df/aebadfb56602807cbb1f08c15b0a2d24.jpg

Pitää se viimeinenkin latva näin ollen ihmisvoimin katkoa.
Kyseisestä kannosta olen sitä keijupuuta kaavaillut, suapi nähtä hajooko ennenkuin mitään ehdin väkerrellä..

-Mut nyt on taas noustava, selkä sanoo muuten 'kovan sanan', raikasta viikkoa kaikille. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   19.5.20 13:45:43

Huh, huh sentään, onpa talvista keliä. :)
Onneksi olen niin hitaalla, etten ole vienyt narsisseja kummempia pihalle, kun radiossa oli kova valitus kuinka pakkanen vei orvokit ja muut piristeet pihamaan ruukuista.

Kruunuvuokot ja ne jaloleinikit pukkaavat vihreää ikkunan lasihyllyillä, yhdestä ikkunasta vielä hyllyt puuttuvat, kun siihen on jäänyt sivuun pielilauta laittamatta, eli hyllyt ovat niinkuin liian lyhyitä.
Kaksi siihen on tulossa.

Sain taas jonkun oudon sairauden viikonloppuna, että pitääkin potea kummia juttuja, kun muutenkin on vähän tämä elo 'haastavaa'.
Kärsin yöllä siitä kuin olisi ilmaa suolessa oikealla puolella, suunnaton mahani, jätesäkkini siis haittasi paikantamista, mutta tavallaan siis alavatsassa.
Pelästyin kun ei kipu, tai kouristus tai miten sitä kuvailisikaan, ei mennyt ohi, kävely vaikeaa, kyljenkääntö liki urakka, visioin ensin paniikissa että se on nyt tyrä ja suolisolmu ja vaikka mitä.
-No heittäydyin siis nestepaastolle, muistissa kuinka tätini just kuoli suolitukokseen!
Tilanne ei varsin parantunut, mut kun suoli hiukankin toimi, niin päättelin sairastuneeni munasarjatulehdukseen, voi tätä itsehoidon ihanuutta. ;D

Söin sit eilisen, ruusuun saatua kahta jäljelläolevaa pilleriä ja kipu hiukan asettui, mut kun ei ole enempää pillereitä, niin saas nähdä pitääkö oikeasti luopua tästä koronapakoilusta ja lähteä Arvauskeskukseen arvailtavaksi.. :(
-Jos jotain hyötyä haetaan, niin olen sit laihtunut viisi kiloa ja jos vaivani vaatisikin leikkausta olen liian lihava leikattavaksi. :(

No, jos jään eloon palaan asiaan.

Pihasiivous on sen verran edennyt, että aitan edestä olevasta pienestä katoksesta tavarat ovat levitetyt pihan keskelle eli tilanne näyttää paljon pahemmalta kuin ennen levitystä. Heh.
Mut katos on ollut hukkaantumispaikka kaikelle turhalle, joten jospa sen saisi, katon uusimisen jälkeen, takaisin pihapöytäkäyttöön, niin olisihan se hieno juttu.
-En edes muista milloin sinne olisi sopinut yhtään mitään, ihmistäkään, saati penkkiä ja pöytää. :D
Näin ne asiat hiljalleen lutviutuvat, mutta ajan kanssa.

Tänään on postiin ilmestynyt seuraava kasvilähetys, haa siellä voisi olla petunioita, lumihiutaleita ja miljoonakelloja muutama taimi kutakin, mut ruukkuihin taas kesäpiristystä, jos ne saadaan pysymään elossa.
Viime vuonna osa tuli niissä sormenpään kokoisissa pikkujutskissa ja esim.ritarinkannuksen kanssa meni ihan kuppi nurin.
Muutamia mm.lumihiutaleita kasvoi koko kesän ruusun juurella valupadassa, kaunista ja kukkarunsasta oli pakkasiin asti.
Samaten ne lilat pikkupetuniat kukkivat kärhön juurella renkaassa mallikkaasti.

Tokmannilta hankitut lahjapelakuut kukkivat hienosti, punaista, pinkkiä, vaaleanpunaista, ja vaaleaa missä joka kukassa on pinkki keskusta.

Sain sen Numero Ykkösen äitienpäivälahjankin jo käsiini, siinä oli valkoinen suojaruukku, keraaminen, siihen sopiva ruusu, pinkkipunakukkainen, suihkugeeli sitrus ja sitten tyhjä VIHKO..
-Hmm.. pitäisikö niitä muistelmia tai sitä kirjaa alkaa kirjoittamaan vähän kuin puoliväkisin..? ;)

Aurinko paistaa, joskin sadetta on luvattu tälle iltapäivälle.
Olen paremmassa kunnossa kuin eilen, mutten oikein pysty kumartelemaan, siksi ehdin tänne kirjoittelemaankin.
Lonkkakankkujumi kesti pari päivää ja sitten asettui, mut nyt tämä 'munasarjasolmu' rajaa liikkumista. Aina jotakin outoa pitää olla.

Mies päivystää, mut se ei eroa tästä korona-arjesta, kun ei ole niitä harjoituksia jonne ei siitä syystä pääsisi ja olisivat ne loppuneet luultavasti muutenkin jo ehkä vappuviikon keikkoihin.

Käyrätorven soitossa olen edennyt, en tule enää ihan niin sekopäiseksi kuin aikaisemman turhautumani kourissa.
Soitin vaan on niin lystikäs kun niiden kolmen venttiilin painamista tarvitaan niin vähän, trumpetti ja baryton, niissä painelet oktaavissa, eli c:stä c:hen viisi eri järjestystä 1-3, 1-2, 1, 1-2, 2, käyrätorvessa soitat saman 1,1,2, eli kun trumpetin äänissä painamatta mitään tulee c, g, c, niin käyriksellä on vapaita c, e, g, a, c ja sitten alennetuissa ja ylennetyissä sävelissä käyriksellä hoituu ykkös- ja kakkosventtiileillä lähes kaikki, paitsi ala cis on 1-2.

Hauskaa, mutta pitäisi kait opetella niitä pakollisia, että a:kin tulisi sillä 1-2:lla, mutta kun se a tulee helpommin vapaana äänenä.

Mut joo, lähden tästä tsuumailemaan päivääni eteenpäin.
Kivaa viikkoa kaikille. <3

  Re: Silence II

Lähettäjä: rantapallo 
Päivämäärä:   20.5.20 14:31:46

Hei,
mulla kasvaa aloevera, miten sitä voisi hyödyntää

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   20.5.20 16:03:32

Anoppini käytti sitä ihottumiin, haavoihin ja nirhaumiin, jos Teilläkin on se rohtoaaloe, niin hän otti siitä palasen ja katkaisukohdalla siveli ihoa ärsytyskohdasta.
Aaloejuomaakin on ollut kaupoissa, eli sitä 'hedelmälihaa' otetaan niistä 'lonkeroista' ;) ja murskataan sokeriveteen tai mehuun.

Tässä toki on se että pitää tarkistaa se aaloelaji, ettei tule turhaan nautittua, eikä ainakaan liikaa.

Voikukissakin on montaa lajia ja toiset ovat terveellisempiä kuin toiset, samoin nokkosessa, monelle 'voikukka on keltainen' ja se siitä. ;D
Voikukista muuten voisi nyt tehdä simaa tai viiniä, kun niihin käytetään vain niitä kukkia.
Meillä on niin koleaa, että vain pari kukkaa näkyy, mut aattelin sitä simaa kokeilla.
Siihen tavallaan laitetaan sitä keltaista kukkaosaa sitruunan tilalle, mutta että se joltakin maistuisi, niin kantsii siihen kuitenkin ainakin yksi sitruunakin laittaa.

Yhdyskuntapalvelusta sen verran, että nyt häämöttää pakkotyömaaksi 'lottovoitto', mietteitäni seuranneet tuntevat kiinnostukseni kohteet ja nyt voisi olla että pääsen suorittamaan palvelusta metsähallituksen retkeilyreiteille siivoojaksi!
Hei, mieletöntä!
-Jos se onnistuu, niin ehkäpä siinä taas on nähtävissä hiukan Luojan kädenojennusta hullulleen.
Matkaa sinne tulee, enkä tiiä kuinka kunto kestää kuuden tunnin rupeamia kerran-pari viikossa, jotain matkakorvauksiakin voi ehkä saada, mut muuten jää kait stressattavaksi ne villisiat ja karhut, joita en halua kohdata..

Etäilyni kuntouttavasta on vahvistettu, tuomioni kestää syyskuun loppuun saakka jos se saadaan aloitettua kesäkuun alusta.
Etäkuntouttava on heinäkuun loppuun laskettu, eli toivottavasti käyntipäivänä pysyisi keskiviikko, niin voisi tallustella ne muut päivät siellä metsässä vielä syksylläkin.
Kuulen palvelusasiasta tarkemmin ensi viikon torstaina.

Möykky on mahassa vasurin puolella edelleenkin, eikä yskiminen kannata, mut onneksi biootteja oli vielä reseptillä ja ehkä siksi sain nukuttua viime yönä kummallakin kyljellä ja kiloa vähemmän näytti vaaka, jotain iloa siis vieläkin ilmassa.
Painoni on kyllä ollut melkoinen, viime viikolla painoin liki 134kg, mut nyt vaaka sentään näytti rapiaa 127 kiloa.
Arveluttaa tietty vointini edelleenkin, mut pidän itseäni silmällä. ;D

Kun podin niitä virtsajuttuja, enkä vieläkään oikein tiedä mistä, niin totesin Miähelle, ettei vaan olisi klamydiaa hankkinut, suuttui tietty, kun on sellainen nirppis, mut nyt vasta riemu repesi kun illalla katsoin että munasarjatulehdukset voivat olla useinkin seurausta klamydiasta ja tippurista.
Heitin sen sitten huumorilla hälle ja sit hän taas kimpaantui..
-Hmm, ainahan sanotaan että: 'Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.'

Äsh, olen jo niin vanha, että ihan sama, jos on ehtinyt/tarvinnut pelehtiä muidenkin kanssa. Ennen olin mustasukkaisempi ja olisin ehkä nähnytkin vaivaa, mutta kyllä se ikä tasoittaa kaikkea ja viimeistään kuolema tasaa tilit, näin olen kuullut kerrottavan, joten harmi heille jos ovat tautisia. :D

Sain eilen päähäni hiukan kummallisen idean, eikä se oikein jätä rauhaan:
-Haluaisin katusoittajaksi.
Kesäisinhän kaupungeissa soittelee ihmisiä siellä täällä kaduilla ja puistoissa, joku kuuntelee hetken, useimmat vaan kulkevat ohi, joku jopa voi heittää kolikonkin.
-Joudun oman tiedonjanoni takia ottamaan selvää miten sellaista voi tehdä, missä ja tarvitaanko joku lupa..

Siellä sit könöttäisin kadun varressa ja puhaltelisin henkeä vanhoihin iskelmiin, jotain sentimentaalisen nostalgista siitä löytyisi.
*Boheemi taiteilija toteuttamassa itseään, ah, historian siivet vain havisisivat.*
https://www.youtube.com/watch?v=gr_UMNQwpDE

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   30.5.20 18:09:20

No niin, nyt alkoi se kesäloma, paitsi miulla, kun sain sen Metsähallitusjutskan ja kuulin ettei suinkaan riitä mikään 4kk, vaan saan tallailla jossain vuoden loppuun asti jopa, onneksi vain 6h kerran viikossa ja kuulemma autoakin joutuu käyttämään, ettei vain juoksennella metsissä.. :D
Kokemus sekin.

Otin myös selvää katusoitosta, sinne vaan toivotteli kulttuurijohtaja, lupa tarvitaan vasta isoille kaiuttimille tai klo 22 jälkeen..
-Jestas tekisi mieli mennä, vaikka itsensä voittaakseen, mut kun hirvittää moinen ottelu. ;D

Lehmätarha voi tasaiseen, mikään ei ole vielä kasveista kuollut, hunajamarjat kukkivat, vähänlaisesti, mutta kukkivat kuitenkin.

Ruusutarhaan laitan kulmiin Ilo-puistoruusua ja Ruustinna-kirkonruusun, nurkempaan ehkä köynnösruusua.
Korvaan talven viemät Peacella, Calypsolla ja Nina Weibullilla, jos rahaa tullee niin sitten hankin jotain lisääkin.
Keltaruusupensaat ovat hengissä, sekä Persian-, että Viljaminkeltaruusu.

Syysvuokot eivät navetanvieruspenkeissä kestäneet talvea, mutta sen sijaan kotkansiivet näyttävät lähtevän kasvuun, myös kuunliljoja ja yksi yllätysruusu pukkaa autonrengaspinossa uutta vartta.
Ihme juttu, kun maassakaan eivät kaikki jaksaneet.<3

Kruunuvuokot ja jaloleinikit ovat kymmensenttisiä ikkunalla, yllätysunikkokin päätti näiden vuosien jälkeen lähteä kasvamaan, epäilen hiukan, että olisinko hetken katsellut sitä ohdakkeen näköistä piikkilehteä ja nyppinyt ne rikkaruohona aiemmin pois!?
-Nyt en ole ehtinyt, niin jopas tunkee karvausta idänunikonnuppua sieltä 'ohdakkeen' lehtien välistä. :D
Jos se on se minkä muistan, niin siinä on tummapunertava? keskusta ja muuten terälehdet vaaleat..?
https://verkkokauppa.flor.fi/tuote/idanunikko-royal-wedding-papaver-orientale/74002/

Kuorma-autonrengasyrttipenkit, josta jo se tänään kukkimaan alkanut 'mustikkapuu' siirrettiin sinne lehmäpuutarhaan, ovat tyhjennyksessä, laitetaan niihin sitten uutta syötävää kun ehditään.

Haluan minikasvihuoneita lasikantisista lavakauluslootista, saas nähdä kuin käy, ötökät eivät ainakaan söisi kaalintaimia..

Kasvihuoneelle on raapotettu ensimmäinen ikkuna, kyllä se siitä. :)

Ulkoruukkuja pitää alkaa tyhjentelemään vanhoista kesäkukista, nuo syyssyrikät tai tähtijasmiinit, ihmeyrtti Jiaogulanista puhumattakaan kun eivät kestä sitä talvea, enkä tiiä kuinka niitä tiilikaukaloita ehtisi väsätä, niin ulos olisi kasveja saatava.

Se ihmeyrtti on jännä, pitää testata.
Olen nyt juonut ruusunmarjateetä ja jasmiiniteetä, joten eiköhän joku rypälekurkkuteekin siinä mene.
https://www.jiaogulan.fi/

Hienoa kesäkuun alkua kaikille,
näin syreenien kukkia odottelevissa tunnelmissa. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Nimetön 
Päivämäärä:   1.6.20 02:29:56

Olisi kiva nähdä kuvia tuosta puutarhastasi!

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   1.6.20 12:48:08

Kiitos ajatuksesta Nimetön. :)

Laitan, kunhan saan jotakin valokuvauksellista aikaan. ;D

Tämä aika on yllättävän stressaavaa, kesän kulku alkoi hahmottua kun tämä palvelus- ja muut aikataulut tulivat selviksi, mutta tänä aamuna alkoi helikopteri pörrätä tontin päällä, likat menivät katsomaan, joku harmaa se oli, että eipä ollut Mediheli joka etsisi tuolta aukkohakkuusta eksynyttä.. :(

Pahaa pelkään, että nyt sieltä hyökkää se ympäristölautakunta.
Muistan viimeksikin kun sain niitä uhkasakkokirjeitä, että joku voi suorastaan huonosti, kun piha-alueemme on niin täynnä rojua.
Meille ei vieläkään mistään näe, mutta totta maar pihan näkee kun lentää päälle katselemaan vartavasten.

En kaikissa näissä muissa hullunmyllyissä ole muistanut vielä niitäkin viranomaisia, mutta nyt ollaan taas pulassa.
-Vaikka täällä on siistitty, niin tietysti meille on tullut uusia 'romuja' pihaan, enää ei ole hävikkilootia, vanhat pakastimetkin vietiin suutarilikan romukuormaan, mutta kun Mopopojan tyttöystävän auto on täällä hänen ajokorttiaan odottamassa, Noita, eli 'miljoonamersuni', joka tuli tiensä päähän, on lisänä varaosa-auto-osiossa, niin romuahan siis riittää, tai jonkun muun romuna pitämää materiaalia siis riittää. :(

Kerroin tuossa aiemmin että tyhjensimme varastokatoksenkin ja keskelle pihaa, niin tottahan toki olin unohtanut, että nyt on se pihojentarkistusaika käsillä ennen kesäkuun puolta väliä.

Voi voi sentään, jotenkin niin tuntuu että menee aina vaan ojasta allikkoon teki mitä teki.. :(
-Listasin rojupaikat taas paperilapulle, josko yritämme saada lappusesta yhden kohteen siivottua päivässä, niin ainakin asiat etenevät.
En kylläkään voi viedä kylänroskikseen mitään, (vaikka rahan siitä maksammekin ja olemme aina maksaneetkin, hitsi ihan turhaan vuosia, niin nyt saisi viedä hyvällä omallatunnolla), kun se Miäs joutuu ajamaan AinoMaijallani töihinsä, KÄRSIN, kun renusta meni joku painelaakeri, eikä kellään ole rahaa.
Torstaina saa kyllä kävellä sen sata kilsaa, kun menen sinne 'vankilaan'.

Ärsyttää, kun ei hän saa enää mitään aikaiseksi, oikeudenkäynti masensi muuten niin ahkeran miehen ja kaikki on enempi leväällään kuin aiemmin, sakkoakin saa maksaa satasta kuussa, toista vuotta, kun muutenkin rahat ovat ihan lopussa, onneksi lukion kirjoja ei tarvitse ostaa kesällä.
-Mopopoika antoi palkastaan likkojen loput musiikkiopistomaksut, ja maksoi veljensäkin laskuja ja ties mitä, palkka tuli ja meni samantien, kuukausi on hälläkin taas tili tyhjä.
-Kiitos kuitenkin isosti, kun on niin huolehtivainen, yritetään korvata jotenkin.

Yliluonnollinen katsaus:

Käteemme osui taas Yksisarviskirja. Se turhauttaa ja saa tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi, niin herkät valo-olennot, eli ovat muka vahvoja taikaolentoja, mutta silti eivät kestä mitään ihmismaailman pahuutta.
-??
Miten voit olla vahva ja samalla niinkuin ihan turha olento? :(

-No aattelinpa siis kokeilla tehdä 'yksisarvisuutetta'.
Ehkä jännä kokemus, tai jotain.
Siihen tarvitaan vesistö, täysikuu, kristallimalja, lähdevettä ja osallistujia.
Osallistujia on nyt mie, teinit ja Suutarilikka, täysikuu on tarkalleen perjantaiyönä kello 22.12, joten ehtii vielä joku muukin 'tyttäristäni' tulla mukaan.
-Ajattelin feminiinenergiaa, mutta perjantaihin on vielä aikaa.

Hullua, ehkäpä niinkin, mutta koskaan ei tiiä mitä mikäkin tuo kenenkin elämään.
Mielenkiintoista, rakkaus ei ole sidottu aikaan, paikkaan, eikä olomuotoon.

-> Nyt siis kohti pihan siivousta, taas, jälleen.. ;D

  Re: Silence II

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   1.6.20 20:52:13

Heips,
Mitä ihmettä teidän pihan sotkut nyt enään kenellekkään kuuluu?!
Jos aikaisemmin eläitenturvallisuuden vuoksi niistä melskattu, kun nyt niitä eläimiä ei kerran ole..

Mikä tuo yksisarvisjuttu on ;)

Hyvää kesän alkua sinulle ja poppoollesi!!

  Re: Silence II

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   1.6.20 21:06:44

Luin tuolta hyviä säästövinkkejä.
Käytettynä lukiokirjat ym. Meillä ostettiin Torista ennekkä sattui muhkea huijaus tytölle eteen.
Olisipa lukiolla joku oma ryhmä, jonka kautta näitä kirjoja saisi iikkumaan.
Olemme myynneet kirjat eteenpäin. Osa kirjoista jopa lainattu niitä tarvitseville.
Moni tuntemamme nuori käy töissä kustantaakseen lukiokirjansa. Tälläisille tutuille ollaan näitä lainoja tehty tai annettukin yksittäisiä.
Kirjoitusten jälkeen lahjoitamme loput kirjat niitä tarvitseville.

Kuinka säästätte ruokakuluissa.
Mä ostan oranssilla lapulla alennettuja tuotteita.
Tuo itse eipominen on hyvä vinkki. Leipä on kyllä kallista. Ja sämpylät on kotona tehtyinä parempia.

  Re: Silence II

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.20 00:18:31

Onko siellä alaikäisiä lapsia? Ei niidenkään ole hyvä romuläjien seassa elää siinä missä eäintenkään.
Täytyy olla valtava ongelma teillä.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Kyl 
Päivämäärä:   2.6.20 03:59:00

Edellisessä paikassa asuessaan (romun keskellä sielläkin) lapsia otettiin hetkeksi huostaankin. Tässä uudessa paikassa mm. rotat juoksivat talon jääkaapissa.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   2.6.20 13:22:13

Totta, ovat olleet huostassakin, mutta ovatpa palautuneetkin, kunhan sijaisperheen talutusnuorassa olleen sossun päihitti hallinto-oikeus.
Hah, olivatpa siis väärillä perusteilla huostassakin.
-Se niistä viranomaisista, me olemme saaneet heistä kaikkein korruptoituneimmat ja mieleltään häiriintyneet yksilöt perheemme kimppuun. ;D

Rotat juoksevat nyt pihassa, kun on sisällä uusi jääkaappi.
-Kumma kun niitä saa pitää vaikka on eläintenpitokiellossa.. :O

Eli meillä ei ole nyt, eikä ole ollutkaan ongelmaa, vaan teillä muilla meistä.

Pilkulle:
Jamera myy käytettyjä lukiokirjoja, kaikki mitä on voitu on ostettu niistä, mutta silti se summa on toista sataa parin kk välein. Opettajat edellyttävät luonnollisesti tehtävien olevan täyttämättömiä ja siksi on jotkut pakko ostaa uusina.

Ruokakulut ovat minimissä, aiempi hävikki jakaantuu nyt meidän ja Suutarilikan perheen kesken, eli tänne saadaan vain muutamia banaanilaatikoita, kun ei meitä ole kuin neljä(7) vakituiseen, mutta siinä on vihannekset pääosin, eli kun ostaa tarjouksesta jauhelihaa tai makkaraa niin keitto ei muuta rahalla ostettavaa kaipaakaan.

Tämä kesä tekee vielä sen, että raparperikiisseliä on riittävästi. ;D
Olen pakastanut raparperejä jo pian kymmenen litraa ja ollaan vasta alussa kasvukaudessa, joten näin skarppina aloittaen saamme syödä kiisseliä ja piirakkaa koko talvenkin.

Itsepoimien mansikat ovat edullisia, vieläkin on pakkasessa ollut viime kesältä ja nyt laitan itsellekin muutamia kymmeniä taimia lisää, joten jos joka vuosi saan omaa tuotantoa lisättyä, niin kohta saa sieltäkin säilöön.
Hävikistä tulee välillä hillopurkkeja, joten lättyhilloakin riittää.

Yritän tänä kesänä myös oikein keskittyä noihin kasviksiin, eli laitan tilliä, persiljaa ja muita vihreitä siinä määrin että saisi kuivattua talveksi asti.
Kellarimme on hiukan epämääräinen, eli en tiiä kuinka siellä juurekset kestäisivät, mutta sisällähän täällä on väliin alle kymmenen, joten joku saadaan säilymään jonkun aikaa. ;)
Perunapelto on käännetty, Miäs laittoi sinne jo joitain perunoita, laskeskelin mielessäni, että viikonloppuna laitetaan kaikki mitä talosta löytyy ja jäädään odottelemaan satoa.

Lavakauluksiin laitan niitä muita kasviksia ja jos tuo kasvihuone nyt nousee myös viikonloppuna, niin sinne sitten tomaattia, kurkkua ja jotain.

Hävikistä on tullut paprikaa yllättävän paljon, laitoin sitä juuri edellispäivänä keittoon viisi kappaletta. Suutarilikan mies, Varaosavävy on kaiketi allerginen paprikalle, joten saamme ne kaikki aina kuormasta. ;)
Rakastan kukkakaalia, Suutis antaa sitä siksi enempi kuin puolet tännepäin jos sitä tulee, mutta haluaisin kasvattaa sitä itsekin.
-Ai että kuinka hyvää se olisikaan saada sitä koko kesä niin paljon kun haluaa.
Kaalit ovat yleensäkin loistavaa ruokaa.
Lehtikaalia voi tunkea joka paikkaan, keräkaalista saa mitä vaan, parsa- ja kukkakaalia voi vaan syödä kaiken ruoan kanssa. <3

Juurekset eivät ole kovin kalliita kaupoissakaan ja toriltakin saa ihan säkillä.
Niitä pitäisi oppia käsittelemään siten, että ne voisi vaikka pakastaa soppasetteinä, sitten vain ottaisi valmiin pussukan ja tiputtaisi keittoon, kuten kauppojen pakastevihannekset ja keittojuurekset.
-Olisihan se hienoa, jos olisivat oman maan tuotantoa nekin edes osittain.

Papuja on esikasvatuksessa, nekin ovat erinomaista ruokaa, herneetkin voisi pakastaa ihan suorilta, joten niitä olen jo päättänytkin kokeilla kasvattaa tänä kesänä.
Papuja on ollut silloin tällöin, mutta kun ne on kerralla syöty, määrän ollessa niin pieni. Tällä kertaa kun mustikkapuukin on viety rengastarhasta pois, ollaan jo perattu renkaita istutuskuntoon, sinne siis niitä papuja oikein montaa merkkiä, harmi kun ovat jalostetut niin matalakasvuisiksi, kunnon köynnös tuottaisikin enemmän samoilla juurilla.
Ruusupapu on ollut koristekasvina useina kesinä, mutta nyt laitan sitä enemmänkin ja ihan syömistarkoituksessa saunan seinän verran(4m). :D
Komiaa, jos kasvaa.

Joku erikoisliike netissä myy salkopapuja ja vastaavia, mutta kun vähän tuo rahatilanne mättää, niin ei oikein voi ostaa.
Käyn siellä vielä ja jos jotain vielä on kaupan voisin jotakin kokeilla, niistähän saisi itselle siemenpavut ensi kesälle, jos kasvaisivat.

Soitin tädin perunkirjaa hoitavalle asianajajalle, hiukan ärsytti kun ei ollutkaan tilannut kaikkia sukuselvityksiä VIELÄKÄÄN, pakkoko sitä on vetkutella ja rahastaa sitten muutenkin köyhää sukua.. :(
Hautakivi pitäisi operoida, eli nimi lisätä, maksaa varmaan maltaita sekin, kuolemisesta on nyt jo maksettu pian 2000e, jestas, että on kallista!
Siihen se kivijutska ja asajajan kulut vielä niin huhhuh.

Vointini on yllättävän hyvä, eli asennekysymys, koska kylki välillä kiusaa ja hengästyn 'tyhjästä', lihoinkin taas pari kiloa takaisin, mutta silti pitää olla kiitollinen että pääsee vielä kävelemään. :)

Aloitin, koska minunhan toimistani kaikki on aina ollut kiinni, pihan perusteellisen tyhjennysoperaation liiterin seinustalta.
-Siis siinä on ollut VUOSIA mm. iso akvaario, jossa on lasi rikki, puutavaran joukossa, parireki, lava-auton korokereunat(laviskin on ollut seisonnassa ehkä viisi vuotta), pari lipastoa(olivat osin jo ihan puuroa lastulevyjen osalta), siis KÄÄK!
Pitkäkestoisuutta puoltaa myös se että akvaarioon oli kasvanut 'lehtimetsä', eli koivut olivat jo 70 senttisiä taimia.. :D

-Mielettömän nostalgista, vai mitä? ;)

Miäskin tuli sitten moottorisahan kanssa pilkkomaan polttopuiksi sopivia puuosia, likat saapuivat naapurista ja veivät läjän päälle heitetyt potkukelkat ja lumikolan liiteriin kesävarastoon.
Menen siis sitä jatkamaan, nyhdin myös kymmeniä voikukkia ja nokkospuskia kukkapenkeistä ohikulkiessani, kohta niihin voi tuoda niitä esikasvatettuja kruunuvuokkoja ja pelargonioita.

Liiteri ja sauna ovat vastakkaisilla puolilla pihatien päättävässä y-haaran sakarassa, pidän siinä välissä yleensä AinoMaijaa parkissa, saunanseinämä on etelään päin ja liiterin siis pohjoiseen.
Tsuumailin siinä välihuiliessani, että joku reheväkasvuinen köynnös sopii hyvin kimmokkeeksi tyhjennykselleni, myöskin voisi niitä papuja kokeilla, aamu- ja ilta-aurinko kuitenkin osuvat seinustalle..
-Ainakin siinä sitten kasvaa kuunlilja ja kotkansiipi, jos ei syötävät. :)

Yksisarvisuute on niinkuin 'kuunvalolla ladattua' positiivista energiaa nestemuodossa, jota voi suihkia huoneeseen ja sillä nostaa 'fiiliksiä', näin vapaasti suomennettuna. :)
Jos sinne pääsemme, jos saamme aineen tehtyä, niin kerron kyllä tapahtuiko mitään erikoista, eli tämä on uutta.

Kaipa sitä olisi poltettu roviolla ennenvanhaan jo tällä ajatuksellakin, mutta syystä että kaikki rakkaus ja positiivisuus tulee Jumalalta, hyvästä henkimaailmasta, niin myös yksisarvisten voima kumpuaa rakkaudesta kaikkeen olevaiseen, joten oikeasti 'noituuteni' on luettavissa vain pimeän puolen silmissä haitalliseksi ja niin on aina ollutkin.
-Demonit ovat kuiskutelleet maailmansivu pahuudelle herkkiin korviin inhotuksiaan ja saanut väkeä hyvienkin ihmisten kimppuun ja nimenomaan niiden, koska he ovat uhka pimeän ja pahuuden kätyreille.
Tuulikellojeni kaunis kilinä ei kiinnosta varjojen väkeä ja kirkkaiden kauniiden äänien voiman ovat aina tienneet mm.japanilaiset, veden solina on puhtautta puutarhassa, kauniit kukat nostavat mielialaa kohti korkeuksia ja lisäävät kiitollisuutta elämästä ja olevaisesta.. :)

Antakaa hengen valonne loistaa kirkkautta, se helpottaa enkeleiden ja yksisarvisten rakkaudentyötä kaikkialla. <3

-Mie lähden luomaan paratiisiani tuonne liiterinnurkille.. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.20 16:02:38

Hurjaa että joku saa huumoria kaatopaikalla asumisesta. Etkö edes viihtyisi jos ympärillä olisi ehjää ja siistiä? Rottia..
Ei sieltä helikopterista varmaan vuoden kaunein piha-titteliä tule, mutta on varmasti ainut laatuaan. En ole noin pahaan törmännyt.

  Re: Silence II

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   2.6.20 19:37:52

Siis kai tuo helikopteri oli vitsi? Ei kai missään riitä resurssit helikopterilla kollata pihamaita? Ellei sitten ole joku ihan poikkeuksellinen keissi...

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   2.6.20 20:18:32

Höh, miksiköhän sitä pihaa siivoilen?
-Varmaankin juuri siksi, että siitä tulee siisti, joten mistä voi päätellä sekaisuuden olevan tietentahtoinen valinta?

Se että asiat luisuvat jonnekin kuin itsestään muiden asioiden ollessa etusijalla ei ole tavoite, mutta tavoite on asian niskan päälle pääseminen.

Pakko se on helikopteri ottaa, kun ei tänne pihaan muuten näe, vainoa sanon minä, mutta ehei, koskaan ei viranomaisten resursseista ole pulaa, jos joku täytyy saattaa vaikeuksiin. :D

  Re: Silence II

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   3.6.20 11:05:50

Kiitos, nyt selvis tuo yksisarvisasiakin :))
Minusta on hyvä löytää huumoria myös hankalissa asioissa.
Mistä kirjoittaja tietää kutsua pihaasi kaatopaikaksi? :(
Tuo helikopteri voi olla ihan google reittejä tai muuta normaalia ilmakuvausta,
tuleevat pian kauppaamaan kuvia tilasta.
Onko sulla vieä paljon siivottavaa?
Meillä yksi vanhan rakennuksen tupa tyhjennettävä koirakäyttöön.
kylläpä sitä romua ja roinaa kertyykin, varastona ollut tämä tila ja monta peräkärryllistä lähtee kaatopaikale.
Kyllä te saatte vielä kauniin pihan käyttöönne. Eihän koko pihan tarvitse olla ihan mallikas.
Mullakin kasvaa raparperi valtavasti, marjapensaat kukassaan. Täytyy ottaa satoa talteen.
Mullekin aitettiin kasvihuone. Oli vaan julmetun kivikkoinen pohja ja kaivuut oli valtavat ja pari kiveä täytyi halkoakin. nyt pohjat tehty hyvin ja lasinenhuone pysynee liikkumattomana.
Laatat saatiin Torista kierrättämällä. Ihana idea tämä annetaan systeemi tai edullisesti myyntikin. Kunnon kierrätystä.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   6.6.20 21:19:57

No niinpä meni perjantai -sateisena ja kaiken huipuksi Suutarilikka sitten vielä soitti ja sanoi olenkos huomannut, että on osittainen kuunpimennyskin, joten..
..ensi kertaan jäi täysikuut. :)

Suutarilikalla on ongelmia miehensä kanssa, kuten ounasteltiin jo viime vuonna ennen häitä, jottaettä oletkos nyt aivan varma..
Mies on ihan toiselta planeetalta, ei kestä lapsiperhe-elämää, eikä edes enää huomaa rouvaansa tukea, vaikka on jo kaikki vastuut joutunut naisparka itselleen ottamaan, mies vaan pelaa ennemmin kännykällä jotain aivotonta rallipeliä, kuin edes halaisi.. :(
-On siinä kestämistä ja äijä pian 40v.
Edellinenkin mies oli ihan syvältä, lopuksi ilmeni että käyttää vielä huumeitakin, ei uskoisi viiskymppiseltä tyypiltä.

Mutta mistäs niistä koskaan tietää, harmittaa vaan, kun luuli jo perhe-elämänsä tasaantuneen. Siellä hän raataa kasvihuoneessaan, kukkapenkeissään, puita sahaten, huushollissaan pääosin keskenään kuuden alle kuudenikäisen kanssa.
-Kai siinä joku käänne tulee, joko äijä menee terapiaan tai äitensä tykö. Ääliö!

Heppalikka painaa töitä pitkää päivää, Trubaduuripojan lapset ovatkin nyt täällä, kun isänsä lupasi kaverilleen kotinsa synttärinviettopaikaksi tälle päivälle, tai ovat tuolla naapurissa teinitäteineen nuorimmaisia vahtimassa, kun kaikki menivät muut kalaan.
Mopopoika on asettunut asumaan nyt yhteiselossa Sinitukan kanssa, joka muutti Turuusta viikko sitten tuonne asumaan. Toivat tänään Siniksen leipomia pullia, sämpylöitä ja marjapiirakkaa tullessaan kun menivät myös kalaan.
Sinis on valmistumassa kodinhoitajaksi, joten hallintaan kuuluu myös pullien tai sämpylöiden pyöräyttäminen asiakkaille tarvittaessa, ainakin noiden perusteella voin suositella. :)
Sähkispojukin majailee samassa osoitteessa, mut hänen kaverinsa pääsi nyt armeijasta ja on niitä ollut bilettämässä tämän viikonlopun.

Inssipoju on lähetellyt sisaruksilleen kuvia jostain ravintolalounaistaan Vartijaminiän keralla, eli kait menee silläkin ihan ok.

Vanhin tytär kuulemma remppaa taloaan tämän kesän, toivottavasti homma on hanskassa, kun muuten jokseenkin on ahdistusta ollut ilmassa, ihan itsensä ja 'tunnelukkojensa' kanssa, mut hällä Sähkisvävy ihan työssäkäyvä joka hoitaa myös kotia ja lapsensa ovat lähetelleet tädeilleen kuvia pyörälenkeistään.

Sukurintamalla siis suht seesteistä, tädin asianajajasta saadaan selkoa parin viikon päästä. Hautakiveen tilasin nimien tummennukset ja tädin tietojen kaiverruksen, maksannee noin viitisensataa kaikkineen.
Sit alkaisi sekin show olemaan ohitse.

Tänään sateli, mutta saatiin välissä tekaistua navetan sivuun sitä kolmatta kukkapenkkiä ja rengastorniin ympättyä ruusu ja lumihiutale vuokkoineen.
Kaiveltiin navetan edustan tasaista osaa hiukan leveämmäksi ja siinä oli komia kivipari. aattelin että siitä saa pari istuinkiveä, jos ovat kalliota niin vielä hauskempaa, mut toinen siis voi olla ja toinen oli sellainen kupera palanen noin 70cm halkaisijaltaan, eli nostetaan johonkin koristekäyttöön.

Tuulen vuoksi on ollut sähkökatkoja, mut just nyt on vielä virtaa riittänyt. :)

Olen soitellut tunnin pari päivittäin ja Lukiotytär on myöskin väliin puhallellut, kerran kuulin tuubistinkin harjoitelleen. :)
Kyllä se katusoitto arveluttaa, mietin jo että käyn sateella soittamassa hetken, niin pääsen asiasta yli, mut ei tästä nyt ole ehtinyt mihinkään lähteä. ;D
Lonkkaselkäkankku kiukuttelee, että pitää istumasta nousta kuin hidastetussa filmissä, seistä kestää pariminuuttia ja kävellä ehkä vartin, kantamista ei hyväksy.

Torstaina 'vankilassa' pääsin kurkkimaan puuvessoihin pitkinpoikin retkeilyaluetta, kilometrejä tuli 70 ja lopuksi olin jo niin polvikankkujumissa, että mukaan mielenkiinnosta lähteneet likat siivosivat tupakantumpeista viimeisen parkkipaikan. Olin kuitenkin paikalla sen sovitun 6 tuntia, joten velvoite tuli täytettyä.
Ensi kerralla toivottavasti sujuu jouheemmin, että selviän jupakasta ja muistan edes että mihin vimmattuun pitikään ajella.. ;)
Ehtii treenata kun pesti on ainakin marraskuun loppuun asti tällä tietoa, vaikka viikonpäivät vaihtelevatkin.
ps. Inhoan hyttysiä!

Liikun niin hitaasti, että minut tikataan paukamaksi per parkkipaikka.. :(

Miäs istuttelee nyt perunoita, ehkä huomenna vaihtaa sen traktorin laakerin.
Jos huomenna ei sada, niin voisi taas mulkaista myös sen kasvihuoneen suuntaan, mut jos ei ehdi, niin sitten vaan nypiskelen tuota uusinta kukkapenkkiä istutuskuntoon. (Jos pääsen liikkeelle..)

Juolavehnä on vallannut kaiken missä ei just tallota, jospa Mopopoju sais/ehtisi laittaa jonkun ruohonleikkurin kuntoon..

Suutarilikka osti uuden raivaussahan ja on laihduttanutkin jo pian 8 kiloa, joten kuntokin on kohonnut, vaikkei mitenkään lihava ollut lähdössäkään.
Jos kehtais kysyä voisiko hän tulla hiukan raivaamaan tuota pöheikköä, mut kuulostelen tilannetta ja eiköhän nuo teinitkin jo osaa pienellä perehdytyksellä.
-Suutis kävi aikoinaan luonnonvara-alan ja siihenkin kuului nuo raivaussahat ja leikkurit ja Mopis nyt on pienkonekorjaaja eli kaipa homma hoituu myös ongelmatilanteessa. :)

Sain tilattua niitä papuja, ah, salkopapuja, voivat kasvaa kolmeen metriin..
-Toki olen myöhässä esipavutuksesta, mut jos saan alkuviikosta ne papuset, niin kaipa joku ehtii ennen syksyä. <3
Jos saanen työkkärin viikolla, niin makselen taimitilauksistani osan.
Viimeinen sen alennuspaikan taimisetti tuli eilen, siellä oli ne tyrnit ja lisää sitä ihmeyrtti-Jiaogulania, kohta saan jo noista taimista keitettyä teetä. ;D
Mitään en usko 'ihme'yrtiksi ennenkuin on omaa kokemusta.

Syreeni kukki ja tuoksuu, omenapuut ovat ihastuttavan kauniita kukkineen, sade raikasti ilmaa ja kaikkialla on aistittavissa kesä. <3

Kesäistä viikkoa kaikille, muistakaa pitää hattu päässä auringossa. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   8.6.20 18:07:59

Nyt on hiukan masis-fiilis. :(

Ryhmäruusut, ainakin tuoksuvat ovat kaikkialta niinkuin loppu ja kaiken huipuksi Miäs soitti, että oli törmännyt läheisessä isossa kaupungissa kadullasoittavaan käyrätorvistiin.. :(

Köynnösruusuja on muutamia, -ne eivät toimi noissa autorengaspinoissa ja en ainakaan kehtaa matkia jotain toista soittajaa..

Yritän siis selvitä.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   9.6.20 20:06:03

Päätin nyt laittaa yhden vastaukseni tännekin talteen, te jotka olette lukeneet juttujani, niin tämä on samaa vanhaa, mutta aattelin siltikin käsitellä toiston kautta universaaleja totuuksia. ;D

"Huuhaa-ammatit, tavisten listassa, ovat mm. kaivonkatsojat, manaajat, meediot, kortin-, auran- jne lukijat, vyöhyke-, aroma-, kukka- ja muut sellaiset terapeutit, ehkäpä myös akupunktio, kuppaus, ja muut kansanparantajat.
Ehkäpä jopa kiropraktikotkin ja hermoratahierojat.

Näitä kaikkia yritetään nyt kieltää 'puoskarilailla', kun oikeat lääkärit ovat niin vellit housuissa pelosta, ettei heille riittäisi enää töitä kun kaikki vaivat hoituisivat 'luonnollisesti', hölmöistä hölmöintä, koska OIKEAT parantajat kulkevat aina asiakkaan etu edellä ja tarkalleen tietävät milloin he ohjaavat potilaansa koululääketieteen syliin.

OIKEAT 'henkisten alojen' tyypit EIVÄT MILLOINKAAN huijaa tai rahasta ihmisten hädällä, muuten loppuu touhu lyhyeen.

Mutta sitten päästäänkiin itse asiaan, miten voit opetella sellaisen taidon, joka annetaan useimmin synnyinlahjana edellisten elämien seurauksena..?
Lähes kaikki yllämainitsemani 'kyvyt' vaativat kukkaliemien hämmentelyn lisäksi korkean bioenergiatason ja henkisen ulottuvuuden ja sen voi saavuttaa meditoimalla keskenään tarpeeksi kauan ja oikein.

Henkisillä työntekijöillä on erittäin tarkat säännöt, erittäin kuormittava ja vastuullinen työ 24/7, voi toki vaatia sieltäkin 'työajan', mutta ei se vaan aina toimi.
Itsekin joskus aattelin, että jes voisinkin olla meedio tai manaaja, mutta sitten mietinkin uudelleen, että ehkäpä en syystä ole.
Järkytti hiukan kun yksi välittäjä totesi vaan yksikantaan, että halusi on kuultu henkimaailmassa, mutta miksi mielestäsi juuri sinä sopisit manaajaksi? Siihen on rankat testit ja silleen..

Alkoipa sitten hirvittämään hiukan enempikin, varsinkin kun olen aina niinkuin pelännyt pimeää ja muita kummituksia, että siis joutuisin työskentelemään nähden kaikki ne hirvitykset, joita kauhufilmeissä ja painajaisissa lymyilee, jopa taistelemaan niitä vastaan kun ne iljetykset matelisivat nilkoissa ja huoneitten nurkissa, kurkkisivat taustapeileistä, ihmisten silmistä ja auroista.. :(
Jestas!

Aina kun ollaan todellisten voimien kanssa tekemisissä, pitää löytyä niitä todellisia voimia myös itseltä, pitää olla vahvat suojaukset, vahva yhteys omiin henkioppaisiin, enkeleihin ja kaikkea, ettei käy huonosti.
Parantajien yhteyksien on myös oltava auki, ihminen ei pysty omin tiedoin kovin syväluotaavia diagnooseja tekemään, saati hoitamaan esim. joitain henkisiä traumoja, jotka ilmenevät ruumiin sairauksina, silloin on oltava muutakin kuin mekko päällä kukkahatussa kirmailemassa hallusinaatioiden kanssa.

Yksisarvistenkin kanssa työskentely vaatii avoimen ja toimivan kanavan henkimaailmaan. (Noin niinkuin kirmailumielessä..)

Paha vaanii kaikkialla, niin täällä, tuolla kuin ihan omassa mielessäkin, jottaettä 'henkisiin hommiin' nähden se lääkärin tai psykologin tutkinto on lastenleikkiä.
- ..ja ainakin turvallisempaa näin maallisella värähtelytaajuudella olevalle sielulle.

Jos haluat auttaa, koska henkiset ammatit ovat kaikki auttamista, niin voit ihan poistaa ne dollarinkuvat silmistä ja lähteä koronan jälkeen kävelyttämään vanhuksia, tai lukemaan heille tai ihan mitä vaan auttamistyötä, kysy päivätoimintakeskuksista olisiko lisäkäsille/päälle/korville tarvetta.

Siinä voit punnita omaa kutsumustasi ja sen vahvuutta, ihan nyt heti voit auttaa ketä hyvänsä rukoilemalla voimia ja rakkautta tarvitseville.

Itse en perhe-elämältäni ole rukoilemista/kuuntelemista/kirjoittamista kummempaa ehtinyt tai kokenut vielä tarpeelliseksi yrittää, mutta jos sen aika tulee ja Luoja niin tahtoo, niin sitten olen valmis kun käsky käy. :)

Kaikella on aikansa.
Olemme täällä vain helpottamassa toisten matkaa. <3"

* * *

-Tuo sarja 'Outoja kokemuksia' joka pyörii Netflixillä on juuri aivan kaamea, siitä jää jotenkin sellainen tyhmä olo, että miksi kuksaan ei auta, miksi jokin saa piinata ihmispoloa vuosia, ehkä koko elämän, missä ne enkelit ovat.. :(
En tiiä, en ole uskaltanut viimeisimpiä jaksoja katsoakaan, likat ovat niistä vain kertoneet.

Mutta konkreettisimpiin juttuihin palatakseni :) ruusuja olen saanut pari, mutta kokeilin verkkokaupasta tilata pari ja pavut ovat vielä postin matkassa. :)

Lähden tästä nyt laittamaan yhden pensaan ihan tuohon pihaan, 5m ovesta, juhannusruusun ja mustialanruusun väliin, sellaisen tuoksuvan valkoisen, jonka pitäisi sitten joskus kukkia juhannusruusun jälkeen heti, eli ei tulisi kukkimatonta väliä kivetyksen reunan ruususettiin.
-Mutta taimi-> vuosi-enempi ja selviääkö talvista..? :) Positiivisesti toivon että selviää.

Köynnösruusuja olen tuskaillut, mutta tänään päätin ne laittaa ihan ulko-oven kummallekin puolelle, toisen pataan ja toisen rengaspinoon.
Vanha murtunut vesisäiliökuutio onkin porstuan sivulla padan jatkeena, jos otatan(pyörittelen) sen pois, niin voisin kyhätä toisen rengaspinoruusun porstuan toiseen nurkkaan.
-Ainakin pihan paahteisin paikka, etelään päin ja porstuan seinän mittarissa oli puolen päivän kulmilla tänäänkin 46 astetta lämmintä. ;D

Teinit ja Trubiksen tytär lähtivät Suutiksen perheen kera kalaan, kun Suutis löysi savustusvehkeensä ja haluaa sinne kalan testatakseen. ;D
Hälläkin on nyt perheneuvottelujen jälkeen ollut selkeenpää, mutta itsekin sitä tuumii, että katsotaan nyt kauanko yhteisymmärrys kestää.
-Onneksi hällä on 'jalat maassa'. :)

Onnesta pitää nauttia niinkauan kuin sitä kestää..
-..joten lähdenkin(kun vielä pääsen) sinne kukkaidiksiäni toteuttamaan. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Dr Phil 
Päivämäärä:   14.6.20 11:45:09

Hmm, nyt pitää tuoda tähän toinen näkökulma.
Valitettavasti monet näistä ns parantajista ovat pahimpia rahastajia. Rahastetaan ihmisten epätoivolla ja surulla täysin moraalittomasti välittämättä ihmisten terveydestä.
Kaikki vaivat eivät todellakaan parane yksisarvishoidoilla tai yrteillä, moderni lääketiede on tutkittua ja perusteltua.
Kaikista ammateista löytyy mätämunia, mutta länsimaisen lääketieteen perusajatus ei ole johtaa ihmisiä harhaan tai saada heistä mahdollisimman paljon hyötyä.

Itse olen lääkäri yksityissektorilla enkä ole huijari, rahastaja tai puoskari. Asiakkaat maksavat toki minulle työstäni, mutta olenpa monesti auttanut potilasta myös ilmaiseksi. Vilpitön auttaminen ja ihmisen elämänlaadun parantaminen on parasta työssäni. Rahan takia en tätäkään työtä jaksaisi tehdä, mutta omasta mielestäni olen myös palkkani ansainnut 12 vuoden yliopistokoulutuksella ja pitkällä työkokemuksella.

Vaihtoehtohoidoista löytyy varmasti monelle lohtua ja apua, mutta toivoisin että tätäkin puolta valvottaisiin paremmin erityisesti heikompien puolustamiseksi.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   15.6.20 00:58:06

Kiitos asian huomioimisesta, Tohtori. :)

Olen ehdottomasti samaa mieltä, en kyseenalaista koululääketiedettä millään tavalla, sielläkin on huonompia(kokemattomampia?) lääkäreitä, kuten myös huippuosaajia ja jonkinlainen kutsumus siinäkin täytyy olla.

Protestoin sitä, että tutkimatta onko vaihtoehtohoito 'oikeaa vai väärää' ne vaan kiellettäisiin, niin siinä ei pitäisi resurssipulan antaa vaikuttaa niin paljoa että on vain 'vääriä' ja siksi kielletään.
Resurssipulalla tarkoitan asian ja menetelmän tutkimista.

Mainitsinkin että oikeat parantajat ohjaavat potilaan koululääketieteen pariin, kun näkevät etteivät voi auttaa, näitä on esimerkiksi kalevalalaisen jäsenkorjauksen ja Kaustisten kansanparannusopiston parantajat, he tekevät sitä ihan normaalisti, että kehottavat tilanteen vaatiessa ottamaan yhteyttä lääkäriin.

Ämeriikan esimerkkiä kun katsomme niin näemme näitä 'puoskareita' eli vääriä muidenkin ammattien harjoittajissa, kuten poliisien ja tuomarien, poliitikkojen korruptoituneisuus ja sen 'polsonaaronkin' presidentöinti ovat kyllä ihan perältä, vain rahan perässä mennään, ei väliä mitä muille tapahtuu.
Sademetsäkysymyksessä kärsii koko maapallo.
Muutenkin monikansalliset, rikkaat suuryritykset puristavat viimeisiä mehuja niin luonnosta kuin köyhistä työläisistäkin.

En tiiä kauanko sen annetaan jatkua, kauanko kestää, että tyypit oikeasti nousevat barrikadeille, tai jotkut viisaat kehittävät riistämättömiä käyttötapoja asioille.
Suomessahan ollaan melko pitkällä, on Saharan metsittämisprojekteja ja 'ruokaa ilmasta'-innovaatioita, aurinkoenergian kehitystä ja vaikka mitä.

Pitää vain toivoa, että ahneus unohtuu ja vilpitön auttaminen kantaa hedelmää.

Täällä yksityisrintamalla on tasaista, kuumaa ja kuivaa, mutta vielä on vettä ollut vanhassa kaivossa kukkien kasteluun.
Laitoin navetan sivuun kolmannen kivipenkin ja viereen rengaspinon, ei vielä kasveja ole niissä, navetan sivua vastapäätä on saunan pääty vajaa nelisen metriä on välissä.
Jahkailinpa siis siihen saunanpäätyynkin ainakin yhden rengastornin ja ruusun nimeltä 'Gräfin Diana', jotain uutta ja 'huumavan tuoksuista'. :D
https://i.pinimg.com/564x/29/6e/5c/296e5c857adbe148d3a8eee3fe03b32e.jpg

Miäs löysi vielä toisenkin 'huumaavan', eli 'Carmen Würth'.
https://www.rosen.de/media/image/0a/58/93/Carmen-Wuerth_2e6qjHDdEJZRDN.jpg

Kasvihuoneessa on tolpat pystyssä ja mikä riemastuttavinta ruusutarhan 'Augusta Luiseen' on noussut juuresta uusi alku! <3
Hän kesti edellisenkin talven ja nyt 'näytti' kuolleen ja ihan muutaman päivän sisään on noussutkin 'kuolleista'. ;D

Köynnösruusuille olen äheltänyt pari rengastornia porstuan nurkille, alkutäyttö hiekkamullalla saatiin nyt vasta illalla ennen yhtätoista touhuttua.
Mopopoika lämmitti 'mökillä' saunan ja Heppalikka vei sinne meidän teinit ja Trubiksen tyttären, joka on ollut nyt täällä 'Tätilässä' reilun viikon verran, tai siis 'Mummolan työleirillä'. ;D

Huomenna(tänään siis) alkaakin se 'juhannusviikko', jolloin koivut vain heiluvat pitsiverhojen kanssa kilpaa, paitsi meillä ei nyt verhoihin kerkiä, kun koivujen varjoissa lymyten yritetään työstää milloin mitäkin kukka-tai kasvipenkkiä, auringon mukaan, kun ei sitä suoraa paahdetta jaksa, niin aina kulloisenkin koivun takana ehtii jotain nyppiä, kunnes taas varjo siirtyy.. :)

-Mut joo, lähden tästä pöytätuulettimen ihanaan syleilyyn sängyn suuntaan, voikaa hyvin tälläkin viikolla. <3

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   23.6.20 23:10:38

Kuuma on ja on vielä sittenkin. :D

Miäs tuskailee perunapellon kanssa ja yrittää siitä kastella, likat kastelevat joka päivä noita muita kukkasettejä.

Hansa- ja juhannusruusu kukkivat, samoin Valamon- Persian- ja Viljaminkeltaruusut.
Nuppuja on Europeanassa, Berleburgissa ja Apteekkarissa.
Iirikset ovat hentoisia ja sinisiä, Rohtoraunioyrtti yrittää taas pikkuhiljaa kukkiensa varjolla vallata kukkapenkkini, lumihiutaleet piristävät valkoisilla kukillaan kolmea ruusurengastornia.
Gräfin Diana suuttui, kun laitoin paikoilleen, saas nähdä kuinka käy, Nina Weibullit sensijaan näyttävät asennoituvan kasvamiseen.
Köynnösruusuista Libretot ovat vasta renkaissa, mutta näyttävät lähtevän etiäpäin. :)

Kasvihuone on kesken, mutta pergolan sivulle saatiin parit rengastornit, nuo punaiset Weibullit ovat niissä.
Vieläkään kuun alussa tilaamani ruusupostilähetys ei ole 'tilaus vastaanotettu'-vaiheesta nytkähtänyt minnekään, ruuhkaa kuulemma, joo, mutta saako niitä ruusuja tälle kesälle lainkaan..? :/
-No nähtäväksi jää.

Asianajajalla käytiin, käynti ihan ok, mutta kuulemma kun yksi edesmenneen tädin edesmenneen miehen edesmenneen siskon likka on edunvalvojalla ei testamentin tiedoksisaantipaprua allekirjoiteta ennenkuin on 6kk mennyt , joku edunvalvojien kiusakikkakolmonen, joten asiat etenevät vasta puolen vuoden kuluttua jos sitäkään.
Veljeni kyllästyi ja lahjoitti osuutensa miulle, jaa-a, tarkoittaa että saan tuhansien lahjaveron kolmen kk kuluttua, vaikken ole euronsenttiäkään missään saanut tai nähnyt..
Maksan kyllä veljeni osuuden hälle, MUTTA vaan sen mitä jää verojen jälkeen.
En halua mitään sekoiluja ja varkaaksi nimittelyä sitten vanhoilla päivilläni, jos niille asti elelen.
-..ja jos jotakin jaettavaa edes jää. ;D

Muuten on kuuma, edelleen. :)
Miäs on tämän viikon lomalla, mutta eipä ole ehtinyt itselleen autoa edes vilkaista korjausmielessä, eli saan jälleen kärvistellä ilman AinoMaijaa, kun hän menee töihin. :(

Huomenna on taas kuntouttavaa työtoimintaa, etänä, sitä odotellessa, voimia viikolle kaikille! :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   9.7.20 01:10:53

Olenpahan hetken oma itseni nimimerkinkin puolesta. ;D

Ruusuja, ruusuja, eli päivitys, Europeanan(kukkii<3) laitoin täysin luovuttaneen G.Dianan tilalle, avaa jo toista nuppua. :)
Apteekkari, Valamo ja Minette kukkivat runsaasti. :)
Minettekin ekan kerran oikein useita isoja kukkia, kun ruusu asustaa sellaisella paikalla, mihin osin osui koiran juoksulanka ja sen alle kaivoivat varjoon nukkumakuoppaa kesäisin, nyt on ollut rauhassa.

Calypsossa, Ruustinnassa ja Weibullissakin on nuput, kuten edelleen myös Berleburgissa.

Augusta Luisesta jäi riemu lyhyeksi, kun rotevat alut olivatkin varttamiseen käytettyä koiranruusua, joskin ne katkaistuani sieltä puskee jotain, 'jalomman', näköistä vartta.
Sama ilmeni Peacesta, Skrobiaani oli sekin, leikkasin ja siinäkin on kaksi uutta erinäköistä, jää tod nähtäväksi mitä ne nyt on. ;D
Huomasin koiranruusun kasvavan ruusutarhan toisellakin puolella, mutta siitä jalous on hävinnyt kokonaan.

Tämä Skrobiaaniksi-nimittämäni tod,näk. koiranruusu on kasvanut yli kymmenen vuotta kivetyksen kulmalla. ;)
-On se komia rehu, parimetriset kaartuvat oksat viheriöivät rehevästi, klimpsin sitä aikas rankasti viime syksynä ja hän sen kun innostui, nyt on varsin näyttävä otus.
Siihen tulee päiväksi yksinkertaisia vaaleanpunaisia kukkia, olikohan viisi terälehteä tai jotain, mutta lehvistö on runsas. :)
Alunperin se lähti keltaisesta ruukkuruususta, joka kukki yhden kesän.

P.P:n taimitarha vastasi, että tilaamasi ruusut ovat kuolleet tai melkoisen kehnoja, jotta mitä tilalle?
-Ärsytys! :(
Kysyin mitä muita ruusuja siellä olisi ja sitten joku lista tuli, ja taas hiljaisuus kun kysyin että jos nämä nyt tilaisin, niin koska olisivat täällä..
Vastausta siis odotellen. ;D

Sain tuhansien verolaput, ekan eräp.lokakuun alussa, jee, kyllä laskutuksessa ollaan aina nopeita. ;D

Olen ollut 'päivystysleskenä' nyt koko viikonlopun, Miäs 'pääsi' keikalle heti pe ja la ja su ja ma, jäi sitten jo yöksi kaupunkiin.
-Yöksi?, hmm aamuviideltä anoppilan sohvalle ja Mopopoika herätti siitä kuuden jälkeen töihin, kun itsekin lähti.
Maanantaiaamuna oli sentään päässyt kolmen nurkilla sinne sohvalle. ;D
Viime yön nukkui kotona ja hävikkikaupasta tuli kymmenen nurkilla ja lähti taas noin tunti sitten..

Voisi melkein sanoa, että aikas epäinhimilliset työajat noilla viemärihuoltomiehillä. ;D

Mie olen syönyt glukosamiinia ja hetken oli helpompaa kaikenmaailman jumien kanssa, mut tänään(ke) oli taas kankeutta ilmassa, tai kropassa.
Vaihdevuodetkin taas loppuivat parin kk jälkeen ja verenluovutusta ei tarvitse harkita, kyllä on vaihtunut varmaan jo kerran tässä muutaman päivän sisään. ;D
Söin varoiksi rautapillereitä kuluneella viikolla.

Aamulla taas 'vankilaan', kuntouttava työtoiminta on etänä 5.8.asti.

Lauantaina olen suunnitellut ne lastenlasten liikuntakisat, en muuten ole tehnyt mitään vielä niiden eteen..
Sadetta on luvattu, mut perjantain uhraan niille.
Teen sokkelon trukkilavoista pienelle pellolle, sekuntipelillä mitataan sijoitus. ;)
Toivottavasti pe ehtii joku pojista jelppimään.

Sähkispoika sai viimein töitä! TUULETUSTA! <33
-Kuuli sitten sieltä että olisi tarvittu kiireesti jo tammikuulla, mutta taisi mestari unohtaa kun ei sitten tietysti itsekään kehdannut koko ajan kysellä, mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)

Likkojen kanssa olemme raesateessa väsänneet noista kuormalavoista amppeliseiniä pergolaan, saatiin ne vihdoin kiinni katon rajaan.
Istutimme ylimmäksi köynnöskrasseja ja viereen kaksiosaisen alaosaan keijunmekkoja.
Pitää hakea vielä pari lisää keijua ja toiselle puolelle ovea mustasilmäsusannoja.
Taakse istutin villiviinit rengastuplaan, humala menee pohjoispuolelle, siihen vasta kärrättiin hiekkaa ja kiviä pohjalle kuurojen välissä.

Muuten on tasaista, laitan sitten kuvan pergolasta jonnekin, kun kasvit ovat asettuneet. :)
Sinnikkyyttä Suomen vähälumiseen suveen, mie yritän mennä hetkeksi maate.. ;)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   11.7.20 20:45:21

No niin, täällä uupunut isoäiti. ;D

Liikuntaa on nyt harrastettu, paitsi minä.
Pojat eivät tulleet auttamaan, Suutarilikka väsäsi sokkelon kymmenistä kuormalavoista teinien kanssa.
-Mutta se oli hyvä sokkelo. :)
Kaiken kruunasivat nuolet, jotka näyttivät opasteena kaikki umpiperät.. ;)

22 kysymystä oli Tietovisan luontopolussa. mm.Missä makaroni kasvaa?
Ja Mikä on Canis Familiaris?
Kivilajina graniittia ei tiedetty ja ilmansuunta etelä näytettiin vähän siellä sun täällä.
Puut ja pensaat tunnettiin, mutta Timotei-heinää ei lajina muistettu.

Sitten kirmattiin sukkula- ja munajuoksua, krokettia, köydenvetoa ja -kiipeilyä, putkesta sukellettiin ja renkailla juostiin, ammuttiin ilmakolla tarkkuutta narulla riippuviin peltipurkin kansiin sekä palloa heitettiin ämpäriin ja saaviin.

10 ltr lihakeittoa katosi, näkkileipiä paketti ja sata kauralastua, mehua yli 8 ltr, ja teetä. :)

Ihan oli hauskaa, urheilemassa lastenlapsia oli tusina 3-10v ja sitten Suutarilikka tuli serkkukuvaan loppujen pikkupoikiensakin kanssa ja sitten heitä oli kaikki 15. <3

Mainiota, luontopolun visan täyttivät myös Sähkis- ja Varaosavävyt, Suutarilikka ja heille kylään tullut ystävättärensä.
Parhaat pinnat saivat Suutis ja Varisvävy, 21/22 ja siitä tippui kun edellytin kysymykseen Mikä on tattari? vastauksena vilja-sanaa, en hyväksynyt sanaa 'kasvi'. ;)
Lasten joukkueissa oli neljä kapteenia pian 11-, 10-, 9- ja 7-vuoden ikäiset, eli kirjoitus-ja lukutaitoiset johtajat, joukkueet arvottiin ja kyllä meillä oli älyttömän hauskaa, kun vanhin sai joukkueeseensa vain kaksi kolmivuotiasta taaperoa. :D

ihanaa kun yritystä ei puuttunut ja isoveli nosteli pikkuveljensä mm. renkaasta toiseen, kun hän vaan ei suostunut, serkkutyttö kiipesi renkaasta toiseen terhakkaasti käsiä apuna käyttäen. :D
Erinomaisia kaikki tyynni! :)

Sattumankauppaa aivan tyystin, mutta nämä pippalot olivat tasan samana päivämääränä kun ne hyönteishotellitalkoot viime vuonna. :O
-Itse en edes ollut katsonut moista, mutta vanhin sisaruksista lähetti viestillä päivätyn kuvan lapsistaan hyönteishotellien kanssa.
Huhuh, kolme jää yöksi, Trubaduuripojan lapset ja Inssipojan poikuli.

Huomenna on tämän yhden, vielä mainitsemattoman kolmivuotiaan, pojan synttärit, en ole muistanut koko juttua, pitää äkkiä aamupäivästä miettiä mitä lahjaksi keksisi.

P.P:n taimitarhalta tuli yllättäen eilen viesti että ruusut ovat nyt lähetetyt!
Sus siunatkoon, ja ohhoh, johan menetin toivoni jo, tässä pari kk odotelleena. ;)
-Ovat jo 50 kilsan päässä Matkahuollossa, mutta tänne peräkylään, ihmettelen, jos saapuvat tiistaiksi edes, toivottavasti tämä 'suuri kuljetus' kestää kastelematta..

Pergolan seinään kiinnitettiin mustasilmäsusannojen lavanpätkä ja keijunmekot saatiin paikoilleen.
Örvelsinpä porstuankin ikkunoiden eteen trukkilavaparvekelaatikon ja kaksi odottaa kiinnitystä. :)
Köynnösruusut ovat niin hitaalla, että ovat ehtineet kehittää istutuksen jälkeen nelisen senttiä pituutta, joten hyvin pystyy yläpuolelle lootikot kukkineen sijoittaa.

Maali olisi kiva, mutta se taitaa jäädä johonkin 'varakkaampaan' ajanjaksoon.
Valkoista pellavaöljymaalia tahtonen, kun taustaan sitten sitä keittomaalia, Falunin punaista.
-Sitten joskus.. :)

Elämä on täällä taas muiden kesien tavoin sujunut pääosin ulkosalla, joten taas muiden kesien tavoin, tupanen alkaa muistuttaa täyttyvää varastoa. ;D
Jos tässä niitä sadepäiviä alkaa lisää tulemaan, niin ehkäpä pitää sitä 'joulusiivoa' alkaa pohjustamaan.

Teinit vievät yökyläilijät nyt vielä naapuriin leikkimään, että väsyvät sekä siellä että täällä ja nukkumaanmeno helpottuu. ;)
i
Itse taidan rennosti siirtyä perehtymään niihin parvekelootiin, jos Miäs ehtii jelppimään kiinnityksessä.

Voikaa taas paremmin kuin muut ihmiset. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: vnn 
Päivämäärä:   20.7.20 21:17:24

up
päivitystä

  Re: Silence II

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   20.7.20 23:17:40

Jaahas, nyt on kyllä mennyt päivä ihan takamus penkissä. ;D

Joku pahuksen neropatti kertoi Varistyttö-trilogiasta dekkarina vailla vertaa ja just joo siinäpä se sitten on ollutkin.
Eilen 'katsoin' miten eka kirja alkaa, tänään 'vilkaisin' miten se jatkuu toisessa osassa ja iltapäivällä kiinnosti miten se viimeinen osa loppuu..
-Jestas, toista tuhatta sivua ja aikas kaameaa juttua pedofiileistä ja julmasta väkivallasta.

Aina tulee väkisinkin mieleen miksi joku kirjoittaa tällaista, tässä tuli toki myös mieleen, että onpas poijjaat ja suomentajakin hyviä ulosanniltaan, kun kirjoittavat kauheuksista mielenkiintoisesti.
Ällistyttävää, mutta näin väkivallan ja ja kaiken kärsimyksen vastustajanakin halu löytää oikeat syylliset ajoi eteenpäin sana toisensa perästä.
Kuinka se sitten loppui, niin jotenkin ihan ok, mutta sen voi jokainen lukija päätellä itse. :)

Mietin että taidanpa lueskella muutaman viikon jotain romanttista hömppää, tai alkaa sitä joulusiivoa. Dekkarit olkoot nyt hetken hyllyllä. ;D

17v kuuntelutti taas juutupukista Ville Mäkipeltoa ja joitain muita salaliittoteorioita ja syyttömien vankilatuomioita, ihan mielenkiintoisia nekin, joskin mietin omaakin tuomiotani samalla puolet rangaistuksesta alkaa olla suoritettu, mutta silti pistää edelleen miettimään mikä oli todellinen syy koko ruljanssiin.
-Miksi joku pitää saada säännöllisin väliajoin tuomittua, oli syytä tai ei?
Lukaisin muutamia vastaavalla rikosnimikkeellä annettuja tuomioita, rangaistukset itseäni paljon lievempiä, mutta teot aivan kamalia ja väkisinkin ihmetyttää joka kerta enempi.
Tämä juttu on kuin ekaluokan matikantesti, mikä kuuluu joukkoon, ja minä en kuulu siihen joukkoon en ennen, nyt, enkä koskaan.

Ehkä joskus selviää oikeat syyt, siihen asti pitää vain 'koittaa pärjätä'.

Mutta unohduksen uumeniin:
P.P:n ruusut olivat karistaneet terälehtensä matkalla, mutta kukkiakin oli ja hyväkuntoisia olivat, nuppujen aukeamista jännään niissä missä ei kukkia ollut.
Sain myös Perhospuutarhurin perennataimet, laatutavaraa kuten edellinenkin satsi. <3
Nyt pitää siis laittaa ne maahan ja jäädä katsomaan kuinka talvesta selviäisivät, mutta ennuste ei ole niin huono, kun ruusut ovat kanadalaista omajuurista versiota.
Kanadassa on myös pakkasia, joskin lumipeite suojaa, eli pitää ainakin luoda lumet polulta siis kukkapenkkeihin talvella. ;)

David Austin-ruusut olisivat ihastuttavia, mutta kun ne tapaavat selvitä, jos selviävät, vain Englannin talvesta, jossa ei välttämättä ole pakkasta paria astetta enempää.

Sain mainioita perennoja, ihan jopa luonnonperennojakin otin, kuten lehtoängelmä, hain jostain syystä korkeita kasveja ja niin tarttui lootaan, preeriakaunosilmää, purppurapunalatvaa, kiinanlaikkuköynnöstä jne.

Ennen koin, että monta kasvia pitää olla, mutta nyt kun kaikki tehdyt penkit ovat alkaneet täyttyä liljoista, niin olen lopettanut kiirehtimisen.
Ostin yksittäisiä taimia per laji ja jos ne menestyvät, niin lisääntynevät samalla tavalla hissukseen ja näin penkit täyttynevät kuin 'itsestään'. :)
-Liljoja pitäisi jo siirtää jonnekin, kun käy paikat ahtaaksi, onneksi riittää tonttia mihin suunnitella.

Mietin miten puutarha voisi olla kiinnostava ja tulin siihen tulokseen, että yllätyksellisyys olisi hyvä elementti, polkuja joista et näe minne ne johtavat tai mitä seuraavan mutkan takaa paljastuu.
Pelottavaakin, jos näin liikaa dekkaritekstiä lukeneena pakoilisit jotakuta, tai joku väijyisi uumenissa. :/

Valoimme koe-erän raparperinlehtilaattoja, kuten myös valoin lintujen juoma-altaan raparperin lehdestä pyöreähkön kiven päälle. Teinit muovasivat kivillä ja kädenkuvilla omia laattojaan.
Seuraavat täytynee tehdä vahvemmiksi, nuo vaikuttavat niin ohuilta, vaikka ovat yli kolmen sentin paksuisia.

Jos Miäs saa lomapäiviä, niin ruusutarhan kaivonrengassuihkulähteitten pohjat ovat valuvuorossa.
Harmi kun luvattiin taas sateita, mutta kuivunee valu myös peitettynä, jos pilvien rakosessa ehtii kurat paikoilleen laittaa. :)

Olen myös miettinyt elämäni tarkoitusta, vaan enpä ole oikein loogista punaista lankaa löytänyt.
Tiedän toki kuinka yksikin soittaja vahvistaa soittokuntaa ja mahdollistaa muillekin orkesterielämyksen, tai kuinka tyttäret tarvitsevat kyytiä kouluun ja joku lapsikin tykkää kun hänen lapsellaan on isovanhemmat olemassa.
-Mutta eihän sitä tietysti paljoa tarkoitusta elämällä tarvitse ollakaan, mutta ainahan sitä miettii.

Muurauksesta vielä, haluaisin tehdä spiraalipylväitä ja aloin taas kaivaa sitä etupihan grillisyvennystä.
Kaikki etenee hissukseen, todella hissukseen.

Nyt tuli mieleen, tyttären äskeisestä mangaselityksestä, taulu, jonka voitimme silloisen naapurin kanssa.
Hän otti sen ensin itselleen, mutta sairastui päiviksi mystisesti, kysyin asiaa meediolta ja hän kertoi etteivät olleet samalla aaltopituudella taulun kanssa.
Pelkäsin taulua, mutta välittäjä sanoi, etten sairastuisi, pelkäsin silti ja taulu on tainnut olla Miähen yksiössä pihassa jo muutaman vuoden, jossa en yleensä ole käynyt.
-Jännä juttu, uskaltaisikohan tässä joku päivä..
Tauluun on ladattu rukouksia ja voimia henkimaailmasta pitkältä ajalta ja sen on piirtänytkin taiteilija tuonpuoleisesta syvätranssimeedion kautta, muistaakseni siinä on lilansävyinen suuri kukkanen.
-Onpa kyllä hassua, olen unohtanut sen niin pitkäksi aikaa, Suutarilikka asuu nykyään siinä heidän talossaan vuokralla.

Kaikkea sitä mieleen tuleekin, taidan mennä etsimään jotakin hömppäromantiikkaa saadakseni aivoni pois pelistä. :D

Kaikkea hyvää Sinulle arvokas ja kaunis/komea lukija. <3

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   25.7.20 19:31:31

Nyt yllättäen taas sataa. ;)

Eilen käytiin Perhelomalla siellä Ähtärin eläinpuistossa, emme kauheasti rikastuttaneet firmaa, vajaa neljäsataa meni pääsylippuihin, mutta onhan se sentään jotakin.
Puolet elikoista oli sateensuojissa näkymättömissä, mutta pandapoju siellä mussutti bambua menemään löhöten pilvisellä pihamaalla.
Sadetta ei kovin paljoa tullut piei ripaus pariin otteeseen. :)

Oli siinä kävelemistä näin kävelettömälle, onneksi Miäs raahasi käsikynkässä. ;D

Söimme Suutarilikan perheen kanssa Killinkosken P-paikalla eväitä ja keitettiin kahvia/teevettä primuskeittimellä.
Trubaduuripojan tytär tarttui kyytiimme jo puistosta, Trubis ja Inssipoju erkaantuivatkin Tuuriin, joten eväitä jäi tälle aamullekin.

Suutarilikka, nro 2 ja teinit kävivät tänään roipemetsästyksellä mansikkatilalla, pientä kosteaa marjaa, joten kun nyt teinit ja 2 lähtivät Mopopjan kera mökille yöksi, niin meille jäi 20l perattavaksi pikimmin pakkaseen. :)
Hieno juttu, löysivät paluumatkalta vielä litran lakkojakin metsästä.

Pihalle hinkuan kukkapenkkien tekoon, jottaettä ehtivät juurtua talveksi niin ruusut kuin perennatkin.
Calypso, Tomtom, William Baffin, Ruustinna, Apteekkari, Fragrance Delight ja Minette kukkivat vielä, köynnösruusussa on nuppuja kuten Weibullissakin ja kanadalaisissa.
Miäs osti RautaOtrasta sekoitusruususetistä jotain ja sieltä löytyi tuo F-D-ruusu, David Austeneja, eli vain sinne Englannin talveen, ei siis ennustetta talvenkestosta, kuten ei Friesialla tai Ilse Krohnillakaan, mutta katson kaivanko ne esiin varmuuden vuoksi syksyllä, vai yritänkö peitellä.
Tuoksu on hyvä. <3
https://www.davidaustinroses.co.uk/fragrant-delight

Vihanneksista kaalintaimet menivät heti jonkun ötökän suihin kun laitoin ne muutamat maahan, tilliä on kait hiukan, persiljaakin, mutta salaattiin asti en suurista suunnitelmistani huolimatta edes ole yltänyt. :(

Papupenkistä on noussut parikymmentä tainta osa jo pian puolimetrisiä, mutta liekö ehtivät edes kukkia, kun kylmää ja sateista on luvattu pitkäksi aikaa ja sitten hyökkää ne pakkaset..

Jotain hyvää tästäkin kesästä on kuitenkin saatu ja saadaan vielä aikaan, eipä tarvitse ensi keväänä tehdä enää papupenkkiä ja pari 20 vuotta kesken jäänyttä projektiakin on edennyt ylläpidon asteelle. :)
Samaten pergolan vieren suunnitelmat ovat taas edenneet, kun ne ovat paperilla niin ollaan jo puolimatkassa.
Krassit kukkivat kuormalavalootissa pergolan katonrajassa ja kaiteella yli kymmenen erisävyistä pelargoniaa ja väriskaala on kirkkaasta liki fuksiasta pinkin kautta vaaleanpunaiseen. <3
Autonrengastorneissa kukkivat peruspunaiset pelakuut valkoisten lobelioiden kanssa. Vihdoinkin. :)

Vanhin tytär sai edesmenneen anopin talon myynnin yhteydessä, syöpään menehtyneen anoppinsa tilkku- ja aplikointikirjoja ja joitain jääneitä kankaitakin.
Hän antoi ne Heppalikalle, joka otti niistä kirjoista jotain ja minä sain loput.
Kirjoja on varmaan satojen eurojen edestä, vaikkei niitä ole kuin jotain parikymmentä, mutta ovat erinomaisia teoksia tilkku ja vastaavista käsitöistä, englanninkielisiä osa, joissain viimeisiä omisteita vuodelta 2004.
Kangassäkkiä tutkiessani löysin tilkkukasseja osa kesken ja pari isompaa tilkkutyötä myös keskeneräistä.
Mietiskelin mikä olisi nyt paras tapa toimia, tulin siihen tulokseen, että teen valmiiksi nämä päiväpeitot, toinen vaaleanpunavihreäsävyinen ja toinen sinisenkirjava.
Annan Nro 3, eli Sähkisvävyn tyttärelle vaaleanpunasävyisen yhteistervehdyksenä hänen mummoiltaan ja sinikirjavan parisängyn peiton annan edesmenneen pojalle itselleen muistoksi äidistään.
Jos eivät arvosta, niin ainakin olen itse tehnyt kunnioituksesta voitavani. :)
Peitteet tarvitsevat pohjakankaat ja välivanut, tikkauksen jälkeen ovat valmiit.

Sain niistä kirjoista, olen vasta puolet selannut, useita ideoita joululahjoihin lapsien perheille.
Toivottavasti lukiolaiset ehtivät leikkomaan tilkkuja pänttäyksensä lomassa, jotta ehdin kaikille jotain laittamaan. :D

Viime joulu jäi ihan hämäräksi, annoinko edes lahjoja kellekään, :(. en oikeasti muista, tarjottiinko kellekään edes jouluna mitään, :( aivan tyhjää muistin kohdalla.
Se oli niin synkkää ja toivotonta aikaa sen oikeudenkäynnin takia, että muistikin on pyyhkiytynyt.

-Tiiättekö, just nyt muistan että annoinkohan tyttärille ne hartiahuivit..?
Jestas mikä aivosumu. :D

Aika kuluu kovin nopeasti.
Omat lapsetkin ovat jo pian kolmikymppisiä, lasten lapset ikääntyvät huimaa kyytiä.
Jos näin mummoilumielessäkin ajattelee, niin kohta ovat jo teinejä hekin ja mitä kivaa heille enää sitten keksii, edes sen kerran kesässä?
-Lapsille saa mielenkiintoista yksinkertaisistakin asioista, mutta kaipa sit täytyy alkaa tehdä larppaussettejä survival-meiningillä. ;D

Vaikka kyllä kohta jo 'päivä ilman kännykkää' alkaa olla tuskaisen selviytymisen takana, mutta se on myös jo niiiiin mukavuusalueen ulkopuolella, että saanen kait viettää senkin päivän keskenäni. :D

Uusimman tulokkaan äityli, Vartijaminiä, melkein jo menetti puistoreissulla hermonsa, oli kait paha olla ja kait kohdeltiin Inssipojan poikaa liian lepsusti ja ties mitä.
Taisi Suutarilikka, joka naureskellen juoksenteli kaksostenrattaittensa keralla, tarjota hälle suolaista syötävää, kun hällä raskausajasta on vähiten aikaa, onkohan Nro 15 jo pian 10kk. Kaksoset täyttivät 2v just.
-Toivottavasti ei suuttunut meihin iäksi, niinkuin aikoinaan Hippiminiä, joka sitten poistuikin perhepiiristä mielestään ehkä viisaamman suvun miniäksi. ;D

Elämä on, meitä tulee ja menee tasaiseen, mut nyt menen takaisin pussittamaan Miähen perkaamia mansikoita. :)

Voikaa hyvin ja iloitkaa vihreästä luonnosta ja vuodenajan sinisistä järvistä, taivaan kesäsinestä ja salaperäisesti pimenevistä illoista. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   29.7.20 13:59:45

Nyt olen lojunut apaattisen toimettomuuden vallassa useita päiviä.
Ärsyttävää toisaalta.

Missä on se suomalainen sisu, tarmokas kotirouva/puutarhuri/arkkitehti/visionääri/taiteilija.. missä missä??
-Varmaankin siellä kuuluisassa Ö-mapissa, jossa ovat hautautuneena useimmat ajatukset, unelmat, pettymykset ja tuskat.

Olen syönyt kalaa kaksi päivää, Miäs sai viime syksynä tai joskus muikkuja serkultaan Pohjanmaalta, nyt hän sulatti ne ja paistoi muutaman kilon.
Kala on hyvää.
Järven sulkavat, särjet ja ties mitkä ovat riipiviä, kun niissä on niin järjettömästi ruotoja. Mopopojan saalista Miäs savusti, mutta kun sitä voi syödä vain 3x3mm paloina ja siinäkin on varmana ruoto.. ;(
Ehkä pitää pitäytyä tonnikalassa ja seissä.

Otin selvää tuosta Vartijaminiä-jutusta, eli hälle Suutis ei ostanut mitään, vaikka samaan aikaan syövän näinkin, hän oli ostanut suolaista liikaa makeaa syöneelle Nro 4:lle, jos nyt järjestysnumeron oikein muistan, eli Trubiksen nuorimmaiselle.

Apaattiseen toimettomuuteeni olen syöttänyt itselleni nettiä, eli puutarhaohjelmia ja -esittelyjä, niin Yleareenalta, kuin Juutupukistakin.
Olen opetellut yhtä sun toista, mm.hyödyntämään koristekiviä, omaksumaan parvekeistutuksia ja patsaiden olevaisuutta, sekä kerännyt kasvien nimiä. ;D

Kaikella tyhmyydelläni en vaan ole tajunnut, että kesäkukkana tunnettu, siemenistä kasvatettava Keijunmekko, onkin oikeasti monivuotinen köynnös, kuten kärhöt.
https://i.pinimg.com/564x/27/b4/f6/27b4f6e42cd0d7c8c88dc2d973296717.jpg
Tutkin asiaa.. ;)

Mutta ne koristekivet, hmmmm..
Pyysin Miästä tuomaan valkoista 'isoa kiveä' säkin, jotta pääsen tutkimaan sitäkin asiaa, liekö ollut myyjä nätti vai mitä ihmettä, vermikuliittisekoilua, että hän toi valkoista gabroa, murskesäkin!
-Aargh, mitä teen pikkusälällä kun piti 'luoda taidetta'..? ;D

Vermikuliittia ei sitten löytynyt, kuulemma, vaikka 'kone näytti sitä olevan'.
Kyseisellä aineella mm.haudotetaan kilpikonnan munia. :)
-Mut joo, oikeasti tarvitsen sitä noihin kapeisiin kuormalava'amppeleihin', kun vermikuliitti varastoi vettä, joten sillä voi hiukan kasteluväliä pidentää ruukuissa ja miksei kasvipenkissäkin.
Nuo lavakolot ovat tosi kapeita, eli sinne ei saa vettä mahtuman kuin vähän ja näin pitää lähes kahdesti päivässä ne kastella sinne yli kahden metrin korkeuteen.
Vielä kun on tätä kesää jäljellä, niin ei voi jättää kastelemattakaan. :)

Betoniset raparperipihalaatat ovat olleet valmiina, kuten myös se linnunjuottovatinen, tein pari pikkulaattaa myös kuunliljan lehdistä, ovat kädenkokoisia, koristeeksi ehkä jonnekin.

Rakentelen myös mielessäni eräänlaista jännää suihkulähdevisiota, se on yhdistelmä näkemistäni metalliversioista, missä kukasta virtaa lehdille vesi, näkisin siinä mielellään tiiltä, mutta hahmottuu, hahmottuu hissukseen.. :D

Ruusuista kukkivat Hansa Calypso, Tomtom, Apteekkari ja Minetessä on ehkä vielä yksi kukka.
Nuppuja on sen sijaan ilmestynyt nyt myös uudelleen Europeanaan, sekä Weibulliin, Libretto-köynnösruusuunkin. Odotan innolla ovatko 'myyntikuvat' todenperäisiä.. ;)
https://lakei-boomkwekerijen.nl/usr_uploads/images/Rosa/Basics/Libretto.jpg
tai
https://www.puutarha.com/products/1-kpl-koynnosruusu-libretto

Suutiksen iloksi hällä kukkii viime vuoden Rock and Roll-ruusu. <3
https://www.viherpeukalot.fi/images/products/30210_orig.jpg

Liljapenkit ovat täynnä oransseja liljoja, pieni rypäs myös valkoisia kukkii, lilanpunaiset ovat tulossa, kuten myös keltaiset.
Jättililjat ovat kärsineet inflaation, mutta muutama kuroo kohti korkeuksia.

Kun ei siitä kasvihuoneesta tullut valmista, niin heitin kurkuntaimet pikkupurkeissaan vanhan akvaarion pohjalle, hah, eivät kuolleet, vaan nyt siellä on kolmen sentin pikkukurkkuja muka kasvamassa, en kyllä usko että oikeasti kurkuiksi muuttuisivat. ;)

Kivirivindeeriä pitäisi nyt mennä väsäämään, edes pohjustamaan pergolan viereen pikkurinteeseen.
Ylös pergolan nurkkien liki tullee pihajasmike ja toiseen kulmaan syreeni 'Madame Lemoine', noin puolitoista metriä korkeaan kivirinteeseen teen keskelle 'kuupan', jonne istutan 'Morden Amorette'-ruusun ja ehkä jos vielä saanen niin jonkun Fairy-maanpeittoruusun kaveriksi, Fairyt eivät tuoksu, mutta Amoretten pitäisi edes jonkun verran.
http://www.rosebook.ru/components/roses/images/pictures/big/218272.jpg

-Voi tietysti olla, etten saa taivastelua kummempaa aikaiseksi, joskin apatia on hälvenemässä, mutta ainakin saa sateista happea, kun oleilee ulkona. ;D

Ruusuista viikkoa. <3

  Re: Silence II

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   31.7.20 19:41:41

Tirsku, tuosta Keijunmekosta on eräällä bloggarilla hyvät siemenestä istutusohjeet. Eli käyppäs katsomassa ja vilkaise, Selätönpuutarhuri
Voit tykätä hänen jutuistaan mutenkin. Pienellä budjetilla menee hänenkin puutarha unelmat!!

  Re: Silence II

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   1.8.20 08:54:22

Ihan uteliaisuuttani kysyn tuliko perintövero maksettavaksi vaikka kaikki perikuntaan kuuluvat eivät ole testamentin tiedoksiantoa vielä "saaneet"? Meillä perinnönjako tehtiin vasta tämän jälkeen. Vai oliko tässä 2 eri perintöä?

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   1.8.20 11:50:57

Perintövero tullee vasta perästä, sanoivat, mutta hulluintahan tässä on että lahjavero ehtii ennen mitään lahjaakaan.

Tullee mieleen niinkin absurdi ajatus, että voiko kuka vain laittaa verottajalle lapun, jossa kertoo antavansa jollekin jotakin ja näin se joku saa sitten kolmen kuukauden päästä 'lahjaveron', vaikkei mitään lahjaa olisi olemassakaan?
-Tai vielä karumpaa, oikeankin lahjan luvannut peruukin ja silti se joka olisi voinut lahjan saada olisikin maksanut verot tyhjästä?

Tässä meidän tapauksessamme on vain se yksi 'perintö', mutta sekin olisi mielenkiintoista tietää mistä verottaja tietää kummankin perinnön suuruuden, kun mekään ei sitä tiedetä..? ;D

Turhahan sitä on asianajajalle maksella, ottaa vaan verottajaan yhteyden, sieltäkin osataan hyvin viedä tuhkatkin köyhän pesästä. :D

Seuraan asiaa erittäin suurella mielenkiinnolla, ihan kuin olisi oikeastikin vain sivustakatsoja, vaikka joku viisaampi ehkä veikkaisi asian koskevan itseänikin..

Mutta kuulkaas, kyllä Herra taas oli hullulleen armelias eilen. <3

Miäs kun oli sen yhden viikon 24/7 töissä melkein, päivystäessään, niin sai varmaankin siitä nyt palkan, en tiedä hänen rahoistaan, mutta hän laittoi palkkapäivänä muutaman ylimääräisen satasen lainanhoitoon, kun tiesi lainaerien olevan myöhässä, mikä on tietysti oman priorisointini syy, tai sitten vain kun joku meistä 'elää yli varojensa' ja sosialisoi lainanhoitotililtä milloin johonkin puhelinlaskuun tai jotain..
(Tunnustan syyllisyyteni, mutta kun pakko on maksella esim. ettei linjat loputkin katkea, itse olen ollut ilman puhelinliittymää jo keväästä asti.)

Nollille ei lainan suhteen päästy, mutta vain kuukauden rästi jäi, joskin tietysti nyt napsahti viimeinen päivä seuraava erä päälle.

Mutta Miäs halusi lähteä Turun linnaan.
-Ööö, siis oikeasti?
En olisi millään viitsinyt raahautua minnekään, teimme koelaatat niillä koristekivillä torstaina ja olisin voinut haluta kauniilla kelillä tehdä muitakin ulkohommia, varsinkin kun oli se Miäskin paikalla, eli siis oli ottanut to ja pe vapaaksi.
Torstaipäivä kun meni jo kansallispuistoja kierrellessä, olosuhteiden pakosta. ;)

Miäs on kuitenkin niin 'söpö' (välillä, kun ei rähise tyhjistä), etten voinut mitenkään kertoa etten hitsi vieköön jaksa edes aatella, joten kysyin vainvihkaa teineiltä mielipidettä, no he ovat viisaita ja sanoivat että huomenna voi hyvinkin mennä Turkkuseen.
-Se oli sillä selvä, kaikki me naispuoliset vedimme lomafiiliksen päälle ja aamulla pakkailimme säkin eväitä mukaan, ihan vanhalla kaavalla, joka torstaihan se eväsetti on pakattu kuin naparetkelle lähtisi, takkia, huivia, työhanskoja, teetä, mehua, maitoa, vettä, kassi kirjoja, voita, leipää, kurkkua, tomaattia, puukkoa, kuppeja, hunajaa, paprikaa, banaaneja, omenia, appelsiineja, talous- ja vessapaperia jne. ;D
Miäs otti vielä sen primuskeittimen ja kahvia.

Kun vihdoin, pari tuntia aiotun jälkeen(hämäläiset..) päästiin matkaan niin heilutimme naapurin maanviljelijälle iloisesti, mutta kun oli tunne että jotain SITTENKIN unohtui..
-500m ja Miäs kysyi onko se KARTTAKIRJA mukana, no eipä tod!
Se jäi pergolan pöydälle.
Käännyttiin takaisin ja taas heilutettiin iloisesti naapurin isännälle, huumorimiehiä hänkin, joten kaikilla oli lystiä, kun sitten taas tulimme, kuin teletapit ja heilutimme mennessämme. ;D

Miäs tahtoi mennä sivuteitä, mutta ehtiä ajoissa, joten kun ne kaksi juttua eivät oikein täsmänneet, niin katsoin myöhemmän liittymän kyseiselle sivutielle ja taas oltiin tyytyväisiä, nähtiin pihoja ja viljelmiä.
Linna seisoi siellä, yllättäen, niinkuin on seissyt muutamat sata vuotta aiemminkin. ;D
Lipunmyynnissä taas muistettiin, jotta eep, eipä ollut rekvisiittaa alennuksista, mutta onneksi myyjä kysyi vain tyttöjen lukion nimeä ja varmaan ihan possumaisen ulkonäköni tähden uskoi minun työttömyyteni, koska eihän tuollainen voisi töissä käydäkään.. ;)
Iloinen ja ystävällinen myyjä oli, oikein miellyttävä, eli tämä lihavuussarkasmi oli ihan oma versioni.

Näyttelyt olivat hienoja, p o r t a a t sitäkin 'hienompia', luulin jo lippupisteeseen kävellessä, etten jaaaksa enääää. ;D
-Voisin 'nauraa itseni tärviölle' moisista mietteistä, mutta siinä sisäisesti hekotinkin ja raahauduin Miäspolon käsikynkässä etiäpäin.
Huvittihan se sitten kolmen tunnin jälkeenkin, kun linna oli läpikäyty. Halpa 'kuntosalikortti' olisi linnamuseokortti..
Halailimme linnan puiston puita ja taivalsimme AinoMaijalle aivan ihanassa ilta-auringon paisteessa, parkissa katselimme lähes autiota satama-aluetta ja söimme voileipiä, voi oli kylläkin lähes kaatokunnossa, kun auto sattui olemaan kivasti sen ilta-auringon loisteessa. ;D

Kinusin(Miähen ilmaisua lainaten) päästä Puutarhaliikkeeseen, jonka tarjontaa olin kuolannut netissä.
-Miäs arveli teineille, että 'mummo aikoo kyniä minut tyhjäksi, kun taas kinuaa sieltä jotakin'.
Teinit vastasivat tuohtuneena kuorossa:"Et saa mitään!" :D

Miäs otti suunnan VL-liikkeeseen ja siellä ihailtiin toista tuntia kivipatsaita ja niitä kasveja.
Olin sanonut ymmärtäneeni, että siellä on trooppisiakin kasveja ja olihan siellä palmuja, puksipuita, köynnöksiä, banaania ja vaikka mitä ja ne ruusumäärät, ah ja oih!
***** :)
Miäs 'suostui ostamaan' yhden todella elinvoimaisen näköisen ruusun, hän kun oli kolunnut taimistoja ja kauppoja ruusujeni takia, niin totesi ettei missään ole näin komeita vielä vastaan tullut.
Ruusun nimi oli mainio. :)
https://viherlassila.fi/kasvit/ruusut/tertturuusu-look-good-feel-better-astia-2/

No sitten hän bongasi vielä alennushyllyn ja sieltä sai ottaa muutaman lisää, aivan ihastuttava vaaleanpunainen 'Eleni'-ruusu oli kympillä ja niitä oli kaksi. <3
Kuvaa en mistään löytänyt, mutta tuoksui hurmaavasti ja näytti tältä:
https://i.pinimg.com/564x/fd/66/36/fd663644aceacc6c5eab5af1f76b9ce2.jpg
Sitten oli vitosella valkoinen pikkukukallinen maanpeittoruusu, 'White cover? muistaakseni ja vielä 20cm varsin, jo kukkinut, Moje Hammerberg. :)
https://i.pinimg.com/564x/27/69/4b/27694bec018c2f28ed50f66ddb2a4c78.jpg

Kassalla syntyi taas hauska tilanne, neiti kysyi onko kanta-asiakaskorttia, Miäs siinä että ei..
Minä siihen juu on, Miähen ilme oli kyllä sellainen, että nyt on mummolta lähtenyt viimeisinkin järjenhippunen ja älynvalo sammahtanut vallan, mutta asiakkuus löytyi ja oli ihan kannattavakin. ;D
Osta 5 maksa 4-tarjous oli mieletön: saatiin ne viisi 30 eurolla! :O
-Tutkiessani kuittia myöhemmin autossa huomasin ihmeekseni että se kallein, eli normaalihintainen oli laitettu siihen ilmaiseksi.
Joko se oli vahinko tai muuten ällistyttävää, yleensä 'edullisin' on se bonustuote, eikä alennukset koske jo alennettuja tuotteita.
Voitimme tavallaan 60e.
'Kinusin' vielä kympin Miäheltä, kun näin poistossa riippapelargonioita kolme kympillä ja just pinkkivalkoisia, kun pergolassa on pinkkejä tavallisia, eikä riippoja ole ollut enää näissä lähitienoon myymälöissä kaupan.
Sekin trio maksoi lopuksi vain 8e. :)

Tulipas nyt hintajaaritusta, mutta en voi näin köyhänä kyllin ylistää tällaisia 'sattumia' ja kun 'sattumaa' ei ole, niin olen kiitollinen yläkerran väelle tästä kädenojennuksesta. :)
Miäskin, kun myöhemmin sitten ihailimme aivan upeaa, joskin nyt vähävetistä, Nautelankoskea paluumatkalla, totesi, että tuollaisessa kaupassa kannattaa käydä vaikka näin kauempaakin, siinä tasaantuu polttoaineenkin hinta. :)
-Joskus on ihan kiva kun tavallaan samanhenkiset ihmiset ovat löytäneet toisensa. :)

Lähteissämme vyöryi komea ukkonen luoden loistavan sateenkaaren ilta-auringon viimeisiin säteisiin, peurat samoilivat hiljalleen pimenevillä pelloilla, sateen nostattama usva saatteli meidät pieniä sivuteitä yhdeksi yöllä kotiin. <3

https://pbs.twimg.com/media/Cjt_eyDWsAAjV-6?format=jpg&name=large

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   1.8.20 12:10:06

Pilkulle kiitos vinkistä, ja retkestä kertyi kilometrejä reilut 370. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   1.8.20 12:52:44

Siis pakko jatkaa vielä hiukan.
Olen pitänyt kärhöjä niin 'heiveröisinä ja lyhytikäisinä' etten ole niitä järin edes ajatellut kokeilla. Joskus kun kokeilin, niin johonkin jackmanniin tiristyi yksi kukka tyhjän varren päähän.
Mutta nyt olen pitänyt silmäni paremmin auki ja noteerannut alppikärhönikin sinnitelleen heinäisen kukkapenkin nurkassa pian parikymmentä vuotta. :)
Hiljattain ostin sitten tositarkoituksella pari kärhöä, taisi olla Viinikärhö Polish Spirit ja loistokärhö Piilu, ne ovat paperikassissa ulko-oven edessä kivetyksellä.. ;)

Syys- ja jalohortensiatkin ovat pihaani ilmestyneet, eli kokeilussa on nyt kaikenlaista.

Nautelankoskesta vielä sen verran, että ole hingunnut tammen tainta, siellä oli niitä muutamia portin nurkilla, mutta kun tavallaan se kai jo oli luonnonpuistoaluetta, josta ei saa mitään ottaa ja taas en tiedä olisiko kosken haltija katsonut sitä hyvällä, niin en uskaltanut siitä poimia mukaani.
Paikka on sellaisen kyltin alla niillä muutamillakin, etteivät pysty kasvamaan, silti sinne jäivät ja etsintä jatkuu. :)

Koristelaatoista tuli jänniä, menen katsomaan nyt tarkemmin harjan kanssa.
Teinit läks Suutiksen kera mökille, tulevat huomenna takaisin, joten tsuumailen Miähen kera ruusupenkkejä, hänen autonkorjauksensa lomassa. :)

Aurinkoa teillekin. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Toinen ämmä 
Päivämäärä:   2.8.20 20:18:59

Näitä puutarhajuttuja on mukava lukea, vaikka oma viherpeukalo on keskellä kämmentä.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   2.8.20 22:49:37

Ties missä se minunkin 'viherpeukaloni' on, mutta tässä ottaa toisistaan mittaa taito ja suomalainen sisu. ;D

Ehkäpä ne voivat lähteä käsikynkkää aina välillä, tai jopa oikeasti kohdata, jolloin sisulla saa ne taidot. :)

Ajattelin että nyt istutan ne ruusut vihdoin sinne saunan ja tien väliselle kivikukkapenkin päätypuolelle, laskin vielä 'älykkäänä' että laitan päätyyn Ruustinna-kirkonruusun, viistosti hänen taakseen oikealle lähimmäs saunaa juhannusruusun ja toisaalle viistoon Poppius-suviruusun ja heidän taakseen Ilo-puistoruusun.
-Hieno suunnitelma, ensin kukkisi se valkoinen kerrattu juhannusruusu, sitten tien puolella vaaleanpunainen poppius ja loppukesän vaaleanpuna pinkahtava Ruustinna ja samanvärinen Ilo. Ne täyttäisivät sopivasti sen 2x1,2m levyisen kukkapenkin ja korkeutta kun on ilmoitettu sinne yli puolentoista useimmilla, niin alle ja eteen laitan jotain matalaa perennaa, mutta keväällä ensimmäiseksi tietenkin kukkivia narssisseja, krookuksia ja tulppaaneja.. <3
Tämä penkin pääty on ensimmäisenä vastassa, kun meille noustaan parkkipaikalle..

Loistava visio.
-Sitten tulikin se MUTTA. ;D
Ruustinna on paikoillaan, sihdattiin täytemultaa ja Miäs haki miul välitöinään kompostisatsin seulottavaksi, joten menin kaivamaan istutuskuoppia lisää. Ilolle tuli hyvä monttu, sitten Suviruusu..
..pääsin 20cm, niin lapio iski kiveen, no äkkiäkös sen siitä kaivaa.
Kaivoin sitten joka suuntaan yli 30cm ja kivinen se vain kaartui kevyesti maata kohti, kokeilin hiukan lisää ja kivi vaan jatkui ja jatkui.. :O

Kipusin alas kukkapenkistä istumaan siihen reunalle, siinä on ihan komea kivi istumiskorkeudelle yltävä, varmaan korkeutta 70cm ja leveyttä saman verran, sellainen siellä penkin täytteenäkin varmaan on, en ole ikinä kaivautunut kyseiseen kohopenkkaan aiemmin.

Aikani pohdittuani, päätin tehdä kukkapenkkiin kukkapenkin, eli nostaa siitä kohtaa luovasti niillä luonnonkivillä sen verran korkeammalle, jottaettä Suvi siihen asettuu. :)
Kurottukoon sitten pohjakiven ympärille juurineen, jos siltä tuntuu. :)
Ruustinnaa pitää siirtää lähemmäs päätyä, että 'uusi' kukkapenkki sopii paikoilleen. :)

Suunnitelmat tehdään siksi, että niitä voi tarvittaessa muuttaa. :D

Arki on alkamassa, kinusin pojilta palkkapäivän bonusta sen verran että saan PP:n taimitarhalta jälleen viikonloppua vasten postiin kuivumaan laitetut kasvikset heti alkuviikosta kotio.
Muutama maanpeittoruusu siihen rivindeeriin on siis siellä tulon päällä.

Palailen siis astialle taas, mainiota maanantaita! :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   5.8.20 22:01:33

Onko kellään ideoita millainen olis kukkapenkki, jossa kukkisi tyylin joka aika jotakin. Nyt tontillani kukkivat Syysleimut, jotkut korkeat oranssihkot Liljat, Tulikukat (en tiedä onko oikea nimi kasville) sellainen korkea Soihdun mallinen keltainen. Kukassaan alkaa olla myös Ritarinkannus, korkea sininen kukka.
Eli Punaista kukkaa saisi olla mukana myös.
Aikaisemmin on kukkinut erillaisia Liljoja, Värililjaa, IIristä, Kuunliljaa ja muutamaa joiden nimeä en muista.
Eri paikassa on Narsissit ja Tulppaanit, Orvokit ja köynnökse sekä ruusut.
Tontilla on tilaa suurellekkin penkille.
Ideoita peliin ja vinkkejä mistä saan kasvien alkuja edullisesti.

  Re: Silence II

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   5.8.20 22:04:25

Ja kuinka sijitan ne, ja mihin muotoon. Kohopenkeistä tykkään.
Pionia on tullut laitetuksi kymmenkunta, ovat vaan kalliita myymälästä hankittuna.
Ja hienoa Tirsku, upeat löydöt teit kukkapuodista :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   6.8.20 15:43:09

Pioneissa on kolmea eri kukinta-aikaa, eli jospa ensin porrastaisi ne samaan penkkiin, jolloin kukkia riittäisi hiukan pidempään.

Keväällä on sitten ensin ne narssissit kavereineen(helmililjat, krookukset, talventähdet), mutta taas tulppaaneissa on hiukan hajontaa kukinnan alkamisessa, sen jälkeen taitaa tulla iirikset,unikot ja muut yleisemmät, mm.pikkujasmike, on miul kukkapenkin päässä, joten kukkana kukkien kierrossa. :D

Keskikesänkukkijoita on runsaasti, punaisista nyt tulee mieleen palava rakkaus, tulisalvia, zinnia, pelargoni, verbena(ehkä enempi amppeliin), daaliat, silkkiunikot, kesäpäivänhatut ja kesäleimuissakin löytyy värejä.

Köynnöskrassin voi antaa luikerrella maate myöten ja kukkia korkeampien perennojen välissä, kuten suikeroalpinkin. :)
Kiipeäviä kuten miinanköynnöstä ja päivänsiniä voi sijoittaa kiipeilemään keskelle kukkapenkkiä laitettuihin seipäisiin, jolloin ne tekevät elävännäköistä runsautta kohti taivasta.

Perennapenkkiin voi myös kärhöjä laittaa silmäniloksi, kunhan laittaa joko telineen tai salon, tarpeeksi pitkän, mihin voi kiivetä.

Syksyyn taas itsekin hinkusin kukkijoita ja kyllä niitä löytyi kun vähän katseli, syyssädekukat, -leimut, -kaunosilmät, -vuokot, -syrikät, syyshortensiaa unohtamatta. ;D

Kokeile värittää paperille jotain värikuviota ja sitten katsot korkeuseroja jonka jälkeen alat etsiä tarpeen täyttävää kasvia, siten saa omannäköistä ja persoonallista tunnelmaa pihaansa.

Tee kukkapenkeistä spiraaleja, ässänmallisia, pitkiä ja pätkiä, ilme muuttuu muotojen mukaan, mutta pidä huoli, jos välissä on nurmea, että ruohonleikkuri mahtuu kaikista väleistä. ;)

Perinnekasveja voi löytää tutuilta, tai joiltain perinnepihoiltakin, toreilta ja markkinoilta, taimistoillakin yksittäiset ovat väliin tarjouksissa.
-Samaten itse suosin poistomyynnistä mm.pelargonioita, kun ne hoidettuna virkoavat nopeastikin priimakuntoon.
Talvetustakin ehdottelen jos on mahdollisuus.

Kukkapenkkeihin voi myös sijoittaa ruukuissa kasvavia kasveja.
Kun ruukun alle laittaa vaikka muutaman tiilen/laatan/palikan, niin heiveröinen ja lyhytvartinenkin kesäkukka voi loistaa katseenvangitsijana vihreävoittoista taustaa vasten.

Ruukuilla on käteväkin vaihtaa ilmettä ihan mielialan mukaan, ruukkupuutarha on helppo siirtääkin, jos tarvitsee tilaa yllättäen.
https://kodinpellervo.fi/wp-content/uploads/2016/05/ruukkutarha1.jpg
http://i151.photobucket.com/albums/s151/Inkiv/Kukkia/67484c28.jpg
https://i.pinimg.com/564x/bf/51/f2/bf51f28f4514b7dcc5c447c700eb68d2.jpg
Ruukkuihin voi laittaa yrttejä ja mausteitakin kukkien kera.

Ihan keskelle nurmikkoa voi asettaa kaaren, jonne laittaa kiipeämään köynnöksiä, parista perättäisestä kaaresta tulee jo käytävä tai huvimaja, siihen pohjalle esim.humala ja sekaan, joku loistokärhö, niin on näyttävää. :D
https://i.pinimg.com/564x/0e/0b/e0/0e0be036bfea4f0230a658a23e83ba22.jpg

Kuorma- eli trukkilavaviritykset ovat myös loistavia. :)
https://i.pinimg.com/564x/a6/2a/9c/a62a9c90114ff9d81b59ee373870b1a1.jpg
https://i.pinimg.com/564x/b4/c8/cb/b4c8cbff5b712d10691f9c977ea8412b.jpg

Kai tänne lisäilisi vaikka mitä huippuhienoa ideaa, mutta kun se persoonallinen oma kauneuskäsitys vaihtelee ja esim.kaaria on ttuhansia ja kaikissa joku kiva tärppi, jota voisi kotipihassa soveltaa, tähän aattelin itse pyrkiä:
https://i.pinimg.com/564x/11/67/1e/11671e5ba44193e77a5fc25aac8fb099.jpg
tai tähän:
https://i.pinimg.com/564x/d8/cf/ad/d8cfadee21d83113935b310c5b080ecf.jpg

  Re: Silence II

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   6.8.20 21:41:38

Heips,
Taidanpa tosiaan ottaa kynän käteeni ja piirrellä alustavasti kukkapenkkiä paperille.
Mies teki heinäseipäistä hauskoja salkoja Kärhöille. Kukkiivat tosi hienosti vieläkin.
Krassit ovat yllättävän upeita ihan parvekeruukuissa ja missä vain, edullisiakin.
Ihania ideoita Tirsku, nuo linkkien kuvat auttoivat myös ideoinnissa.
Talvisäilytyspaikkaa ei ole. Daaliat, Gladiolukset ja Pelargoniat on ostettava aina keväisin.
Tänä keväänä ostin myös Päärynäpuun.
Köynnökset on mun juttu, ne on todella upeita ja helppohoitoisiakin.
Viini on tehnyt noin 15 terttua rypäleitä. Voi tätä ihmettä!!
Noista Rukkilavoista en ole tykännyt, mutta linkkiesi kuvissa on varsin käyttökelpoisia tapauksia. Kiitos vinkeistä, sinä inspiroit minua <3

  Re: Silence II

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   7.8.20 10:23:00


Oi, onpa hienoa, omia rypäleitä. Onnittelut. :)

Tuota olen 'funtsannut' 20 vuotta, väliin ostellut viiniköynnöksiä ja taas talvi tai joku seuraava kesä on ne hukannut, villiviini on kasvanut täällä villisti ja sekin katosi silloin, nyt on pergolassa se oikein aatellen istutettuna ja kumpikin, eli niin imukärhi, kuin tavallinenkin villiviini, jospa jompikumpi nyt olisi pitkäaikainen ilo.

Talvetuksesta, kannustan edes kokeilemaan:
Daalioita voi säilyttää jossain viileämmässä nurkassa, eli kietoa mukulat sanomalehteen laatikkoon, suurenevat vuosi vuodelta kun ovat kesällä hyvässä mullassa.

Pelargonia kukkii jouluun asti ja kun alkaa ränsistyä, niin jonnekin sivuikkunalle lojumaan tippa vettä silloin tällöin.

Miekin syksyllä tallensin saamani komiat joriinit talveksi..
..enkä ole mistään niitä löytänyt VIELÄKÄÄN! ;D

Asiasta hankalampiin.
Olin ihan epätoivoinen jo välillä kun ajattelin omia jalkojani. :(
Tutkiskelin tilannettani, niinkuin aikuisten oikeasti, viime viikolla ja mietin, että kun en voi edes luottaa niiihin. Jos seison matalalla kivellä ja näen tuossa edessä kiven, niin en jotenkin uskalla astua sille, ellen voi pitää jostain kiinni, käsiini luotan. :(
-Tilanne on aivan mahdoton ja joka kerta kun nousen penkistä kokeilen tavallaan pääsenkö kävelemään.
Portaiden nousu ja väliin se kävelykin on jotenkin tuskaisen työn takana.

Tällaista 'sairautta' ei voi olla olemassa, pelkkä painokaan ei tätä tee, joten olen antanut itseni uskoa että kuntoni on vaan niin järjettömän huonoksi päässyt, etteivät lihakset muista enää edes kuinka kivutta kävellään. :(

Maanantai-iltana päätin että nyt loppus tämmöinen, joko opettelen kävelemään uudestaan tai sitten on elämä eletty.
Keskustelin, yksipuoliseen tapaan, Luojan kanssa mahdollisuuksistani, pyysin todellista apua tähän tilanteeseen, kun alkaa jo 'usko' loppua kunnon kohenemiseen, jos siitä nyt edes on kysekään enää.. :(

Olenhan jutellut yläilmoihin vähän väliä milloin mistäkin, mutta ehkäpä sain ongelmani suuruuden ilmituotua paremmin, tai joku 'henkinen porras' häämöttää, kun tiistaina kävelin luonnollisemmin.
Jouduin selvittämäänn niitä iänikuisia perintöasioiden verojuttuja, joten en
paljoa ulos mennyt, mutta illalla oli piiiitkästä aikaa tuubakerhon harjoitukset. <3
Oli kevyempää liikkua torvikotelonkin kanssa.

Veroista sen verran, että jos veljeni olisi lapseton, hälle ei tulisi perintöveroa 'lahjoituksestaan', mutta kun hällä on poika hän joutuu maksamaan sen, kun 'perinnön lahjoituksen suuruinen osa on pois hänen perillisiltään'!
-Absurdin järjetöntä, jokseenkin kuten asioiden arvelin älyttömiä olevankin. :D

Lahjaveron eräpäivää ei voi siirtää, mennee kuulemma viimeistään joulukuussa ulosottoon, täysin pimeä juttu tämäkin, noin iso instanssi, eikä ole mitään mahdollisuutta vaivaiseen eräpäivän siirtoon. Tämmikuun lopulla menisi seuraava erä voudin perittäväksi.

Perunkirjan käsittely vie verohallinnossa VUODEN, aatelkaa nyt, digi- ja tietokoneaikana, vasta sen jälkeen määräytyy perintövero, joka kuitenkin määräytyy vainajan kuolinpäivän omaisuuden mukaan.
-Heh, ihan uskomattoman mutkikasta hommaa, kun tätini varoja on jossain pankin arvopapereissa, niin hartaasti toivon, että joku 'pörssiromahdus' ei syö niitä, että saa edes ne hiivatin verot maksettua.

Keskiviikkona oli yhtä lailla piiiitkästä aikaa kuntouttavaa aikuisten päiväkerhoilua, jota virallisesti 'työtoiminnaksi' kutsutaan.
Osa oli ollut, miehistä, jo kesäkuusta, mutta lähes me kaikki oltiin koossa nyt, ja voi sitä iloista puheensorinaa, kaikki kertoivat vieruskavereilleen mitä olivat kesällä tehneet, naureskelivat ja hörppivät kahvia pulinan lomassa.

Kokoontuminen oli samassa tilassa kuin joskus muutama vuosi sitten, keväisen tilan seinärempan takia. Tämä tila on varmaan ollut autotalli, kun siinä oli se ylösrullattava seinä, eli siis ovi.
Lämmin keli, olimme saaneet taas uuden työvalmentajan, joka oli lupsakka ja rento tätsky, hiukan näytti levinneine meikkeineen siltä, kuin olisi enempikin pubeissa viihtynyt, mutta meistä on moneksi, eikä se menoa haittaa. Hän tutustuili kaikkiin, opetteli nimiä ja sitten menivät siihen 'nosto-oven' eteen tuoleineen istuksimaan ja pelaamaan mölkkyä. ;D

Pidin autoani aina siinä kyseisen paikan parkin sivussa, kävelymatka edelliseen paikkaan oli liki sata metriä, mutta nyt auto näkyi siellä muutaman kymmenen metrin päässä.
Herra J totesikin, että: "Mietin jo keväällä vieläkö tuo kulkee, mutta näyttää kulkevan edelleen.." ;D
-Hauskaa, AinoMaija oli jäänyt hällekin mieleen.
"70-luvun MB kakssatanen on tunnetusti 'ikiliikkuja' ", totesi 'vankila'reissulla torstaina tavattu retkeilijävaarikin.

Eilen Miäs kävi vaihdatuttamassa mersurouvaan uuden tuulilasin.
-Mieletöntä, tiiättekö, nyt siitä näkee viistoauringossakin läpi! :D
Katsastusaika lähenee, pitää opetella laittamaan niitä varpaitakin 'ristiin', sormien lisäksi, jottaettä ajomahdollisuus säilyy.. ;)

Eilen sitten päivän tallusteltuani, jatkoin ehtoolla touhuamista, istutin sinne aiemmin mainittuun kukkapenkkiin sen Ilon, Suviruusun, Juhannusruusun ja siirsin sitä Ruustinnaa, nostin myös sen 'penkin penkkiin' eli ne kivetkin ovat nyt paikoillaan, teinit auttoivat.
Miäs hitsaili pakettiautoaan, aatteli siitä saada menopeliä itselleen, kun lukio alkaa jo ma tutorikoulutuksella ja sitten ti lähtee kumpikin ihan opiskelemaan, joten Ainiksen lainailu alkaa olla hälle taaksejäänyttä ylellisyyttä. ;)

Ei mennyt penkkihomma ihan putkeen vieläkään.
Ruusujen kukinta-ajat ja korkeudet eivät oikein osu yksiin, eli penkkipenkki onkin nyt vielä tyhjä ja joku sopisi myös sen ja juhannusruusun väliin Ruustinnan taakse.
-Nämä jo mainitsemani ruusut ovat ilmoitetut kasvavan leveyttä ja korkeutta liki kaksi METRIä, joten jos alkavat kasvaa, niin joudun siirtämään myöhemmin osan, kuin porkkanamaata harventaisi, joka toinen naatti vähintään pois kasvun tieltä. ;)
Suurin probleem onkin nyt tuoksu, kun reunan istuinkivillä istuu, tahdon niskan takana tuoksuvan ruusun koko kesän kukkivan.
Menenkin tästä jatkamaan pähkäilyä, luulen laittavani tyhjiin kohtiin Wasagamingin ja Frontenacin, mutta ehkä myös Blanc de Goubert tullee vaihtoehdoksi.

Hurmaavasti tuoksuva Friesia kukkii kottikärryssä purkissa, keltavoittoiset ruusut istutan omaan penkkiinsä navetan yläkerran sillan pieleen, Morden Sunrise, Matthias Claudius ja ehkä se Fragrance Delight saavat tehdä hälle seuraa. :)
https://i.pinimg.com/564x/fd/b4/23/fdb4238fc203e8c71968de26be13de95.jpg
https://i.pinimg.com/564x/99/1f/04/991f04bf0e48baee067e07d9850b118f.jpg
https://www.gardenwize.com.au/wp-content/uploads/2018/06/Rose-Friesia.jpg

Valoa viikonloppuunne. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   7.8.20 10:36:35

Tässä se oikeamman värinen 'dilaitti':
https://www.classicroses.co.uk/fragrant-delight-bush-rose.html

Aiemmassa viestissä on kuva 'liian' vaaleanpunainen ainakin tähän omaan ruusuyksilööni verrattuna.
Se on persikkaan enempi kallistuva sävyltään. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   7.8.20 11:52:14

Moi,
mäkin pidän peukkuja autosi katsastuksesta selviytymiseen, kun vanhemmat autot hajoo koriltaan niin oikein mikään auta.

Kiitos, tuo viini on yksi mun silmäteristä. Nyt se levittäytyy jo toista seinää myöten vanhan tuvan seinustaa.

Kyllä nuo sun ruusut on noissa kuvissa ihania !

Tosiaan korkeudet täytyy huomioida kun kasveja työtää samoihin penkkeihin.

Mun kärhöni kasvavat hevosenlannan voimin ja jatkuvalla kastelulla. Ne täytyy istuttaa tosi syvälle.

Villiviinien kanssa mullakin ollut ongelmia. Ne välillä vaan ei kasva kunnolla.
mutta otan jostain uuden alun ja istutan metrisen pätkän pitkälleen, johan lähtee taas tuuheasti käyntiin.

Koiratarhan verkostoon istutin Köynnösangervon. Se on taimena aika kallis mutta sen kun saa kasvuun se on kyllä näyttävä. Alvar aallon rakennuksista tuttu kasvi, jos jotakuta kiinnostaa.

sitten joku keltakukkainen köynnös kasvaan hyvin, se tekee samaan varteen lehdet aina uudelleen ja kukkii keskikesällä. En tiedä kasvin nimeä, mutta sitkeä kaveri ollut, sain sen tutun hylätyn talon seinustalta räystään alta. Pihassa ei ollut kuin Syreeni, Keisarinkruunu ja tämä köynnös enää olemassa. Eli sitkeitä tyyppejä.

Edelleen tietääkö kukaan Humalan hoitoohjeista tai kokemuksia Humalasta.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   7.8.20 22:11:02

Humala tarvitsee salon mihin kiivetä ja viihtyy missä vain, myös varjossa.
Se kiipeämisen mahdollistava seiväs on tärkein 'erottava' tekijä muista 'perennoista'.

Täällä oli jo tullessamme aitan takana humalistoa, varmaan 'vanhan ajan' peruja, samoja pukkailee vieläkin samassa paikassa.

Maanpäälliset osat kuihtuvat kokonaan syksyllä ja keväällä luikertavat uudet lähdöt aika aikaisinkin tavallaan, nyt meillä näkyy käpyjä jossain yli kolmen metrin hujakoilla. ;D

Muhevaa multaa, lantaa ja vettä ja siitä se lähtee, ei tarvitse tehdä yhtään mitään, katsella vaan.

Miäs toi sen Nordbaun tai jotakin-humalan ja se on vielä purkissaan odottelemassa rengaspinon viritystä pergolan päädyssä. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   9.8.20 10:02:59

Kiitos!
Kyllä istutin humalan suureen kuoppaan, jossa palanutta lantaa ja reilusti multaa.
Taitaa tällä olla jo pituutta nelisen metriä, salkokin on tehty :)
Eli ilmeisesti näin ekavuoden jälkeen ei tarvitse ihmeemmin lannoitella.
Toki kastelen, jos kuivaa. Humalan "kävyistä" saa hyvää teetä, joka tuo unta mukavasti. 2g vuorokaudessa on maximi annostus aikuisella.
Nyt Tirsku keräämään niitä kukkasia ja heität kuivamaan ja taven varalle uni-teetä. Ripauta vielä Laventelia joukkoon.
Mulla Laventeli nousee joka vuosi uudestaan. Se alkaa olla jo aika vanha ja puuvartinen.
Jotkut kasvit selviää paremmin mun puutarhassa.
Täytyy opetella tätäkin lajia, tää on tosi kiinnostavaa tää puutarhan pito.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   9.8.20 13:25:55

Missäpäin asustelet, Pilkku, jos laventelin saat kestämään talven yli? :O
-Tai mitä sille teette, että onnistuu? ;D
Mikä niistä laventeleista se on lajiltaan?

Nuo humalat ovat nousseet tuolla yli 20v eikä me olla lannoitettu niitä millään. ;)

  Re: Silence II

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   10.8.20 13:35:12

Uudellamaalla, eli ykkösvyöhykkeellä.
Lajiketta en muista. En tee sille mitään erikoista. Yleensä Laventelit heittää henkensä. Mutta tämä kyseinen kasvaa vuodesta toiseen. Se on aika kuivassa paikassa yrttien kaverina.

Eli en lannoita Humalaa :))

  Re: Silence II

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   10.8.20 13:41:42

Vielä noista kukkasista. Samasta kiviaidan sopperon penkistä nousee myös Hyasintit.
Mulla sellanen tyyli että laitan multaan kaikki kukkaset astioista niiden lopetettuaan kasvu, siis kun ne kuihtuvat.
Monesti nousee uudelleen, esim orvokit ja milloin mitäkin.
Syksyllä kannattaa varistella siemeniä mullan päälle ja juurakot tunkaista syvemmäle. Koskaan tiedä mitä kesällä kasvaa tai seuraavana.
Ainakin reissuista tuodut Salkoruusut komeilevat vuosienkin jälkeen.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   11.8.20 07:25:50

Justiinsa, höh, mie 'sinnittelen' täällä Pirkanmaan kolmosella, ostin kokeeksi poistolaventelin just eilen Hankkijalta, mutta sielläkin oli kahta laatua ja kun aina pitää niin setit laskea, otin vain sitä toista, angustifoliaa. :)
Toisessa liki joku strathos?? tai jotain.

Siellä oli myös monivuotista rapistunutta jalokelloa, otin pari kokeeksi, 'monivuotisuus' kun ei aina toimi. ;D

Vein Miähen just Mopopojalle kyytiin, kun ei ole sitä toista autoa, eli kevyt 60km aamulenkki tuli heitettyä.
-Kohtapuoleen lähden sitten saattamaankin teinineitejä ekaan varsinaiseen koulupäivään, nyt sitten se nuorimmainenkin aloittaa lukion, pitäisiköhän tuntea itsensä jo vanhaksi..? ;D

Mopopojan auto oli jossain pumpun vaihdossa la-su, mutta ei se sitten ollutkaan valmis, kun hänen piti mennä 'anoppiaan' ekaa kertaa tapaamaan, kun Sinitukka palautui äitensä luona käynnistä äitensä kyydillä. Mopis otti AinoMaijan ja oli kypsä mersurouvan verkkaisuuteen. :D
Palattuaan ei auto vieläkään ollut valmis, siis ei meillä vaan jonkun miehen tykönä, niin Mopis oli ihan viisas ja haki ajankulukseen naapurin avantin ja siirteli kukkapenkkieni isompia kiviä, tasoitti papupenkin viereisen parkinreunan ja vei koneen pois. <3
Hän oli la jo lainannut kyseistä konetta kun piti Miähen auton moottoreita siirrellä toisella puolen parkkia, että hän sai sinne tasoitettua, lähinnä kyllä romuista tyhjennettyä alueen katokselle, jossa aikoi maalata oman mersunsa.
Loistavaa, nyt on sekin, tai nyt siis jo nekin parkin reunat 'siistit',
Hän oli ostanut maalaukseen kivan sinisen juhlateltan, 4x6m, oli halvempi ratkaisu kuin ihan oikea pressutalli. ;)

Mut nyt täytyy mennä tai kukaan ei ehdi mihinkään.
Sen vielä sanon, että varpaisiini tuli joku ihmekutka ja vaikka olin niinkuin raapimatta, pidin paperia väleissä, niin paperi hiersi lähes varpaan kokoisen vesikellon isovarpaasta seuraavan kylkeen ja hirvittää ja ärsyttää.
Säärihaavakin on ollut kaksinkertainen ja valunut silkkaa vettä puolilitraa päivässä, sanotaan että säärihaava aukeaa kolmanneksi munuaiseksi, joten uskottava kansantaru ja tietty kaikki samassa jalassa. :(
-Mut elämä, on..

Polvet ja kankut/selkä ovat sitten olleet parempia. :)

Aurinkoa viikolle! :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   11.8.20 10:55:25

Juu, täällä kasvaa paremmin ja talvehtii myös nuo kukkaset, mut mulla muuten ei onnistu siemenestä kasvatus kovinkaan hyvin...
en ole vielä kovin hyvä viherpeukalo, kuitenkin kokeillut ja harjoitellut parikytvuotta jo. Mut väkisin hölmömpikin jotain oppii ;)

Ihan näinkin helppo kasvi kuin Krassi, joillain se kasvaa täynnänsä kukkaa.
Mulla nyt neljää eri Krassia. Mutta ne ei kaikki kuki kovin valtimenaan.
Ehkä matalakasvuinen pensaskrassi on kukkivin tyyppi.

Pensaita ostin kolme Syyshortensiaa ja Pensashanhikkiakin kolme.
Noiden pitäisi kasvaa ja kukoistaa hyvin, Pensashanhikkia kolmea väriä, sillä pitkä kukintokausi. Ja Syyshortensia kasvaa korkeaksi ja näyttäväksi. 120e sai pulittaa vielä niistä.

Kukkasipulit ostan ihan viimetinkaan, kun maksaavat silloin euron pussi tyyliin.

Viimevuotisia Liljoja nousee useita, ne alennusmyynistä ostettu, en muista väriä mutta ehkä sitä tummanpunaista on ja korkeaa kuin mikä.
kerron kun tiedän tarkemmin mukä Lilja tähän aikaan kukkii.

Laventelista vielä, se paikka jossa omani kasvavat on melko hiekkapitoinen ja läpäisevä maa ja aurinkoinenkin. Onnea Laventelin kanssa, Tirsku!

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   17.8.20 13:33:40

Kiitos Pilkku. :)

Vaude mikä jälkikesä tässä on säteillyt jo viikon verran. :)

Toivottavasti olette säteilleet kilpaa auringon kanssa, minä ainakin olen shainannut niin että perheen silmiä häikäisee.. ;D

Mutta joo, jos miulla menee hiukankin paremmin, niin silloin olen saanut jotain tehtyä ja tekeminen synnyttää lisää tekemistä.
Papupenkin etustaa siinä haravoilin ja kun se oli NIIN tyhjä sen konejutskan jälkeen, niin aattelin kaivaa ylös muutaman kiven josta kulma näkyi.
Sieltä ilmestyi nätti suurehko harmahtava rantapallo
No sehän oli siinä tavallaan ihan hyvä somiste.

Tasoitin maata ja taas tuli kiven kulma.
-Nyt olikin jo hiukan isompi, kyljellään lepäili hiukan, kuin ylämäessä ja pähkäilin jotta tuo nousee siistimmin auton tunkilla. ;D
-Arvannette varmaan, että Miäs tyrmäsi ajatuksen, mutta arvannette varmaan että aivan sama, kaivoin koloa kyljen alle isommaksi ja niin tuli Miäs ja tunkki hetken päästä sieltä transitin nurkilta. ;)

Hän ei voi olla testaamatta vaikka kuinka älytöntä ideaa, jos sen esitän, kun hän mielensä sopukoissa tietää että kannattaakin kokeilla, mitä sitten ikinä heitänkin.
Ihanan edistyksellinen ukkeliini. <3

Ja niin nousi kivi komiasti ja kun Miähen aivot vielä yhdistyivät projektiin, niin siihen laitettiin kuin kiskot piirusta ja parista kakkosnelosesta, ettei kivinen päässyt putoamaan tai kierähtämään takaisin monttuun.

-Se kivi oli halkaisijaltaan liki 50cm ja pituudeltaan lähes metri. :)
Iiihana kivi! <3 <3
Jouduin siinä istuksimaan ja funtsaamaan, että mitäs, mitäs, niin se kivi halusi olla 'Stonehenge'.
Miäs sanos ettei tule kuuloonkaa kun ei ole konevoimaa, virkoin siihen että se nyt vaan tahtoo olla Stonehenge..
Sitten Miäs haki pölkkyä ja mie muutaman lankun lisää ja niin siinä nostettiin kivi pystyyn.
Näin siinä sivulla kuin halkeaman ja kun päästä lohkesi ohut siivu, niin kolautin rautakangella halkeamaan ja siitä lohkesi isompi kulma. Kivi siis auttoi asiaa tekemällä itseensä 'ällä'-kulman joka laitettiin viettävälle puolelle, yläpuolelle hiekkatyyny, joka sitten kun saatiin kivi puntattua lankkujen ja kangen avulla pystyasentoon, niin vakautti kivisen 'Stonehengeksi' papupenkkini etualalle. :)

Vielä yksi mylpyrä pilkisti siinä vierustalla.
Haaa, sieltä nousikin muhkurainen rantapallo, tai oikeastaan tuplan isompi, eli lasten se hyppypallo, missä on 'korvat'. .
Laitoin ne löydökset kahteen settiin siihen kuin taiteeksi.

Funtsailin ja näytti niin autiomaalta.
Tänä aamuna kun tuli lukiolaisia heittämästä, niin olinkin jo funtsinut kyllikseni, jäin suorilta siihen temuamaan niiden 'rantapallojeni' keralla ja reilu kolme tuntia myöhemmin siinä papuprenkin edustalla komeili pari kivikukkapenkkiä joissa pienemmässä kasvoi 'Frontenac'-ruusu, vaaleanpunaisine kukkineen ja Stonehengen ja ison rantapallon väliin oli löytänyt tiensä muutama muukin kivi ja siellä kurotteli nuppujaan 'Lambert Glosse', valkokukkaisen 'White Cover'in vieressä. :)

Ihan putkeen ei taaskaan mennyt:
Harmillisesti en meinannut saada WC-ruusua pois pitkulaisesta purkistaan, vedin niin lujaa että ihan hirvitti, kun ei se ollut edes kuiva mullaltaan, sitten se napsahti irti, pelkkä ruusu! :(
-Mitä ihmettä?
Raavin turvetta pois ruukusta ja kyllä niiiiin harmitti kun huomasin ruusun tehneen tiheän valkoisten minijuurten verkoston sinne purkin seinämiin, pahoittelin kovasti, ihan ääneen ruusulle ja toivoin että hän jaksaisi tehdä vielä uudet ja jatkaa kasvuaan.
Kyllä oli surku olo oikeasti, kun hän oli vielä niin kovin kukkimisintoinen ja kiiltävälehtinen, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Kastelin ruususet ja mietiskelin jotta pitäisiköhän syödä vaikka jotakin..
Tulin sisälle ja kello olikin jo puolessa päivässä. :)
-Menipä huomaamatta aika jällee kerran.

Kehaisin keväällä tyttöjen soitonopelle vetäiseväni hälle käyrätorvella vanhan venäläisen valssin kun syksy tulee..
-Olisi varmaan aika lunastaa kyseinen 'uhkaus', kun tänään lähden lukiolle ja sieltä vien likat suoraan soittotunnille silloin neljän aikaan..
Heh, jos tosiaankin rohkenen ottaa tuon käyriksen messiin ja Koivu-valssin nuotin, niin varmaankin viimeistään open nähdessäni hyppää viisitoista pupua pöksyyn ja juoksen mutkia.
Ainahan itsensä kantsii haastaa pois mukavuusalueelta, mut jää nähtäväksi. ;D

Transitia ei Miäs saanut käyntiin, iso takapakki hälle kun on sitä pari viikkoa jo korjaillut. :(
Lähti töihin Sähkisvävyn kyydillä ja kait yrittää lainata taas Mopopojan megee viikolle.

Sinitukka meni inssiajoon, sen oudon lihasjutun takia kun on se jalkatuki, niin ajoi tietysti automaattiautolla. Hänen mielestään kierrrokset eivät oikein toimineet siinä autossa kuten ennen ja siinähän vallan hassusti kävi, ei saanut joko kiihdytettyä tai tarpeeksi jarrutettua liittymärampilla ja niin tuli peltivauriota 'liian pitkän' rekan viimeisen vaunun kanssa. :O
(Tai nimitys 'rekkahan' nyt on juuri se vaunu, mut yksinkertaisen ilmaisun vuoksi kutsun rekkaa rekaksi.) ;)
Rekan kuski sai sakkoja ylipituudesta, autokoulun ainoa automaattiauto meni remppaan ja Sinitukka saa kokeilla inssiajoa uudelleen kuukauden kuluttua.

Sähkispojan inssiajo on parin viikon päästä, kuinkahan siinä mahtaa käydä, täytyyköhän ottaa rauhoittavia jo ajatuksesta.. ;D

Olimme su numero Kuutosen(luulen) viisi-vuotissynttäreillä naapurissa illalla kun liki kaikki olivat jo häipyneet, jäljellä oli enää Heppalikka ja Inssipoju perheineen ja Vaatturiserkkunsa lapsineen.
Vartijaminiä oli taas synkkänä, heidän kun piti odottaa Varaosavävyn paluuta, kun sattumoisin oli unohtunut Numero-jotain kympin nurkilla, tavarat siihen väärään autoon. Tämä Numero ties mikä kun oli ollut muutamia päiviä Suutarilikalla hoidossa.

Vaatturiserkulla on hauska pölkynmuotoinen vauveli, hällä ei ole kaulaa, hän on paksu lyhyt pötkö, aivan tyyristylleröinen poikuli. :D
-..jonka isotäti saa heti 'innoissaan', halusi tai ei, ottaa syliinsä kun ilmestyy paikalle. :)
Lieneekö vauva-arki uskomattoman tylsää, mutta näinpä tämä sisarentytär kertoi tulevansa teekupposelle lapsineen tiistaina aamupäivällä katsomaan tädin 'iiihania kiviä', asia joka jaksaa herättää sääliviä päänpudisteluja, yleensä, kun kivieni suurenmoisuutta hehkutan. :D
-Onhan se silti hyvä syy tulla 'teekuppaselle'..

Odottakoot vain kaikki 'päänvatkaajat', kyl mä viälä joku päivä heille pari musaa esittelen. ;D

Taidanpa kaivella nyt sen käyrätorven esiin ja kuunnella kuinka 'soljuvin sävelin' sieltä slaavilaista valssia ilmoille leijailee.
Tässä kyseisen soolon soittaa baryton ja trumpettikin hiukan välillä:
https://www.youtube.com/watch?v=5tXJkWhkTgc

Oikein viihtyisää viikkoa kaikille. <3

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   28.8.20 12:52:01

Eipä joutanut soitella, tunti olikin lyhennetty toisesta päästä ja nyt jo muutenkin on mennyt etätunneiksi aikatauluongelmista johtuen, ei vielä koronasta. ;)

Orkkaharjoitukset alkoivat keskiviikkona, oli meitä tosi vähän, mutta oli kiva soittaakin ja itselläni on vielä mukavampaa kun nuo tytöt tulivat samoihin orkkiin.

Viime syksynä pelotti tulla tänne metsikköön pimeään torppaan pimeässä illalla keskenään.
Luoja oli järjestänyt minulle kuitenkin aivan uskomattoman helpotuksen niille illoille ja muillekin tulemisilleni silloin vuosi sitten.
Minun henkivartijakseni ja tukihenkilökseni ilmestyi jostain kissa. <3

Meillähän ei eläimiä ollut, eli oleskelin 'laillisesti luvalla' täällä maatilallani, naapureina on vakiasukkaita ja mökkejä viiden kilsan säteellä ja jostain sieltä hän ehkä kulkeutui.
En viitsinyt puhua aiheesta silloin, vaikka mieli teki, kun näitä juttuja lukevat ne kiihkovihaajat, kuten varmaan valvontaellistä lähtien kaikki ihmishirviöt, jotka tahtovat vain pahaa meikäläisille.
Olisi ollut perin ikävää kun tällainen fanaatikko olisi käynyt varastamassa jonkun vieraan kissan, vaan siksi kun siitä oli minun elämääni hiukan helpotusta. :(

Se on nyt taaksejäänyttä, joten voin aiheesta kertoa.
Ajoin parkkiin ja jäin hetkeksi istumaan autoon. Yhtäkkiä kuulin tömähdyksen ja kyllä sydän meinasi pysähtyä!
Sitten askeleet katon yli ja nokkapellille tuli kissa, istui siihen ja jäi rauhassa katselemaan. Kissa oli ihan hyväkuntoinen ja rauhallinen, ilme tyyni, kuin 'kaikki olisi jo nähty'. ;D
Nousin autosta ja tervehdin häntä, hän vain katsoi ja hyppäsi maahan. Iloitsin heti turvallisuuden tunteesta, en ollut enää ainoa elävä olento mäellä. <3
Otin torveni ja lähdin kohti kotia, kissa kulki edelläni ulko-ovelle asti.
Kiitin häntä ihan ääneen ja menin sisälle.

Näin tapahtui väliin myös päivällä kun palasin lukiolaista heittämästä, kissa ilmestyi, saattoi ja lähti jonnekin.

Katselin välillä myöhään YleAreenalta filmejä, olin viimeinen hereillä ja kerran pari meni niin myöhään, että piti käydä vielä vessassa silloin yöllä.
Hirvitti ja kun kuikuilin kuistin ikkunasta pimeyteen kohti ulkohuussia, näinkin kissan pihalla.
Tervehdin ja hän käveli edelläni vessalle!
Istui ovella selkä minuun päin ja kun lähdin pois saattoi taas ulko-ovelle, kyllä kuulkaa Jumalaani kiitin tästä karvaisesta 'enkelistä' monet kerrat. <3

Jouduin muutaman kerran myös herättämään mieheni seisomaan ulos huussikäynnin ajaksi, kun en vaan uskaltanut pimeään mennä.

Ei tainnut tietää se hirviöellikään miten totaalisen julmuuden koko mäelle järjesti silkkaa ilkeyttään ja pätemisentarvettaan, mutta mahtaa nyt riemuita saavutuksistaan, kun sen olion takia en pääse edes vessaan. :(

Elän myös sisäisessä ristiriidassa vakaumukseni kanssa, kunnon kristittynä rakkaudenvalona minun pitäisi pystyä antamaan anteeksi, mutta en tiedä miten sen voisin tehdä.
Vihaan epäoikeudenmukaisuutta sen kaikissa muodoissa ja vihaan sitä kuinka joku voidaan tuomita tekemättömästä teosta.

Tiedän tämän jotenkin kuuluvan Jumalan sallimuksen piiriin, mutta missä kohtaa ns.vapaa tahto vie pitemmälle..?
-Ehkä sain pitää henkeni, ehkä lasteni ja mieheni hengen tällä hinnalla, ehkä kotini, ehkä järkeni ja luomiskykyni, mutta miten vielä pystyisin anteeksiantamaan näille ihmisosallisille siitäkin huolimatta.

Pakko kertoa myös sellainen tosiasia, että aiemmin mainitsemani ihmeparaneminen ei ole mennyt ohi, pystyn kävelemään oikeasti.
Olen siitäkin syvästi kiitollinen Yläkertaan. <3
Painoni on alle 130kg, mutta vain muutaman kilon, joten kulkemiseen se ei vaikuta. Syy on joku muu.

Tilasin katsastusajan AinoMaijalle, vankilatorstain lopuksi, kolmea tuntia ennen aikaa joku alatukivarsi repeytyi irti ja pääsin sentään kuminkäryssä kotiin, mutta siihen jäi. :(
Tänään koulukyydit hoitaa Varaosavävy ja koska Miähen päivystys loppui aamulla hän ehkä saisi viikonloppuna Ainiksen kuntoon, kun ti on uusi aika taas varattuna konttorille..

Asioista valoisempiin:
Sain hankittua joitain hämäriä kasveja, joista en ole ennen kuullutkaan, miksi ihmeessä, en tiedä, mutta kiinnostivat enempi kuin järkevämpää olisi, järkeä siksi, kun ne eivät EHKÄ pärjää näillä kasvuvyöhykkeillä. Tai siis jos on vain ykkösen kasvi ja mie olen kolmosella, niin ehkä on tosi iso ehkä. ;D
'Vaivanen kaikki kokee ja kokenut kaiken tietää'.

Onko jollain kokemusta syystamariskista?
Jännä pensas/puu jonka yksi laji tuottaa sitä raamatussakin mainittua sokeripitoista 'mannaa', joskin juuri siellä raamatun kuumissa maisemissakin.
https://viherlassila.fi/wp-content/uploads/2018/04/tamarixramosissima.jpg
-Jääpi nähtäväksi kuinka käy.

Toinen outous, onkin perinnekasvi ihan meiltä itseltä, mutta unohdettu, eli kilsepensas, ihanat hopeanväriset lehdet ja sanovat että vielä tuoksuva kukintakin alkukesällä, tunnetteko sitä?
https://puutarha.net/keskustelukanava/img/20109/142946.jpg

Nämä kasvit siis niinkuin viihtyvät 'aavikko-olosuhteissa' hiekassa, kuivassa?
Villiä, mutta edelleen mielenkiintoista. ;)

Tilasin myös sateenvarjolepän, veripähkinäpensaan ja varmaan jotain muutakin sikakummallista, ainakin itselleni tuntemattomia. ;)
-Tammea olen myös kaivannut ja niitä on nyt nuo kaksi alkua epämääräisin juurin odottamassa istutusta.

Kaikki maat ja mannut ovat tontillamme täynnä yli polvenkorkuista ruohoa, 17v juurikin sitä ihaili, kun muisti väliin olleen vihreästä ruohosta pulaa elikoille, niin totesi että nyt pitäisi saada tämä rikkaus talteen, kun on oppinut arvostamaan sitä.
Ehkäpä pitää leikata ja kyytiä Heppalikan poneille. ;D

Itse vaan ihmettelen miten voi olla niin vahvaa kasvua joka paikassa, paha vaan että ruusutarhanikin on liki peittynyt ruohoon, kun en näiltä kivipenkkien perustamisilta ole sinne huomannut irrottautua.
Keskipolun suojakankaasta ovat pukanneet rehut läpi, eli turha sekin oli sinne laittaa.
Suihkulähdekaivorenkaat tulvivat nokkosta, se puskee sieltä kuin johanneksenleipäpuun latvus vihreänä kiekkona. ;)
-Ehkä se pohjan valaminen olisi auttanut asiaa. ;D

Tavallaan työnmäärä hirvittää, mutta vielä on sentään vihreää, eli 'kesää jäljellä'.

Uuden ruusupenkin näille, mitä nyt viimeksi olen hankkinut, päätin eilen mietittyäni kaivaa tasan keskelle pihaa, sitten jos elävät vielä ensi kesänä, niin voin harkita uudelleen.
Penkki tulee aikomani tiilisen piharyhmän 'taakse', eli paikka on harkittu. Hassulta vaan näyttää kun ei sitä istumaryhmää/tulisijapaikkaa ole siinä vielä kuin ympyränä maassa.

Ensi kesänä luulen että voin kutsua jo muutamia ihmisiä pihaani katsomaan, ainakin silloin 'pihapäivänä', suuri yleisöpuutarhailluusioni ei silloin vielä ole tietenkään valmis, mutta itse pihaksi laskettava alue on, näin olen sen nähnyt ja sen voi sitten estää muut jutut, joihin en voi vaikuttaa, mutta näillä mennään pääni sisällä. :)

Kuulasta syyskuun alkua puutarhaharrastajat. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   4.9.20 19:42:19

Sataa, mutta sen verran vähän, että on vain hyväksi. :)

Suoraan sanottuna kiva kirjoittaa että on melkoisen tasaista.

AinoMaija ei mennyt läpi, pääsinkin vasta keskiviikkona kokeilemaan, viimeisenä ajopäivänä. ;D

Kuukauden sai ajoaikaa ja Miäs on nyt hoitanut sen yhden reiän, raidetangon ja jotakin.
Pitää vielä vilkku saada rytmiin, päätti toimia konekiväärin tavoin konttorilla. :)

Tyttären tutun vauva kuoli kohtuun kaksi päivää ennen laskettua, joutui ruumiin synnyttämään viikonloppuna.
Just toisen tyttären kaverille tuli keskenmeno keväällä ja trauma perään, joka muutti käytöksen vallan.
Karua kerta kaikkiaan. :(

Syysiloja on löytynyt perunapellosta, voi sentään, kun onkin komiaa perunaa ja paljon.
Papupenkissäkin luikertelee vihertäviä ja violetteja luikeroita. :)
Saas nähdä ehtiikö isontua ennen pakkasia..

Muurata meinaan kukkakaukalon, laitan siitä kyllä sitten kuvan jonnekin. :D

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   10.9.20 21:21:32

Vielä ei ole muuraukseen ehtinyt ja muutenkin on jotenkin kovaa menoa sinne tänne.

Näin myynnissä entisen torvensoitonopettajani barytonin, harmittelin kun nyt ei ole niitä rahoja, hän totesi, ettei mikään ole vielä lukkoon lyötyä.. toivo siis elää. :)
-Hän opetti minua ja miestänikin alkeissa n.40 vuotta sitten.

Kuntouttavassa kävimme vanhalla hautausmaalla, pieni, mutta jotenkin kunnioitusta herättävä paikka.
Harmi vaan että yhdistys joka hoitaa paikkaa, ei ole viitsinyt sen eteen tehdä mielestäni tarpeeksi, siellä heitä on mullan alla satoja muistoina ilman kiviä tai nimiä.
Nimet kuitenkin tiedetään, miksi ei muistolaattaa vaikka yhteistä ole vaivauduttu heille laittamaan. :(
Kuulemma viitisentoista kynttilää siellä palaa jouluna.

Muuten syksy on kaunista, vaikka aina kesän lähdössä haikea tunnelma..

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   18.9.20 20:40:33

Nyt on sitten se baryton kotosalla. :)
-Ei miul mittään rahaa ollut, mutta sanoi, että ehtiihän tuota, joskus sitten. :D

Muisteli siinä edesmenneen äitini ottamaa valokuvaa 35 vuoden takaa, missä lentokoneessa nojaan hänen olkapäähänsä. ;)
Miul on se äitini tekemä pieni valokuvaleikealbumi siitä matkasta täällä kotona ja siellä on se valokuvakin.
Hain torven tänään ja kaivoin tuossa illalla kuvankin teineillekin nähtäväksi.
Painoakin oli 50kg vähemmän kuin nyt. ;D

Torvi on eri mallinen kuin nämä koulunkin vuokrasoittimet, mutta ääni on yhtä hyvä ja kultalakkaukset ovat kuluneet, niinkuin omastakin pasuunastani, jolla sillä samaisella Amerikan kiertueella soitin, äitini soitti trumpettia, joka on myöskin perintönä täällä meillä. :)

Leikealbumissa oli pari kuvaa soittokunnastamme, myös juhla-asuisena soittamassa ja siellä yhdessä kuvassa näkyy kyseinen herra ja soitin. :)
-Ai sentään, mitä nostalgiaa, perintökalleus siis välillisesti, kyseinen mies oli myös äitini koulukavereita pari vuotta alemmalla. <3

Kiertueemme vei esiitymään NewYorkiin, Chicagoon ja Kanadan Torontoon, pari viikkoa kesti ja kaikki isot salit loppuunmyydyt, muistan ihan ykkösenä mielettömänmahtavan Finlandian, joka kuului ohjelmistoon.. :)

Tässä jonkun muun orkesterin komea esitys:
https://www.youtube.com/watch?v=F5zg_af9b8c&ab_channel=TarjaM

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   19.9.20 21:21:04


Haa, kohta tulee raivattua tammille ja muille hämärille puuostoille paikat, ihan sikana rojua perattavana, joskin juonisti siinä sa,malla tulee kuorittua sitä ryjää myös limusiinini päältä, jänskättää nähdä onko sitä autoa enää itseään lainkaan siellä kaman alla.. :D
17v on nyt soitellut torveaan ja vielä toistaiseksi arvostaa sitä kuin 'perintökalleutena', termi jonka hän itse sitä eilen kuvaili.
-Saapi nähdä kehtaako niin 'maailmaa nähneen' soittimen kanssa loppujen lopuksi lähteä orkesteriharjoituksiin.. ;)

Illalla tapeltiin 'somessa' aikuisten lasten kanssa ja Trubaduuripojun kanssa solvattiin toisiamme ensin sähköpostilla, sitten se laajeni vatsnakin sisarusketjuun jonne minulla ei ole asiaa, mutta nyt Trubis vaati sinne rähisemään ja menin.
Kaipa se siitä johonkin päätyi, pahimmat haukkumiset koko porukalle heitin kyllä sinne sähkikseen ja sitä ei tainnut lukea kuin se Trubis ja asianosaton Suutarilikka myöhemmin. ;D
-Enpä ole aikoihin käyttänyt niin rajua kieltä ja kiukutti jo kirjoittaessa, että kuinka alennuin näin alas, minähän olen se 'aina rauhallinen ymmärtävä' vanhempi, joka ottaa vastaan kaiken saastan mitä joku keksii suoltaa.
Mut tulipahan tehtyä. :D

En kuitenkaan 'ehtinyt' tänään Heppalikan tyttären synttäreille, ettei vaan tule sanottua mitä välillä ajattelee. Miäs vei likat ja lahjat, kukkasipulisetin myös itse Heppikselle joka ei juhlinut synttäreitään tuossa aiemmin.

Kävin eilen kylässä perhetutulla, sain kuulla muutaman itseäni tyrmistyttävän asian, pakko kirjoittaa hämmästelyni tännekin. ;D

Rouva on leski, aikuinen poika ei asu kotona, mutta käy usein.
Hänen tuttunsa oli ideoinut, kun leskeksi oli itsekin jäänyt, sellaisen aamuisen puhelinsoiton kummankin tukemiseksi.
Puoli kahdeksalta joka aamu.
Tämä tuttuni oli menettänyt yöunensa, kun niin jännitti ja alkoi kytätä soittoa jo viiden jälkeen, mutta kun ei uskaltanut sanoa, ettei loukkaisi.
-Yhtenä aamuna oli sitten niin väsynyt, että ystävällisesti toivoi, että voisiko soittoa siirtää myöhemmäksi, niin tuttu otti nokkiinsa: 'Minä kun niin yritin auttaa ja tämä on kiitos..'

Asia sitten siirtyi ja tämä rouva oli todella helpottunut, mutta vieläkin on univaikeuksia.
-Jäin pohtimaan, että miksi se vieläkin uniin vaikuttaa ja sain kuulla että sitä aamusoittelua kesti YHDEKSÄN VUOTTA, ennenkuin uskalsi ottaa puheeksi!

Vieläkin hirvittää koko juttu, en tajua miten niin järkytyinkin jutun kestosta, mutta kun ei ymmärrä millaisissa epämukavuuksissa monet meistä elävät ihan vaan ehkä hienotunteisuudesta.
Pari muutakin järkkyä kuulin, mut en ehdi niistä nyt päivitellä, mut sain edes yhden tänään julkituotua. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   22.9.20 14:30:03

Juu autosta tuli toinen kumma juttu.
Leski on ajanut autoa hyvin huonosti hämärässä ja pelkää syksyä pimeyden takia, jos täytyykin lähteä aikaisin tai myöhään eli pimeässä.

Miehensä ajoi rekkaa arabimaita myöten työnään ja itsekin teki pitkän työuran trukkikuskina, eli ajotaidosta ei liene puutetta rouvallakaan.

Hän alkoi kertoa kuinka jo miehensä neuvoi että autossa pitää painaa kokoajan viikseä kun ajaa pitkillä valoilla, kun viiksestä päästää niin lyhyet palaavat..
-On niin hankalaa painaa kokoajan ja kun pitää kääntyäkin ja kaikkea niin ote lipsuu.. Menee sitten sellaiseksi vilkutteluksi.

Kysyin että onko auton vikaa korjattu, niin ei mitään vikaa kai olekaan sitä vaan käytetään siten. Kysyin sitten eikö poikansa ole tarkistanut valoasiaa, niin ei, ei hän ole kiinnostunut autoista, vaikka omallaan kulkeekin.
Olin jo niin tyrmistynyt, jälleen, etten osannut kysyä kuin että onko hän kokeillut kääntää viikseä, tai työntää sitä eteenpäin tai jotain..?
-En, miksi olisin?
Kehoitin kokeilemaan kuitenkin, jos vaikka joku asia olisi jäänyt vahingossa huomaamatta.

Olinpa tästäkin aivan äimänkäkenä, kun lähdin heiltä pois ajelemaan.
-Mietin mielessäni että onko tällaista enemmänkin, jos, niin miksi KUKAAN EI AUTA?
Miten itse voisi helpottaa toisten elämää, jos ongelmat muodostuvat ihan jokapäiväisistä asioista?
En osaa ratkoa trikonometrisia funktioita tai hallitse ranskan kielioppia, mutta paljon on asioita, jotka minäkin osaan ja joita moni ei ole edes ajatellut liian vaikeina muutettavaksi jostain totutusta.

Maailma vaan on kummallinen paikka.

Muuten on tasaista, koronarengas kiristyy ja poikakin jo määrättiin testeihin pienimuotoisen flunssan takia.
Lukiolaisilla alkaa koeviikot, ovat ihan pinteessä, varsinkin se ekaluokkalainen, kun on vähän matalammilla numeroilla peruskoulustaan selvinnyt.
Yritän tsempata mitenkään painostamatta, mutta suorastaan aistin ilmassa pyörivän stressin, kuhan nyt vaan jaksaisivat.
-Viikon päästä torstaina ovat viimeiset kokeet, joten sitten tämä setti on ohi.

Puutarhapuolella hommat ovat leväällään, kiirettä saattaa pukata, mutta ainakin Suutarilikan kanssa yhteisesti hankittuja kevätkukkasipuleita odottaa jo satakunta istutusta. :)

Näin aamulla painajaista, että elsutarkastus iskee naapureille, mutta miksi se ahdistaisi, kun ei heillä tietääkseni ole mitään jupina-aihetta elikoissaan..
-Kaipa vaan itselläni on se viranomaisallergia, joka pahenee kun oikeudenkäynnin vuosipäivä lähestyy. :(

Pitää ajatella jotain muuta, vaikka syyssiivo on hyvä juttu ja jos ajattelu alkaa ahdistamaan, niin pitää muistaa vanha viisaus:
"Kun ruumis on väsynyt, rasita mieltä, kun mieli on väsynyt rasita ruumista."

Tein sämpylöitä, joihin lisäsin nokkosjauhetta, joka oli tullut hävikistä.
-Minähän vuonna vihdoin saisin itsekin sitä tehtyä..?
Äsh, liikaa ajattelua, lähden nyt kyllä tiskaamaan..

^¤^ Voikaa hyvin. ~*~

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   28.9.20 15:31:59

Viimeisiä kukkasipuleita tuli postiin tänään, saimme myös ilmaiseksi tuijia niitä Smaragdeja, kun olivat puolikuolleita.
Keräsin niitä kymmenen ja kun lähdin autolle päin kuulin kuinka joku vielä sanoi 'älä jätä meitä tänne', tiedänhän olevani hiukan sekava noitaboheemi, mutta pakko oli kääntyä ja huomasinkin vielä kaksi joissa oli enempi vihreää.
Otin sitten heidätkin. ;D

Kerroin Miähelle episodista kun pääsimme kotiin, hän ei tapansa mukaan nauranut vaan kuunteli vaan kuten aina.
Lähti sitten uudelle reissulle kaasupulloa täyttämään ja toi sieltä vielä 7 puuta lisää, joista yhden antoi Suutikselle. ;D
(Pitäähän puiden hätää kuunnella..)
Olimme antaneet hälle jo tullessamme kuusi niistä ekoista.

Synttärilahjaan pyysin Sähkispojalta vielä osallistumista ja näin tuijien lisäksi ostimme Suutarilikalle kaksi koristeomenapuuta ja kolme ruusuntainta, olivat sopivasti tarjouksessa. :)
Ostin itsellekin yhden 'Marjatan' ja pari kanadalaista ruusua, joita oli kyllä jo yhdet entuudestaankin samaa merkkiä.
https://kauppa.puutarhatalo.fi/KANADALAINEN-RUUSU-Morden-Centennial
https://kauppa.puutarhatalo.fi/KANADALAINEN-RUUSU-Morden-Snowbeaty
https://kauppa.puutarhatalo.fi/Kanadalainen-ruusu-Rosa-Morden-Amorette
https://www.viherpeukalot.fi/images/products/65336-d6863d81_orig.jpg

Käytiin kuntouttavassa tuomiokirkon esittelyssä ja vein 'kerhoomme' iitä nokkospättiksiä ja hyvi tekivät kauppansa. :)
Ihmettelin kun ei kaveriani M ollut siellä vieläkään, mutta kun ei voi kysyä ja jos kysyy ei vastata kun se on salassapidettävää tietoa.
Valmentaja tulikin tyköni, kun virkkailin isoäidinneliöitä, ennen kirkkoonlähtöä ja kertoi että M oli pyytänyt sanomaan minullekin ettei tule hetkeen kun mökillä mursi nilkkansa.
-Huojentava tieto. :)

Mutta nyt pitää taas singahtaa koulukyytiä ajelemaan..

Leiskuvaa syysaurinkoruskaa kaikille! :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   2.10.20 12:13:37

Kelaan sitä saa jonottaa oikein urakalla ja onkin hyvää aikaa naputella vaikka mitä. ;D
Kunhan vaan luurissa virta riittää..

Näin siis sen, kuulemma lättähatun, vaunun yhdellä huoltiksella ohiajaessa ja siitä tuli mieleen kuinka kätevä sellainen 'makuuvaunu' olisi pihan perällä yökyläilijöitä varten.
-Tiedän ettei rahat riitä moisen, siis oikean, hankkimiseen, mutta voisihan siitä muokata sellaisen 'näköisjutskan' vaikka kasasta lautoja ja vanhoja ikkunoita, olisihan se varmaan aikas kylmää kyytiä talvisin, mutta ehkä viileää kesäisin..

Toisaalta jos taas haluaisikin sellaisen sievän pienen mökkisen joka sopisi miljööseen, niin olisihan se kivemman näköinen. :)
-Miähellä on pihassa yksiö, se on sininen työmaakoppi ja mietiskelin tuossa senkin vuorausta laudoilla ja söpösti maalausta punamullalla varmaan ensi kesänä.

Mutta, mutta AinoMaijalla on 'jälkitarkastus' katsastuskonttorilla ja viimeinen ajopäivä ellei mene läpi, jotta hiukan jänskättää.

Mut jos saan vain ajaa kotiin, niin ajan koulun kautta ja haen likat samalla. ;D

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   2.10.20 19:00:46

No nyt on AinoMaijalla leima paprussa ja onkin ihan kaksivuotinen, seuraava katsastus on vasta syksyllä 2022. <3
-Näin sitten enää toivon että on mitä katsastella silloinkin.. ;D

On tämä vinhaa kirjoitella täällä keskenään bittiavaruuteen, mutta olenhan muutenkin hiukan omituinen heppu, joten menköön sen piikkiin. ;)

Tuolla Senioreissa olen sorkkinut liusikkaani kaikenlaisiin juttuihin ja eksyinpä taas sinne laihariketjuunkin. Siinä vasta aihe mikä jaksaa aina innostaa niinkuin tyhjä vihkon sivu, siihen pitää laittaa ihan mitä vain kun on mihin laittaa.
..ja miul on mitä pudotella dieettiketjussa.

Aloitin siis kolme viikkoa sitten kirjoittelun niinkuin ja nyt on kolme kiloa pudonnut, täytyy pitää tämä linja niin 'kohta' on soukkahoukka näpyttelemässä. :D
-Tai en tiiä ehtiikö sitten enää raapustelemaan, jos on niin meno päällä tai sitten on jo niin raihnas, ettei enää näppäimistö pysy käsillä..

Huomenna, ah huomenna on taas sekin huomen kun jotain aion tehdä ulkona, sitten kuulemma tekokelit jo loppuvatkin.
Sen jälkeen alkaa se sisustushalloween, pitää etsiskellä oransseja tai mustia verhoja..
-Jätesäkki on erinomainen kappa ja siitä roikkumaan lepakoita ja hämppejä ikkunoiden täydeltä, muutenkin on pimeää niin ei edes näköä haittaa.

Meitin nuoriso-orkan konsertti joudutaan koronan takia nauhoittamaankin Juutupukkiin ja sekös on tylsää, nimittäin se että konsertin vääriä ääniä ei kukaan muista, mutta jos itse voit kuunnella niitä jostain määrättömiin, niin jo on synkkää.
En sen käyrätorven kanssa ole vielä oikein hahmolle päässyt ja se kyllä rassaa musiikkikorvaa. :/

Vaan nyt vaivun viikonloppuapatiaan ja toivotan teille samaa rauhaisaa rentoutusta. ;D

  Re: Silence II

Lähettäjä: lööperi 
Päivämäärä:   2.10.20 21:49:48

Onnittelut painonpudotuksesta, Kilo per viikko tahdissa on ihan sopiva pysyä!

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   3.10.20 09:58:26

Kiitos lööperi. :)

Lainaan tähän omaa tekstiäni tuolta oma huone-topicista:

Minulla oli oma huone olohuoneesta erotettuna, hyvin sommiteltu, olohuoneeseen oli ikkunana kärrynpyörä ja seinät paneloitu harmahtavalla tallinseinäjäljitelmällä oviaukko oli lähes seinän kokoinemn, mutta siinäkin oli ne talleille tyypilliset kolmiopuut, kuin olisi karsinassa asunut.

Näin jälkikäteenkin ajateltuna juttu oli hieno ja kertoi omaa kieltään äitinikin taiteellisuudesta ja siitä että kaikki on mahdollista, eli ei kannata haaskata elämäänsä tyytyen tavanomaisiin vain siksi kun niin on muillakin.

Miten sitten huoneelleni kävi, ostimme koko kiinteistön ja äiti ja mummo muuttivat pois.
Jouduimme purkamaan seiniä ja siinä sitten 'tallinseinämänikin' lähti, mutta huoneestani en 'joutunut luopumaan'. ;)

-Oikeastaan otin tuon tähän pohdintaan hiukan enemmänkin, joku on joskus miettinyt niin hyvällä kuin pahallakin, miten minusta on voinut tulla tällainen outolintu.
Voin heti todeta olevani kaikista virheelllisistäkin valinnoistani huolimatta erittäin kiitollinen siitä, että olen saanut maailmojasyleilevät eväät kaikkiin suuntiin mihin vain elämässään voi päätyä.

Koin nuoruudessani ahdistusta, rahat vähissä, koulumatka pitkä ja pimeä, kavereita vähän, koulussa kiusattiin, en halunnut siivota, enkä siivonnutkaan.
-Mutta kaikessa kantoi silti kodista tullut äidin, mummon ja mummon siskon tuki.
Kun tulin raskaaksi 17-vuotiaana, niin mummo ja äiti olisivat ottaneet lapsen avosylin vastaan, kun isänsä takia jouduin vauvahaaveesta luopumaan he tukivat abortin jälkeisessä surussani. Loistavat vanhemmat! <3

Isäni oli hulivili, hällä oli muita lapsia, äitini vei puoliväkisin eli oli siis tosi väkinäistä minut katsomaan sisareni ensimmäistä lasta, mutta siitäkin olen hälle kiitollinen, olen vieläkin sisareni ja hänen lastensa ja veljensä kanssa yhteydessä. Isäni tunnusti minut vasta 29-vuotiaana.
Se oli ihan hauska episodi, piti mennä oikeuden kautta, kertoivat kumpikin miten minut tehtiin ja oikeus päätti että kokemus oli niin paljon samankaltainen, että hän on isäni. :D

Vanhempani ovat edesmenneitä jo vuosia sitten, mutta kaikista muisto nostaa hymyn huulille, toivottavasti omatkin lapseni voivat joskus katsella menneisyyteen huumorin sävyttämin mielin. :)

Äiti soitti trumpettia ja kun minäkin innostuin, heti kun torvi pysyi kädessä, niin hän hankki miul oman trumpetin.
Soitimme joissain juhlissa duettoja turkkilaisesta basaarista ostamiemme kultakirjailtujen kaftaanien toimiessa esiintymisasuna. Äidillä oli tummanvihreä ja miul lila pohjaväri kirjailujen alla.
Sitten soittokunnassa oli tarvetta pasuunan soittajista ja äiti osti miul oman pasuunan, oli kallis siihenkin aikaan liki 10000 markkaa, osti osamaksulla parasta mitä kaupasta löytyi ja hyvä on ollutkin, soitan sitä edelleenkin. Nykyinen hinta on n.2500e, tiedän kun kysyin samaisesta musiikkiliikkeestä joka vireläkin on toiminnassa. ;)

Huihai tässä taas tuli nostalgiaa näin koivun oksien välistä siivilöityvän syysauringon herätellessä tähän päivään.

Juuri nyt kaikki on hyvin ja samaa toivon teillekin. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   5.10.20 20:07:36

Nyt on taas se ikuinen vainooja bongannut meikäläisen Sennupuoleltakin, ehkäpä täytyy vetäytyä taas tänne tarinoimaan.
-Joskin eipä tässä mitään kummaa ole tapahtunutkaan. ;D

Lehdet ovat kohta maassa, vielä eivät kaikki kasvit kuitenkaan, mielikään ei ole maassa, kun on positiiviseksi syntynyt.

Rahat alkavat taas olla kaikki, kiitos ulkovalo-ostosten ja voitinpa tarjouskilpailun vanhasta urkuharmoonistakin. ;D
Mihinkähän sitä joutuu kaiken 'tuikitarpeellisen' kanssa mitä on tullut haalittua..?

Uruista jäi kaivelemaan, kun miul oli todella hyvät, mutten tyhmätyhmä ottanut huomioon, etteivät kestä kosteutta ilmassa säilytystilassa ja ne hajosivat, eli jumiutuivat. Pidin niitä sittemmin sisälläkin, jos kuivuisivat, mutta turhaan pilalla olivat.
-Jospa nämä olisivat edes yhtä hyvät ja joo, kyllä eläisin ilman niitäkin, eli ei mikään hengentärkeä juttu.

Jokseenkin vain on joskus hyvä tarttua tilaisuuteen jos sellainen tarjoutuu. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: ohen ohutta 
Päivämäärä:   5.10.20 21:03:49

Eipä sinua voi olla bongaamatta missä tahansa kirjoittelet. Jutut on niin itsekeskeisiä.

  Re: Silence II

Lähettäjä: ohuen ohutta 
Päivämäärä:   5.10.20 21:07:02

Ja vainoajasi???
Ei, ei ole sellaista kuin omassa mielessäsi, mikset voi myöntää virheitäsi, vaan jatkaa muiden syyttelyä omista toimistasi.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   5.10.20 21:51:34

Kun nyt kerran uskaltauduit tänne kirjoittamaan, niin voitko oikeasti vääntää rautalangasta mitä sanomasi tarkoittaa?

Vainoojalla tässä kohtaa tarkoitin joitain nimimerkkejä, jotka toitottavat joka paikassa mitä ovat mieltä ja näin en voi mihinkään ottaa kantaa kuin vain jatkuvasti nimimerkkiä vaihdellen ja se on jotenkin tyhmää.

Mikä tekee kommenteistani itsekeskeisiä, oikeastihan ei voi puhua kuin omista kokemuksistaan tai menee juoruilun tasolle ja oletuksiksi?
Jos joku kysyy miksi teet noin, niin en voi vastata kuin kertomalla miksi ja omasta puolestani.

-Ja ketä olen taas syytellyt?

  Re: Silence II

Lähettäjä: ohuen ohutta 
Päivämäärä:   5.10.20 22:12:51

ei, ja taas väärin, en ole n. " vainoajasi".
Syyttelet viranomaisia, etkä näe malkaa omassa silmässäsi.

Toivon et saatte elämänne kuntoon, kaikella hyvällä.

Onnea ett Ainomaija meni läpi katsastuksesta. Hyviäkin asioita, uskon että autoa tarvitset ja tämä auto merkitsee sinulle paljon jotain.

Mä vaan toivon että katsoisit mikä tärkeää ja karsit turhat pois.

Itsekin työtön, mutta lapseton, kissat tärkeintä, mut aina katon et kissakakarat voi hyvin.

Ei tässä herroiksi eletä, mut kissojen pöperöt ha hiekat on aina mulle etusijalla. töksyt tuli ja meni un maksoi laskut ja ruoat rakkaikke kissoille.

Toivon hyvää sinulle ja perheellesi T Catwoman

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   5.10.20 22:56:38

En ajatellut että olisit juuri se fanaattisin vainooja, mutta miksi vain viranomainen on oikeassa, oletko nähnyt silloiset kissani ja jos niin mikä niissä oli vikana, paitsi joillain se virus?

Ärsyttää tavallaan se kun kaikki mukatietää kaiken, se ellikään ei voinut nähdä sellaisia epäkohtia joita väitti, mutta väitti vain kun oli kyllästynyt täällä hyppäämään perättömistä ilmoituksista.
Helppo väittää kun on valtaa.

Meillä on kaikki ok, viimeisiä yhdyskuntapalveluita viedään ja se siitä.

  Re: Silence II

Lähettäjä: ohuen ohutta 
Päivämäärä:   6.10.20 23:12:00

Hieno homma et kaikki hyvin.

  Re: Silence II

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   13.10.20 08:07:32

Sinulla on ollut ihanan värikäs lapsuus, ota sieltä hyvät ja myös ne huonotkin puolet voimavaraksesi . Vertaan omaani joka on ollut niin tuikitavallinen kuin olla voi, ehkä jo liiankin suojattu.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   13.10.20 14:35:59

k:
Et tiiä kuinka usein katselin koulukavereiden koteja, oli uudenaikaista, oli rahaa, oli omat huoneet, uudet vaatteet ja kaikkea sellaista.

Ehkä olin itse 'vanhana syntynyt', kun näin kaikessa boheemiudessa käsittämättömän rikkauden ja kehittymisen mahdollisuuden, mutta kyllä vaan välillä kävi mielessä, että miksi kaiken pitää olla niin vaativaa.
Helpompaa elämää sitä haikaili monesti sen nuoruuden jälkeenkin, vaikka oli saaduista bonuksista kiitollinen ja itse tiensä valinnut, mutta se toivo, että kyllä se tästä, kunhan saa tuon ja tuon kuntoon, niin kaikki helpottuu, se usko huomiseen piti elämässä kiinni.

Enpä tiedä onko 'sitä huomista' tulossakaan, mutta aina siihen vaan jaksaa uskoa.
-Jää nähtäväksi. :)

Ensimmäinen ruusupenkki kevätkukkasipuleineen on saatu nyt talvikuntoon.

Pakkasta on luvattu, jos niin käy menevät pavunvarret, eli muutaman kerran on kerätty jo pavunpalkoja syöntiin, violetteja, vihreitä, keltaisia, punakirjavia, litteitä ja pyöreitä palkoja on ilmestynyt. Pakkasen jälkeen kerään jäljelläolevat palot pois.
Tiedossahan oli ettei papuja ehdi muodostua näin myöhään istutettuina, mutta ihmeen lämmin syksy on mahdollistanut palkojen kasvun vielä näille päiville asti. :)
Ensi vuonna sitten aiemmin kasvamaan, paikka näyttää sopivan, joten lannoitusta ja näin uutta satoa voi suunnitella.
Laitan papupenkkiin tulppaaneja ja narsisseja, ehtivät hyvin kukkia ennenkuin maa on riittävän lämmin uusille papuistutuksille kesäkuussa.

Toinenkin ruusupenkki on puoliksi laitettu eli osa ruusuista on vielä laittamatta kun jäin jahkailemaan väripolitiikkaa.
Siihen on nyt laitettu keltaiset ruusut, mutta jos hyvin käy niin kasvavat ensi kesänä ja kun keltasävyiset loppuivat, niin ehkä sit valkoista ja vaaleanpunaista, mutta kun jotenkin tökkii..

Josta syystä pähkäilinkin sijoittavani muutamat monivuotiset kasvit jatkoksi ruusujen sijasta ja vaaleanpunaiset ruusut sitten jonnekin toiseen penkkiin..
-Aika loppuu, kun syyslomalla aattelin ajan olevan loppusilaukseen kypsä tältä syksyltä.

Jokseenkin on sama minne istuttaa, kun sittenhän keväällä näkee vasta kuinka selvisivät ja voipi sitten laittaa uusille paikoille.
Osaa ruusuista en ole kukkivina edes nähnyt, kun kiulukat koristivat taimistolta tullessa. :D

Syksy tuo jonkinlaista uupimustakin koulukyyteineen ja harrastuksineen, niin että väliin tekisi mieli vaan käpertyä jonnekin muurinnurkkaan kyhjöttämään ja odottamaan kesälomaa.
-Tai tehdä se kaakeliuuni, jonka päältä ärsyyntyneet esi-isät muumilaaksossakin protestoivat milloin mitäkin ja muuttaa sinne muinaisten sekaan jupisemaan.

Tekemistä riittää, on käsillä ja on suunnitelmissa, eli saapi esi-isät kykkiä keskenään toistaiseksi. :D

Ulkovaloja olen saanut keräiltyä halvalla sieltä ja tuolta ja erinäköisiä parisenkymmentä jo, villiä.
On mustaa ja valkoista, joku tolpallakin.
Yhtä mustaa settiä on kahdeksan, yhtä valkoista seitsemän ja muutamia yksittäisiä mustia ja valkoisia, siitä sitten arpomaan vaan. ;)
-Ehkäpä mustat voisivat sopia vanhaan miljööseen, ja jospa olisi radikaali, niin kunhan ei kertanäkymässä ole kuin yhdenlaisia, niin toisella puolen voisikin olla erinäköisiä sulassa sovussa..? :)

Sähkispoika joutui taas reissuhommiin ja pitäisi pakkopaidassa raahata tänne viikonloppuna laittamaan niitä lamppuja seinille, kun oli päivätöissä oli sitä 'omaa aikaa' viikollakin ja ehti viikonloppuisin poikkeilemaan, mut ehkäpä tämän viikon lopulla tullee, kun on sovittu vessantyhjennys.. ;D

Mopopojulla on ryppyjä rakkaudessa ja ongelma tietty isompi kun asuvat saman katon alla, ei voi suhteesta vain 'lähteä kotiinsa', saa nähdä miten keikahtaa, tökkinyt on jokin jo viikkoja sielläkin.

Olin tuossa likkojen kanssa Sisarentyttärentyttären syntymäpäivillä, vein sinne 'sekondhand', eli huutiksesta ostetun pianon Sylvanian family-sarjasta.
Sisarenpoika siellä kertoi linnatuomiostaan ja turhasta asianajajastaan ja sisareni piikitteli kuinka oma tyhmyyteni minut tuomitsi, enpä viitsinyt sanoa mitä ajattelin, hän kun on aina muutenkin katsellut nenänvarttaan pitkin, laiha lohtu, että on vain sisarPUOLI. :(
Omaa poikaansa on aina ylistänyt pumpulissa, eihän diilaus mikään 'rikos' voi olla.
-'Sukulaiset ja kala pahenevat yhdessä yössä.' ;D

Mut aivan sama, olen tottunut jatkuvaan halveksuntaan joka taholta jo muutenkin, kovempi kuori siinä vaan kasvaa ja karaistuu.

Sisarentytär on myös Partylite-myyjä ja nyt on sitten viimeiset kutsut perjantaina sillä saralla.
-Kuinkahan senkin firman oikeasti kävi, liian kalliit hinnat koronan romuttamien talouksien ostomahdollisuuksiin..?
Ihan hienojahan tuotteet ovat, itsellänikin useampaa sarjaa tuikkukynttiläkuppeja ja koriste-esineitä muutamia. Pidän näin 'halloweenin' korvalla varsinkin niistä mustista posliinikissoista, jotka ovat tuikuille, sulavalinjaisia ja kauniita, niistä saa hienoja asetelmia pöydille ja lipastojen päällisille. :)
-Järjestääköhän kyseinen Sisarentytär lainkaan tänä vuonna niitä naamiaisiaan, kun on tämä 'tautivaara'..?

Mut joo, dieetti nahii, siivous samaten ja hiukan kaikki muukin, mutta 'eteenpäin elävän mieli' silti.

Esko Jalkasen luononvoimajuttuihin olen tutustunut tässä välitöinä ja varputaitokin kiehtoo kuten aina ennenkin, mutta voihan sitä näin omiin kykyihinsäkin pessimistisesti suhtautuva edes opiskella kaikkea 'näkymätöntä' mitä universumit sisimmissään kantavat.
-Voihan ihmeitä tapahtua ja itsestään löytää ties minkä fakiirin. ;D

Inspiraatiota teillekin. :)

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   23.10.20 11:19:49

Juu'u, ei löytynyt meikäläisestä fakiiria, vaikkei vielä ole kirjaakaan, mutta sen sijaan 17v lienee fakiiri kun varpu taipuu näppärästi, lainatakseni Meksikon pikajunan sanoja: "Huhheijaa onni taas on mennyt ohi suun, huhheijaa.." ;D

Mutta silti olen saanut lisäinfoa elämisen laeista ja sisäistänyt karmapolitiikkaa hiukan taas lisää.
Olen painiskellut niiden vihan- ja katkeruudentunteiden kanssa jo reilun vuoden verran, mielestäni sain epäoikeudenmukaisen tuomion, kun en ollut kyseisiin rikkeisiin syyllistynyt, eikä kukaan muukaan perheestä ja mietin jo alhaisesti kuinka Jumala oli minulle ilkeä, eikä edes kerro mistä hyvästä olen Hänen silmissään niin huono olio. :(

Nyt sitten luin ihan seikkailukirjaa, joka on hiukan tönkkö,kerronnaltaan, mutta välissä jaetut henkisen kasvun ohjeistukset ovat hyviä.
Vaikka itse olen selittänyt kuinka tässä koen olevani 'ikuinen henkiolento', niin jotenkin tämä asia on mennytkin minulta tavallaan ohi. ;D

Kun sielu on nuori se rellestää ja valitseekin syntyä konfliktialueille tai sitten pyrkii turvattomuuttaan, joka johtuu kokemattomuudesta, alistamaan ja sortamaan muita, mutta kun aina on maksettava ne pahat teot, niin sitten kun sielu elämien myötä vanhentuu niin se joutuu pulittamaan sievoisen summan rötöksistään.

Me synnytään tänne varustettuna sellaisilla ominisuuksilla jota silloisen elämän hyvityläksy vaatii ja saamme sellaiset eväät myös valitsemiltamme vanhemmilta, että maksu onnistuu.
Meillä on kaikki ominaisuudet ja kaikki tieto siellä henkimaailmassa, mutta vain murto-osa täällä per elämä.

Minäkin siis olen saanut laiskahkoa luonnetta, suurpiirteisyyttä jne, eli ei tod mitään ihailtavia juttuja, vaikka tietty sitä älyäkin on jaettu.
Miksi sitten sellaisin eväin piti tulla? :O
-No juuri siksi, että teen sen verran ylilyöntejä, että pääsen makselemaan.

Kun ekasta oikeudenkäynnistä selvisin muka lievin rangaistuksin, niin sitten lyötiin varmuuden vuoksi vielä se mystinen polvivaiva, etten varmasti selviä seuraavasta, ,kun en pysty tekemään niitä itselleni tyypillisiä 'viime hetken' töitä ajallaan.
Paha tietysti kun perheeni oli jo niin kiintymnyt eläimiini, ettää halusivat niitä pitää ja sitten samaan syssyyn iski armeijat ja kaikki, eli taas vesitettiin selkeä suunnitelma ja jälleen se ketjun viimeisen lenkin heikkous viimeisteltiin sillä kun lähetettiin tarkastajat 'oikeaan' aikaan, eli juurikin kun olin hakemassa kuteitani ja päivittämässä kännykkäliittymääni täällä paikan päällä.
Miksi näin, en voinut käsittää miksi näin ja vielä miten itse sain pahimmat syytteet koko jupakasta.. :(

Syy oli yksinkertaisesti se, että olin ottanut hyvitettäväksi mahdollisesti jossain edellisessä elämässäni tekemäni vääryyden eläimiä kohtaan, joten minut piti nimenomaan saada niin absurdista asiasta kuin eläinrääkkäyksestä tuomiolle.
Juttu kuulostaa ihan hullulta, mutta taas ihan oikeudenmukaiselta.

Näin vuosia sitten painajaisen, jossa kävelin isossa hallissa, jossa oli karsinoita, niissä karsinoissa oli nautoja ja muitakin, ne olivat aliravittuja, ruumiitakin oli joukossa ja kun kuljin siellä suuressa synnintunnossa, kun tiesin itse aiheuttaneeni sen kauheuden, niin heräsin aivan lamautuneena. Mielsin sen niin että siksiköhän minulle niitä eläimiä on tullut ovista ja ikkunoista kun minulle on annettu mahdollisuus hyvittää silloiset tekoni..
-Olin oikeammassa kuin luulinkaan, joskin kuvittelin että hoitamalla näitä eläimkä hyvin korvaan jotakin, mutta eihän se ollut niin yksinkertaista, minun piti myös saada ja kärsiä se rangaistus ihan maallisessa oikeudessa tästä vanhasta jutusta.

Tässä sitä siis ollaan, koko juttu on nyt ihan ok.
-Uskomatonta, en vielä viikko sitten tiennyt mitään ulospääsyä tai tolkkua tilanteessa olevan. :)

En enää koe sitä vihan tunnetta mikä on minua raastanut oikeudenkäynnistä alkaen, vihasin oikeasti lekuria, niitä poliiseja, syyttäjää ja tuomaria, olin jo päättänyt kirjoittaa heille oikeudenkäynnin vuosipäivän aikoihin kirjeet , eikä mitkään kohteliaat, en ellille siis vaan syyttäjälle ja tuomarille.

Mutta nyt oloni alkaa hiljalleen helpottumaan ja olen tietenkin nolona kun kehtasin Luojaani ilkeänä pitää, mutta ymmärrän miksi se siltä tuntui.
En tunne mitään halua enää kirjoittaa mitään, enkä vihaa enää ketään, olen jälleen vapaa. <3

Iso osa teistä ei jaa maailmankuvaani ja jos lukee tämän niin toteaa että no niin nyt se taas on sekoillut, mutta ne jotka ymmärtää ovat ehkä jopa iloisia puolestani, kun olen taas noussut seuraavalle tietoisuuden askelmalle henkisessä kasvussani.
Itse olen kiitollinen, todella, vaikka olen edelleenkin se suurpiirteinen laiskimus, eli vaatii paljon enempi henkistä kanttia saada itsensä siivoamaan, kuin ahkerammalta ihmiseltä. ;D

Partykutsuilta tilasin yhden mustan posliinikissanpennun, tällä on kurpitsa jossa on tuikun paikka, sellaista ei meillä vielä ollut. :)
Kutsuin lastenlapset anskurtelemaan 31.päivä Halloween-koristeita, sain myös puhuttua kuntouttavan ohjelmaan Halloweenkoristelua ja siitä viikon päästä itse juhlat, kummitusjuttuja ja kynttilöitä. ;D

Ostatutin Miähellä tummanharmaata, kun mustaa ei ollut, pitsiverhoa ja sitä laittanen olohuoneen ikkunoihin, sivulle soiro yhtä mustaa kangasta, jonka aikoinaan ostin silloin 15vn kimonoa varten kun kävimme käsityöpiirissä..
Harmittaa että niiden kukkasipuliostojen takia unohtui Jotexin ja Elloksen tilimaksu ja tilini taidettiin poistaa, velkaa jäi kumpaankin tonnin verran ja sitä saa maksaa sillä 50+50e /kk edelleen, mutta ostaa ei voi mitään kangasta tai muuta verhoa, kun on vain korttimaksu tilin lisäksi olemsassa ja miulla kun ei ole minkäänlaisia pankki- tai luottokortteja.
Harmittaa, kun Tampereenkin kokoisen kaupungin kaikissa kangasliikkeissä hinnat ovat huomattavasti kalliinpia, kuin oli netin kautta tilattuna, vaikka oli postikulutkin mukana.
Pitää sitten vaan alkaa tienata enemmän, että saa jatkossa kankaita hankittua. ;)

Joululahjajutskiin aattelin niitä tilkkujuttuja, esim. tyynynpäällisiä, ja hoksasinpa että nyt olisi Eurokankaassa niitä edullisia joulukankaita, joista aikoinaan tehtiin niitä tilkkupatalappujakin.
Silloin vain ikävästi olin taas viime hetkillä liikkeellä ja ne muutamat olivat loppuunmyydyt, nyt kun saan työkkärin lähetän jonkun niitä hakemaan sen verran etteivät lopu kesken. :)

Taloomme on taas tyhjennetty parin edesmenneen jäämistöt, eli varastolta vaikuttaa jopa paria viikkoa sitten verraten enempi tavaraa. :/
Ihan hyviäkin juttuja, kohta riittäisi pariin kartanoon laittaa huoneet täyteen, mutta kun on vaan tämä pikkuinen mökki, niin ahdasta on. :D
Onneksi sain sovittua ne shalloweenaskartelut, joudun tyhjentämään koko tupaseni, eli siivoamaan ja siinä sitten tulee aloitettua se joulusiivokin samalla. :)
Jos hyvä tuuri käy, niin saan tänne kotiväen lisäksi kymmenen lasta ja kun vielä sisarentyttärenkin lapsineen kysyin, niin voidaanpa yltää enemmäksikin. :)
-Joten tilaa on oltava, niin syödä kuin anskurrellakin.

Vettä sataa kaatamalla, mutta se meinaa ettei ole liukasta, eikä pakkasta, joten..
https://www.youtube.com/watch?v=D1ZYhVpdXbQ&ab_channel=lbarnard86

  Re: Silence II

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   23.10.20 12:11:26

Hienoa että katkeruus alkaa helpottaa, se vei paljon henkisiä voimia ihan turhaan. Menneille ei mitään voi eli suunta tulevaisuuteen.

  Re: Silence II

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   24.10.20 01:55:43

Olen myös vuosia miettinyt, voidaanko ihmistä rankaista menneiden elämien asioista. Kun niistä teoista ei kuitenkaan muista mitään, on vähän epäreilua, että niistä olisi opettavaista kärsiä. Eri asia, jos muistaisi edelliset elämät. Mutta olen avoin kaikille teorioille, ja sekin on hyväksyttävä, ettei ihmisen ymmärrys näihin ehkä kunnolla riitäkään.

Mutta siis samoilla linjoilla kuin T, eteenpäin, ja Okarinon juttuja on aina jotenkin nostattava lukea.

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   24.10.20 23:55:39

Kiitokset positiivisista viesteistä. <3

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   26.10.20 19:44:33

Halloween on tulossa, kurpitsaa, kissoja, hautoja, korppeja, mitähän villiä voisi suunnitella askartelevansa, onko vinkkejä? :D

  Re: Silence II

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   26.10.20 20:16:52

Halloween on minusta kiva!
Olisi mukavaa joskus laittaa oikein kunnolla koristelut, tänä vuonna mennään maltillisella linjalla. Muutama koriste lasten kanssa laitetaan ja ehkäpä tehdään vaikkapa hämismunkkeja;). ( pieniin munkkeihin tehdään jalat lakumaton suikaleista ja silmät katkotuista Lontoo rakeista).

  Re: Silence II

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   27.10.20 09:20:51

Hienoa T, kiitos, en tullut edes ajatelleeksi, että olisikin tosi sopivaa tehdä Halloween-tyyppistä syötävääkin!
-Ei muuten tullut edes mieleen, ajattelin vain niitä paperitöitä. ;D

Jos vaikka väsää sopivan keksitaikinan, josta saa sitten minkämuotoisia keksejä hyvänsä, niin niistä voi tehdä hautakiviä ja mustalla karamellimassalla kirjoitella jotain tai tehdä ristejä, tai vaikka hämppejä.

Sitten muffinsseja, joihin laittaa oranssilla massalla jotain kurpitsannäköistä tai valkoisella päällystää kermahaamuja mustilla silmillä..
-Kyllä muksuille varmaan kelpaisi, tavallisen tylsän 'marien' sijasta.

Ruoaksi mustaa makkaraa ja punaista borssikeittoa.. ;D
Jäädytetty vedellä täytetty kumihanska mehubooliin.

Kyllä nyt tuli hommia kaksinverroin.

Huomenna pitää kuntouttavaan viedä niitä askartelumatskuja, kun ei ne siellä mitään ideoi saati hanki. mut periaatteesta kun on sovittu, niin ainakin mie siel koristelen. ;D

Siivousraivaustakin vielä olisi lauantaita varten, kasvit loput pitää laittaa maahan kun on vesikeli, mut jos, iso JOS, Miäs saisikin vapaata, niin jo 'alkaisi Lyyti kirjoittamaan'.. :)

   Ylös ⇑   


  
 Vastaa viestiin
 Nimi:       [poista tiedot]
 Sähköpostiosoite:

 Jos annat sähköpostiosoitteesi, se näkyy viestissäsi.

 Otsikko:
   




Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.