|
Lähettäjä: toinen tollo
Päivämäärä: 1.4.19 07:45:49
Nyt on pakko avautua ja anteeksi heti alkuun tämä valitus :)
Työkaverini on todella negatiivinen koko maailmaa kohtaan. On raskasta kuunnella päivästä toiseen, valitusta siitä, kuinka raskasta on. Sattuu, väsyttää, ei saa arvostusta ja tekee kaikki paskahommat. Kaikki muutokset ja päätökset ovat turmioksi ja huonoja ratkaisuja. Kaivamalla kaivaa kaiksesta negatiiviset huomiot ja tuo ne kovaan ääneen esille kaikkialla ja kaikille.
Yritän ehdotella vaihtoehtoisia tapoja tehdä työtä ja järjestellä niitä uudelleen, jotta voisi itse vaikuttaa paineeseen ja kiireeseen. Ei koskaan tartu mihinkään, eikä kehitä tai muuta toimintatapojaan ja valituksen määrä vain lisääntyy. On kipeä sieltä ja täältä. Kuitenkaan mitään vikaa ei lääkäri löydä. Omasta mielestään kuitenkin sairastaa jotain sydänvikaa, on laktoosi-intolenranssi, reumaa, verenpainettaa ties mitä kipuja ja kolotuksia siihen päälle. Kaikki nämä "sairaudet" estävät esim. harrastamasta liikuntaa. On kertynyt ylipainoa, laihduttaisi, jos voisi. Mutta kun ei jaksa ja sairaudet estää.
Olen luonnostani iloinen ja pyrin näkemään asiat mielellään positiivisessa valossa. Olen alkanut ahdistua työkaverini jutuista ja huomaan, että "tappiomieliala" alkaa tarttua. Lähden entistä helpommin mukaan negatiiviseen valitukseen. Olen säikähtänyt omia puheitani jo monta kertaa ja huolestun niistä.
Miten ihmeessä säilytätte asenteenne tällaisissa tilanteissa? Kotona puolisossa on taipuvaisuutta samaan alavireisyyteen, joten saan kaksin verroin kuulla näitä juttuja. Huomaan, että alan sulkeutua omaan maailmaan, jotenkin siirryn näissä tilanteissa seuraamaan tilannetta ulkopuolelta, ettei vain "tartu".
Tällainen avautuminen näin kevätaamun auringossa :)
|