Lähettäjä: Tirlittan
Päivämäärä: 22.5.19 19:49:15
Olette asiallisia järjestyksen ihmisiä kaikki ja älykkäitäkin. :)
Ehdottomasti kiitos ajatuksistanne ja että viitsitte ne julkituoda.
Yksi mielenkiintoinen asia tässä nyt lie valjennut, eli se että vaikka eläimiä ei ole, niin kaaos on ja olette aikoinaan kehottaneet vähentämään eläimiä tilanteen selkiytymiseksi ja mie vänännyt ettei syy ole eläimissä. ;D
Teinit räpläävät nyt vaan kännyköitään ne pari tuntia minkä eläimet ennen veivät.
Olen aina nähnyt esikuvina ne aidot 'vanhan kansan martat', joilla tupa kiilsi, lapsia piisasi, aina riitti perheellä kotikutoista vaatetta, ruoat ajallaan, kellarit pursusivat säilykkeitä ja marjoja, perinnepenkit kukoistivat, ehtivät vielä joka hiivatin toimikuntiin ja kissanristiäisiin touhuamaan.
-Mutta mitä sitten tapahtui? Mitä oikeasti tapahtui tälle kulttuurille?
Sodatko mursivat näiden työmyyrien selkärangat ja lapsiensa tulevaisuuden?
Vai johtiko yletön panostaminen työntekoon ihan siviilissä täydelliseen burnoutiin ja sai nuoret pakenemaan helpompiin hommiin, jossa jäi myös aikaa hengittää, aikaa seurusteluunkin ilman että teki töitä samalla..?
-"Ei vanhemmilla ollut aikaa jutteluun, isä ja äiti olivat aina töissä ja meidän piti vahtia nuorempia sisaruksiamme.."
-"Ei meillä voinut sellaista edes kysyä, vanhemmilla oli se oma kanta, eikä siitä keskusteltu."
-"En osannut ja jaksanut tehdä töitä kuten siskoni ja häntä suosittiin kaikessa."
-"Kun vihdoin pääsin muuttamaan omilleni tuntui kuin elämäni olisi vasta alkanut."
-"Isä ei hyväksynyt ammatinvalintaani ja yhteydenpito kotiin jäi."
HEI, HEI!
Mistä näitä tulee?
-Se 'äiti' painoi siellä edelleen hiki hatussa niitä kurkkusäilykkeitä, vaikka elintasokin oli kohentunut, eikä syöjiäkään enää ollut, kun oli pakko tehdä, pakko olla määrätyssä roolissa tai oli HUONO ihminen, jos istahdit, niin syyllisyys pakotti liikkeelle, on mentävä, nyt on tehtävä, kaikki tehtävä ja tärkeysjärjestys on se että työ ensin..(eikä huviin koskaan aikaa sitten jäänytkään)
'Kärsi, kärsi ihminen saat kirkkaamman kruunun.'
'Se oli huithapeli, taiteilijaplanttu, mikä lie muusikko, mutta eläissään ei OIKEAA työtä tehnyt.'
Mikä ajoi hankkimaan aina naapuria paremman auton, isomman talon, kalliimman turkin, uusimman kännykän jne.?
Alemmuuskompleksi, joka tuli jo vanhemmista, pakko näyttää että pystyn vaikken säilö kurkkuja, kudo, eikä pihassa ole kuin tyhjä nurmikko.
Halu todistaa kilpajuoksulla että olen ihminen.
Ne jotka eivät jaksaneet, he löysivät alkoholin turruttavan unholan.
Sitten oli esim. minun äitini, painoi pitkää päivää, että sai rahaa, että pääsi ulkomaille ostamaan thaimaalaisia huonekaluja, marokkolaisia ruukkuja, kiinalaisia lyhtyjä, turkkilaisia vaatteita..
Painoi lisää pitkää päivää ja yötäkin, että sai rakennettua taloja, ostettua soittimia, maksettua lainojaan ja mersujaan.
-Ei tiskannut, ei siivonnut, ei kokannut, yksinhuoltajana oli saanut äitinsä tekemään kaiken taloustyön ja hoitamaan lapsensakin.
Mummoni eli tavallaan äidilleni, antoi eläkkeensä ja työpanoksensa heidän perheelleen, kutsuinkin mummoani aina äidiksi. ;)
Elämä oli haasteellista, mutta siinä oli vapaus, ei nukkumaanmeno- tai ruoka-aikoja, ei lapsilta kiellettyjä elokuvia tai kirjoja, sai tehdä mitä lystäsi.
Veljestäni tuli juoppo, minusta boheemi kotirouva.
Kärsin kun äiti oli aina poissa, kävi ehkä kerran viikossa, raha vaatteisiin oli tiukalla, veljeni leimautui kaikkiin miehiin, äiti oli käydessään stressaantunut ja kiukkunen.
-Siinä asioita joista jo nuorena päätin, ettei omien mahdollisten lasteni tarvitse kärsiä.
Mutta tiskaukset ja siivoukset, niitä ehtii tehdä sadepäivinä ja sitten kun taimet ja kukkaset tarvitsevat enää ylläpitohoitoa. :)
Jokaisen uuden kukkapenkin ja vision myötä piha siistiytyy romuista, muuttuu helppohoitoisemmaksi ja viihtyvyys kaikilla paranee.
Pitää olla inspiraatiolähteitä, tekeminen on mielekkäämpää, jaksaa paremmin kun ei tarvitse junnata yhdessä asiassa, muksuillekin sanon, että tiskatkaa vaikka viisi astiaa päivässä, kaivakaa pengertä metri, tyhjätkää muutama vanha leipäsäkki.. siten ei kyllästy tai ahdistu, kun urakat ovat pieniä ja kokoajan homma etenee.. :)
|