Lähettäjä: mimmu
Päivämäärä: 13.2.20 21:46:48
Mies 50+, rankka lapsuus ja nuoruus, yksinäinen aikuisuus. Hänkin haluaisi enemmän suhteeltamme ja jonkinlaista yhteistä tulevaisuutta, mutta jos asian yrittää millään tasolla ottaa puheeksi hän ahdistuu ja pakenee. Seuraavana päivänä kaikki on taas ok kunhan ei käsitellä asioita johon liittyy meistä jomman kumman tunneasioita, muuten pystyy puhumaan ihan mistä vaan maan ja taivaan välillä. Ei kuulemma halua luopua minusta, mutta ei vaan nyt pysty parempaan eikä osaa sanoa muuttuuko tilanne ja jos niin koska. En haluaisi antaa vielä periksikään, mutta loputtomiin en jaksa näinkään.
Mielipiteitä, vertaistukea?
|