Lähettäjä: Loppuuntylsistynyt
Päivämäärä: 10.10.19 15:37:00
Minä opiskelin maisteritutkinnon ammattini lisäksi vähän yli nelikymppisenä. Olin innostunut opinnoista ja mahdollisesta uudesta työnkuvasta niiden myötä. Valmistuttuani sain vanhasta työpaikastani pikkupomon paikan, jonka myötä palkka väheni, koska oli päivätyötä. Ajattelin, että tuo pesti tuo kuitenkin kokemusta ja plussaa työmarkkinoilla, eikä ole ikuista, mutta mihinkään en päässyt. Toki olisin saanut joitain "isommankin pomon paikkoja", mutta johtaminen ei ole minua varten, eikä noissa paikoissa palkka päätä huimannut.
Jäi tunne, että opiskelua ei alallani arvosteta lainkaan, eikä se johda mihinkään. Paikat on yleensä pedattu aina jollekin, yleensä erittäin epäsopivalle tyypille.
Poljin siis paikallani työssäni, enkä saanut siitä enää mitään uutta. Ja kyllä, olen katkera, myönnän sen. Nyt olen sapattivapaalla lämpöisessä Etelä-Ranskassa ja annan piupaut kaikelle kotimaassa. Pakkohan sinne on palata, mutta juuri nyt olen onnellinen, osaan taas arvostaa itseäni ja teen tai olen tekemättä, mitä lystään.
|