Lähettäjä: onon
Päivämäärä: 23.9.19 07:43:25
Hyvä S, että sait apua. Itse en päässyt enää kunnolla liikkumaan polveni kanssa. Mitään apuvälineitä ei ollut, ostin polvituen, jotta sain käytyä työssä ja hoidettua pakolliset tallihommat. Jallalla ei voinut välillä kiivetä / laskeutua rappusia ollenkaan. Autoa en voinut ajaa viimeiseen puoleen vuoteen. Tuntui, että elämä on ohi ja jouduin miettimään hevosista luopumista. Kaikki voimat meni palkkatyön hoitamiseen.
Hoidoksi määrättiin tulehdussärkylääkkeitä, joita olisi pitänyt syödä järkyttävät määrät, mihin en suostunut (vatsa ei kestänyt). Sain lausunnon, että "mitään ei ole tehtävissä". Olin alle 50 tuolloin.
Sain kuitenkin ammattijumpparilta apua ja nyt pystyn elämään normaalia elämää. Hassua, että lääketiede toteaa, ettei mitään ole tehtävissä kun kuitenkin on. Olisin ollut kallis elätti yhteiskunnalle, jos olisin uskonut lääkärin sanaan ja tyytynyt siihen, ettei mitään ole tehtävissä...
|