Lähettäjä: Heps 
Päivämäärä:   9.5.19 17:41:42

Sennula topikin innoittamana sovittiin tänne laitettavaksi tsemppiryhmä.
Tänne siis kaikki jotka haluavat lopettaa juomisen tai edes vähentää.
Rehellisesti, en tiedä olenko itse valmis kokonaan lopettamaan, mutta vähentäminenkin olisi jotain.

Viimeksi join lauantaina ja ihan hyvin mennyt tähän asti. Paitsi nyt kun paistaa aurinko tekisi mieli hakea pientä ja mennä parvekkeelle istumaan.. Yritän hillitä ja sen sijaan teen nyt ruoan ja ennen kun syön, käyn kävelyllä koiran kanssa.

Mites muilla menee?

Lähettäjä: Julle 
Päivämäärä:   9.5.19 20:59:14

Sama täällä, kesän tullen pyrin pysymään kohtuudessa. Helposti menee tissuttelun puolelle kun lomat alkaa. Tähän asti hyvin pysynyt hallinnassa, limsaa ja energiajuomaa ostan jos alkaa tehdä mieli. Nyt jo huomannut lompakossa eron. Väsyttää kyllä pirusti, liekö jotakin vieroitusoireita? Muuten yllättävän kivuttomasti menee. Kiva idea tällainen tsemppiryhmä!

Lähettäjä: Heps 
Päivämäärä:   10.5.19 07:18:07

Mä kans odotan lomaa, ollut aika kiire vuosi, mutta toisaalta mietin et kuinkahan pahaksi tissutteluksi se menee.. Haluaisin tehdä muutakin lomalla, kun olla väsyneenä eikä saa mitään aikaiseksi.
Hitsi, kun olisi sellainen ihminen joka ei edes pitäisi juomista vaihtoehtona. Että kun on tylsää tmv, niin keksisi muita vaihtoehtoja. Esim urheilu. Ehkä joskus pääsen siihen pisteeseen..

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   10.5.19 10:41:34

Itse en ota usein, mutta kun otan, lähtee helposti lapasesta. Ei mitään oksentelua sentään, mutta vahva humala joka tapauksessa. Olisi kiva osata lopettaa niiden muutaman siiderin/viinilasin jälkeen.

Lähettäjä: Heps 
Päivämäärä:   10.5.19 12:12:41

Joo siis mulla sama. Lomalla sitten saattaa olla joka päivä tissuttelua, kuitenkin humalaan asti.
Kun pystyisi lopettaa siihen pariin.

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   10.5.19 18:45:06

Täällä ollaan! Viime viikonloppuna en korkannut ja ehkä vähän pirteämpi olo oli viikolla. Normaalisti tähän aikaan perjantaina olisi jo vinkkupullosta puolet mennyt. Menossa siis toinen viikonloppu. Luoja, en edes muista milloin viimeksi olen ollut kaksi viikonloppua peräkkäin selvänä.
Just nyt en uskalla ottaa lasillistakaan, koska en kestäisi itseäni, joisin itseni kuitenkin humalaan. Olisi kiva, jos voisi ottaa sen lasin, tai pari joskus illalla, kun iltatalit on tehty, talo siisti ja itsellä rauha. Haen jotenkin tuosta juomisesta itselleni lupaa rentoutua ja huolettomuuden tunnetta. Pitänee opetella uusia keinoja siihen.

Lähettäjä: Heps 
Päivämäärä:   10.5.19 19:12:10

Sepä se. Pitää opetella uusia tapoja.
Mä oon joka päivä meinannut, et jos vähän ottaisi. Tänään myöhään töissä ja huomenna vielä myöhempää, että se nyt vähän rajoittaa tätä, mut ei se toisaalta ennenkään ole estänyt kunnolla..
Vähän myös veetuttaa, kun mies on melkein joka päivä juonut sen yhden, enkä voi oikein sanoa mitään.. Aikaisemmin nostin metelin (kun yritin lopettaa/vähentää), että miksi et voi tukea mua ja että tämä on vaikeaa mulle. No sitten hän tuki, mutta itse ratkesin kuitenkin..
Mies siis voi juoda sen yhden, ikään kuin maun takia. Itse taas en ole ikinä sitä ymmärtänyt/pystynyt.
Mut tää viikonloppu nyt menee vielä ihan hyvin. Töiden takia. Katsotaan miten käy ensi viikolla..

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.5.19 20:27:41

Itsekin voin kyllä juoda maun takia yhden tölkin tai lasin, mutta jotenkin silloin ajattelee silti koko ajan, että "turhaa" juoda vain yksi. Ihan sairas ajattelutapa, tiedän. Haluaisin siitä eroon. Miksi sen alkoholin juomisen tarkoitus on vain se humala....

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   11.5.19 22:35:22

En osaa ajatella, että voin ottaa yhden tai kaksi seuraksi tai maun vuoksi. Päähäni on jäänyt ajatus, että jos otan, niin sitten kunnolla. Ja olen niin myös tehnyt!

On pakko nyt yrittää tehdä jotain. Aiemmin olin tarkka, että otan vain yhtenä iltana. Viimeisen puolen vuoden aikana aloin lipsua, pyhinä tuli otettua parina-kolmena päivänä. Lisäksi aloitin aina vain aikaisemmin ja lopetin myöhemmin. Pelottaa kesäloma: jos en tee jotain nyt, syksyllä tilanne voi olla katastrofaalinen.

Rahaa on mennyt juomiin hävyttömän paljon. En osta juurikaan edullisia tonkkaviinejä, vaan vähän kalliimpia viinejä ja kuohuvia. Etten vaikuttaisi niin juopolta :(
Ja sitten haen niitä joka viikonlopuksi. Olen myös tilannut Alkosta isomman satsin kerralla, ettei tarvitsisi käydä niin usein hakemassa paikallisesta Alkosta. Luulisivat muuten, että juon paljon. Enhän minä muuta, kuin vähän kuohujuomaa...

Tämä viikonloppu on mennyt tipattomasti. Ulkona ropisee vesisade, sisällä on mukavan tunnelmallista. Olisi kiva kaataa lasillinen viiniä ja nauttia kevätyön ainutlaatuisesta tunnelmasta. Mutta en voi, koska joisin varmaan aamuyöhön asti. Vedin sitten sen sijaan 40 minuutin jumppa- ja venyttelysession.

Mites muiden lauantai-ilta?

Lähettäjä: Heps 
Päivämäärä:   12.5.19 11:27:30

Juuri tuo. Jos otetaan niin otetaan kunnolla!

Mä join eilen puolikkaan lonkeron. Tulin tosi myöhään kotiin ja olin pyytänyt miestä hakemaan.. Ei se sit kuitenkaan uponnut, olin aika väsynyt. Mutta jos se olisi ollut viiniä niin.. en tiedä miten sitten olisi käynyt. Viini tai skumppa ne on munkin lempparit.

Tulee vaan välillä fiilis et minkä takia mä edes yritän. En mä kuitenkaan onnistu. Ja viini on hyvää..
Olin muuten pari vuotta sitten n. 8kk juomatta. Silloin vertaistuki oli se minkä avulla pystyin. Muuten olisin ratkennut paljon aikaisemmin.
Ehkä tästä tulee nyt se vertaistuki :)

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   12.5.19 21:14:12

Heps: Älä nyt valmiiksi ajattele epäonnistuvasi. Sähän onnistuit jo eilen, kun joit vain puolikkaan lonkeron vinkkupullon sijaan!

Meille tulee ensi viikonloppuna vieraita. Normaaliin meidän illanviettoon kuuluu hyvä ruoka ja juoma, mitenkähän mun käy? Olisiko parempi kertoa heti aluksi, etten ota mitään? Vai yrittää pysyä siinä parissa lasillisessa ja epäonnistua?

Miten muuten on, puhutteko ystävienne/perheenne kanssa juomisestanne? Itse en ole näistä asioista puhunut kenenkään kanssa .

Lähettäjä: Heps 
Päivämäärä:   13.5.19 08:06:02

Totta tuokin. Eilen käytiin yhdellä miehen kanssa. Ei olisi jäänyt yhteen ilman miestä. Btw, ihan ton yhdenkin jälkeen tuntuu krapulaiselta. Oppisko sitä nyt..?

Mulla on lähipiirissä sellaisia ketkä kamppailevat joko saman tai jonkin muun asian kanssa ja heidän kanssa olen puhunut. On kiva, että on ihmisiä kenen kanssa puhua. Ja siis jos haluaa olla ilman, niin he ymmärtävät eivätkä painosta juomaan.

Mää: miten itse haluaisit tehdä? Haluaisitko olla ilman? Jos niin siinä tapauksessa en ottaisi edes sitä yhtä. Ja jos on sellaisia ihmisiä kenelle et halua sanoa asiasta ja sellaisia ketkä huomaavat jos ei juo, niin aina voi sanoa että on antibioottikuurilla.. tosin itse olen sitä mieltä, että se ei kenellekään kuulu juoko vai ei, mutta jos tulee tukala tilanne.
En tiedä. Mun mielestä hyvin voisi vaan sanoa, ettei halua krapulaa seuraavana päivänä, siksi ei juo. Eikä tee numeroa asiasta vaan käyttäytyy normisti.

Onko muilla muuten vaikeaa joskus olla selvinpäin ihmisten seurassa? Mä oon vähän intro ja jotenkin en aina vaan jaksa sosialisoida selvinpäin. Tästäkin tullut vähän kierre, et pelkään jo etukäteen sosialisointia ja siksi koen että pakko juoda sillon. Vaikka paikalle mennessä onkin ihan kivaa selvinpäin, niin kun on sen ajatuksen saanut päähänsä ei pysty olla enää juomatta..

Lähettäjä: mää 
Päivämäärä:   13.5.19 10:30:05

Niin, tällä hetkellä tuntuu etten haluaisi ottaa ollenkaan vaan kokeilla, miltä kuukaudenkin totaalijuomattomuus vaikuttaa itseen. Ehkä mä vaan kerron, että pidän tipatonta toukokuuta. Tiedän, että kavereitani se ei haittaa, eivätkä painosta.
Itsellä työ vaatii sosiaalisuutta, joten kotioloissa viihdyn yksin tai kaksin mieheni kanssa. Tämä on varmaan yksi lisätekijä juomiskäyttäytymiseeni: kaipaan yksinoloa ja usein myös juon yksin. Eikä minulla todellakaan ole sitä ongelmaa, että alkaisin humalapäissäni puheluilla tai viesteillä häiritä ketään. Päinvastoin, olen ihan omassa kuplassani silloin.
Saatan esim. juhlissa olla kuskina muille, mutta jotenkin silloin koen aina olevani vähän ulkopuolinen, vaikka yleensä minulla on ihan kivaakin. Jos juhlista pääsen ajoissa kotiin, alan usein juomaan sen jälkeen - yksikseni. En halua juhlissa ottaa, koska häpeän omaa humalahakuista juomistani. En tosin käyttäydy mitenkään erikoisen huonosti, mutta humalani näkyy kyllä selvästi muille.
Heps: Hah, mä niin tunnistan tuon ”yhdestä juomasta tulevan krapulan”. Se hillitsee itseäni ottamasta sitä ensimmäistä (joka ei välttämättä jäisi ainoaksi), jos aamulla on herättävä työpäivään. Yksi siideri/viinilasillinen saattaa tehdä tosi krapulaisen olon ja väsyttää koko seuraavan päivän. Hassua, kun voin juoda pullollisen ja enemmänkin viiniä, minkä jälkeen olo ei ole yhtään sen krapulaisempi. Lieköhän näilläkin asioilla jokin syy-yhteys juomistapojen välillä?

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   13.5.19 12:18:10

En juo, mutta koska se vaikuttaa joistain ihmisistä luonnottomalta, kun kuitenkin viihdyn seurassa rentona, vitsaillen kuin olisin ottanut, niin pidän vettä/pommacia kaljalasissa niin kukaan ei ainakaan hetken kuluttua muista etten juo, enkä enää ole niin outo. ;D

Jos pystyy rentoutumaan ilman alkoholia, niin on parempi kun ei puhu mitään, itsekin esim. jos on käteen lykätty joku juoma, niin sujutan sen vaivihkaa esim. miehelleni, joka tietää juomattomuuteni.

Jos teitä on isompi porukka, niin kokeilkaa pystyttekö pysymään ilman, ihan haasteena toisten huomaamatta, samallahan tekee sen palveluksen itselleenkin, jos pystyy päättäessään pitäytymään päätöksessään. :)

Jos on automatka juhliin/illanistujaisiin, niin olo 'kuskina' estänee tuputuksen.

Eikä koskaan voi pitää itseään 'epäonnistujana, niin kauan kun on olemassa seuraava kerta voi tehdä toisin ja vain Sinä itse olet avainasemassa, vain Sinä itse juot tai olet juomatta, ei vertaisryhmäkään estä Sinua itseäsi viemästä alkoholia suuhusi, vain Sinä itse voit sen tehdä. :)

Jos aikuisten oikeasti tahdot muutosta, niin ohjelmoi itsesi siihen, jos korkin poksahdus ja sihahdus ovat autuutta, niin kaadapa pokalla se alkoholi heti maahan/viemäriin tai avaa limsa/vichypullo.
Se saa Sinut tuntemaan todellista valtaa, kun olet itse itsesi kunkku.

Laiharissa sama, ihanaa makkaraa ja samantien laittoi sen takaisin tai antoi koiralle/kissalle, verkkoshoppailussakin sama, ihanaa tuommoista ja kuinka kiva tuokin on.. -lopuksi kohti kassaa, painallus 'tyhjennä ostoskori' ja rastista pois. :)

Niinä hetkinä on hienoa, kun saa kaivettua itsestään todeksi toteamuksen 'hengen valta aineesta'.
Ei ole helppoa, mut pitää aina kysyä itseltään 'mitä MINÄ ITSE tahdon', tahdonko tissutella vai enkö, tahdonko olla lihava, tahdonko tuhlata rahaa jne.
-..ja vastauksesta riippuu mitä seuraavaksi tekee.

Tsemppiä kaikille elämänmuutokseen. :)

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   14.5.19 19:25:48

Tässä taas yksiä illanistujaisia suunnitteilla.. Täytyy ottaa se asenne, että pari-kolme siideriä voi juoda, mutta ei sen enempää! Vielä kun onnistuisi..

Lähettäjä: Heps 
Päivämäärä:   14.5.19 19:46:41

Kiva, että on kavereita jotka ymmärtävät päätöksen eivätkä ala painostamaan. Kuukaudessakin huomaa jo eron juomattomuudessa. Pieniä, mutta se voi kannustaa pidempään taukoon.

Mulla alkoi itseasiassa nyt oikeasti antibioottikuuri ja pitää olla ilman. Ihan hyvä, vaikka tekeekin mieli..
Parin viikon päästä mökille, enkä edes huijata itseäni että olisin selvinpäin siellä. Kesä muutenkin vaikea aika. Toisaalta ihan jokaiseen hetkeen ja vuodenaikaan löytää syyn.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   14.5.19 20:48:25

Piti ihan tarkistaa millä palstalla ollaan. Surullista että alkoholi näyttelee näin suurta roolia monen ihmisen elämässä. Mutta isot tsempit teille kaikille kirjoittajille että korkit pysyisivätkin kiinni! Nuorena, silloin parikymppisenä otin itsekin seurassa mutta siihen se jäi. Osaako joku selittää mikä siinä humaltumisessa viehättää, eikö se ole lähinnä epämiellyttävää kun oma hallinta pettää?

Lähettäjä: Toinen M 
Päivämäärä:   14.5.19 22:48:54

Eikös me mummot olla sitä "märkää sukupolvea", joka on juonut ja juo enemmän kuin edelliset sukupolvet? Joten sinänsä ei ole ihme juuri tältä palstalta löytää tätä topicia.

Itse jouduin tai sain laittaa korkin kiinni muutama vuosi sitten. En ajatellut sen olevan mikään ongelma, sillä en ollut pitänyt alkoholia mitenkään tärkeänä asiana elämässäni. Mutta alkuun oli tosi vaikeaa luopua tavasta ottaa se saunakalja, tai lasi-pari-kolme viikonloppuiltaisin. Tällöin joutui myös kohtaamaan ahdistavia asioita ja miettimään niitä ilman alkoholin armeliasta turtumusta.

Enää ei tee edes mieli viinaa. Viikonloppuisin on mukavaa, kun voi aloittaa päivän ilman krapulapöhnää, kurkku ei ole jatkuvasti kipeä ja päänsäryt ovat hellittäneet.

Toisaalta olen jäänyt pois tai jättäytynyt pois tietyistä kaveriporukoista. En haluaisi asettua heidän yläpuolelleen, mutta tympii tavata ihmisiä, joille bailaus ja drinksuttelu ovat elämän olennaisin sisältö. Illanistujaisista häivyn yleensä, kun porukka alkaa humaltua, sillä känninen jankkaaminen ja möykkä käy hermoille.

Tsemppiä kovasti teille korkinsulkijat!

Lähettäjä: mää 
Päivämäärä:   15.5.19 07:10:46

Niinpä, olen paljon miettinyt omaa alkoholinkäyttöäni ja sitä, mikä siinä viehättää.
Todellakin on epämiellyttävää, kun hallinta pettää! Sitä haluaisin välttää viimeiseen asti, mutta kun otan, niin en vain pysty jossain vaiheessa kontrolloimaan juomistani enää ja raja ylittyy. Tämä ilmiö siis vain alkoholin kanssa, kaikkea muuta voin kontrolloida ja selkärankaa löytyy. Esim. viimeisen vuoden aikana olen pudottanut painoa paljon, mikä on vaatinut itseltäni itsekontrollia, kieltäytymisiä ja pakotettuja tekemisiä. Mutta minä pystyin siihen! Mutta sitten tuo alko, siitä niskalenkin ottaminen onkin todella vaikeaa.

En hae kontrollin kadottamista juomisellani, vaan rentoa ja mukavaa oloa, jolloin on helpompi vain ”olla”. En ole silloin myöskään yhtä ankara itselleni, kuin olen muutoin. Juominen on mulle jotenkin ”omaa aikaa” ja pakoa jostain.
Hassua on se, että itsellänikin on ns. asiat hyvin, eli ei pitäisi olla syytä juomiseen. On koti maalla, hevoset, työ ja perhe. Saan ja voin harrastaa ja nauttia elämän isoista ja pienistä asioista. Sitten kuitenkin jään yksin istumaan hiljentyneeseen taloon ja tyhjäämään viinipulloja. Itsellä on kuitenkin onni olla sen verran ”hereillä” tämän asian kanssa, että yritän tehdä asialle jotain, koska näen, että asiat luisuvat huonompaan suuntaan.

Tsemppiä kaikille! Hepsille antibioottikuuri tuli ehkä just oikeaan aikaan :) Jäin miettimään tuota sinun mökkijuomistasi, löytyisikö sille vaihtoehtoa? Monelle mökillä juomisella on pitkät perinteet, osa on jo lapsuudesta asti mökkeillyt ja nähnyt, että sinne alko kuuluu vahvasti.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   15.5.19 07:35:18

Toivon todella että alkoholin merkitys ihmisten elämässä vähentyisi, kuulostaa hankalalta "kaverilta". Tuohon sukupolviasiaan sanoisin kyllä että en tiedä mitä sukupolvea tällä palstalla suurimmaksi osaksi edustavat. Olen 60- luvun lopulla syntynyt, tavallisen työläiskaupunkilaisperheen kasvatti. Lapsuudenkodissani ei käytetty alkoholia muuta kuin ehkä konjakit juhlapäivinä tai vastaavaa. Mitään märkää mökkielämääkään ei lähipiirissä vietetty, saunaoluet ehkä.

Riippuvuudeltahan tuo vaikuttaa jos hyvää oloa etsii humalatilasta vaikka tietää ettei sitä siitä saa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.5.19 17:54:19

Moni näyttää juovan suorastaan aiempaa enemmän vaihdevuosien myötä. Yksi syy voi olla se, että alkoholi hidastaa estrogeenin hajoamista. Eli alkoholin käytön myötä estrogeeni (jonka tuotanto on alkanut vähetä) viipyy kehon ja mielen ilona pidempään. Siksi viinasta voi väliaikaisesti tulla niin hyvä olo.

Suosittelen kokeilemaan hormonikorvaushoitoa ja liikuntaa. Esim. joogan tyyppinen päivittäinen, kevyt liikunta vaikuttaa monilla siten, ettei alkoholi enää maistukaan. En tiedä, mikä mekanismi sen selittää, mutta olen huomannut sen ja kuullut muiltakin.

Lähettäjä: Heps 
Päivämäärä:   15.5.19 20:35:43

”En hae kontrollin kadottamista juomisellani, vaan rentoa ja mukavaa oloa, jolloin on helpompi vain ”olla”. En ole silloin myöskään yhtä ankara itselleni, kuin olen muutoin. Juominen on mulle jotenkin ”omaa aikaa” ja pakoa jostain.”
Mulla aika sama. Tosin vaikka en varsinaisesti hae kontrollin kadottamista, on se joskus kiva lisä. Olen nimittäin aika varautunut muuten. Liiankin tietoinen itsestäni, jos näin voi sanoa.
Ollut aika stressaavaa syksystä lähtien (kiirettä arkipuolella elämää) ja koen, että juominen on ainoa keino saada itseni irti arjesta. Silloin en mieti tekemättömiä tehtäviä tai muita negatiivisia asioita.

Muuten elämä kyllä ihan hyvällä tolalla. On koti, mies, lemmikit ja työ (mistä tosin en pidä). Vaihtamassa alaa kuitenkin, että hetki pitää vielä kestää.

Tää kirjoittaminen on kyllä terapeuttista!

Olisihan vaihtoehto olla juomatta, mutta tiedän miehen ottavan ne muutamat enkä jotenkin nää itseäni katsovan vierestä. Enkä miehen syyksi tätä laita, kova himo ihan itselläkin. Vaikka mies sanoisi, ettei ottaisi niin puhuisin sen ympäri ottamaan..

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   16.5.19 11:32:37

En juo liikaa enkä liian usein. En menetetä kontrollia, eikä ikinä ole ollut krapulaa.

Miksi ylipäätään juon joskus pari lasillista? Pidän viinistä, pidän siitä kivuttomasta ja innostuneesta olotilasta, jonka tunnen. Alkoholi on mielestäni jopa parempi kipulääke kuin Buranat yms., eikä ärsytä vatsaa. En tiedä, mikä on laskuhumala, mutta joskus rentoudun niin, että väsyttää ja menen aikaisin nukkumaan. Nukun hyvin.
Voin ottaa nuo pari lasillista viiniä tai hömpsyn konjakkia mukavan päivän jälkeen, en juo negatiivisiin mielialoihin.
Viimeksi olin parhaan ystävättäreni tyttären häissä. Alkumaljaksi kuohuvaa, ruoan kanssa pari lasia viiniä sekä kahvin ja hääkakun kanssa tilkka konjakkia. Tanssittiin, eikä yhtään väsyttänyt. Ja hauskaa oli!

Alkoholi ei muuta persoonaani, olen ihan samanlainen, otin tai en.

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   16.5.19 21:10:45

Tämä kirjoittaminen on tosiaan terapeuttista. Toivon mukaan antaa itselle ja muille apua käsitellä ja käsittää omaa käytöstä - sekä muuttaa sitä. Odotan mielenkiinnolla kuukauden kulumista ja fiiliksiä mitä tulee. Onkohan kukaan tällainen tolkuton juoja oppinut kohtuukäyttäjäksi? Vai onko ainoa mahdollisuus olla loppuelämä tipattomalla?
Olen vähän miettinyt sellaista, että jos joskus vielä juon överit, niin siitä voisi seurata esim. kahden kuukauden tipaton. Jäisiköhän sitä kautta kokonaan pois? En sinänsä koe, että loppuelämä ilman olisi mahdoton ajatus, mutta tuntisin itseni varmaan esim. juhlissa oudoksi, jos en lasia, tai paria voisi ottaa. Ehkä turha pohtia liikaa etukäteen, menisi vain viikko kerrallaan.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   16.5.19 22:25:44

Entäs jos vaan lopetat juuri nyt etkä sitten seuraavien övereiden jälkeen?

Lähettäjä: Frida 
Päivämäärä:   17.5.19 08:16:51

Minä palkitsen itseäni alkoholilla, siitä tuleva olo on vaan niin hyvä sen nousuhumalan aikana. Kaikki sen jälkeen onkin sitten miinusta. Pitäisi osata lopettaa siihen kahteen annokseen, jolla saa hyvä olon mutta suurin osa haitoista jää vielä tulematta.
Viime viikonloppuna meni alkoholia kolmena päivänä, vaikka piti jäädä yhteen. Nyt olen päättänyt että tänä viikonloppuna pysyisin selvänä, mutta en ole taaskaan ihan varma haluanko edes. Ihan kamalaa.

Lähettäjä: Heps 
Päivämäärä:   17.5.19 23:05:05

Mä kävin hakee valkkaripullon. Nyt olen juonut noin puolet siitä. Ei auttanut antibioottikuuri tällä kertaa juomattomuuteen. Oh well.

Lähettäjä: Frida 
Päivämäärä:   18.5.19 08:36:15

Minulla meni eilinen ilman alkoholia ja menee tämäkin päivä, koska lupauduin kaverille talliavuksi. Kotiudun kyllä illalla, mutta yritän olla kiertämättä lähikaupan kautta.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   18.5.19 09:55:25

Juomisen lopetus on tavallaan helpompaa kun laihdutus, jättää vaan sen alkoholin hankkimatta, ruokaa on taas kokoajan kotona jos on perheellinen. :(

Oikeastihan se menee niin, että jos haluaa todella, eikä vain harrasta turhaa puhetta, niin se ruoka pysyy kaapissa ja se alkoholi pullossaan.

Jokainen joka on aikuisten oikeasti päättänyt, niin pysyy kannassaan, muut vaan haluavat jutella jostain muiden 'juttelijoiden' kanssa ja 'puhuvat' itselleen syyn 'sortua' että juttelu jatkuu.

-Tylyä, mutta tasan totta. :)

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   18.5.19 12:50:23

Täällä pysyi pullo kiinni. Tänään ihana vapaapäivä, olisin halunnut niin istahtaa tuonne aurinkoon ja ottaa seitinohuet päiväkännit. Mutta en vaan sitten korkannut, kun ainakin yksi pullo menisi todennäköisesti.Tuskin riittäisi yksi. Eilen oli vieraita, vähän ottivat vinkkiä porukalla. Kerroin, että olen tipattomalla ja jätin ottamatta.

Mulle tuo juominen ja sen lopettaminen ei näyttäydy ihan noin yksinkertasena, kuin Tirlittanin näkemys on. Olen läheltä seurannut läheisten alkoholistien elämää ja saatellut jokusen hautaankin.

Yritän keksiä jotain tekemistä, etten korkkaisi. Ymmärrän nyt ehkä paremmin niitä juomisongelmaisia, jotka addiktoituvat johonkin muuhun alkon sijaan. Mä en osaa olla tekemättä jotain, joten alan pakonomaisesti suorittamaan. Ei tämä ole ainoa addiktio, mistä olen kärsinyt.
Tsemppiä kaikille, tärkeää on varmaan kypsyä itse ajatukseen jolloin motivaatio löytyy. Kait. En ole todellakaan mikään asiantuntija näissä. Ja oikeasti jotkut tarvitsevat siihen myös ammattiapua.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   18.5.19 17:11:34

Kyllä näitä lukiessa vaikuttaa että yllättävän moni tarvitsisi ammattiapua juomisen ollessa noin hallitsevaa. En tiedä vaikutanko tylyltä, mutta ulkopuolisen silmin asia näyttäytyy siltä.

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   19.5.19 10:33:15

Niin, olisiko anmattiavun hakemisen kynnys kuitenkin aika korkea monelle. Ja tietysti avun hakeminen edellyttää, että myöntää ongelman. Itse joskus kaikkein huonoimpina aikoina muistan miettineeksi, mistä voisin apua hakea. En osannut hakea mistään.
Ehkä myös ongelman olemassaolon myöntäminen on vaikeaa. Alkoholikulttuuri on sallivampi, joten käytöstä pitää melko normaalina. Kun kuitenkin hoitaa työn ja perheen jne jne.

Lähettäjä: ruuna 
Päivämäärä:   22.5.19 21:38:45

Itse työskentelen päihdeasikkaiden kanssa.
Voin kertoa suuren salaisuuden.Yksikään ammattilainen ei voi auttaa päihdeongelman kanssa jos asiakkaalla ei ole oma motivaatio raitistua. Me voidaan tukea,kuunnella,muistuttaa.Vahtia antabuksen ottoa mutta me ei voida estää ottamasta lasillista,kahta,pullollista. Se pitää päättää itse.
En ota koska...jokaisella on oma syy olla ottamatta.
Eräs ex-alkoholisti sanoi että jokaisella on joku asia mitä rakastaa,eikä halua menettää alkoholin takia on hyvä syy.Toiselle se on terveys,toiselle lapsi tai puoliso. Apua saa ottamalla kunnan terveyskeskuslääkäriin,työterveyslääkäriin tai terveydenhoitajaan.Palveluja on olemassa mutta alote kannattaa tehdä itse.
Onnea kaikkien matkaan,aurino tekee asiasta varmasti vaikeamman mutta tsemppii ystävät.<3

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   23.5.19 18:46:47

Täällä kanssa yksi, joka laittoi korkin kiinni! Mun työ on hyvin stressaavaa ja avioliitto korisee viimeisiä henkäyksiään. Olen ottanut parikin kertaa viikkoon ihan ns. perseet ja vähintään syönyt oluen kanssa illallisen joka päivä. Mutta sain siitä tarpeekseni. Olen lihonut ja väsynyt. Ja mulla on sukurasite kummankin vanhemman puolelta rasvamaksaan. Kuulin isosiskoni joutuneen maksabiopsiaan ja se herätti viimein. Lomareissu oli heti tämän herätyksen jälkeen, siellä otin max 2 annosta/päivä (ennen olisi mennyt viinipullo jos toinenkin kevyesti) ja loman jälkeen en ole ottanut enää tippaakaan. Eikä ole tehnyt edes vaikeaa. Toki mielessä välillä käy ja joku päivä vielä viiniä juonkin, mutta arkeen se ei enää kuulu. Toivottavasti ei enää ikinä. ☺

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   24.5.19 06:53:27

Kiva Ruuna kun kirjoitit sieltä "tiskin toiselta puolelta".. Jäin pohtimaan, että onko päihdehoidettavissa tällaisia "puolijuoppoja" (vai miksikä meitä kutsuisi). Jotenkin olen aina ajatellut, että kaikki päihdehoito on niille, jotka työkseen juovat, eivätkä esim. käy työssä, kun eivät juomiseltaan ehdi. Ovat niitä ihmisiä, jotka hakevat muovikasseilla kaljaa päivällä lähikaupasta ja leiriytyvät lähipuistoon tai muulle julkiselle paikalle samanhenkisten seurassa. Eihän asia tietysti nän ole.

Hieno juttu, Ulla! Ei tietenkään tuo avioliittoasia, mutta tuo korkin kiinni laittaminen! Oli mukava lukea, että vaikeassa tilanteessa voi toimia toisin päin - tilanteessasi olisi voinut myös korkki aueta vielä tiuhempaan. Tsemppiä eteenkinpäin :)

Itsellä myös tipattomalla oleminen on ollut yllättävän helppoa, eli varmaan on motivaatio kohdillaan. Nyt on taas perjantai ja jos palaisin entiseen, niin olisin illalla kuuden maissa jo "mukavasti" aloittelemassa. Koko päiväksi on luvattu kylmää ja kalseaa sekä sadetta, joten nyt ei ainakaan voi tekosyynä pitää sitä, että olisi mukava mennä aurinkoon nautiskelemaan viileää ja pirskahtelevaa. Ei kyllä tee mielikään (kumma kyllä), mutta vähän mietityttää jo valmiiksi se hilainen hetki, kun kaikki arkihommat on tehty ja kun saa vain olla. Mistä ihmeestä saan sen tunteen, että kelpaan ja riitän, olisi kevyt ja stressitön olo. Jopa vähän onnellinen.

Ehkä tänään lähden lenkille vesisateeseen, annan kylmän veden valua vain kaiken yli. Ja toivon, että lämpimän suihkun jälkeen mielessä ei ole muu kuin kääriytyminen lämpimään peittoon ja nukkuminen.

Mites muut meinaa viikonloppua viettää?

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   24.5.19 07:45:24

Mää, käyppäs ostaa jotain hyvää, tuoksuvaa teetä, siinä on hyvä juoma viileään kesäiltaan! Esimerkiksi mintunlahtitee on aivan ihanaa!

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   24.5.19 15:39:00

Lääkäri sanoi aikoja sitten: "Näiden lääkkeitten kanssa ei saa ottaa yhtään alkoholi!"
Ja apteekkari sanoi samoin.

Heitä piti uskoa

Meni toista vuotta että ajatus halu ottaa ilta ja saunakaljat alkoi kadota. Nyt muutaman vuoden
jälkeen olut ei houkuttele. Eikä tuu ajatusta ottaa kalja, vaikka sitä on tarjolla kavereilla ja kotona.

Ja nyt olut, paukut maistuvat kamalalle.
Vähän samalla tavalla, kuin nuorena alkoholin käyttöä aloitellessa. Jännä että maku johon
on aikanaan tottunut muuttuu pahaksi.

Osaako elimistö tällä tavalla erotella vaaralliset aineet? Vai mistä tää alkoholin maun kammo tulee.

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   25.5.19 08:52:22

2 viikkoa nyt tipatonta takana. Unen laatu on kyllä parantunut huinasti! Enää en heräile aamuyöstä valvomaan tunneiksi! Ja ahdistuksen määrä on tipahtanut huomattavasti.

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   25.5.19 10:43:40

2 viikkoa nyt tipatonta takana. Unen laatu on kyllä parantunut huinasti! Enää en heräile aamuyöstä valvomaan tunneiksi. Ja myös ahdistuneisuuden määrä on tipahtanut huomattavasti.

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   27.5.19 06:46:30

Vapusta alkaen tipaton menossa. Hyvä me! Kummasti on kyllä kirjoittajat vähentyneet, mutta toivottavasti edes seuraajia on :)
Olen nähnyt tosi paljon unia. Kummallisia unia, joissa on mukana tunteita ja henkilöitä, joihin liitän voimakkaasti alkoholin ja lapsuuden. Ehkä tässä on tullut samalla pohdittua syntyjä syviä, jotka sitten tulevat uniin.

Perjantaina kävin lenkillä väsyttämässä itseäni ja nukuinkin yön hyvin, kuten myös lauantaiyön. Silti olin sunnuntaina niin väsynyt, että nukuin parin tunnin päiväunet, mitä en yleensä koskaan tee. Jaksan enemmän, mutta toisaalta pystyn myös nukkumaan enemmän, kuin aiemmin. Hassua. Jos olen illalla ottanut, niin uneni laatu heikkenee, mutta en osaa silti nukkua päiväunia, vaikka olisi mahdollistakin. Päinvastoin, olen liikkeellä entistä enemmän, koska en halua potea krapulaa, vaan unohtaa sen tekemällä koko ajan jotain. Olen ehkä ollut aika väsynyt viikonloppujen jälkeen. Ainakin viime viikolla alkuviikko tuntui töissä helpommalta kuin normaalisti, varmaan se alkosta johtunut väsymys on jäänyt pois.

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   29.5.19 22:15:58

Sen verran on lipsunut, että kultaottelua katsoessa join yhden oluen ja voiton kunniaksi otettiin napsut balsamia. Ruuan kanssa nykyään juon Lasso alkoholitonta olutta. Jos tekee miieli oluen kanssa syödä. Ja yhden pullon alkoholitonta kuoharia olen nautiskellut kanssa.

Eli varsin hyvin on mennyt! Mites muilla?

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   1.6.19 16:44:00

Tänään oli kyllä lähellä, etten aukaissut viinipulloa. Töissä ihan hirveä päivä; annoin kolmelle suullisen varoituksen. Teki mieli kurvata Alkon kautta, mutta ajoin ohi. Sen sijaan pistin saunan tulille, kävin pyörälenkillä ja otin jääteetä.

Vähänkö on voittaafiilis! 😊

Lähettäjä: p 
Päivämäärä:   1.6.19 18:23:37

tsemppiä kaikille. Koittakaa olla 3 kk juomatta ja mietitte sitten kannattaako jatkaa. Näin mulle AA.ssa sanottiin ja nyt 7 kk juomatta.
Elämä on paljon ihanampaa, ei krapuloita tai töpeksitty. Energinen olo, uni parani ym.. vain positiivisia seurauksia siis.

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   2.6.19 07:37:09

Hyvin oni mennyt! Oli mukava lukea Ullan onnistumisesta rankan työpäivän jälkeen. Hyvä me! Mulla oli perjantaina lähellä korkkaaminen. Sain todella huippuiloisia uutisia ja ajattelin, että nyt on syytä istahtaa lasilliselle nauttimaan tunteesta. Sitten aloin miettiä, ettenkö osaa edes fiilistellä ilman juomista. Tuo lähes fyysinen juomisen tarve meni kyllä ohi, kun en heti tarttunut pulloon. Tuntuu, että juominen itsellä on jonkinlainen "apu" tunteiden käsittelyyn, tai yleensäkin tuntemiseen. Tiedänpä nyt tämän viikonlopun jälkeen, että pyrin ilmaisemaan fiiliksiäni, enkä odota sitä, että saan tunteeni näytettyä pullo kainalossa.
Tipaton taitaa jatkua itsellä, koska pärjään ilmankin. Kuten eräs raitistunut julkkis totesi, ei lopettamisen jälkeen ole menettänyt kuin krapulan.

Tavoite on kuitenkin edelleen se, että osaisin ottaa lasillisen tai pari. Että voisin lopettaa niihin, enkä kiskoiksi pullotolkulla ja itseäni humalaan. Jos en pysty, niin korkki on pidettävä kokonaan kiinni. Painosta on muuten lähtenyt pari kiloa tipattomalla.

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   2.6.19 14:02:47

Pari annosta viikkoon on minunkin tavoite.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   10.6.19 16:33:09

Miten teillä nyt menee?

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   11.6.19 11:06:36

Hyvin menee ainakin itsellä :)
On ollut vapauttavaa huomata, että oikeasti en tarvitse sitä humalaa ja vapaa-aika kuluu ilman sitäkin. Eikä elämä oikeasti ole sisällötöntä ilman alkoa, vaikka jotenkin niin kieroutuneesti olen ajatellutkin. Olen tietysti vain alkutaipaleella, mutta nyt tuntuu hyvältä ja uskon, että onnistun. Olen alkanut tosissani miettimään, että ehkä teen itselleni "päiväkirjan" blogin muodossa, tai alan muutoin kirjaamaan näitä ajatuksiani. Olisi mielenkiintoista esim. vuoden päästä lukea, mitä kaikkea on ajatellut ja onko ajatukset muuttuneet.

Pää on täynnä kaikenmoisia suunnitelmia siitä, mitä voin kesäviikonloppuina tehdä, kun voin lähteä autolla liikkelle milloin huvittaa.

Mites muut, onko vielä tsemppi päällä tai palattu entiseen?

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   11.6.19 16:07:20

Holittomasti elelen edelleen! Enkä ole lopettanut siiderin, oluen ja skumpan juomista; juon ne vaan alkoholittomina. Jännä muuten, että alkoholiton skumppapullo kestää 3-4 iltaa, kun holillinen meni yhdessä. 😄

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   12.6.19 12:51:29

Hah hah, mä luin Ullan viesistä, että "holtittomasti elelen edelleen! Enkä ole lopettanut siiderin, oluen ja skumpan juomista". Ihmettelin lukemaani, että mitä oikein tapahtui, kun Ullallakin alkoi niin hyvin :D
Mä en ole vielä ottanut noita alkoholittomia testiin, ehkä olisi hyvä ostaa siltä varalta, että tulee vieraita ja olisi mukava jotain juotavaa siemailla.

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   14.6.19 11:24:42

Eilen join yhden "limuviinan" ja lantrasin siihen puoli litraa lisää limpparia, että ihan sama olis ollu juomattakin. 😄

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   18.6.19 07:04:14

Ihan pakko on tänne linkittää. Käsi ylös, joka tunnistaa itsensä (tai entisen itsensä) tästä jutusta. Itsellä kolahti muutama kohta ja vahvistaa uskoani siihen, että olen oikealla tiellä. Rohkea nainen ja hyvin kirjoitettu juttu!

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   18.6.19 07:05:16

Äh, linkitys katosi lähetysvaiheessa! Juttu siis MeNaisissa, tässä verkkoversio:

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   18.6.19 08:33:04

Mää, laita vaan otsikko, niin googletetaan! :D

Yksi huomio; iho todellakin näyttää paremmalta! Ei kuulkaas paljoo korostusta tarttee, kun näyttää hehkeeltä! <3

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   24.6.19 06:49:04

Juhannus oli ja meni, tipattomasti! Olin kyllä töissä suurimman osan (jaksaminen on potenssiin kaksi, johtuu varmaan paremmasta unesta). Olin varaånnut yhden holillisen siiderin, mutta jäi juomatta sekin. Aålkoholittomia kyllä meni!

Energiaa on nyt niin eri tavalla, että mietin muidenkin elämäntapojen remontoimista. Suosittelen kyllä alkoholittomuutta muillekin. Nyt näkee, mitä se tissuttelu ja tupakan vetäminen tekee hmiselle. Eikä se ole kovin kaunista katsottavaa, vaitettavasti.

Lähettäjä: kuu 
Päivämäärä:   28.6.19 13:31:55

Viime syksynä yhden illanistujaisten jälkeen sain maailman lopun krapulan - meni monta päivää, että toivuin siitä. Silloin päätin, että nyt riittää. Hyvin on pitänyt - pari kertaa olen "maistellut" tässä siideriä/vinkkua, mutta maistuvat niin makeilta, että hyi... Kaveriporukat tietysti ihmettelee ja kummastelee, mutta vähennetään seurassa oloa ja vaihdetaan kavereita :-) Tsemppiä kaikille teille, jotka olette päättäneet vähentää/lopettaa alkon käytön.

Lähettäjä: Frida 
Päivämäärä:   30.6.19 08:48:22

Täällä menee huonosti... loma alkoi kaksi viikkoa sitten ja olen juonut lähes joka päivä. Välillä vaan 1-2 annosta, mutta on seassa niitäkin päiviä kun on mennyt kaksi viinipulloa. Joka aamu vannon lopettavani ja iltaan mennessä päätös siirtyy seuraavaan päivään. Voi hemmetti.

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   12.7.19 05:57:51

Edelleen selvistäpäin mennään. Eikä oikeesti tee tiukkaakaan. Unen laatu ja vireystaso parantuneet, ja on tuosta vyötäröltäkin lähtenyt aika monta senttiä!

55 päivää nyt tipatonta, piti ihan laskea.

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   15.7.19 09:37:42

Ihan hyvin menee täälläkin :)

Täysin ilman en ole ollut, otin perjantaina lasillisen viiniä ja kas kummaa, siihen jäi. Vähän teki mieli ottaa se seuraavakin, mutta sainpa itseni koottua ja jätettyä tuohon. Onneksi!

Jotenkin tuntuu, että kuukauden tipaton auttoi humalahakuisuuteni käsittelyyn. Kun on tullut niitä fiiliksiä, että avaan vinkkupullon tunteiden käsittelemiseksi, olenkin alkanut miettiä, mikä tunne mulla on päällä ja miten muuten sitä käsitellä kuin viinillä...?

Mutta tarkkana saa varmaan olla, ettei palaa vanhoihin tapoihin.

Voi Frida, voimia sulle seuraavaan steppiin! En oikein osaa auttaa, mutta kannattaa varmaan miettiä, millä tekemisellä voisit korvata juomista? Ja mikä on se syy, miksi kuitenkin otat, vaikka se häiritsee ja mietityttää itseäsikin.

Ulla: mulla jumittava paino lähti alaspäin, kun pidin kuukauden totaalitipattoman. Olen kyllä lukenut monet jutut, joissa alkoholi on painonpudottajalle ehdoton EI, mutta ei näköjään voinut sitäkään uskoa, ennenkuin kokeili.

Nyt olen myös huomannut, miten alkoholi on vaikuttanut palautumiseeni. Yöllä en nuku palauttavasti, jos olen juonut. Käytännössä vuosien ajan yöuneni ovat kärsineet ainakin kerran viikossa juomiseni takia :(

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   15.7.19 18:39:47

Tuo unen laadun parantuminen on aivan uskomaton, en olisi uskonut, jos joku olisi kertonut. Jaksan niin paljon paremmin!

Ennen väsytti, ahdisti ja v*tutti joka päivä, nyt vain v*tuttaa! :D

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   1.8.19 21:28:04

Täällä edelleen! Onko vanhat mukana? Uusia tulijoita? :)

Lähettäjä: Bigi 
Päivämäärä:   2.8.19 15:48:06

Täällä. Yritän vähentää. Lomalla tuli otettua melkein jokailta, viiniä tai Lonkeroa, tai olutta. pahimmillaan lähes pullo vinkkua/ilta. Nyt kaksi viikkoa töissä. Viimeviikolla 3 holitonta iltaa, tällä viikolla samoin.

Pari vuotta olen ollut piskuisen huolestunut itsestäni. Kunnon krapuloita ei ole ollut, mutta muutamana työaamuna krapulanpoikasta :( en tykkää! Menoihin ja suorittamiseen alko ei ole juuri vaikuttanut, mutta kyllähän se jossain näkyy ja tuntuu, ja periaatteestakin haluan nyt vähentää.

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   13.9.19 23:19:35

Täällä edelleen. Nyt 4kk ollut "kuivilla". Tai no, pari kertaa olen viiniä juonut. Mites muut?