|
Lähettäjä: Lähimmäinen
Päivämäärä: 7.3.20 09:27:07
Kattelin tuota Perjantain lähisuhdeväkivaltailtaa. Mietin omaa elämää. Oma elämä on mennyt niin, että äiti oli todella hallitseva ja narsistinen persoonallisuus omasta taustastaan johtuen. Isä oli kiltti tossukka. Äiti kyllä osasi syyllistää, mutta ei ollut fyysisesti väkivaltainen. Me lapset isoveli, isosisko ja minä riitelimme lapsina fyysisesti, eikä siihen juuri puututtu. Nykyään emme enää ole tekemisissä, koska riitely olisi jatkuvaa.
Ensimmäinen mieheni sai raivokohtauksia, menimme naimisiin 21-vuotiaana ja tiet erosivat nopeasti pettämiseen ja fyysiseen väkivaltaan.
Toinen mieheni on ollut näiden 30 yhteisen vuoden ajan silloin tällöin lievästi väkivaltainen suuttuessaan. Kun hän lopetti pari vuotta sitten alkoholin käytön kokonaan, on vain kerran sen jälkeen suuttunut ja potkinut autoa.
Nyt viime syksystä töissä on ihmisillä ollut raskasta henkisesti paristakin eri syystä, uudistusten ja työn epävarmuuden takia. Tämä on johtanut monien hermojen kiristymiseen. Yksi miespuolinen henkisesti tasapainoton työntekijä on aiheuttanut paljon huonoa ilmapiiriä manipuloimalla ja haukkumalla ihmisiä. Hänestä olen puhunut paljon esimiehelleni tukea hakien, ja lopulta päädyin juttelemaan työterveyshuoltoon ja työsuojeluvaltuutetulle. Tämä tyyppi nimittäin sai töissä yhtenä aamuna niin pahan raivokohtauksen, että huusi ja melskasi minulle, käski pois työpaikalta, uhkaili ja nimitteli. Onneksi hänen esimies oli paikalla ja se sovittiin ja tehtiin työpaikkahäirintäilmoitus. Pari kertaa olen saanut pari naispuolista työntekijää kimppuuni, kun olen ollut töitäni aloittelemassa. Nämä riidat ovat koskeneet työpisteistä riitelyä. Toisella kertaa henkilö oli mielestään varannut työpisteen, joka kuuluu minun ammattiryhmälleni ja fyysisesti tuuppi minut pois paikalta. Sitten otti kassinsa ja lähti. Toisella kertaa olin aamulla aloittamassa kahden ihmisen perehdyttämistä työpisteessä, jossa se oli esimiesten kanssa sovittu tapahtuvaksi. Meitä ei päästetty siihen työpisteeseen ja soitin esimiehen paikalle. Myöhemmin kahvihuoneessa sain kuulla aiheuttaneeni koko sopan.
No tämä ei loppunut tähän. Viimeisimmästä olen yhä täysin ymmälläni. Esimies oli seuraavassa listassa laittanut minut opettelemaan uutta hommaa. Laitoin hänelle viestin, että olen nyt uudistuksen ym:n riitelyn jälkeen niin väsyksissä, että menisin mieluiten vasta viikon lomani jälkeen. Hän tuli muun asian takia käymään, ja alkoikin haukkua yhtäkkiä minua, että kaikki valittavat minusta, käyttäydyn huonosti ja kun kyselin miten, niin en saanut muuta irti kuin että olen tiuskaissut. En tiedä kenelle. Sanoin alkavani etsiä uutta työpaikkaa.
Olin tuon haukkuryöpyn jälkeen ihan hajalla. Loppuviikosta yritin kysellä, että voitaisiinko tästä keskustella. No esimies sanoi olevansa itselleen vihainen, kun meni sillä tavalla menettämään malttinsa.
Tällä viikolla kyselin samaa, mutta asia on kuulemma työn alla. Ai miten? Pomo lähti lomalle. Sen jälkeen on minun lomani. Kaikki jätetään tuolla tavalla hoitamatta loppuun. En kuulemma saa lähteä pois tuolta, kun nyt on jo monta lähtenyt uuteen työhön tai eläkkeelle.
Niin tulee työstä mieleen, että tuota henkistä väkivaltaa harrastetaan myös työpaikoilla jatkuvasti. Ei se paljon parisuhdeväkivallasta poikkea. Työpaikalla on vain aina ihmisiä ympärillä niin ei voi kimppuun käydä. Koskadn ei yiedä kuka pimahtaa js mistä syystä. Harmittaa, kun törmään aina ihmisiin, jotka eivät osaa keskustella asioista, suunnitella ja sopia. Mietin tietysti, että johtuvatko nämä hyökkäykset minusta. Varmaan osittain. Miten? Sitä en tiedä oikein.
|